Ei kukaan nähnyt Jumalaa silmillä. Pyhä Henki meille Hänestä ilmoittaa. Juoksette pakoon ajatuksesta että entäs jos Jumala onkin olemassa. Ja kun olette ajan toisella puolella, niin on jo myöhäistä. Vaikka uskoisit, et menettäisi yhtään mitään. Väitä vastaan, jos luulet että menettäisit jotain! Kuitenkin lisäksi saisit ainakin uusia näkökulmia.
Miksi turvautua vain järkeen? Minä turvaudun myös Jeesukseen.
Miksi turvautua vain järkeen? Minä turvaudun myös Jeesukseen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Eikö nyt tuon typerän heprealaisten taikauskon aika ois jo ohi, nykyajan tiedolla. Nasaretilainen oli poliitikko, kultinjohtaja, ja eihän se raamattu nyt jumalauta mitään jumalan sanaa ole. Jos Konstatinus suuri ei sattumoisin olisi tuon lahkon seuraajaksi mahtavine armeijoineen alkanut, ei kristinuskolla olisi sitä asemaa, mikä nyt. Miekalla jeesus on tännekin iskostettu, ja esi-isämme kärsineet ristiretkeläisten raaoissa kourissa.
Juuri tätä. Ethän sinä pysty erottamaan kultin uskosta. Juu, kyllä me kristityt tänäkin päivänä miekalla tapamme vääräuskoisia jotta maailmassa olisi enemmän oikeauskoisia. -> bull shit! Huuhhuuh mitä tietämättömyyttä! Hyvin osaat seurata ajattelematta itse asiasta!
enää tarvitse käyttää suoranaista fyysistä väkivaltaa koska teitä on jo niin paljon. Teidän edelliset sukupolvenne ovat tehneet likaisen työn. Nyt levitätte saastaanne kuin syöpää ympäri maailmaa "hyväntekeväisyyden" nimissä. Olette kokonaisuutena ottaen aika ällöttäviä.
Niin mutta sittenhän minun pitäisi rueta kaiken varalta uskomaan Allahiin, Hindujumaliin ja ties kuinka moneen muuhun jos ne vaikka sattus olemaan olemassa.
Sitten tuliskin ongelmia kun uskonnot poissulkee muiden uskontojen jumalia.
Segmentation fault. Core dumped.
nyt jos haluat vastauksen niin lue tämän kaiken minkä koppasin tosta http://gamma.nic.fi/~uskoon/faqeja.html#1
Miksi juuri kristinusko olisi se oikea?
On totta, että maailmassa on monia uskontoja, joita voidaan pitää kristinuskoa vanhempina. Siksi on luonnollista kysyä, millä perusteella juuri kristinuskoa olisi pidettävä ainoana totuutena.
Etsiessämme vastausta tähän kysymykseen meidän on ensimmäiseksi tehtävä ero kaiken uskonnon ja kristinuskon sanoman välillä: Kristillistä uskoa ei itse asiassa voida lainkaan rinnastaa uskontoihin. Evankeliumissa (suom: ilouutisessa) on kyse Jumalan aktiivisuudesta ihmistä kohtaan eikä ihmisen harjoittamasta uskonnosta. Kaikissa uskonnoissa tarjotaan yleensä jonkinlaista tietä "Jumalan" tai "perimmäisen totuuden" luokse ihmisen harjoittamin menetelmin. Uskonto perustuu siis ihmisen omiin tekoihin, mutta kristinusko perustuu Jumalan tekoon ihmisen puolesta.
Kristuksen kautta Jumala on itse tullut luoksemme ja tarjoaa uudenlaista suhdetta itsensä kanssa täysin armosta ja ilman omia suorituksiamme. Kristuksessa Jumala sanoo "Minä olen tie, totuus ja elämä" - Hän ei vain näytä meille jotain tietä.
Päinvastoin kuin kaikissa uskonnoissa, Jumalan armo tarjotaan meille ilmaisena lahjana ja sen kautta meidät myös tuodaan välittömästi Jumalan elävään yhteyteen. "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." (Ef. 2:8,9).
