LLC:N LÄHETYSTYÖ LAAJENEE
Profeetta Jesajan (Jes.9:1-2) mainitsema valo eli Kristuksen valo on parin viime vuoden aika levinnyt kahteen pieneen päiväntasaajalla sijaitsevaan maahan. Toinen maa on Ecuador ja toinen on Togo. Molemmissa maissa on sekä nykyaikaisia kaupunkeja että alkukantaisempia alueita lunnonkauniilla maaseudulla. Kummankin maan talous perustuu pääosin maatalouteen, ja taloudelliset vaikeudet ovat viime vuosina jatkuvasti lisääntyneet. Molempien väestöstä yli puolet on vailla työtä.
Monelle heistä tulevaisuus on toivoton. Olen saanut olla todistamassa sitä iloa, joka syntyy ihmisessä, kun hän uskoo Jumalan valtakunnan evankeliumin ja saa Kristuksen valon sydämeensä.
EI IHMISTEN VAAN JUMALAN PÄÄTÖS
Lähetystyö Ecuadorissa ei alkanut ihmisten suunnitelmien mukaisesti vaan Jumala avasi mahdollisuudet tähän työhön. Ecuadorilainen nuorukainen Carlos tutustui uskovaisiin suomalaisiin turisteihin. Nämä rohkaisivat Carlosta hakeutumaan Jämsän opistoon, jonne hän tulikin lukuvuodeksi 1998-99. Opistossa oloaikanaan Carlos sai parannuksen armon. Opistossa hän tutustui myös tulevaan amerikkalaiseen vaimoonsa.
Carlos ja Marla vihittiin avioliittoon Guayaquilissa Ecuadorissa loppuvuodesta 1999. Häävieraina oli ystäviä ja sukulaisia; heidän joukossaan muutamia uskovaisia ystäviä Yhdysvalloista. Hääseurojen jälkeen vieraat kyselivät ja keskustelivat siitä, miten ihminen pelastuu.
Carlosin elämässä parannuksen eton jälkeen tapahtunut muutos ja hänen kristillinen hääjuhlansa puhuttelivat ystäviä ja sukulaisia. He pyysivät, että seuroja pidettäisiin uudelleenkin.
SEURATOIMINNAN ALKUVAIHEISTA ECUADORISSA
Laestadian Lutheran Church (LLC) vastasi ecuadorilaisten pyyntöihin ja järjesti seurat helmikuussa 2000. Seurat pidettiin Carlosin vanhempien kotona. Saarnat pidettiin engalnniksi ja tulkattiin espanjaksi. Niiden jälkeen syntyi pitkiä keskusteluja, joiden kuluessa moni sai armon uskoa syntinsä anteeksi. Sydämet pääsivät vapaiksi synnin taakan alta.
Ecuadorissa työ on levinnyt maan suurimmasta kaupungista Guayaquilista maan pääkaupunkiin Quitoon ja myös maaseudulle Riobambaan sekä viimeksi maan etelä-osassa sijaitsevaan Lojan kaupunkiin.
LLC:n seuramatkoilla Ecuadorissa sananpalvelijat ovat kokeneet lukuisia ihmeellisiä asioita. Guayaquiliin tehdyllä lähetysmatkalla Carloksen äiti sai parannuksen armon. Kotiinsa tuntemattomina tulleille puhujille hän sanoi tällöin, että nämä olivat kuin enkelit, jotka vierailivat Aabrahamin kodissa.
erään toisen matkan aikan Carlosin setä kertoi, että hän oli lukenut päivittäin Raamattua, mutta oli tuntenut tarvitsevansa jonkun selittämään Raamatun tekstiä. Nyt se oli toteutunut. Mieleemme muistui etiopialainen kamaripalvelija, joka lähes 2000 vuotta sitten sai parannuksen armon vastaavanlaisessa tilanteessa. On ollut sydäntä lämmittävää, kun parannuksen armon saaneet ihmiset ovat kertoneet löytäneensä uudenlaisen rauhan ja ilon elämäänsä. He ovat kertoneet muillekin, että heidän seuroissa ja keskusteluissa kuulemansa sanoma on ollut erilainen kuin mikään heidän aikaisemmin kuulemansa saarna.
Ensimmäisellä käynnillämme Riobambassa eräs isä teki parannuksen ja sanoi puhujille: ”Tiesin heti, kun te astuitte talooni, että te olette erilaisia kuin muut tapaamani lähetyssaarnaajat. Tiedän, että vain tällä uskolla pääsee taivaaseen.”
