kammottavaa
Silky
4319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se asia, että katolisessa kirkossa on pedofiilipappeja, tuskin tuli kenellekään yllätyksenä. Kammottavaa on sen sijaan se, että kirkko, joka väittää olevansa varsinaiselta olemukseltaan puhdas ja synnitön, on vuosikymmenet salannut häikäilemättä moisia rikoksia ja jopa suoraan sallinut niiden jatkamisen.
Katolinen kirkko aloitti selvitystoiminnan vasta, kun asia räjähti sen silmille niin, ettei sitä enää mitenkään voitu pitää salassa. Sen sijaan että kirkko olisi alkanut todellisen keskustelun salaamisen syistä samoin kuin itsekriittisen keskustelun siitä, miksi kirkon papistossa on selvästi keskimääräistä enemmän pedofiileja (eli toisin sanoen alkanut keskustelun selibaatista), se vastasi typerällä ja mauttomalla hyökkäyksellä homoseksuaaleja kohtaan.
Homoseksualismi ja pedofilia ovat yksinkertaisesti kaksi eri asiaa, suurin osa pedofiileistä on heteroseksuaaleja. Kirkon kannanotot pedofiilikriisissä ovat pikemminkin osoittaneet, paitsi kirkon johtajien pohjattoman vihan homoja kohtaan, myös heidän täydellisen kyvyttömyytensä käsittää yhtään mitään mistään seksuaalisuuteen liittyvästä.
katolisen kirkon johtajat eivät ymmärrä seksuaalisuutta mitään ihmeellistä pitäisi olla. Ymmärtääkseni ainakin ennen muinoin pappisseminaareihin saatettiin mennä jo varhaisessa teini-iässä ja siellä sitten elettiin mieslauman keskellä selibaatissa aina pappisvihkimykseen asti, jolloin selibaatista tehtiin virallinen lupaus. Joten ei se minusta ainakaan ole mikään ihme, jos katolisen kirkon papit ja johtajat ovat hieman "pihalla" seksuaalisuuden suhteen.
Minun on kuitenkin vaikea uskoa että selibaatti sinällään johtaisi pedofiliaan, siis sillä tavalla että täysin normaalit ihmiset muuttuisivat selibaatissa pedofiileiksi. Kyllä noissa ihmisissä täytyy olla jotain vikaa jo alusta alkaen. Kyllä syiden täytyy olla jossain syvemmällä. Voisiko tosiaan olla niin, että katolinen kirkko jostain syystä "houkuttelee" pedofiileja, tarjoaa näille mahdollisuuden elää omaa elämäänsä ilman yhteiskunnan ihmettelyä (olla avioitumatta, olla ulkoisesti täysin seksuaaliton jne.) ? Uskomattomalta sekin kyllä tuntuu.
Yleensä katoliseksi papiksi aikova menee ylioppilastutkinnon jälkeen asumaan pappiskonviktiin, jossa hän asuu muiden pappiskokelaiden kanssa yliopisto-opintojensa ajan. Tämän jälkeen hän siirtyy varsinaiseen pappisseminaariin, jossa hän saa käytännön koulutuksen papinvirkaan.
Ennen pantiin runsaasti painoa sille, että pappiskokelaiden oli elettävä niin paljon erossa maailmasta kuin mahdollista. Erityisesti heitä varoitettiin vastakkaisesta sukupuolesta - heidän oli mahdollisuuksien mukaan jopa vältettävä tapaamasta konviktissa ja seminaarissa työskenteleviä nunnia. Lisäksi kaikki seksuaalisuuteen liittyvä oli pappiskoulutuksessa tabu - seksuaalisuutta käsiteltiin lähinnä erilaisten syntien luetteloina.
Nykyään katolisessa kirkossa on alettu ymmärtää tämän kuolutusmuodon ongelmat ja niitä on alettu parantaa. Siten pappiskokelaita kehotetaan - ja joissain hiippakunnissa jopa vaaditaan - asumaan osan opiskeluaikaansa "maailmassa" eli aivan tavallisten ihmisten keskuudessa. Tämä on tärkeää, paitsi elämänkokemuksen, myös henkilön oman kutsumustietoisuuden kannalta. Samaten myös seksuaalisuutta käsitellään nykyään aivan eri tavalla koulutuksessa kuin aikaisemmin. Pappiskokelaat joutuvat myös käymään läpi omaa seksuaalisuuttaan eri lailla kuin aikaisemmin.
Tämä ei kuitenkaan muuta sitä asiaa, että selibaatti on edelleenkin monille papeille keino "paeta" omaa seksuaalisuuttaan ja sen ongelmia, sen sijaan että käsittelisi niitä. Juuri tätä tarkoitin puhuessani selibaatin ja pedofilian yhteydestä. Selibaatti ei tietenkään muuta ketään pedofiiliksi, mutta pedofiili saattaa muita herkemmin hakeutua pappisvirkaan. Tässä hänen vaikuttimensa saattavat jopa olla täysin vilpittömät. Hän ehkä toivoo pääsevänsä eroon taipumuksestaan ja ainakin pystyvänsä hillitsemään sitä voimakkaan uskonnollisuuden ja tarkkaan säädellyn elämän avulla. Käytännössä tämä ei vain ainakaan pidemmän päälle toimi, olletikin, koska papit joutuvat käytännössä usein tekemisiin juuri lasten ja nuorten kanssa.
Juuri selibaatista johtuen myös homoseksuaalien osuus katolisten pappien keskuudessa on huomattava (varovaistenkin arvioiden mukaan noin 30 %). Ainakin tiukan katolisissa maissa pappisvirka on ainoa mahdollisuus miehelle elää naimattomana joutumatta "pahojen puheiden" kohteeksi - ja saada jopa kiitosta naimattomuudestaan. Myös katolisten konviktien ja seminaarien "miesten maailma" kiinnostanee monia homoseksuaaleja.
yritin ajaa takaa, että papiksi tuleminen on ainoa vaihtoehto monille ellei sitten halua pakkoavioliittoon kulissien ylläpitämiseksi.
Olen muistaakseni joskus lukenut, että aiemmin pappisseminaariin saatettiin mennä jo jopa 15-vuotiaana tai vieläkin nuorempana, mutta tuollainen käytäntö on ilmeisesti muuttunut jo aikoja sitten ellen sitä muista koko asiaa täysin väärin. Jotkuthan ovat vetäneet yhtäläisyyksiä myös homoseksuaalisuuden ja miesvaltaisen ympäristön vaikutuksen välille, mutta tuskinpa tuolla mitään todellista tieteellistä pohjaa on.
Suomessa toimii ilmeisesti muuten myös katolinen pappisseminaari, sitä en sitten tiedä että onko se ihan "oikea" pappisseminaari vaiko ainoastaan jonkinlainen välivaihe.