Uskonnot tarjoavat meille tämän edun jonakin tavoiteltavana päämääränä, jonka voimme toivoa saavuttavamme joskus tulevaisuudessa, jos vain onnistumme harjoittamaan uskontoamme tarpeeksi hurskaasti. Sen sijaan koko kristillisen uskon alku ja lähtökohta on siinä, että alamme välittömästi elää Jumalan yhteydessä. Tämä elämä alkaa kääntyessämme Kristuksen puoleen eli alkaessamme uskoa Häneen.
Toiseksi, tarkastellessamme kristillisen sanoman ikää maailman uskontojen joukossa, voimme havaita että ilmoitus Kristuksesta edustaa tosiasiassa ihmiskunnan historian vanhinta uskoa. Raamatun mukaan jo ihmiskunnan ensimmäinen ihmispari, Aadam ja Eeva, saivat paratiisissa heti syntiin langettuaan ilmoituksen Vapahtajasta, jonka kautta pääsemme takaisin Jumalan yhteyteen. Tämän merkkinä Jumala puki heidät teurastetun uhrieläimen nahkoihin, joka kuvaa sitä kuinka meidät puetaan Jeesuksen uhrin tuomaan syyttömyyteen Jumalan edessä (1. Moos. 3:15,21). Maailman uskonnot ovat sittemmin syntyneet inhimillisinä vaihtoehtoina ja vääristyminä Jumalan alkuperäisen ilmoituksen sijaan ja tilalle.
Tämän voi havaita muun muassa siitä, että hämmästyttävän monien kansojen uskonnoissa ja myyteissä on jälkiä tästä Jumalan alkuperäisestä ilmoituksesta. Esimerkiksi kreikkalaisessa mytologiassa tunnettiin jo ennen Uuden testamentin aikaa kertomuksia jumalista, jotka kuolivat ja nousivat ylös ja tuottivat näin ihmisille elämän!
Toisena esimerkkinä Jumalan säilyneestä alkuperäisilmoituksesta muinaisten kansojen keskellä voi mainita ikivanhan kiinalaisen kirjoitusjärjestelmän. Tuo mielenkiintoinen järjestelmä perustuu 214 symboliin, "radikaaliin". Näistä radikaaleista voidaan muodostaa 30 000-50 000 käsitemerkkiä. Eräs käsitemerkki merkitsee sanaa "vanhurskas". Merkin yläosa muodostuu karitsaa merkitsevästä symbolista ja alaosa persoonapronominista "minä". Viesti on siis: "Minä olen karitsan alapuolella vanhurskas". Tämän yli 4000 vuotta vanhaan kirjoitusjärjestelmään kätkeytyvän viestin avulla mm. lähetyssaarnaajat pystyivät helposti kertomaan kiinalaisille, minkä Karitsan alle heidän tuli asettua ollakseen vanhurskaita eli synnistä vapahdettuja. Raamatussa sanotaan: "Katso, Jumalan Karitsa (Jeesus Kristus), joka ottaa pois maailman synnin!" (Joh. 1:29).
Jumala tuli Kristuksessa konkreettisesti historiaan, jotta Hän voisi täyttää tuon ennaltailmoitetun profeetallisen sanoman - Hän kuoli uhrikaritsana ristillä meidän puolestamme ja nousi kolmantena päivänä kuolleista. Täysin puhtaana tuo ilmoitus on säilynyt vain juutalaisten Vanhassa testamentissa, jonka Jumalan Pyhä Henki on innoittanut. Näin Raamatun voi havaita toteutuneen kirjaimellisesti Jeesuksessa Kristuksessa.
http://gamma.nic.fi/~uskoon/faqeja.html#1
sinun mielestäsi ajattelevat uudessa testamentissa esiintyvästä Jeesus-hahmosta?
Koska en kuitenkaan halua jallittaa sinua suoraan, vihjaan että väärä tyyppi taisi tulla...
kirjoitit:
>Täysin puhtaana tuo ilmoitus on säilynyt vain juutalaisten Vanhassa testamentissa, jonka Jumalan Pyhä Henki on innoittanut.
huhhuh... miten tää nyt liityy mun pointiin?
pisteet siitä jos joku erehtyy pitämään Vanhan ja Uuden testamentin suhdetta jotenkin itsestäänselvänä.
Juutalaiset, jotka ovat siis Jumalanne valittu kansa, eivät pidä tätä Uuden testamentin Jeesus-hahmoa oikein missään arvossa. EIKÖ tässä ole sinun mielestäsi jotain ristiriitaa?
