Synti on olemukseltaan Jumalan tahdon, hänen pyhän lakinsa rikkomista.
Ps.51:6
Jer.3:25
Room.7:7-8
Ihminen on Luojansa edessä syylline ja vastuussa synneistään. Ellei syntiä soviteta, siitä seuraa rangaistus. Synti on elämän ja kuoleman kysymys. Raamatun mukaan sen palkka on kuolema (Room.6:23).
Synnin alkuperä?
UT:n kirjoittajat viittavaat Raamtun alkulehdillä kerrottuun Eevan ja Aadamin lankeemukseen. Siinä ensmäiset ihmiset menettivät tottelemattomuutensa tähden viattoman alkutilansa. Jo lankeemuskertomus itsessään ilmaisee, että kaikista ihmisistä tuli kuolevaisia, koska Aadam ja Eeva karkoitettiin paratiisista. Ihmisten osaksi tuli sekä taipumus syntiin että perisynti, syyllisyys Aadamin synnistä.
Läpi Raamatun toistuu ajatus, että koko ihmiskunta on synnin alainen. Raamtun alkulehdillä kerrotaan, että kun ihmiset alkoivat lisääntyä, lisääntyi myös heidän pahuutensa maan päällä. Jumala näkee taivaasta, ettei maan ihmisissä ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhden yhtäkään. Kaikki ovat luopuneet Jumalasta, he ovat kaikki kelvottomia.
Jumala on ilmoittanut ihmisille tahtonsa laissa. Lain tehtävänä on osoittaa ihmiselle hänen syntinsä. Myös Jeesus paljasti ihmisten synnit. Lain vaatimus on kirjoitettu lakia tuntemattomienkin ihmisten, pakanoitten sydämiin.
Synti ei ole vain yksityisiä ulospäin näkyviä tekoja. Niiden lähde on syvemmällä, ihmisen sydämessä. Synnin varsinainen olemus on sydämen luopumista Jumalasta.
Raamattu tuo toistuvasti ja varoittaen esille iankaikkisen rangaistuksen synnin seurauksista kaikkein raskaimpana. Se merkitsee iankaikkisen elämän menettämistä ja iankaikkiseen vaivaan joutumista. Tätä Jumala ei kenellekään tahdo. Kukaan ihminen ei voi omilla teoillaan ja uhreillaan hyvittää syntejään ja välttää iankaikkista rangaistusta. Jumala on kuitenkin aina pitänyt huolta siitä, että ihmisellä on mahdollisuus saada syntinsä anteeksi. Vanhan liiton uskovat turvautuivat Jumalan säätämiin uhreihin ja lupaukseen tulevasta Vapahtajasta.
Jumala täytti lupauksensa: ”Koska aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, syntyneen vaimosta, lainalaiseksi tehdyn”. ”Kuolema on synnin palkka, mutta iankaikkinen elämä on Jumalan lahja Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.”
Raamattu ei sisällä yskityiskohtaista luetteloa asioista, jotka ovat syntiä. Raamatun syntiluettelot (esim.Gal.6:19-21) kuvaavat, mitä turmeltuneesta luonnostamme voi tulla esille. Raamattu antaa pohjan ja Pyhä Henki antaa Jumalan seurakunnalle ja Jumalan sanalla hoidetulle omalletunnolle ymmärryksen arvioida, mikä on oikein ja mikä väärin uusissa elämäntilanteissa.
PARANNUS
Opetus parannuksesta on keskeisessä asemassa Raamatun kirjoituksissa. UT:n parannussaarna liittyy Vanhan liiton profeettojen julistukseen. Heidän sanomissaan oli Jumalan kutsu: ”Kääntykää minun tyköni, niin te autuaaksi tulette” (Jes.45:22).
UT ilmaisee, että parannuksessa on kysymys mielenmuutoksesta, kääntymisestä, kertakaikkisesta käänteestä Jumalan ja ihmisen välisessä suhteessa. Muutos koskee koko elämää: ajatuksia, sanoja ja tekoja. Kääntyminen on mahdollista, koska Jumalan valtakunta ja evankeliumi ovat tulleet ihmistä lähelle. Parannus on sisällöltään Jumalan mielen mukaista katumusta.