Monet Riobamban alueella asuvat alkuperäiskansan jäsenet ovat käyneet seuroissa. He ovat E-Amerikan vanhojen intiaaniheimojen jälkeläisiä, jotka elävät vaatimattomissa olosuhteissa. Useimmat ansaitsevat elantonsa viljelemällä maata ja myymällä käsitöitä. Heidän äidinkielensä on ketshua, mutta useimmat puhuvat myös espanjaa. He ovat yhteiskunnassaan vähemmistöryhmä, jota ei arvosteta.
Moni näistä ihmisistä on nyt saanut parannuksen armon ja päässyt sisälle Jumalan valtakuntaan. Heitä katsellessaan puhujat ovat muistaneet Lapin Mariaa. Heillä ei ole paljoa maallista omaisuutta, mutta he ovat löytäneet peltoon kätketyn aarteen, Jumalan valtakunnan anteeksiantamuksen. He ovat kokeneet, että anteeksiantamuksen evankeliumi synnyttää elämää, rauhaa ja iloa.
ARMO OPETTAA
Armo on ollut hyvä opettaja. Olemme huomanneet, että meillä kaikilla on samankaltainen taistelu uskossamme ja että evankeliumi on Jumalan voima meille kaikille. Eräs ecuadorilainen sisar kertoi, että hänen työtoverinsa aikaisemmin kutsuivat häntä mukaan syntielämään, mutta sen jälkeen kun hän tunnusti uskonsa, he ovat vältelleet häntä. Kun hän pyytää heitä seuroihin, he lupaavat tulla, mutta keksivät aina esteeksi jonkin syyn.
SEUROJA AFRIKAN TOGOSSA
Togossa Jumala avasi ovet valtakuntansa työlle noin kuusi vuotta sitten. Togolainen Nicolas asui tuolloin Ruuotsissa ja tutustui siellä uskovaisiin. Nicolas sai parannuksen armon. Pian sen jälkeen hän palasi kotimaahansa ja alkoi yhdessä ystäviensä ja tuttaviensa kanssa tutkia Jumalan sanaa. Hän kävi myös kirjeenvaihtoa ruotsalaisten ystäviensä kanssa.
Helmikuussa 2000 LLC:n johto päätti lähettää puhujat pitämään seuroja ja keskustelemaan sielun pelastuksesta togolaisten kanssa. Tähän työhön meitä rohkaisivat sisarorganisaatioidemme SRK:n ja SFC:n sekä suomalaisten ja ruotsalaisten jumalanlasten tuki ja rukoukset.
Mennessämme Togon pääkaupunkiin Loméen meillä ei ollut mitään valmiita suunnitelmia. Luotimme siihen, että Jumala johtaa meitä ja antaa sanoja. Arvelimme kuitenkin, että olisi hyvä aloittaa puhumalla siitä, että ihmisten tulee tehdä parannus ja uskoa Jumalan valtakunnasta saarnattava Kristuksen evankeliumi. Sydämistämme nousi huokaus taivaan Isän puoleen, että hän siunaisi matkamme kuolemattomien sielujen autuudeksi ja kunniaksi.
Saarnat ja seurat käännettiin ranskaksi, joka on Togon virallinen kieli, sekä välillä myös kuulijoiden äidinkielelle, ewelle.
Nicolas toivotti meidät tervetulleiksi ja ilmaisi uskovaisten ilon siitä, että he saivat nyt kuulla Jumalan sanaa. Hän rukoili: ”Toivomme ja rukoilemme, että kokoontumisemme on siunaukseksi niille, jotka vaeltavat Jumalan valtakunnan ulkopuolella, ja kutsuu heitä parannukseen, niin että uskon siemenet leviävät kautta tämän maan ja koko mantereen.”
Kun seuroja ja niiden jälkeisiä pitkiä ja vilkkaita keskusteluja oli pidetty kahtena iltana, rohkenin illan päätteeksi kysyä, haluaisiko joku uskoa syntinsä anteeksi. Kaikki kuulijat nostivat kätensä sen merkiksi, että halusivat henkilökohtaisesti uskoa evankeliumin. Seurojen jälkeen seurakunnan jäsenet olivat hyvin onnellisia. Aiemmin uskoneet Jumalan lapset iloitsivat parannuksentekijöistä. Ilonaihetta oli myös siinä, että saatiin kuulla Jumalan sanaa ja erityisesti evankeliumin ydintä eli saarnaa syntien anteeksiantamisesta. He eivät olleet aikaisemmin ymmärtäneet, että voisivat vapaasti saarnata evankeliumia toisilleen. Kukin oli uskonut vain omassa sydämessään. Me todistimme, että evankeliumi on Jumalan voima.
