Käskenyt 60000 venäläisen sotilaan poistua Suomesta samalla kun tunnusti Suomen itsenäisyyden
Ja miksi Lenin antoi Suomeen jättämilleen sotilaille määräyksen auttaa punaisia sodassa Suomen laillisen hallituksen joukkoja eli valkoisia vastaan
Venäläisiä sotilaita olikin punaisten joukoissa noin 3000 ja punaisten operaatioita johti venäläinen kenraali Svetsnikov
Ja punaiset saivat aseapua Pietarista
Lenin halusi auttaa punaiset voittoon ja liittää
Suomen neuvostotasavallan Neuvosto-Venäjään
Ja miksi Lenin antoi Suomeen jättämilleen sotilaille määräyksen auttaa punaisia sodassa Suomen laillisen hallituksen joukkoja eli valkoisia vastaan
Venäläisiä sotilaita olikin punaisten joukoissa noin 3000 ja punaisten operaatioita johti venäläinen kenraali Svetsnikov
Ja punaiset saivat aseapua Pietarista
Lenin halusi auttaa punaiset voittoon ja liittää
Suomen neuvostotasavallan Neuvosto-Venäjään
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ja missähän 95 % venäläisistä sotilaista oli?
Ei ainakaan taisteluissa. Venäläisillä sotilailla ei ollut juuri mitään merkitystä koko sodassa.
Siksipä ei voi puhua vapaussodasta, ei siinä vapauduttu mistään.
Venäläiset varuskuntiin jääneet sotilaat eivät oikein tienneet, mitä heidän pitäisi tehdä. He olivat jääneet Suomeen Venäjän vallankumouksen pyörteissä. Heillä ei enää ollut kunnollista johtoa, eikä huoltoa. Tiedon kulku oli huonoa, eivätkä hekään tienneet, mikä heidän asemansa oli.
Siinä meille vapaussotaa.
Sitäpaitsi kansalaissodan loputtua valtakunnassa oli edelleen vieraita joukkoja. Saksalaiset joukot oleskelivat maassa ja muistaen edelleen maassa vallinneet saksalaismieliset aatteet, vallankaappaus oli mahdollinen.
Kyllä se oli nimenomaan vapaussota. Se vapautti Suomen Sosialistista Suomea yrittäneistä vallankumouksellisista.
"Ja missähän 95 % venäläisistä sotilaista oli?
Ei ainakaan taisteluissa. Venäläisillä sotilailla ei ollut juuri mitään merkitystä koko sodassa."
Etkö idiootti tiedä ,että Mannerheimin johtamat valkoiset riisuivat suurimman osan venäläisistä joukoista aseista heti punakapinan alussa 27-28.1.1918.Se oli vapaussodan alku
Kun punakapina alkoi 27.1.1918 neuvostohallitus kehoitti venäläisiä sotilaita muodostamaan vapaaehtoisia osastoja ja ryhtymään taisteluun valkoisia vastaan
Ja venäläiset varuskunnat aseistivat Suomen punakaartit jo ennen kapinan alkua
Punaisten todellinen johtaja oli venäläinen kenraali Svetsnikov ,joka otti käskynsä suoraan Pietarin bolsevikkihallitukselta
Ja Karjalassa punaisia johdettiin Suoraan Pietarista ja taisteluihin Karjalassa osallistui Venäjän bolsevikkihallituksen joukkoja
Suomi oli sodassa neuvostohallituksen kanssa ja sotatila päättyi Tarton rauhaan 14.10.1920
Valtiot eivät tee rauhaa ellei sitä edellä sota valtioiden välillä
On selvää, että tunnustaessaan Suomen itsenäisyyden 4.1.1918 Lenin ei olettanut tunnustavansa pysyvästi länsimaiseen tapaan järjestettyä Suomen tasavaltaa,vaan sosialistiseksi muuttuvan valtion,jonka vallankumousta avustaisi maahan jätetty neuvostohallituksen sotaväki ja joka punaisten voittaessa liittyisi neuvostotasavaltana Neuvosto-Venäjään
Lenin tunnusti 1918 Gruusiankin itsenäisyyden mutta Gruusia liitettiin heti Neuvosto-Venäjään kun kommunistit olivat saaneet siellä vallan
Vsta valkoisten voitto varmisti Suomen itsenäisyyden
Mannerheimin joukot eivät operoineet kuin pohjoisemmassa Suomessa. Eteläinen Suomi oli punaisten joukkojen hallussa pääratoja myöten. Venäläisten joukkojen osallistuminen sotatoimiin tai niiden synnyttämiseen oli vähäistä. Ne oli vaan unohdettu Suomeen. Aron poika halusi ennen muuta päästä kotiinsa ja olla sekaantumatta muiden asioihin.