Syntien anteeksiantamus on Jumalan valtakunnan evankeliumin ydintä., sen pääsanoma. Syntien anteeksiantaminen on hyvää sanomaa Jeesuksen kärsimisestä, kuolemasta ja voitollisesta ylösnousemisesta. Pyhä Hengen kautta tämä ilosanoma synnyttää uskon ja hoitaa sitä jatkuvasti.
Parannusta seuraa elämänparannus ja synnin hylkääminen. Ratkaisevana voimana tähän on Jumalan armo, joka uudistaa ihmisen sisäisesti ja muuttaa hänen mielensä. Jumala on pelastanut pimeyden vallasta ja siirtänyt rakkaan Poikansa valtakuntaan. Ihmisestä on näin tullut Jumalan lapsi, hän on siirtynyt kuolemasta elämään ja lain alta armon alle. Hänellä on rauha Jumalan kanssa ja toivo päästä Jumalan kirkkauteen.
Anteeksiantamisen armo vaikuttaa elämään uudistavasti, koska se opettaa hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot sekä elämään siveästi, hurskaasti ja jumalisesti. Parannus merkitsee mielenmuutosta, niin ettei Jumalan lapsi voi rakastaa maailmaa eikä sitä mikä on maailmassa. Syntien anteeksisaaminen synnyttää hänen sisimmässään kiitollisuutta, rakkautta ja uskonkuuliaisuutta.
Elämää kantaa autuaallinen toivo, odotus suuren Jumalan ja meidän Lunastajamme Jeesuksen Kristuksen ilmestymisestä. Elävän uskon säilyttäminen on kilvoituksen asia. Meitä murehduttaa, että meissä asuu synti ja joudumme matkalla vikoihin. Raamatun kirjoituksissa kertautuu siksi kehotus panna pois synti ja katsoa uskon alkajaan ja päättäjään Jeesukseen.
Pyhä Henki yhdistää uskon kautta Jumalan perheeseen, ennen uskoneisiin Jumalan lapsiin, ja synnyttää keskinäisen yhteyden ja rakkauden. Sen hoitaminen ja vaaliminen on meille jatkuvasti ensisijaisen tärkeää.
Kutsumuksenamme on elää uskossa ja rakkaudessa, uskossa Kristukseen ja rakkaudessa lähimmäiseen lähellä ja kaukana ja näin kantaa vastuuta yhteisestä elämästämme.
Ps.51:6
Jer.3:25
Room.7:7-8
Ihminen on Luojansa edessä syylline ja vastuussa synneistään. Ellei syntiä soviteta, siitä seuraa rangaistus. Synti on elämän ja kuoleman kysymys. Raamatun mukaan sen palkka on kuolema (Room.6:23).
Synnin alkuperä?
UT:n kirjoittajat viittavaat Raamtun alkulehdillä kerrottuun Eevan ja Aadamin lankeemukseen. Siinä ensmäiset ihmiset menettivät tottelemattomuutensa tähden viattoman alkutilansa. Jo lankeemuskertomus itsessään ilmaisee, että kaikista ihmisistä tuli kuolevaisia, koska Aadam ja Eeva karkoitettiin paratiisista. Ihmisten osaksi tuli sekä taipumus syntiin että perisynti, syyllisyys Aadamin synnistä.
Läpi Raamatun toistuu ajatus, että koko ihmiskunta on synnin alainen. Raamtun alkulehdillä kerrotaan, että kun ihmiset alkoivat lisääntyä, lisääntyi myös heidän pahuutensa maan päällä. Jumala näkee taivaasta, ettei maan ihmisissä ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhden yhtäkään. Kaikki ovat luopuneet Jumalasta, he ovat kaikki kelvottomia.
Jumala on ilmoittanut ihmisille tahtonsa laissa. Lain tehtävänä on osoittaa ihmiselle hänen syntinsä. Myös Jeesus paljasti ihmisten synnit. Lain vaatimus on kirjoitettu lakia tuntemattomienkin ihmisten, pakanoitten sydämiin.
Synti ei ole vain yksityisiä ulospäin näkyviä tekoja. Niiden lähde on syvemmällä, ihmisen sydämessä. Synnin varsinainen olemus on sydämen luopumista Jumalasta.
