Tästä olisi tarkoitus nyt tulla meidän nuorien/teiniäitien viestiketju. Älkää siis vanhemmat äidit tulko meitä tänne moittimaan.
Itsestäni hieman: Olen siis pian 20- vuotta täyttävä nuori äiti. Minulla on 5kk ikäinen poika ja avomies, joka on saman ikäinen kuin minä. Miehellä on kaksi ammattia nuoresta iästä riippumatta. On myöskin vakituisessa työsuhteessa. Itselläni on koulutus kesken, reilu vuosi niin saisin itselleni paperit. Yritämme toista lasta. Tarkoituksenani on olla hoitovapaalla kahden lapsen kanssa yhteensä noin 4- vuotta ja sen jälkeen opiskelemaan.
Mutta siis jutustelua tänne nuoret äipät!!!
Itsestäni hieman: Olen siis pian 20- vuotta täyttävä nuori äiti. Minulla on 5kk ikäinen poika ja avomies, joka on saman ikäinen kuin minä. Miehellä on kaksi ammattia nuoresta iästä riippumatta. On myöskin vakituisessa työsuhteessa. Itselläni on koulutus kesken, reilu vuosi niin saisin itselleni paperit. Yritämme toista lasta. Tarkoituksenani on olla hoitovapaalla kahden lapsen kanssa yhteensä noin 4- vuotta ja sen jälkeen opiskelemaan.
Mutta siis jutustelua tänne nuoret äipät!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
kiva keskustella,mutta taas on kyttä perässä,riikka nimeltään.Joten odotin tosiaan keskustelua,mutta jätän palstan.Itselläni on 1,5-vuotias lapsi,olen suorittamassa ammattia ja lukiota,syksyllä kirjoitan ja jouluna valmistun.Mies on työelämässä.
Lapsi päiväkodissa.Olemme tyytyväisiä elämäämme,ja sisaruksia hankitaan,jos vain Luoja suo.Mukavaa jatkoa sinulle.Oli kiva kuulla liki samaanlaisessa elämäntilanteessa olevan kommenttia.Hyvää jatkoa sinulle ja tietty perheellesi!
Kertokaapa vaikka miten teillä on mennyt ja tulevaisuuden suunnitelmistanne. Nuoret odottajat ja kuumeilijat myös kirjoitelkaa tänne! Kysykää ja kertokaa tarinoitanne :)
Sain esikoiseni ollessani 19 v. Olen naimisissa. Lapseni on vähän vajaa vuoden ja nyt on tullut jo hieman vauvakuumetta, mutta en tiedä miten sitä jaksaa 2 pienen kanssa kun välillä tuntuu yhdessäkin olevan liikaa tekemistä ja jaksamista. Kokemuksia? Ainut huonopuoli tässä äitiydessä on yksinäisyys. Olen välillä niin yksinäinen että musta tuntuu että olen ainut ihminen koko planeetalla! onhan minulla toki "ystäviä" mutta he ovat kaikki eri elämäntilanteessa tai toisella puolella suomea asuvia. Eikä niistä kukaan kerkiä käymään tai viemään mua vaikka kahville mitä eniten kaipaisin. Siis olla ystävän kanssa kahden ja rupatella niitä näitä..Mä en kaipaa niinkään mitään sähköposti ystävää vaan ihan konkreettista olkapäätä. Täällä mä yksin itken kilpaa välillä lapseni kanssa. Kai mulla jotain masennustakin tän yksinäisyyden myötä sit on. Pitäis varmaan mennä psykiatrille tai jotain... olis edes joku joka kuuntelis. Mä olen luonteeltani melko ujo joten on vaikea saada mistään leikkipaikoilta ystävää..Kun enhän mä saa suutani auki tai keksi mitään järkevää sanottavaa. Kiva jos joku jaksoi lukea!
lasta hoitamaan ja lähdet sinä ulos, joko yksinäsi tai pyydät jonkun "entisen" ystäväsi mukaan. Otat aikaa vain itsellesi, siten jaksat paremmin myös lapsen kanssa.
Ehkä sitä toisen lapsen hankkimista kannattaa vielä harkita, jos tosiaan olet siinä kunnossa että luulet ammattiauttajan olevan ainoa joka sinua voisi auttaa. Siinä tapauksessa ota rohkeasti yhteyttä heihin, apua kun saa yleensä vain sitä pyytämällä.
Tosiaan vauva hoitoon ja sinä kavereiden kanssa kahvittelemaan. Kaipa lapsen isä voi pari tuntia lapsen kanssa olla. Mä olen käynyt kavereiden kanssa kahvilla poika mukanani. Mun lapsettomatkin ystävät pitävät paljon lapsista ja oikeastaan he jopa pyytävät että otan vaavin mukaan.
pitää ja kannattaakin liikkua lapsen kanssa, mutta tarvitset myös aivan omaa aikaa. Kuten lapsen isäkin varmasti ottaa aikaa vain itselleen. Ei äidin "kuulu" olla kotona neljän seinän sisällä lapsen kanssa kun mies viilettää kaupungilla. Tasa-arvoa tähänkin asiaan. Kyllä se mies pärjää lapsen kanssa siinä kuin sinäkin, kun vain annat siihen mahdollisuuden :)
Ajattelin että voisin osallistua keskusteluihin vaikka olenkin jo 26.v Äidiksi tulin kuitenkin 17-vuotiaana.Nyt kaksi ihanaa tyttöä,ensimmäinen koulussa eka luokalla,toinen 5.v.Äidiksi tuleminen on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut.Olen naimisissa tyttöjen isän kanssa.Molemmilla on koulutus ja ammatit.
Vanhempi tyttäreni on ainakin ylpeä nuoresta ja nuorekkaasta äidistä,kuuntelemme jopa samaa musiikkia,pikku g jee!
Omasta elämästäni ja lapsista ois vaikka mitä kerrottavaa,mut tää nyt täälläkertaa.
toivottavasti en oo liian vanha tänne?sillä vanhana en itseäni pidä.
Hyvät päivänjatkot!!