Pohjanmaalla käytiin kyllä jossain mielessä vapaussotaa eli riisuttiin venäläisiä joukkoja aseista. Mutta eteläisessä Suomessa eli sieltä Tampereen pohjoispuolelta etelään syttyi taisteluja, jossa osapuolina olivat suojeluskuntalaiset ja punakaarti. Siinä oli kyse luokkasodasta. Eteläinen Suomi oli teollisuus- ja kartano-Suomea. Omistava luokka oli lähes järjestään suomenruotsalaista yläluokkaa, jota koulutettu sivistyneistö tuki. Vastapuolella oli kaupunkien teollisuustyöväestö ja maaseudun torpparit ja maaton työväestö. Näiden yhteiskuntaluokkien välinen eripura, joka johtui tyytymättömyydestä, purkautui aselliseksi yhteenotoksi.
Pohjanmaalla, Savossa ja muualla Pohjois-Suomessa ei tällaisia luokkaristiriitoja ollut. Tämä johtui siitä, ettei ollut teollisuutta eikä teollisuustyöväestöä ja maaomistus oli yksin talonpojilla, jotka kuitenkin tavoiltaan muistuttivat enemmän suomenkielisiä torppereita kuin ruotsinkielisiä kartanonherroja.
Pohjanmaalla käytiin siis aluksi ihan eri sotaa kuin etelässä. Sitten kun sota muuttui enemmän yhdeksi ja samaksi sodaksi, venäläisillä joukoilla ei enää ollut merkitystä. Taistelevat osapuolet olivat silloin pelkästään suomalaisia ja myöhemmin sitten myös saksalaisia, joilla on suuri hinku osallistua tähän mittelöön.
Vapaussotaa tässä oli lähinnä se, että sodassa ja sen jälkiselvittelyissä 30 000 - 40 000 valtaosin suomalaisen ruumis vapautettiin hänen hengestään. Mutta pääosin kyse oli väestön sisäisestä valtataistelusta. Neuvostovenäjä ei osallistunut valtiona sotatoimiin läheskään siinä määrin kuin teki Saksa. Tässä "vapaussodassa" puolustettiin ruotsinkielisten teollissuuspatruunoiden ja kartanonherrojen oikeuksia ja mielivaltaa. Heidät haluttiin vapauttaa työväestön ja maattoman maaseutuväestön vaatimuksista.
Tarton rauhassa ei suinkaan käsitelty tähän sisällissotaan liittyviä asioita. Kyse oli joistain rajaepäselvyyksistä sekä Suomessa sijainneen venäläisen omaisuuden kohtalosta. Sotien osalta kyse oli lähinnä siitä, että suomalaiset olivat osallistuneet ns. heimosotiin Vienan Karjalassa, joka oli siis NL:n aluetta. Suomalaiset olivat tunkeutuneet vieraan valtion alueelle. Venäläisiä joukkoja ei Suomeen tuotu, ne unohtuivat tänne vallankumouksen pyörteissä, kun kukaan ei niitä enää oikein komentanut.
Leninillä ei olut mitään perusteita olettaa, että Suomesta tulee neuvostomallinen valtio. Itse asiassahan oli niin, että Suomessa suomalaiset punaiset eivät kovin paljon mekastaneet sosialismista, josta heillä ei edes ollut tarkkaa kuvaa. Keskivertotyömies ja maaton torppari halusivat oikeutta ja leipää, eivätkä ymmärtäneet minkään sosialismin päälle. Näille markkinoitiinkin Sveitsin hallintomallia eli jonkilaista lähidemokratiaa.
