On merkillistä ajatella että uskovaiset jotka uskovat samaan Jumalaan voivat oikein riidellen olla erimeiltä keskenään siitä mikä kenenkin henkilökohtaiseen Jumala-suhteeseen on sopivaa. En nyt halua vedota tässä lausahduksessani rakkauden käskyyn vaan ymmärrykseen.
Olen jotensakin sitämieltä, että kaikki me Jeesukseen uskovat olemme Jeesuksen rakkaita. Me olemme Pyhän omaisuuskansa hänen täytetyn uhrityönsä nimessä jo aikaa sitten. Lisäksi me kaikki olemme Kristuksen ruumiin osia tällä kauniilla Telluksellamme. Jumala sanoo myös että olemme hänen lapsiaan. Kun me olemme Jumalalle lapsia, arvaisin sen tarkoittavan että emme ymmärrä ihan koko totuutta mikä sisältyy Jumalalliseen viisauteen. Arvelisin myös että emme näe kokototuutta edes tästä ruumiista joka olemme erijäseninä kristusruumiissa. Joku kuitenkin näkee ja rakastaa tätä morsiusruumista jona näymme varmaankin korkeuksiin (Jeesus).
On hienoa, että jokainen löytää oman tapansa ja armoituksensa palvella Jumalaa, se on suuri ja säilyttämisen arvoinen asia. Kaiken aikaa me kuitenkin kehitymme eteenpäin ollessamme yhteydessä Jumalaan. Me kasvamme ja muutumme. Erilaiset ruumiinjäsenet on tarkoitettu palvelemaan kaikki omassa erilaisuudessaan Kristusta. Onhan ihmisruumiissakin toki verenkierto, hermosto, ruuansulatusjärjestelmä. Jotkut ruumiinosat ovat enemmän huomattuja, esim pää, kädet ja jalat. Kun katselee näitä ulkoisia ruumiinosia näissä havaitsee helposti myös kuinka hoidettu ko. ruumiinjäsen on. Jos esim. verenkiertoon joutuu vierasta ainetta koko ruumis sairastuu. Jos joku satuttaa vaikkapa terävällä esineellä kättä koko ruumis tietää että käsi on haavoilla.
Kaikkein surullisinta on että ruumiin ajatusmaailma alkaa tuottaa ajatuksia joka haluaa tuhota ja satuttaa ruumista itseään. Jos ruumiin ajatusmaailma vaikkapa ajattelee, että tuollainen likainen osa kuin suolisto on liian saastainen ollakseen tällaisen kristusruumiinosa ja alkaa tietoisesti poistamaan suolistoa, koko ruumiille käy huonosti. Jos ruumis alkaa ajatella että esim. käsien tehtävä ei ole niin hyvä kuin jalkojen ja alkaa kävellä käsillään se pian huomaa että verenkierto siirtyy päähän ja käsillä kävely loppuu aika lyhyeen.
Tämä nyt oli hyvin rouheaoloinen teksti, mutta en taida olla kovin snoppailevainen ruumiinjäsen, ja heitin tämän vain ihan mietintämyssystäni aikani kaikenlaista tälläkin muuten ihan kivalla uskonto-osastolla lukiessani.
Olen jotensakin sitämieltä, että kaikki me Jeesukseen uskovat olemme Jeesuksen rakkaita. Me olemme Pyhän omaisuuskansa hänen täytetyn uhrityönsä nimessä jo aikaa sitten. Lisäksi me kaikki olemme Kristuksen ruumiin osia tällä kauniilla Telluksellamme. Jumala sanoo myös että olemme hänen lapsiaan. Kun me olemme Jumalalle lapsia, arvaisin sen tarkoittavan että emme ymmärrä ihan koko totuutta mikä sisältyy Jumalalliseen viisauteen. Arvelisin myös että emme näe kokototuutta edes tästä ruumiista joka olemme erijäseninä kristusruumiissa. Joku kuitenkin näkee ja rakastaa tätä morsiusruumista jona näymme varmaankin korkeuksiin (Jeesus).