Sen kertaisella Togon-matkalla kävimme eräänä päivänä myös naapurivaltion Ghanan puolella. Halusimme tavata miehen, joka oli ollut yhteydessä LLC:n toimistoon ja kysellyt uskosta. Hän kutsui meidät kotiinsa, missä keskustelimme ja lahjoitimme hänelle englanninkielisen Uskon kautta –kirjan. Kerroimme, että tarkoituksemme on saarnata Jumalan valtakunnan evankeliumia etsiville sieluille. Mies vietti kanssamme koko iltapäivän esitellen meille Ghanan pääkaupunkia Accraa. Erotessamme hän kertoi, että halusi käydä uskovaisten kokouksissa Loméssa.
SYNTI TUO SURUA – EVANKELIUMI VAIKUTTAA RAUHAN JA ELÄMÄN
Uudet uskovaiset ovat huomanneet, että kun ihminen elää Jumalan sanan vastaisesti, se aiheuttaa surua. Mutta evankeliumi tuo rauhan, ja ihmisen elämä muuttuu. Armo opettaa. Evankeliumi on Jumalan voima. Evankeliumi on antanut uutta voimaa hoitaa puolisoiden ja perheenjäsenten välisiä ongelmia.
Jumalan sanan nälkä on selvä uskon hedelmä. Ecuadorin ja Togon uskovaiset odottavat seuroja. Kun seurat sitten järjestetään, he kutsuvat ahkerasti epäuskoisia ystäviään ja sukulaisiaan seuroihin. Vierailevat puhujat, jotka otetaan vastaan suurella lämmöllä ja rakkaudella, kokevat todeksi Jeesuksen sanan, että hänen opetuslapsensa pitävät keskenään rakkauden. Seuravieraiden halu seurata tarkkaan saarnaa ja keskustelua raamatuistaan osoittaa, että heillä on rakkaus Jumalan sanaan.
Togolaiset ja ecuadorilaiset uskovaiset ovat kokeneet myös pilkkaa evankeliumin tähden. Eräs äiti valitti, että ystävät ja sukulaiset moittivat hänen perhettään siitä, että nämä uskovat Martti Lutherin opetuksiin, joista ystävät antavat vääriä todistuksia. Silti tämä äiti halusi miehensä kanssa uskoa ja sanoi olevansa onnellinen henkilökohtaisesta autuudestaan ja siitä, että hän kuollessaan tietäisi lastensa olevan oikein uskomassa.
Ecuadorin ja Tokon matkoilla on ollut vaikea jättää jäähyväiset. Uskomisen armon saanut mies sanoi erotessamme: ”Älkää unohtako meitä.” Lupasimme, että Pohjois-Amerikan uskovaiset muistavat heitä. Eräs nuori ecuadorilainen äiti pyysi meitä muistamaan häntä rukouksissa erityisesti sen vuoksi, että hänen täytyi jättää perheensä ja lähteä vuodeksi Eurooppaan työhön voidakseen hankkia elannon perheelleen. Olen usein ajatellut, että me vauraiden maiden asukkaat emme ymmärrä, kuinka kiitollisia saisimme olla.
LÄHETYSTYÖN TUOMAT HAASTEET
Organisatorisesti ulkolähetystyö on tuonut LLC:lle uusia haasteita, koska tällaisia työnäkymiä ei ollut osattu lainkaan odottaa. Työtä varten ei ollut budjetoitu varoja eikä henkilöresursseja. Jumalan seurakunta näki kuitenkin Jumalan käden jäljen tässä työssä ja alkoi tukea sitä rukouksin, rohkaisevin sanoin ja ajallisin varoin.
Useampien ja pitempikestoisten lähetysmatkojen määrää suunnitellaan. Keskusteltavana on myös yhteistyön mahdollisuus SRK:n kanssa. Kristillisyyden julkaisujen kääntämistä espanjaksi ja ranskaksi valmistellaan. LLC on julkaissut kirjasen, jossa on 14 espanjankielistä virttä ja laulua. Ranskankielisiäkin lauluja on valmisteilla. Uudet uskovaiset käyttävät jo runsaasti LLC:n, SRK:n ja SFC:n musiikkiäänitteitä.