Jos käyttää termiä sisällissota, niin kyseessä lienee Venäjän sisällissota. 10000 punikkia pakeni N-liittoon ja perusti siellä kommunistisen puolueen. Tämä puolue toimi koko viime vuosisadan Suomen tuhoamisen ja Venäjään liittämisen puolesta.
Kyllä se vain on niin, että punaiset halusivat liittyä Venäjän uuteen ihannevaltioon. Tietysti se olisi ollut vapautta ja kauneutta ynnä muuta mukavaa. Tämä halu on suomettuneessa Suomessa salattu, koska piti päästä termistä vapaussota, koska se todella paljastaa bolsujen tekoset ja on siis huonoa mainosta tälle roskajoukolle.
Myös Etelä-Suomessa sodan nimi oli vapaussota silloin, kun se oli sallittua. Ei nykyisinkään vain Pohjanmaalla puhuta Vapaussodasta.
Sosialismista vouhkasivat sekä punaisten johto että rivipunaiset. Kekkosen aika yritti kieltää vapaussodan.
Aatteista viis, kun kansalaiset tappelevat keskenään niin kyseessä on sisällissota.
Jos sotaa olisi käyty vain venäläisiä vastaan niin silloin sotaa voitaisiin paremmin kutsua vapaussodaksi.
Vapaushan oli kaukana melko monelle suomalaiselle sodan jälkeen. Vankileireille tapettiin sodassa hävinneitä enemmän kuin taistelukentille ja tämä häpetahra valkoisen Suomen historiassa pitäisi osata myöntää. Nimittämällä sisällissotaa vapaussodaksi pidetään vanhoja haavoja avoinna, mutta sehän lienee takoituskin.
Minusta sellainen sota, jossa vastustajat ovat pääosin oman maan kansalaisia on sisällissota. Ettökö noin puolet suomalaisista olisi sotinut sen vuoksi, että Suomi voitaisiin liittää osaksi Neuvostovenäjää, on täyttä pötyä. Suomalaisella sotaan osallistuneella punaisella oli kaksi vaihtoehtoa: Paeta rajan taakse tai tulla vapautetuksi hengestään. Ei kai ole kovin yllättävää, että moni valitsi ensimmäisen vaihtoehdon välttääkseen jälkimmäisen.
Etelä-Suomessa kyse oli aivan selvästi luokkasodasta. Eri yhteiskuntaluokat olivat selkeästi eri puolilla. Ruotsinkielisistä kartanonherroista tai teollisuuspatruunoista ei yksikään taistellut punaisten puolella. Punaisten puolella oli sitä enemmän väkeä, mitä köyhemmästä ja kurjemmasta ryhmästä oli kyse. Näistä taas ei yksikään asettunut valkoisten puolelle. Etelä-Suomessa ei vapautettu minkään vieraan vallan joukkoja aseista. Ainoa mitä yritettiin oli saksalaisten riisuminen aseista, mutta se epäonnistui surkeasti. Taistelevat osapuolet olivat lähes pelkästään suomalaisia.
Saksasta saapuneille jääkäreille ja Pohjanmaan pojille ei haluttu edes kertoa sitä, keitä taisteluissa tulee vastaan. Näitä yritettiin viimeiseen asti pitää siinä uskossa, että taistelussa kohdattaisiin venäläisiä joukkoja. Monille oli yllätys, että vastustajat olivatkin oman maan kansalaisia.
Sitten on syytä muistuttaa kesän 1917 tapahtumista. Silloin eduskunta julistautui Suomessa ylimmän vallan käyttäjäksi. Venäjän väliaikainen hallitus ei tätä hyväksynyt, vaan hajoitti eduskunnan vaatien uusien vaalien järjestämistä. Vasemmisto vastusti tätä eduskunnan tarpeetonta hajottamista, mutta oikeisto sen sijaan tuki tätä. Vasemmiston separistinen isänmaallinen pyrkimys siis tyrmättiin oikeiston taholta, mikä herätti katkeruutta. Tämän historiallisen episodin valossa voi kysyä, millä puolella sitä isänmaallisuutta oikein oli. Suomessahan asiat olivat hyvin ruotiskielisellä yläluokalla ja sivistyneistöllä. Suomen ja eduskunnan päätäntävaltaa ajoi vasemmisto, joka näki siinä samalla tilaisuuden parantaa elinolojaan, kun asioista päätettäisiin Suomessa eikä Venäjällä.
luokkasotaa, työtätekevä ja nälkää näkevä luokka vastassa, omistava luokka apureinaan vähälahjaiset ja matala otsaiset pohjalaiset rengit.