Pikku vinkki : ole hyvin varovainen perustellessasi Uutta testamenttia ja kristinuskoa Vanhan testamentin pohjalta. Saat vähänkin valveutuneemmilta ateisteilta ja varsinkin oikeaoppisilta juutalaisilta aina henkisesti turpiisi.
Hushus, opiskelemaan uskontosi alkeita! ;-)
kysyisi mersukauppiaalta että onko se mersu se oikea auto minulle kun tuolla näkyisi olevan bemareita ja lexuksia tarjolla myös.
...lienee osaltasi suht´ täydellinen,kö ?!?
Voisiko ehkä luetun ymmärtämistä ja omien aivojen käyttöä hieman kehittää kohdaltasi ?!?
Jos ei,niin toki kuluta aikaasi ja tarmoasi hihhuleiden parissa hyödyntämättä paremmin yhteiskuntaamme...olisikohan nuo fransmannit hoksanneet jotain...?!?
lol
;-)
Jollet pysty uskomaan kaikkiin jumaliin, niin yritä uskoa siihen, joka lupaa mahdollisimman suuren palkinnon kannattajille ja mahdollisimman suuren rangaistuksen vastustajille. Näin maksimoit sinulle koituvan hyödyn odotusarvon.
Tiedätkö osoitetta mistä nuo tiedot löytyisivät kätevässä taulukkomuodossa, luotettavalla pistelaskujärjestelmällä varustettuna.
Jos tällaista taulukkoa ei mistään löydy, pitää epäkohta kiireellisesti saattaa kuluttajanvalistuksesta vastaavien viranomaisten tietouteen.
Ei sellaista saa aikaan perinteisellä Aristoteleen logiikalla. Tarvitaan sumeaa logiikkaa, sumeita joukkoja jne. Toisaalta kaikki uskonopit ovat lähinnä sameita ja pilaantuneita, joten eipä taida se sumeuskaan auttaa...
vain sitä, että ristitin usko on varastanut muiden ideat..
Jo se, että ihmisille tarjotaan keppiä (helvetti) ja porkkanaa (taivas) kertoo mielestäni jotain kristinuskosta. Miksi Jumala olisi näin julma? Kuulostaa pikemminkin inhimilliseltä käyttäytymiseltä kuin jumalalliselta. Ihmisiä lahjotaan, jotta he tanssisivat kirkon pillien mukaan, ja jos he eivät tähän suostu, heitä rangaistaan.
Kumpi tarvitsee uskoani enemmän, vallanhimoinen pappi vai Jumala? Pappi tarvitsee uskoni, jotta voisin tanssia hänen pillinsä mukaan. Mihin Jumala sitä tarvitsee? Eikö hän tule todeksi ilman että uskon häneen? Eikö hänelle riitä, että pyrin elämään hyvin ja ottamaan huomioon muut ihmiset ja ympäristöni?
Kumpi on uskottavampi selitys tällaiselle porkkana tai keppi -ajatukselle: ihmisten vallanhimo (jota todistettavasti on olemassa) vai tällaisen Jumalan olemassaolo (josta ei ole minkäänlaista näyttöä)? Aivan täydellisen varmasti ei tietenkään voida sanoa, onko Jumalaa vai ei, enhän voi edes varmuudella tietää olenko itse olemassa.
Jos kuitenkin varmuuden vuoksi uskoisin Jumalaan, en tiedä menttäisinkö mitään, sillä en tiedä minkälainen uskominen Jumalalle riittäisi. Pitääkö käydä kirkossa ja maksaa kirkollisveroa, pitääkö rukoilla, pitääkö yrittää levittää sanaa vai saako erota kirkosta ja voiko uskoa salaa Jumalaan ihan itsekseen kenellekään siitä hiiskumatta? Jos jälkimmäinen riittäisi, en todellakaan menettäisi mitään, mutta mitä satunnaiset henkilökohtaiset ajatukseni ketään hyödyttäisivät?
Jumala mihin uskon ei ole julma.
Niin, se jälkimmäinen on riitävä Hänelle kyllä :)Mutta varo ettet keksisi omaa jumalaa näin. Kun luet raamattua ja rukoilet, niin olet oikeassa. Lisäksi meijän ei tarvitse olla Hänen edessä mitään muuta kuin olemme. Hän rakastaa meitä näin :) Raamatun lukeminen ja rukoileminen pitävät yhteyden Jumalaan puhtaana.