Ecuadorin ja Togon seurakunnat ovat jatkaneet organisoitumistaan. Uskovaiset koontuvat viikottain tutkimaan Jumalan sanaa ja nauttimaan kristittyjen yhteydestä. Myös lapsia tukevasta pyhäkoulutyöstä on keskusteltu. Olemme myös pohtineet mahdollisuutta pitää Ecuadorissa ja Togossa rippikoulua, johon aikuisetkin voisivat osallistua. Kirkkojen rakennushankkeet ovat myös suunnitteilla.
Koska Afrikan radikaalit uskonnolliset lahkot ovat aiheuttaneet paljon surua ja kärsimystä, Togossa suhtaudutaan epäluuloisesti kodeissa pidettäviin uskonnollisiin tilaisuuksiin. Laki ei myöskään salli uskonnollisten tilaisuuksien järjestämistä julkisissa tiloissa. Togon matkan aikana uskovaiset totesivat puhujille, että heidän käsityksensä mukaan tämä on oikea usko ja monet tulevat tekemään parannuksen. Siksi he toivoivat saavansa kokoontumispaikakseen kirkon. He toivoivat, että mahdollisimman monet ihmiset sekä Togossa että koko Afrikan mantereella tekisivät parannuksen ja uskoisivat Jumalan valtakunnan evankeliumin. Yhdyimme heidän toiveisiinsa ja rukouksiinsa ja lupasimme auttaa heitä.
Tämä työ ei ole vaikuttanut pelkästään noissa vieraissa maissa, vaan myös Pohjois-Amerikan uskovaiset ovat löytäneet uudenlaisen ilon ja toivon nähdessään, kuinka runsaasti Jumala on siunannut työnsä. Olemme eläneet todeksi profeetan sanat: ”Sinä lisäät kansaa, ja lisäät hänelle iloa.” Siunatkoon Jumala alkamansa työn.
Keith Wääräniemi. Sinä lisäät kansaasi ja lisäät iloa. Jumalan huoneen ihanuus. 2002. Gummerus. JKL
Profeetta Jesajan (Jes.9:1-2) mainitsema valo eli Kristuksen valo on parin viime vuoden aika levinnyt kahteen pieneen päiväntasaajalla sijaitsevaan maahan. Toinen maa on Ecuador ja toinen on Togo. Molemmissa maissa on sekä nykyaikaisia kaupunkeja että alkukantaisempia alueita lunnonkauniilla maaseudulla. Kummankin maan talous perustuu pääosin maatalouteen, ja taloudelliset vaikeudet ovat viime vuosina jatkuvasti lisääntyneet. Molempien väestöstä yli puolet on vailla työtä.
Monelle heistä tulevaisuus on toivoton. Olen saanut olla todistamassa sitä iloa, joka syntyy ihmisessä, kun hän uskoo Jumalan valtakunnan evankeliumin ja saa Kristuksen valon sydämeensä.
EI IHMISTEN VAAN JUMALAN PÄÄTÖS
Lähetystyö Ecuadorissa ei alkanut ihmisten suunnitelmien mukaisesti vaan Jumala avasi mahdollisuudet tähän työhön. Ecuadorilainen nuorukainen Carlos tutustui uskovaisiin suomalaisiin turisteihin. Nämä rohkaisivat Carlosta hakeutumaan Jämsän opistoon, jonne hän tulikin lukuvuodeksi 1998-99. Opistossa oloaikanaan Carlos sai parannuksen armon. Opistossa hän tutustui myös tulevaan amerikkalaiseen vaimoonsa.
Carlos ja Marla vihittiin avioliittoon Guayaquilissa Ecuadorissa loppuvuodesta 1999. Häävieraina oli ystäviä ja sukulaisia; heidän joukossaan muutamia uskovaisia ystäviä Yhdysvalloista. Hääseurojen jälkeen vieraat kyselivät ja keskustelivat siitä, miten ihminen pelastuu.
Carlosin elämässä parannuksen eton jälkeen tapahtunut muutos ja hänen kristillinen hääjuhlansa puhuttelivat ystäviä ja sukulaisia. He pyysivät, että seuroja pidettäisiin uudelleenkin.