Ilman Pohjanmaan poikia olisi Tampereen valtaus jäänyt suorittamatta. Nämä saatiin valhdelluksi mukaan sotaretkelle. Heille kerrottiin, että vastassa on venäläisiä joukkoja ja joitakin rosvolaumoja. Samaa tarinaa kerrottiin myös Saksasta tulleille jääkäreille. Olisi ollut liian uskaliasta sanoa, että vastassa onkin samanlaisia mongolinnäköisiä suomalaisia. Ruotsinkielisen yläluokan piti saada suomalaiset hömöt ensisijaisesti sotimaan keskenään. Pohjanmaalla ei sen paremmin kannatettu kuin vastustettu punaisten vaatimuksia eteläisessä Suomessa. Niistä ei yksinkertaisesti tiedetty, koska Etelä-Suomen ongelmia ei esiintynyt Pohjanmaalla ja Savossa peräkylistä nyt puhumattakaan. Pohjanmaan matalaotsainen ja mahdollisesti vähäjauhoinenkin joukko saatiin houkutelluksi sotaan osittaisella huijauksella. He lähtivät vapaussotaan ja tulivat sitten sisällissotaan eli tähän luokkasotaan. Ja kuten sanottu aika pitkälle ratkaisivat sen, että ruotsinkielinen yläluokka ja svistyneistö voitti sodan. Tämän yläluokan omat eväät eivät olisi siihen riittäneet. Tarvittiin apua Saksasta ja tarvittiin houkutella väkeä olemattomaan sotaan Neuvostovenäjää vastaan.
Aktivistit, jotka unelmoivat itsenäisestä Suomesta, pitivät läheisimpänä kumppaninaan sosialidemokraatteja, joilla oli myös vapaushaaveita.
Porvaristo vastusti ankarasti aktivisteja, koska he olisivat tuhonneet heidän kauppayhteytensä keisarilliseen Venäjään.
Vasta sekasortoisten olojen Venäjä sai aikaan porvareiden isänmaallisuuden. Se oli pelko demokratiasta, siitä että maataomistamaton väestö torpparit, mäkitupalaiset ja teollisuustyöväestö saisi ihmisoikeudet.
Elmo Kaila kirjoittaa päiväkirjassaan päivästä jolloin "punainen Helsinki" kukistui, "olen varmasti onnettomin porvari Helsingissä...."
Hän näki suuren kansallisen onnettomuuden, ja suri sitä. Toisin kuin lahtarit pohjanmaalla...
vielä nykyäänkin.....
Todellinen syyllinen vuoden 1918 kapinaan on Lenin. Lähtiessään Suomesta maanpaosta Venäjälle, Lenin oli kehottanut jäähyväissanoissaan: "Nouskaa, nouskaa välittömästi ja ottakaa valta järjestäytyneiden työläisten käsiin".
Lenin pyrki aktiivisesti käynnistämään vallankumouksen Suomessa ohjelmansa mukaisesti. Hän jopa määräsi Stalinin agitoimaan Suomessa työläiset kapinaan.
"Stalinin käynti Suomessa syksyllä 1917 oli ollut hänen ensimmäinen suuri puoluetehtävänsä kansankomissaarina. Tehtävä oli tullut itseltään Leniniltä." Tehtävänä oli saada myös Suomessa aikaan vallankumous.
"Mutta Stalin epäonnistui Leninin edessä. Hän ei saanut kaikkia suomalaisia sosialidemokraatteja vallankumouksen tielle ja syynä oli Tanner."
Lenin vaati silti suomalaisia työläisiä ryhtymään aseelliseen vallankumoukseen.
Kun sosiaalidemokraattien valtuuskunta kävi Pietarissa pyytämässä Suomen itsenäisyyden tunnustamista, Lenin kehotti heitä viipymättä käynnistämään Suomessa vallankumouksen, ja ilmaisi samalla harmistumisensa siitä, ettei sitä ollut tehty jo marraskuussa 1917.