Porkkana tai keppi -ajatus on hassu, mutta kyllä todellinen. Se on sitä lahko-juttua. Itse kyllä olisin eronnut kirkosta jos siellä peloteltais tälläisillä. Jumalahan on tuomari. Ihminen yrittää vain antamaan tietoa.
Tää on sitten epätietoisuuden merkki, kun sanoo että papit vain ottavat valtaa ja ovat vallanhimoisia. Totta, eivät edes kaikki papitkaan ole uskossa. Näin olet tässä tapauksessa oikeassa.
Luulen, että vaikka esim. pappi olisikin hyvässä uskossa eikä tietoisesti pyrkisi mihinkään ihmisten kontrollointiin, niin joka tapauksessa tietynlainen valta-asema kirkon ja ihmisten välille syntyy, tai oikeammin yläluokan ja tavallisen kansan välille. Tietenkään tämä valta-asema ei ole juuri nimenomaan uskonnon synnyttämä, mutta se on auttanut ylläpitämään milloin feodaaliherran, milloin porvarin valtaa.
Köyhälistölle on syötetty kautta historian pajunköyttä jos jonkinmoista, on sanottu, että ei tällä maallisella ohimenevällä maailmalla niin väliä verrattuna siihen mitä tuleman pitää. On harhautettu silmät pois niistä tosiolevaisista seikoista, jotka viime kädessä pitävät köyhät köyhinä. Ja jos joku on köyhä, se on hänen oma syynsä, seurausta ihmisen epäonnistuneesta suhteesta Jumalaan siinä missä kaikki muukin epäonni.
Onnekkaan ihmisen on helppo tuudittautua tällaiseen ajatteluun. Epäonniselle taas ei juuri muuta vaihtoehtoa jää kuin sietää tuskansa ja odottaa tuomiota vapauttavaa. Mölyt kannattaa pitää mahassa, sillä ei kannata riskeerata, ties vaikka kärsimyksestä tulisikin ikuinen.
Tuskin on ollut helppoa papin tai porvarin katsoa peiliin ja todeta, että en ole vaurauttani ansainnut. Helpompaa on uskonnollisessa maailmassa rakentaa oman valta-aseman ympärille uskonnollinen oikeutus. Uskon, että tämä saattaa tapahtua jopa täysin alitajuisesti. Samankaltainen ajatus hyvän yhteiskunnallisen aseman uskonnollisesta oikeutuksesta on pitkään ollut vallalla myös esimerkiksi Intian hindujen keskuudessa. Kastilaitoksen huipulla olevat ovat ansainneet olonsa, sillä he ovat entisessä elämässään eläneet hyvin. Köyhät, siis edellisessä elämässään epäonnistuneet, voivat kohottaa elinlaatuaan elämällä uskonnollisemmin.
Tämä on tietenkin vain uskontojen historiaa, enkä usko, että sillä on juurikaan vaikutusta esim. nykypäivän luterilaisuudessa. Ilmeisesti jotkut papit ovat jopa luopuneet ainakin helvetti-käsityksestä ja yleisesti tunnutaan korostavan enemmän Jumalan läsnäoloa tässä maailmassa kuin tuonpuoleista. Hyvää kehitystä, mutta pohjimmiltaan samasta uskosta on kuitenkin kyse, samat elementit siirtyvät ajasta toiseen, enemmän tai vähemmän laimeana. Se, että kristinuskoa on käytetty itsekkäisiin tarkoituksiin ei tietenkään vesitä itse sanomaa, tai tarkoita, että Jumalaa ei voi olla olemassa. Se kuitenkin pistää epäilemään kaikkea kirkossa kuulutettua. Mikä siitä on totta (onko mikään?) ja mikä perustuu valheisiin ja ihmisen vallanhimon ja itsekkyyden perinteeseen? Mielestäni jotkut asiat sopivat usein pelottavan hyvin yksi yhteen.
juuri pelkosi takia turvaudut uskontoon. mikäli et pelkäisi, sinulla ei olisi tarvetta uskoakaan.
mitä taas tulee mainitsemaasi "lahko-juttuun", kuulin omin korvin luterilaisessa kirkossa viimekesänä (sukulaisen rippijuhlissa) papin ilmoittavan melkoisen suoraan muun muassa ei-uskovien joutuvan helvettiin jne.