SEURATOIMINNAN ALKUVAIHEISTA ECUADORISSA
Laestadian Lutheran Church (LLC) vastasi ecuadorilaisten pyyntöihin ja järjesti seurat helmikuussa 2000. Seurat pidettiin Carlosin vanhempien kotona. Saarnat pidettiin engalnniksi ja tulkattiin espanjaksi. Niiden jälkeen syntyi pitkiä keskusteluja, joiden kuluessa moni sai armon uskoa syntinsä anteeksi. Sydämet pääsivät vapaiksi synnin taakan alta.
Ecuadorissa työ on levinnyt maan suurimmasta kaupungista Guayaquilista maan pääkaupunkiin Quitoon ja myös maaseudulle Riobambaan sekä viimeksi maan etelä-osassa sijaitsevaan Lojan kaupunkiin.
LLC:n seuramatkoilla Ecuadorissa sananpalvelijat ovat kokeneet lukuisia ihmeellisiä asioita. Guayaquiliin tehdyllä lähetysmatkalla Carloksen äiti sai parannuksen armon. Kotiinsa tuntemattomina tulleille puhujille hän sanoi tällöin, että nämä olivat kuin enkelit, jotka vierailivat Aabrahamin kodissa.
erään toisen matkan aikan Carlosin setä kertoi, että hän oli lukenut päivittäin Raamattua, mutta oli tuntenut tarvitsevansa jonkun selittämään Raamatun tekstiä. Nyt se oli toteutunut. Mieleemme muistui etiopialainen kamaripalvelija, joka lähes 2000 vuotta sitten sai parannuksen armon vastaavanlaisessa tilanteessa. On ollut sydäntä lämmittävää, kun parannuksen armon saaneet ihmiset ovat kertoneet löytäneensä uudenlaisen rauhan ja ilon elämäänsä. He ovat kertoneet muillekin, että heidän seuroissa ja keskusteluissa kuulemansa sanoma on ollut erilainen kuin mikään heidän aikaisemmin kuulemansa saarna.
Ensimmäisellä käynnillämme Riobambassa eräs isä teki parannuksen ja sanoi puhujille: ”Tiesin heti, kun te astuitte talooni, että te olette erilaisia kuin muut tapaamani lähetyssaarnaajat. Tiedän, että vain tällä uskolla pääsee taivaaseen.”
Monet Riobamban alueella asuvat alkuperäiskansan jäsenet ovat käyneet seuroissa. He ovat E-Amerikan vanhojen intiaaniheimojen jälkeläisiä, jotka elävät vaatimattomissa olosuhteissa. Useimmat ansaitsevat elantonsa viljelemällä maata ja myymällä käsitöitä. Heidän äidinkielensä on ketshua, mutta useimmat puhuvat myös espanjaa. He ovat yhteiskunnassaan vähemmistöryhmä, jota ei arvosteta.
Moni näistä ihmisistä on nyt saanut parannuksen armon ja päässyt sisälle Jumalan valtakuntaan. Heitä katsellessaan puhujat ovat muistaneet Lapin Mariaa. Heillä ei ole paljoa maallista omaisuutta, mutta he ovat löytäneet peltoon kätketyn aarteen, Jumalan valtakunnan anteeksiantamuksen. He ovat kokeneet, että anteeksiantamuksen evankeliumi synnyttää elämää, rauhaa ja iloa.
ARMO OPETTAA
Armo on ollut hyvä opettaja. Olemme huomanneet, että meillä kaikilla on samankaltainen taistelu uskossamme ja että evankeliumi on Jumalan voima meille kaikille. Eräs ecuadorilainen sisar kertoi, että hänen työtoverinsa aikaisemmin kutsuivat häntä mukaan syntielämään, mutta sen jälkeen kun hän tunnusti uskonsa, he ovat vältelleet häntä. Kun hän pyytää heitä seuroihin, he lupaavat tulla, mutta keksivät aina esteeksi jonkin syyn.
SEUROJA AFRIKAN TOGOSSA
Togossa Jumala avasi ovet valtakuntansa työlle noin kuusi vuotta sitten. Togolainen Nicolas asui tuolloin Ruuotsissa ja tutustui siellä uskovaisiin. Nicolas sai parannuksen armon. Pian sen jälkeen hän palasi kotimaahansa ja alkoi yhdessä ystäviensä ja tuttaviensa kanssa tutkia Jumalan sanaa. Hän kävi myös kirjeenvaihtoa ruotsalaisten ystäviensä kanssa.