Suomen sosiaalidemokraattien johtajiin kuulunut K.H. Wiik ennusti "Bolshevikit pakottavat meidät vallankumoukseen, tahdommepa sitä tai ei".
Useimmat eivät tahtoneet. SDP tuomitsi punakapinan ja suhtautui myönteisesti isänmaan puolustamiseen. SDP oli sitoutunut vallitsevaan järjestelmään ja halusi toimia parlamenttaarisesti.
Vain ne sosiaalidemokraateista jotka olivat läheisessä yhteydessä bolsevikkeihin halusivat kapinaa ja toimivat sen mukaisesti. Esim. eduskunnan puhemies Kullervo Manner ei halunnut estää Senaatintorilla päivästä toiseen pidettyjä yhteiskunnan vastaisia kiihotuspuheita, joissa hyökättiin yksityisomistusta vastaan ja lietsottiin väkivaltaisuuksia. Hän oli yksi niistä punakapinan johtajista joka pakeni Venäjälle ja jätti tavalliset työläiset selviämään yksin.
SDP:n Väinö Tannerinkin mielestä kyseessä oli törkeä kapina yhteiskuntaa vastaan. Suomessa oli pidetty lokakuussa 1917 maailman rehellisimmät eduskuntavaalit. SDP tuomitsi punakapinan ja suhtautui myönteisesti isänmaan puolustamiseen. SDP oli sitoutunut vallitsevaan järjestelmään ja halusi toimia parlamenttaarisesti. Eli SDP:stä vain äärikommunistit halusivat vallankumousta.
Luokkasotalinjaa SDP:ssä edustivat mm. Manner, Sirola ja Kuusinen. Sen sijaan Väinö Tanner, Paasivuori, Wiik, Gylling ja Salin vastustivat sitä.
Lopputalvesta 1918 Tannerin henki ei ollut minkään arvoinen, sillä kapinahallitus punakaartin pistinten voimin etsi viikkotolkulla piileskellyttä Tanneria [kuten myös Matti Paasivuortakin] luopiodemaruudesta varmana tuomiona omien teloitus!
Lenin ja kommunistit onnistuivat huijaamaan osan suomalaisista työläisistä käymään toisten suomalaisten kimppuun vain toteuttaakseen omia kommunismin teorioitaan.
Miksi Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden?
Leninin tarkoituksena oli antaa Suomelle itsenäisyys, jotta suomen työläiset tekisivät sosialistisen vallankumouksen ja sitten Suomi liittyisi taas takaisin Neuvosto-Venäjän yhteyteen. Lenin tarkoituksena oli muodostaa koko maailmasta sosialistinen neuvostotasavalta.
Lenin totesi vuonna 1918, että sosialismin edut on asetettava korkeammalle kuin kansakuntain itsemääräämisoikeuden edut, huomattuaan etteivät itsenäisyyden saavuttaneet maat kääntyneetkään sosialismiin.
Kaikki entiset tsaarin Venäjän alueet jotka tuolloin itsenäistyivät, saavuttivat itsenäisyytensä vasta taistellen! Suomalaiset, puolalaiset, baltit, ukrainalaiset, georgialaiset, armenialaiset ja azerit julistautuivat itsenäisiksi.
Mutta Lenin huomasi että Neuvosto-Venäjä tarvitsee Kaukaasian ÖLJYN, Ukrainan viljan, jne. Niinpä ne liitettiin entistä tiukemmin Neuvosto-Venäjän yhteyteen.
Se siitä itsenäisyydestä ;)
Vaaleat ovat ehkä rehellisiä ja vaalitkin lokakuussa 1917 olivat varmaan rehelliset. Mutta mikä oli näiden vaalien järjestämisen tausta. Tausta oli se, että Suomen vasemmistoenemmistöinen eduskunta julistautui saman vuoden heinäkuussa ylimmän vallan käyttäjäksi Suomessa. Venäjän välikaikainen menshevikkihallitus ei tästä pitänyt, vaan pyrki hajoittamaan eduskunnan. Vasemmisto isänmaallisesti vastusti tällaista Venäjän puuttumista Suomen asioihin. Sen sijaan oikeisto tuki Venäjän hallinnon toimia. Sen vuoksi jouduttiin järjestämään nämä uudet ja "rehelliset" vaalit. Suomen vasemmistolla oli siis voimakkaita separitistitavoitteita jo aiemmin vuonna 1917, mutta ruotsinkielisen omistavan luokan ja virkamiehistön etuja ajava oikeisto ei halunnut vaarantaa itsenäisyyden takia omia etujaan. Heille omistusolojen ja työehtojen säilyminen ennallaan oli suurempi arvo kuin itsenäinen päätöksenteko.