Agree! Mutta mihin sinä turvautuisit, jos olisit ihan yksin ja hyljetty? Luuletko että järki pelastaisi sinua? Kyllä silloin on se itsemurhan paikka. Onko itsemurha mielstäsi viisasta, viisas ihminen? Se vasta pelkoa on.
Jumala teki meidän pelastuksen niin yksinkertaiseksi ja kuitenkin monet sanovat että se on niin epäluonnollista ihmiselle ja siksi ei voi uskoa tähän hullutukseen.
Näen että minulla on terve pelko Jumalaan.
On se mun mielestä sitte sairasta jos ei kunnioita eikä pelkää mitään/ketään.
isoja hämähäkkejäkin enemmän kuin mitään jumalaa.
Kunnioitan Luontoa ja sitä mahdollisuutta että milloin tahansa siltä voi saada turpiin vaikka syövän tai maailmanlopun meteoriitin muodossa. Mutta en minä suoranaisesti yöuniani tuollaisten takia menetä.
Eniten kuitenkin tunnun pelkäävään eläintä nimeltä ihminen. Raaempaa ja viekkaampaa eliötä ei liene maan päältä löydy. Ja kun samaan pakettiin laitetaan vielä potentiaali äärimmäiseen typeryyteen niin soppa onkin valmis...
hei, kyllä minä kunnioitan joitakin ihmisiä, muutamia jopa erittäin paljon. äläs nyt sotke mitään jumalaa siihen. minä myöskin pelkään, ylläty yllätys, monia ihmisiä. ihminen on kaikkein raadollisin eläin, jota sinunkin tulisi pelätä.
en ole vielä joutunut tilanteeseen, jossa olisin ihan yksin ja hyljätty, vailla minkäänlaista turvaa, mutta veikkaan, että järki minut pelastaisi siinäkin tilanteessa.
mistäs muuten tiedät, että se on itsemurhan paikka? itse et ole (kaikesta päätellen) joutunut sellaiseen tilanteeseen, mistä ei ole ulospääsyä, sehän itsemurhien syynä ilmeisesti useimmiten on.
itsemurhan viisaudesta taas en voi sanoa juuri mitään, jokainen ratkaiskoon sen itse omalta kohdaltaan.
Itse asiassa uskon että uskovat eivät ole uskossa siksi että pelkäisivät vaan siksi koska he rakastavat-
itse en ainakaan tunne ainuttakaan uskovaa joka olisi tullut uskoon. siksi että pelkäsi.
Pelko ajaa aivan toiseen suuntaan kuin uskoon, nimittäin epätoivoon ja epäuskoon..
Aika kuvaavaa on myäs sanonta "Ateisti on menettänyt uskonsa" eli siis ateismi onkin epäuskoa ja epätoivoa..
Olisiko oikea johtopäätös että ateismi on eräänlaista depressiota eli depressiivistä uskon puutetta ja toivottomuutta?
vai etkö olekkaan lukenut vanhha tekstiä?
ateismi on uskon puutetta. toivottomuudesta en osaa sanoa juuri mitään. eikös se taas riipu ihmisestä ja tilanteesta?
"Ei kukaan nähnyt Jumalaa silmillä."
Ja sehän on ongelmia aiheuttanut, mm. uskonsotia ja muita hirveyksiä.
"Pyhä Henki meille Hänestä ilmoittaa."
Joo, vähän samaan tapaan kuin Lumikki ilmoittaa 7 kääpiöstä.
"Juoksette pakoon ajatuksesta että entäs jos Jumala onkin olemassa."
Ateistit epäilevät, joka on oikein. Ei kaikkea saa niellä, etenkään moisia perusteettomia väitteitä.
"kun olette ajan toisella puolella, niin on jo myöhäistä."
Pidä sinä vaan naurettavat uhkauksesi itselläsi, niillä ei ole minkäänlaista vaikutusta minuun ja tuskin sillä on muihinkaan.
"Miksi turvautua vain järkeen?"
Mihin muuhun voi turvautua ? Järki on ainoa ihmisen omaama ominaisuus, jolla voi suht luotettavasti käsitellä aistihavaintoja. Järki ei ole täydellinen, mutta se on kaikista vaihtoehdoista parhain.