Helmikuussa 2000 LLC:n johto päätti lähettää puhujat pitämään seuroja ja keskustelemaan sielun pelastuksesta togolaisten kanssa. Tähän työhön meitä rohkaisivat sisarorganisaatioidemme SRK:n ja SFC:n sekä suomalaisten ja ruotsalaisten jumalanlasten tuki ja rukoukset.
Mennessämme Togon pääkaupunkiin Loméen meillä ei ollut mitään valmiita suunnitelmia. Luotimme siihen, että Jumala johtaa meitä ja antaa sanoja. Arvelimme kuitenkin, että olisi hyvä aloittaa puhumalla siitä, että ihmisten tulee tehdä parannus ja uskoa Jumalan valtakunnasta saarnattava Kristuksen evankeliumi. Sydämistämme nousi huokaus taivaan Isän puoleen, että hän siunaisi matkamme kuolemattomien sielujen autuudeksi ja kunniaksi.
Saarnat ja seurat käännettiin ranskaksi, joka on Togon virallinen kieli, sekä välillä myös kuulijoiden äidinkielelle, ewelle.
Nicolas toivotti meidät tervetulleiksi ja ilmaisi uskovaisten ilon siitä, että he saivat nyt kuulla Jumalan sanaa. Hän rukoili: ”Toivomme ja rukoilemme, että kokoontumisemme on siunaukseksi niille, jotka vaeltavat Jumalan valtakunnan ulkopuolella, ja kutsuu heitä parannukseen, niin että uskon siemenet leviävät kautta tämän maan ja koko mantereen.”
Kun seuroja ja niiden jälkeisiä pitkiä ja vilkkaita keskusteluja oli pidetty kahtena iltana, rohkenin illan päätteeksi kysyä, haluaisiko joku uskoa syntinsä anteeksi. Kaikki kuulijat nostivat kätensä sen merkiksi, että halusivat henkilökohtaisesti uskoa evankeliumin. Seurojen jälkeen seurakunnan jäsenet olivat hyvin onnellisia. Aiemmin uskoneet Jumalan lapset iloitsivat parannuksentekijöistä. Ilonaihetta oli myös siinä, että saatiin kuulla Jumalan sanaa ja erityisesti evankeliumin ydintä eli saarnaa syntien anteeksiantamisesta. He eivät olleet aikaisemmin ymmärtäneet, että voisivat vapaasti saarnata evankeliumia toisilleen. Kukin oli uskonut vain omassa sydämessään. Me todistimme, että evankeliumi on Jumalan voima.
Sen kertaisella Togon-matkalla kävimme eräänä päivänä myös naapurivaltion Ghanan puolella. Halusimme tavata miehen, joka oli ollut yhteydessä LLC:n toimistoon ja kysellyt uskosta. Hän kutsui meidät kotiinsa, missä keskustelimme ja lahjoitimme hänelle englanninkielisen Uskon kautta –kirjan. Kerroimme, että tarkoituksemme on saarnata Jumalan valtakunnan evankeliumia etsiville sieluille. Mies vietti kanssamme koko iltapäivän esitellen meille Ghanan pääkaupunkia Accraa. Erotessamme hän kertoi, että halusi käydä uskovaisten kokouksissa Loméssa.
SYNTI TUO SURUA – EVANKELIUMI VAIKUTTAA RAUHAN JA ELÄMÄN
Uudet uskovaiset ovat huomanneet, että kun ihminen elää Jumalan sanan vastaisesti, se aiheuttaa surua. Mutta evankeliumi tuo rauhan, ja ihmisen elämä muuttuu. Armo opettaa. Evankeliumi on Jumalan voima. Evankeliumi on antanut uutta voimaa hoitaa puolisoiden ja perheenjäsenten välisiä ongelmia.
Jumalan sanan nälkä on selvä uskon hedelmä. Ecuadorin ja Togon uskovaiset odottavat seuroja. Kun seurat sitten järjestetään, he kutsuvat ahkerasti epäuskoisia ystäviään ja sukulaisiaan seuroihin. Vierailevat puhujat, jotka otetaan vastaan suurella lämmöllä ja rakkaudella, kokevat todeksi Jeesuksen sanan, että hänen opetuslapsensa pitävät keskenään rakkauden. Seuravieraiden halu seurata tarkkaan saarnaa ja keskustelua raamatuistaan osoittaa, että heillä on rakkaus Jumalan sanaan.