Raamattu tuo toistuvasti ja varoittaen esille iankaikkisen rangaistuksen synnin seurauksista kaikkein raskaimpana. Se merkitsee iankaikkisen elämän menettämistä ja iankaikkiseen vaivaan joutumista. Tätä Jumala ei kenellekään tahdo. Kukaan ihminen ei voi omilla teoillaan ja uhreillaan hyvittää syntejään ja välttää iankaikkista rangaistusta. Jumala on kuitenkin aina pitänyt huolta siitä, että ihmisellä on mahdollisuus saada syntinsä anteeksi. Vanhan liiton uskovat turvautuivat Jumalan säätämiin uhreihin ja lupaukseen tulevasta Vapahtajasta.
Jumala täytti lupauksensa: ”Koska aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, syntyneen vaimosta, lainalaiseksi tehdyn”. ”Kuolema on synnin palkka, mutta iankaikkinen elämä on Jumalan lahja Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.”
Raamattu ei sisällä yskityiskohtaista luetteloa asioista, jotka ovat syntiä. Raamatun syntiluettelot (esim.Gal.6:19-21) kuvaavat, mitä turmeltuneesta luonnostamme voi tulla esille. Raamattu antaa pohjan ja Pyhä Henki antaa Jumalan seurakunnalle ja Jumalan sanalla hoidetulle omalletunnolle ymmärryksen arvioida, mikä on oikein ja mikä väärin uusissa elämäntilanteissa.
PARANNUS
Opetus parannuksesta on keskeisessä asemassa Raamatun kirjoituksissa. UT:n parannussaarna liittyy Vanhan liiton profeettojen julistukseen. Heidän sanomissaan oli Jumalan kutsu: ”Kääntykää minun tyköni, niin te autuaaksi tulette” (Jes.45:22).
UT ilmaisee, että parannuksessa on kysymys mielenmuutoksesta, kääntymisestä, kertakaikkisesta käänteestä Jumalan ja ihmisen välisessä suhteessa. Muutos koskee koko elämää: ajatuksia, sanoja ja tekoja. Kääntyminen on mahdollista, koska Jumalan valtakunta ja evankeliumi ovat tulleet ihmistä lähelle. Parannus on sisällöltään Jumalan mielen mukaista katumusta.
Syntien anteeksiantamus on Jumalan valtakunnan evankeliumin ydintä., sen pääsanoma. Syntien anteeksiantaminen on hyvää sanomaa Jeesuksen kärsimisestä, kuolemasta ja voitollisesta ylösnousemisesta. Pyhä Hengen kautta tämä ilosanoma synnyttää uskon ja hoitaa sitä jatkuvasti.
Parannusta seuraa elämänparannus ja synnin hylkääminen. Ratkaisevana voimana tähän on Jumalan armo, joka uudistaa ihmisen sisäisesti ja muuttaa hänen mielensä. Jumala on pelastanut pimeyden vallasta ja siirtänyt rakkaan Poikansa valtakuntaan. Ihmisestä on näin tullut Jumalan lapsi, hän on siirtynyt kuolemasta elämään ja lain alta armon alle. Hänellä on rauha Jumalan kanssa ja toivo päästä Jumalan kirkkauteen.
Anteeksiantamisen armo vaikuttaa elämään uudistavasti, koska se opettaa hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot sekä elämään siveästi, hurskaasti ja jumalisesti. Parannus merkitsee mielenmuutosta, niin ettei Jumalan lapsi voi rakastaa maailmaa eikä sitä mikä on maailmassa. Syntien anteeksisaaminen synnyttää hänen sisimmässään kiitollisuutta, rakkautta ja uskonkuuliaisuutta.
Elämää kantaa autuaallinen toivo, odotus suuren Jumalan ja meidän Lunastajamme Jeesuksen Kristuksen ilmestymisestä. Elävän uskon säilyttäminen on kilvoituksen asia. Meitä murehduttaa, että meissä asuu synti ja joudumme matkalla vikoihin. Raamatun kirjoituksissa kertautuu siksi kehotus panna pois synti ja katsoa uskon alkajaan ja päättäjään Jeesukseen.
Pyhä Henki yhdistää uskon kautta Jumalan perheeseen, ennen uskoneisiin Jumalan lapsiin, ja synnyttää keskinäisen yhteyden ja rakkauden. Sen hoitaminen ja vaaliminen on meille jatkuvasti ensisijaisen tärkeää.
Kutsumuksenamme on elää uskossa ja rakkaudessa, uskossa Kristukseen ja rakkaudessa lähimmäiseen lähellä ja kaukana ja näin kantaa vastuuta yhteisestä elämästämme.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.