"Minä turvaudun myös Jeesukseen."
Kuolleeseen juutalaiseen rikolliseen ?
Tyypillinen käännytysviesti, jopa pieni uhkaus oli mukana. Anzzki saisi hankki elämän ja elää hiukan.
jos joku yrittää noin varovaisesti käännyttää. Noilla uskonnollisilla palstoilla saa lukea alvariinsa käännytysyrityksiä, joissa asiat usein esitetään paljon negatiivisemmin sanankääntein.
Sen nyt vielä jotenkin ymmärrän, että puolin ja toisin yritettäisiin suhtkoht asiallisesti vain käännyttää, mutta kun jotkut halventavat ja pitävät toista pilkkanaan, niin sen kun saisi loppumaan, niin hyvä olisi.
Itse olen utelias kuulemaan eri tavalla ajattelevien mielipiteitä. Mitään käännyttämisen tarvetta, tosin ei taida olla kykyäkään, minulla ei ole koskaan ollut.
myös haluan päästä perille kuka on ateisti.
Keskustelu on O.K. Käännytys on perseestä.
mutta kun minusta olisi parempi tuo ei mitään vaihtoehto. Ei sitä muuten voi yht'äkkiä ruveta uskomaan kaikenlaisiin henkiolentoihin, tarttis vähän näkyjä ja harhakuuloja kans.
Heititpä ihan hyvän kysymyksen pohdittavaksi!
Osa ateisteista varmastikin sinua siteeraten "juoksee pakoon ajatusta Jumalan olemassa olosta". Tai sitten osalla voi olla elämässään niin paljon muuta, etteivät edes jouda pysähtymään tuota asiaa miettiäkseen... eivätkä tunne tarvetta sellaiseen.
Eihän sitä varmastikaan mitään menettäisi, jos uskoisi Jumalan olemassa oloon - poislukien luonnollisestikin ne arkielämää rajoittavat kiellot yms, mitä eri uskonnoista löytyy. Ei uskon toki tarvitse kulkea käsi kädessä mihinkään yhteisöön kuulumisen kanssa - useimmiten se vain kuitenkin on niin.
Ja tässä kohdin tullaan juuri siihen, mikä on ahdistavaa: velvollisuus osallistua tilaisuuksiin ja ns. vapaaehtoistyöhön uskonsa osoittaakseen. Ei tietenkään koske kaikkia maailman uskontoja, mutta eiköhän jokainen keksi ainakin muutaman esimerkin tällaisista yhteisöistä (en halua mustamaalata mitään uskonnollista yhteisöä tms. tässä nyt erikseen).
Ateistina tällaiset uskonnolliset velvoitteet eivät sido. Ja niin kamalan raadolliselta kuin tämä kuulostaakin, niin jää aikaa oleellisemmille asioille - joista osa on välttämättömiä, kuten työnteko. Annan myös aikaani mieluummin perheelleni ja ystävilleni kuin jollekin uskonnolliselle yhteisölle. Ja tuohon kun lisätään omat (itsekkäät?) intressit kuten urheilu sekä pakolliset toiminnot, kuten syöminen ja nukkuminen, alkaa 24 vuorokauden tuntia olemaan täynnä.
En myöskään pidä iankaikkien elämän ajatuksesta; Ei ihmisen mieltä ole rakennettu sellaista varten. Ajatuksena tuollainen ikuinen elämä - oli se sitten taivaassa tai muualla - tuntuu lähinnä ihmisen itsekkyydeltä ja suuruudenhulluudelta.
En tunne tarvitsevani mitään turvaa, jonka usko voisi antaa. Elämän tarkoitukseen vastaa seuraava aforismi aika nasevasti:
Kaikki muut, paitsi ihmiset tietävät, että elämän perustarkoitus on nauttia siitä.
-Samuel Butler-
Ihan viisaasti olet pohtinut tätä kaikkeaa :) Mutta tämä
Miten ja mitä ne sitten esim. rajoittavat? Ja sitten eihän ne mitään kiellot ole. Varoituksiahan ne on. Jotta ei tekisi harmia itselle eikä muille.
Niin, minä haluaisin antaa toisillekin sen mitä minulla on. Ei tee mieli elää itsekeskeisenä loppuelämän.
Häneen mä turvaudun esim. kun olen yksin, hyljetty, syrjäytetty. Mihin sinä silloin turvaudut?