Togolaiset ja ecuadorilaiset uskovaiset ovat kokeneet myös pilkkaa evankeliumin tähden. Eräs äiti valitti, että ystävät ja sukulaiset moittivat hänen perhettään siitä, että nämä uskovat Martti Lutherin opetuksiin, joista ystävät antavat vääriä todistuksia. Silti tämä äiti halusi miehensä kanssa uskoa ja sanoi olevansa onnellinen henkilökohtaisesta autuudestaan ja siitä, että hän kuollessaan tietäisi lastensa olevan oikein uskomassa.
Ecuadorin ja Tokon matkoilla on ollut vaikea jättää jäähyväiset. Uskomisen armon saanut mies sanoi erotessamme: ”Älkää unohtako meitä.” Lupasimme, että Pohjois-Amerikan uskovaiset muistavat heitä. Eräs nuori ecuadorilainen äiti pyysi meitä muistamaan häntä rukouksissa erityisesti sen vuoksi, että hänen täytyi jättää perheensä ja lähteä vuodeksi Eurooppaan työhön voidakseen hankkia elannon perheelleen. Olen usein ajatellut, että me vauraiden maiden asukkaat emme ymmärrä, kuinka kiitollisia saisimme olla.
LÄHETYSTYÖN TUOMAT HAASTEET
Organisatorisesti ulkolähetystyö on tuonut LLC:lle uusia haasteita, koska tällaisia työnäkymiä ei ollut osattu lainkaan odottaa. Työtä varten ei ollut budjetoitu varoja eikä henkilöresursseja. Jumalan seurakunta näki kuitenkin Jumalan käden jäljen tässä työssä ja alkoi tukea sitä rukouksin, rohkaisevin sanoin ja ajallisin varoin.
Useampien ja pitempikestoisten lähetysmatkojen määrää suunnitellaan. Keskusteltavana on myös yhteistyön mahdollisuus SRK:n kanssa. Kristillisyyden julkaisujen kääntämistä espanjaksi ja ranskaksi valmistellaan. LLC on julkaissut kirjasen, jossa on 14 espanjankielistä virttä ja laulua. Ranskankielisiäkin lauluja on valmisteilla. Uudet uskovaiset käyttävät jo runsaasti LLC:n, SRK:n ja SFC:n musiikkiäänitteitä.
Ecuadorin ja Togon seurakunnat ovat jatkaneet organisoitumistaan. Uskovaiset koontuvat viikottain tutkimaan Jumalan sanaa ja nauttimaan kristittyjen yhteydestä. Myös lapsia tukevasta pyhäkoulutyöstä on keskusteltu. Olemme myös pohtineet mahdollisuutta pitää Ecuadorissa ja Togossa rippikoulua, johon aikuisetkin voisivat osallistua. Kirkkojen rakennushankkeet ovat myös suunnitteilla.
Koska Afrikan radikaalit uskonnolliset lahkot ovat aiheuttaneet paljon surua ja kärsimystä, Togossa suhtaudutaan epäluuloisesti kodeissa pidettäviin uskonnollisiin tilaisuuksiin. Laki ei myöskään salli uskonnollisten tilaisuuksien järjestämistä julkisissa tiloissa. Togon matkan aikana uskovaiset totesivat puhujille, että heidän käsityksensä mukaan tämä on oikea usko ja monet tulevat tekemään parannuksen. Siksi he toivoivat saavansa kokoontumispaikakseen kirkon. He toivoivat, että mahdollisimman monet ihmiset sekä Togossa että koko Afrikan mantereella tekisivät parannuksen ja uskoisivat Jumalan valtakunnan evankeliumin. Yhdyimme heidän toiveisiinsa ja rukouksiinsa ja lupasimme auttaa heitä.
Tämä työ ei ole vaikuttanut pelkästään noissa vieraissa maissa, vaan myös Pohjois-Amerikan uskovaiset ovat löytäneet uudenlaisen ilon ja toivon nähdessään, kuinka runsaasti Jumala on siunannut työnsä. Olemme eläneet todeksi profeetan sanat: ”Sinä lisäät kansaa, ja lisäät hänelle iloa.” Siunatkoon Jumala alkamansa työn.
Keith Wääräniemi. Sinä lisäät kansaasi ja lisäät iloa. Jumalan huoneen ihanuus. 2002. Gummerus. JKL
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.