Siltarumpupolitiikka

Olet oikeassa siinä, että nimenomaan siksi kansanedustajia valitaan, että he edustavat valitsijoidensa mielipidettä. Juuri tämän vuoksi on enemmän kuin ihmeellistä, että eteläisen Suomen ja suurten kaupunkien äänestäjät menevät kerta toisensa jälkeen Kepun halpaan. Täytyy olla joko tyhmä tai omata sadomasokistinen luonne taikka olla sitten todella epäitsekäs hyväntekijä.

Keskustan aluepolitiikka on tarkoittanut järjestelmällisesti sitä, että omillaan toimeen tulevien alueiden verorahoja siirretään syrjäseuduille, ns. elättikunnille. Tämän suoran rahansiirron lisäksi budjettiveromarkkojen kohteina painotetaan aina keskustalaisia syrjäseutuja reippaasti yli sen, mikä näiden painoarvo olisi millä mittarilla tahansa punnittuna. Keskustalainen aluepolitiikka suosii erilaisissa byrokraattisissa sijoituspäätöksissä syrjäseuduille sijoittamista, vaikka niiden toiminnalliset edellytykset eivät vastaa suurten taajamien etuja. Keskustalainen aluepolitiikka on suunnitelmataloutta, joka aina johtaa tehottomimpiin tuloksiin kuin, jos toimintoja keskitettäisiin toiminnallisten tekijöiden eli hyöty/haittanäkökohtien perusteella. Samanlaista siltarumpupolitiikkaa kuin Keskusta on harjoittanut RKP.

Osalta äänestäjiltä heidän oman etunsa vastainen politiikka on jäänyt huomaamatta. Muuten on tosiaan vaikea selittää, miksi Keskusta saa yli sen "luontaisen" kannatuksen aina ääniä. Kaikilta äänestäjiltä, myös syrjäseutujen kepuäänestäjiltä, jää huomioimatta lyhytnäköisen siltarumpupolitiikan mielekkyys, tai paremminkin mielettömyys. Tällainen siltarumpupolitiikkaa suosii aina tehottomuutta ja on siksi koko kansantalouden kannalta taloudellisessa mielessä huono vaihtoehto. Se nakertaa koko kansan yhteistä elintasoa, vaikka ehkä lyhyellä tähtäimellä tasaa maansisäisiä eroja.

Aluepoliittiset kysymykset pitäisi tuoda paljon selvemmin äänestäjien tietoisuuteen aina ennen vaaleja. Luulen, että kovin moni ei tiedä, mitä minkäkinlaisen aluepolitiikan harjoittaminen tulee hänen kohdallaan merkitsemään. Pitää myös avoimesti kysyä, halutaanko koko Suomi pitää asuttuna, maksoi mitä maksoi. Kansakuntana me annamme reippaasti kilpaialuetua niille maille, joissa väestö asuu keskitetymmin. Suomessa on esim. kylmä ilmasto, joka nielee meiltä paljon enemmän energiavaroja kuin lämpimimmillä seuduilla asuvilta. Haja-asutus vain korostaa tätä kustannusten eroa. Syrjäseudun asuinyksikön kustannukset ovat luultavasti moninkertaiset keskitetyn asuinyksikön kustannuksiin verrattuna, kun otetaan huomioon kaikki kustannukset. Ollaanko tällaisestä väljyydestä valmiita maksamaan ja onko oikein, että keskitettyihin asuinyksköihin tuppautuneet joutuvat myös väljemmin asuvien maksumiehiksi eri muodoissaan.