Agree! Miten nauttisit ilman todellista rakkautta, jos siihen rakkauteen ei uskota? Minä en kykenisi.
valitsit jo ehkä itsekkäimmäin mahdollisen elämän...Voivoi...Pahinta on että et itse ymmärrä.
kirjoitit:
Ilahduttavaa ja ennenkaikkea tervetullutta vaihtelua tällainen uskovaisen ja ei-uskovaisen rauhallinen ja sivistynyt ajatusten vaihto!
Niin... Toitkin kommenteillasi uusia näkulmia asioihin; Se, mikä toisesta tuntuu pakolta, tuottaakin toiselle hyvän ja rauhallisen mielen. Ja itse asiassa yksi hyvä ystäväni, joka uskoo, sanoi minulle kerran juuri tuohon vapaaehtoistyöhön liittyen, että se tuo hänen elämäänsä sellaista sisältöä, mitä ei siitä varsinaisesta leipätyöstä saa.
Olen varmasti ollut todella onnekas, sillä kaikki on aina mennyt elämässäni kuten olen halunnut. Toki menetyksiäkin olen kokenut, enkä tarkoita mitään materiaa vaan pois nukkuneita läheisiä. Silloinkin on kuitenkin aina ollut joku ystävä lohduttamassa. Itse asiassa hyvin usein sama ystävä, joka oli rinnallani ne ikävät vuodet, kun olin koulukiusattu. En siis ole joutunut koskaan kokemaan niin täydellistä yksinäisyyttä ja voimattomuutta, etteivät omat henkiset voimavarat olisi riittäneet vetämään eteenpäin. Siksi en siis voikaan lähteä täysin väittämään, etten koskaan rukoilisi - vaikka ateisti olenkin - elämästä kun ei milloinkaan tiedä, millaiset kasvot se meille tulee näyttämään.
Toki saankin täten olla elämälle kiitollinen kaikesta siitä hyvästä, jota minulle on suotu. Osa asioista tietysti on ihan konkreettisestikin omaa ansiota, mutta onhan sitten niitäkin, joiden kohdalla miettii mitä hyvää on tehnyt, kun on esimerkiksi niin ihania, rakkaita ystäviä... Kiitollinen siis olen... kenen tai minkä ansiota tämä kaikki sitten onkaan!
Se muuten onkin meille tällaisina inhimillisinä olentoina melkoisen tyypillistä, että niin moni tarina uskoon tulemisesta liittyy johonkin ikävään elämäntilanteeseen; Tullaan uskoon apua pyydetäessä - en halua tietenkään yleistää, mutta usein tuollaista kuulee. Ihminen lieneekin niin ajattelematon ja itsekäs, että kun pyyhkii hyvin, siitä ei muisteta, huomata tai viitsitä kiittää.
Ja kyllähän sitä ihminen aina johonkin uskoo; Itse olen huomannut luottavani asioiden sujumiseen... eli siihen, että kaikki kyllä aina lopulta järjestyy ja ongelmiin löytyy jokin ratkaisu. Sitä onkin sitten vaikeampi sanoa, mihin tuon luottamukseni perustan... yksi "tekijä" voisi ainakin olla positiivinen elämänasenne =)
Kaikkein itsekkäintä on olla satanisti. Niillähän on se periaate, että "tee mitä lystäät, moraalia* ja Jumalaa ei ole".
*paitsi se Nietzschen herramoraali, jota tuo lainaus muuten edustaa
että kristinusko edustaa orjamoraalia ja sekös jos mikä pitää nöyrän ja jumalaa pelkäävän uskisorjan vihaisena, osuuhan se orjamaisesti armoa rukoilevan uskisorjan hermoon, kun se pitää niin pirun kutinsa.
Eikös se orjana oleminen ala ahistaa pitemmän päälle ?
on siinä että antaa toisille sitä mitä on itse saanut?
Kirjoitat siitä että miten suvaistemattomia ja itsekkäitä uskikset on, ja itse olet ateistina suvaitsemattomuuden,ahdasmieilisyyden ja itsekkyyden perikuva,,
Vanha vertaus kertoo osuvasti; Kun osoitat toista ihmistä syyttävästi sormella, muut sormesi osoittavat syyttävästi sinua..
