Asun pienessä kunnassa, joka elinkeinorakenteeltaan on maatalousvoittoinen. Joskus tulee asiaa pääkaupunkiinkin ja olenkin miettinyt, mikä siellä asumisessa on niin ihanaa. Ruuhkaa ja tungosta riittää, joka paikassa on jonoja, meteli on korvia raastavaa. Usein tulee kaduilla ja kaupoissa vastaan (mies)henkilöitä, jotka hajusta päätellen eivät hädän hetkellä osaa hellittää housujaan. Ulkoasu on heillä muutenkin sen kaltainen, että kotikylällä ei riihipaskaisinkaan renkimies vetäisi heille vertoja, variksenpeläteistä puhumattakaan.
Helsinkiläiset ovat ilmeisesti niin tottuneita noihin löyhkiin, että suviöinä suuremmin sumeilematta lorottelevat puistoihin ja porttikäytäviin surutta. Ja sitten suureen ääneen valittavat, että landella haisee paska! Olemattomasta suhteellisuudentajusta johtuen helsinkiläinen ei ymmärrä, että maaseudun asukkaat voisivat joka päivä kusta ja paskoa melkein minne vain ilman sen suurempia haittoja. Väentiheys on sen verran pieni, että Helsingin ydinkeskustan kokoisella alueella asuu ehkä sata henkeä peltojensa keskellä. Maalaiset silti yleensä toimittavat tarpeensa niille erikseen varatuissa paikoissa.
Työni puolesta, joka ei liity maatalouteen, joudun pari kertaa kuussa käymään pääkaupunkiseudulla. Olen itse syntynyt Helsingissä ja asunut siellä lähes 40 vuotta, mutta kertaakaan ei ole enää mieleen tullut ajatus siellä asumisesta. Ravintolaillat, oopperat, teatterit, tapahtumat ja muu "kulttuurielämä" hoituu tarvittaessa aivan helposti, niiden ei tarvitse olla kotiovella. Parin sadan kilometrin edestakaisen ajomatkan kulut 5-10 kertaa vuodessa ovat muutama prosentti siitä erotuksesta, jonka säästän asumiskuluissa.
Jos et vielä ymmärrä, miksi muutin pois Helsingistä, et kyllä ymmärrä mitään muutakaan.
Helsinkiläiset ovat ilmeisesti niin tottuneita noihin löyhkiin, että suviöinä suuremmin sumeilematta lorottelevat puistoihin ja porttikäytäviin surutta. Ja sitten suureen ääneen valittavat, että landella haisee paska! Olemattomasta suhteellisuudentajusta johtuen helsinkiläinen ei ymmärrä, että maaseudun asukkaat voisivat joka päivä kusta ja paskoa melkein minne vain ilman sen suurempia haittoja. Väentiheys on sen verran pieni, että Helsingin ydinkeskustan kokoisella alueella asuu ehkä sata henkeä peltojensa keskellä. Maalaiset silti yleensä toimittavat tarpeensa niille erikseen varatuissa paikoissa.
Työni puolesta, joka ei liity maatalouteen, joudun pari kertaa kuussa käymään pääkaupunkiseudulla. Olen itse syntynyt Helsingissä ja asunut siellä lähes 40 vuotta, mutta kertaakaan ei ole enää mieleen tullut ajatus siellä asumisesta. Ravintolaillat, oopperat, teatterit, tapahtumat ja muu "kulttuurielämä" hoituu tarvittaessa aivan helposti, niiden ei tarvitse olla kotiovella. Parin sadan kilometrin edestakaisen ajomatkan kulut 5-10 kertaa vuodessa ovat muutama prosentti siitä erotuksesta, jonka säästän asumiskuluissa.
Jos et vielä ymmärrä, miksi muutin pois Helsingistä, et kyllä ymmärrä mitään muutakaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joo, voihan sitä noinkin ajatella, mutta täytyy sanoa että itselle tuo kuulostaisi itselle valehtelemiselta. Ruuhkaat ja tungokset eivät mielestäni pidä paikkaansa kuin tiettyinä vuorokauden aikoina, esim. aamuruuhka klo 8-9 ja iltapäiväruuhka noin 16-17. Itse kaipaan säpinää ympärille, en kestäisi jatkuvaa maalaiselämän hiljaisuutta ja sitä kun ei missään ole ketään. Pääkaupungissa menoa piisaa ja kulttuurielämykset on ratikkamatkan päässä. Päivälläkin voi mennä leffaan yhtäkkiä jos huvittaa. Tottahan laitapuolen kulkijoita on Hesassa varmasti enemmän kuin muualla, mutta onko se niin kauheeta? Jos elämä ei menekään niin hyvin ja sorrut ottamaan viinaa enemmän ja etsit lohtua siitä tai mikä tahansa onkaan syynä niin ihminen senkin ongelman takana on. Ihminen hän on niinkuin sinäkin. Joka paikassa ei ole jonoja, ei todellakaan, se on väärää puhetta. Mutta kyllä r-kioskilla ennen klo 20 on jonoa kun porukka jättää lottoja.
Ja kaikkein tärkeimpänä pointtina nostaisin esiin Helsingin ilmapiirin. Sitä ei ole muualla Suomessa. Mutta hyvä jos joku on onnellinen maalla, kyllähän siellä kiva on aina välillä käydä mutta sittenkin sieluni kaipaa ympärilleen eloa.
Minäkin olin viime kesänä maalla käymässä, mutta pystyin olemaan vain kaksi päivää. Jösses, eihän siellä ole edes ihmisiä! Nekin vähät, joita tapasin, halusivat tietää kuka ja mikä olen. Jengi kurkki ikkunasta kulkuani ja verhot vain heiluivat, kun yrittivät salaa katsella.
maalla on mukavaa->älä liioittele,on maalla kivaa mut tuo sinun "kusi juttus meni yli",maaseudun kirous on jääräpää isännät,jotka ei halua kaupunki ihmisiä lähelleen,koska he valittavat hajuista.SYYSTÄKIN:ajavat liete ja virtsa-ainekset ja kääntävät maan joskus kun kerkiävät...vaikka pitäis kääntää max.2 pv.n sisällä. etova haju muuten noin kesähelteel aurinkoa ottaes... ja " Maalla tulis pöy..." . ET taida ymmärtää maaseudun hiljaisuutta,se on meinaan tosi mahtavaa.Arvelen että kun tulet kotiin ni pistät ekax töllön tai sit stereot soimaan...eli et osaa olla ilman musaa..kokeilepa.MUTTA yllätyin kun kuulin ett maalla nämä pölhöt jotka tosiaan on ja asuu itsessään lähtemättä "kotikyliltään" harrastavat VAIMONVAIHTOVIIKKOJA...haloo..paras oli 4kk ja takas sit syksyl uusix.. se ei uponnut meitsiin.SANALLA SANOEN:kukin tavallaan , niitä kun on yhtä paljon ku ihmisii...
Minä kävelen joka aamu töihin.
En tiedä kuinka moni Helsingissä voi tehdä niin. Aikaa kuluu... aivan vain liikkumiseen jo viikossa, kuin mitä täällä koko vuodesssa.
mihin...meilailuihin..tietsikaan ..tai vaikka urheiluun..mikähän on päämääräsi?olla vain ?niin...?
Olen suunnitellut elokuvan käsikirjoitusta viime ajat. Se vaatii hieman keskittymistä, ja siten on mukava kävellä toimistolle.
Toivon saavani siihen elokuvasäätiön rahoitusta, sekä kunnon näyttelijät.
Varmasti on tarina, mikä uppoaa kehä 3 sisäpuolellakin.