On hienoa, että jokainen löytää oman tapansa ja armoituksensa palvella Jumalaa, se on suuri ja säilyttämisen arvoinen asia. Kaiken aikaa me kuitenkin kehitymme eteenpäin ollessamme yhteydessä Jumalaan. Me kasvamme ja muutumme. Erilaiset ruumiinjäsenet on tarkoitettu palvelemaan kaikki omassa erilaisuudessaan Kristusta. Onhan ihmisruumiissakin toki verenkierto, hermosto, ruuansulatusjärjestelmä. Jotkut ruumiinosat ovat enemmän huomattuja, esim pää, kädet ja jalat. Kun katselee näitä ulkoisia ruumiinosia näissä havaitsee helposti myös kuinka hoidettu ko. ruumiinjäsen on. Jos esim. verenkiertoon joutuu vierasta ainetta koko ruumis sairastuu. Jos joku satuttaa vaikkapa terävällä esineellä kättä koko ruumis tietää että käsi on haavoilla.
Kaikkein surullisinta on että ruumiin ajatusmaailma alkaa tuottaa ajatuksia joka haluaa tuhota ja satuttaa ruumista itseään. Jos ruumiin ajatusmaailma vaikkapa ajattelee, että tuollainen likainen osa kuin suolisto on liian saastainen ollakseen tällaisen kristusruumiinosa ja alkaa tietoisesti poistamaan suolistoa, koko ruumiille käy huonosti. Jos ruumis alkaa ajatella että esim. käsien tehtävä ei ole niin hyvä kuin jalkojen ja alkaa kävellä käsillään se pian huomaa että verenkierto siirtyy päähän ja käsillä kävely loppuu aika lyhyeen.
Tämä nyt oli hyvin rouheaoloinen teksti, mutta en taida olla kovin snoppailevainen ruumiinjäsen, ja heitin tämän vain ihan mietintämyssystäni aikani kaikenlaista tälläkin muuten ihan kivalla uskonto-osastolla lukiessani.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juuri näin. Lisäksi olen sitä mieltä, että erilaiset harhaopit ovat kuin syöpäkasvaimia. Ne on nujerrettava heti alkuunsa, tai muuten ne tekevät etäpesäkkeitä joka puolelle Kristuksen kehoa ja aiheuttavat hirvittävää tuhoa.
Saatana nauraa, kun hän näkee miten paavin johtama yksi pyhä kirkko hajoaa tuhansiin pikku lahkoihin ja kuppikuntiin, jotka kaikki nahistelevat keskenään.
Korjaus edelliseen. Ainoa oikea Kristuksen kirkkohan on Pyhän Roomalaisen Keisarin johtama kirkko. Konstantinopolin patriarkka Kerullarios repäisi omalla vallanhalullaan, ja paavin myötävaikutuksella, kristillisen kirkon kahdeksi eri kirkkokunnaksi jotain tuhat vuotta sitten.
Olisikohan aika kypsä kruunata uusi Basileos? Onhan Manuel Komnenoksella tiettävästi vielä eläviä jälkeläisiäkin, vaikka itse Valtakunta menetti maanpäällisen ilmentymänsä vuonna 1453.
Konstantinopoli on pelkkä halpa kopio ikuisesta Roomasta. Mikä lie kalastajakylä, josta keisari Konstantinuksen päähänpiston takia tehtiin toinen pääkaupunki Rooman valtakunnalle. Ja sitten tämän sekunda-pääkaupungin piispat alkoivat kuvitella itsestään liikoja...
On vain yksi Rooma. On vain yksi Rooman piispa, jolle Jeesus Kristus on pyhän Pietarin kautta antanut kristikunnan paimenen tehtävän.
Sinuna en puhuisi tuosta Länsi-Roomasta mitenkään erityisen kristittynä valtakuntana, ottaen huomioon Julianus Apostatan kaltaisten sekopäiden heilumisen. Julianus halusi nimittäin palauttaa pakanajumalien palvomisen taas Rooman pääuskonnoksi. Hänethän toisaalta koulutettiin Ateenassa, joten sympatiat tuohon suuntaan eivät olleet mikään yllätys.
Bysantti oli monta kertaa sivistyneempi kuin tuo läntinen aikansaelänyt vastikkeensa. Tarvitsee vain katsoa Konstantinoksen, Justinianuksen ja Komnenoksien aikaisia saavutuksia ja verrata niitä sen aikaisien länsivaltioiden vastaaviin.
... hyvä, että saatiin kristikunnallekin kunnon diktaattori, Rooman paavi. Hiphurraa!
... Rooman piispa eli paavi ei koskaan ole kuvitellut itsestään liikoja. Mitä nyt itseään erehtymättömänä mainostaa! Vaatimattomuus kauhistaa!
Perkeleet nauraa aina, kun raamattu avataan.