Onko sinulla niin huono itsetunto että otat herneen nenääsi pienestäkin, ja lankeat provoihin kuin lammas?
Eikö sinun pitäisi eteistina olla porvosoitumisen yläpuolella?
Ihmettelen logiikkaasi
Eikö ateismi sitten ole itsekyyttä?
Ei tietenkään, sehän on epäitsekastä Rakkautta ja hyvää tahtoa.. ;)
varsin pitkästi. Palstan surkea tekniikka sitten laittoikin kirjoitukseni bittiavaruuteen.
Laitan vastaavat mietteet uuteen säikeeseen myöhemmin ja koitan formuloida sanani vielä paremmin.
No voihan poijat pienet ja sorjat. Taidatkin olla
surkastunut aivolisäkkeen jäänne alkukantaisilta
ajoilta ennen puhekielen yleistymistä. Örise ja
hypi päälläsi niin saat banaanin.
"Häneen mä turvaudun esim. kun olen yksin, hyljetty, syrjäytetty. Mihin sinä silloin turvaudut?"
Taidat olla tosi vittumainen yksilö kun ei sinusta pidetä..
Reich oli sitä mieltä että uskonnot on seksualisesti patoutuneita varten
Sinunko mielestä ei ole itsekästä vaatia, että kaikki muut ajattelisi kuten sinä?
Tuossahan on juuri kaiken pointti, vastoinkäymiset kasvattaa, niistä pitää löytää se tarkoitus (vaikka tuntuisi kuinka ikävältä), ottaa opikseen ja jatkaa eteenpäin, ei kääntyä odottamaan jotakin "Grand Price" palkintoa sitten joskus.
Olen saanut tarpeeksi mielipiteitä ja kiitän keskusteluun osallistujia! Näin se vaan on että vain Pyhän Hengen saaneet pystyvät näkemään asiaa molemmilta puolilta oikein. Siis meijän uskovaisten mielestä oikein :) Ja kukaan ei ole oikeassa. Ei uskovaiset, ei ateistit. Samassa laivassa ollaan :)
Jossain vaiheesa saatan kysyä teiltä muitakin mieleenkiintoisia kysymyksiä toisen otsikon alla. Mutta käytetään järkeä järkevästi :)
"Ja kukaan ei ole oikeassa. Ei uskovaiset, ei ateistit. Samassa laivassa ollaan :)"
Oletko sinä oikeassa kirjoittaessasi tämän?
Niin, muistithan? Sillä hindut ja muslimithan tekevät sinulle yhtä paljon pahaa kuin me ateistitkin. Hekin varmasti pelkäävät samaa kuin mekin (sitä että kristittyjen jumala on olemassa), ja pakenevat sitä kaiken maailman ''Buddhien ja mitälie Allahien'' taakse. Näinkö?
En usko.
He ovat samalla lailla eksyksissä maailmassa kuin mekin, kristityt ja ateistit ja muut. Niinkuin ihmiset aikojen alusta ovat etsineet selitystä maailmankaikkeuden kysymyksille, mekin haluamme vastaukset niihin kaikkiin. Kristityt ovat kehittäneet tarinan Jumala-nimisestä hahmosta, Islaminuskoiset uskovat Allah-nimiseen hahmoon. Ateistit(en haluaisi yleistää, mutta suuri osa heistä) on kehittänyt tarinan alkuräjähdyksestä.
Minä en tule kristinuskopalstalle haukkumaan sinua valinnastasi uskoa siihen mihin uskot. Ymmärrän miksi olet sen tarinan valinnut(kerropa muuten, miten ''löysit jumalan''?), ja voin hyväksyä sen.
Luulet olevasi oikeassa, mutta ei se haittaa, niin minäkin, ja ne muutamat miljardit ihmiset tällä maapallolla. Toivottavasti tulevaisuudessa saadaan selville ne 'oikeat vastaukset' niihin kysymyksiin, joiden takia niin moni ihminen on saanut kärsiä.
Tiedoksesi vain, että en "juokse pakoon" ajatusta Jumalan olemisesta, vaikka en siihen uskokaan. Miksi uskoisin? Jos Jumala olisi olemassa ja minut kuolemani jäkeen tuomittaisiin helvettiin, niin sehän vain todistaa kuinka epäoikeudenmukainen Jumala olisi. Ei kiitos sellaiselle "Jumalalle"..!