Se että vasemmistoenenemmistöinen eduskunta julistautui ylimmän hallitusvallan käyttäjäksi Suomessa osoitti, ettei vasemmistolla suinkaan ollut pyrkimyksiä Venäjän yhteyteen. Suomenmileisten fennomaanien toiminta oli alkanut jo 1860-luvulla ja se johti sitten lopulta itsenäistymiseen vuonna 1917. Ruotsinkielinen yläluokka vastusti fennomaanien hankkeita ja myöhemmin sitä, että eduskunta käyttäisi ylintä hallitusvaltaa Suomessa venäläisten sijaan. Vapaussodalla ruotisnkielisen omistavan yläluokan edut sitten vapautettiin kaikista demokratiapyrkimyksistä. Tämä yläluokka oli erittäin vastentahtoinen luopumaan eduistaan eikä heille ollut tärkeintä itsenäisyys, vaan etuoikeutettu asema. Esim. ruotsinkielisen virkamiehistön valta oli varsin suuri, koska he olivat tsaarin etäsipääte ja käyttivät valtaansa tsaarin nimissä, koska ei tämä ehtinyt joka paikkaan mennä ja jokaiseen asiaan puuttua. Näille etuoikeutetuille itsenäisyys muodosti uhan, koska sillloin asioiden päättäminen jätettäisiin eduskunnan huoleksi ja siihen tämä yläluokka luotti paljon vähemmän kuin Venäjän tsaareihin.
Vasemmiston itsenäisyysinto lopsahti lokakuun vallankumoukseen. Sen jälkeen haluttiin yhtyä Ihantolaan.
Tietysti vaalit olivat rehelliset. Sen sijaan vuoden 1916 vaalit, joista vasemmistoenemmistö oli syntynyt, olivat epätotuudenmukaiset, koska oikeistoväki boikotoi niitä laajasti.
Kesän 1917 tapahtumista vasemmisto on tehnyt paljon propagandaa. Jotkut ainakin ovat epäilleet toiminnan olleen vaarallista uhittelupolitiikkaa. Punaiset ja aktivistit halusivat verta ja väkivaltaa. Vallitsevissa oloissa itsenäisyys oli varsin mahdoton ajatus ja siis mahdollista vain Saksan avulla.
Onko sinun mielestäsi vaarallista uhittelupolitiikkaa se, että puolusti eduskuntaa ylimmän haalitusvallan käyttäjänä? Onko se kuinkakin vaarallista esim. siihen nähden, että sitten myöhemmin ryhdyttiin oikein riisumaan venäläistä sotajoukkoa aseista? Ei oikeisto Venäjän hallituksen kannalle sen vuoksi asettunut, että se piti kiinni tästä tsaarin perillisestä venäläisenä vallankäyttäjänä. Yläluokka oli kiinnostunut vain ja ainoastaan omien etujensa säilyttämisestä ja siinä itsenäisyyshaaveet saivat kyllä jäädä haaveiksi, jos heistä riippui. Omistusolojen turvaaminen ja virkamiehistön valta-asema kävi paljon itsenäisen suomalaisen päätöksenteon edellä. Ruotsinkielinen yläluokka ei edes tuntenut itseään niin kovin suomalaiseksi. He olivat mieluummin ruotsalaisten jälkipolvea ja halusivat erottua rahvaanomaisesta ja mongoleja muistuttavista suomalaisista, joita olivat vuosisatojen ajan tottuneet pitämään alamaisinaan.
tarkoitat aktivisteilla? Mahdatko tietää mistä kirjoitat?
mutta torpparihäädöt, elintarvikepula ja työsulut ja lakot saivat aikaan tilanteen, "jolloin vallankumouksen enkeli lehahtaa kansakunnan yli"