Kahvin tuoksuu leijuu ihanasti sieraimiini. Istun vihreässä pehmeässä sohvassani keittiönpöydän ääressä ja selaan kahvin tippumista odotellessani saalistani, jonka pyydystin kirpparireissullani hiihtolomapäivän kunniaksi. Siis neljä vanhaa kirjaa, yhteensä vain 12 euroa! Ja mitä aarteita!
Kaadan valkoisen ohutreunaisen kuppini täyteen mustaa kahvia ja lasken se hetkeksi jäähtymään pöydälle. Otan riemastuttavimman löytöni käteeni: Pohjolan kalat värikuvina, vuodelta 1954. Kirja on K :n sivukirjaston leimoin varustettu ja siihen on isketty punainen leima: KÄSITTELE KIRJOJA HUOLELLISESTI JA PUHTAIN KÄSIN. Hymyillen tavaan etusivulta Lainausohjeet, joissa kielletään mm. antamasta kirjoja lasten käsiin ja viemästä niitä kääreettä ulos. Kostutetuin sormin ei kirjoja saa käännellä. Tarttuvasta taudistakin pyydetään ilmoittamaan kirjastonhoitajalle.
Juon kuumaa kahvia nautiskellen ja selaan kalakirjan kuvia. Kirjassa on lähes sadan Pohjolan kalalajin taidokkaasti piirretyt kuvat ja lajiselostukset. Tiesittekö muuten, että pohjoisilla vesillä uiskentelee mm. merienkeli, törö, mutu, seipi, säyne, turpa, sorva, vimpa, pasuri, merineula, kummeliturska, keila, viisiviiksinen merimade, vihreä huulikala, paksuhuulikeltti, tunniina, sarda, teisti, merikissa ja möhkäkala?
Kaadan toisenkin kupin mustaa vahvaa kahvia ja siemailen sitä samalla kun avaan toisen löytökirjani - Kerttu-Kaarina Suosalmen Uudenkuun juhlan. Siinä on viehättävä satukuva kannessa: peikkolapsia, menninkäisiä, haltijoita, pikkutyttöjä ja poikia ja Uni-Jukka. Se on tarina Tyttelistä ja Vanhasta Talosta, täynnä jännitystä, huumoria ja elämänviisautta! Aikanaan Suosalmi näyttää tulleen tällä kirjallaan (v. 54) toiseksi lastenkirjakilpailussa.
Vielä on kaksi löytöä jäjellä ja kahvia riittää vielä kupillinen. Siispä kolmannen löytöni kimppuun. Se on Marquezin Surullinen ja uskomaton tarina, novellikokoelma mm. Erendirasta ja hänen isoäidistään, siivekkäästä vanhuksesta, maailman kauneimmasta hukkuneesta ja vanhan senaattorin kuolinhetkeen osuneesta suuresta rakkaudesta.
Neljännen kirjan sivuutan lyhyesti, koska motiivini sen ostamiseen olivat kovin pinnalliset. Samalla siemaisen kahvini loppun - ostin kirjan lähinnä kansikuvan tähden. Se on Elsa Heporaudan Maa vai taivas vuodelta 1944. Kirjan kanet ovat herkullisen oranssinruskean okrat, ja art deco -tyylinen kuva on piirretty mustalla tussilla, kirjaimet ovat koristeellisen kauniit! Ihailen ja sivelen kirjan pintaa ja harmittelen sitä, ettei hyllytila riitä kirja kannen näkyville asettamiseen.
Jätän kirjat keittiön pöydälle pinoon tarkempaa lukemista varten ja nostan kahvikuppini tiskikoneeseen. Pyyhkäisen keittiönpöydän puhtaaksi ja huuhtelen kahvikannun lämpimällä vedellä. Lasken kannun alassuin tiskipöydän reunalle odottamaan aamukahvia. Olipas hyvät iltapäiväkahvit - henkeni on ravittu, samoin ruumini ja sieluni.
Kaadan valkoisen ohutreunaisen kuppini täyteen mustaa kahvia ja lasken se hetkeksi jäähtymään pöydälle. Otan riemastuttavimman löytöni käteeni: Pohjolan kalat värikuvina, vuodelta 1954. Kirja on K :n sivukirjaston leimoin varustettu ja siihen on isketty punainen leima: KÄSITTELE KIRJOJA HUOLELLISESTI JA PUHTAIN KÄSIN. Hymyillen tavaan etusivulta Lainausohjeet, joissa kielletään mm. antamasta kirjoja lasten käsiin ja viemästä niitä kääreettä ulos. Kostutetuin sormin ei kirjoja saa käännellä. Tarttuvasta taudistakin pyydetään ilmoittamaan kirjastonhoitajalle.
Juon kuumaa kahvia nautiskellen ja selaan kalakirjan kuvia. Kirjassa on lähes sadan Pohjolan kalalajin taidokkaasti piirretyt kuvat ja lajiselostukset. Tiesittekö muuten, että pohjoisilla vesillä uiskentelee mm. merienkeli, törö, mutu, seipi, säyne, turpa, sorva, vimpa, pasuri, merineula, kummeliturska, keila, viisiviiksinen merimade, vihreä huulikala, paksuhuulikeltti, tunniina, sarda, teisti, merikissa ja möhkäkala?
Kaadan toisenkin kupin mustaa vahvaa kahvia ja siemailen sitä samalla kun avaan toisen löytökirjani - Kerttu-Kaarina Suosalmen Uudenkuun juhlan. Siinä on viehättävä satukuva kannessa: peikkolapsia, menninkäisiä, haltijoita, pikkutyttöjä ja poikia ja Uni-Jukka. Se on tarina Tyttelistä ja Vanhasta Talosta, täynnä jännitystä, huumoria ja elämänviisautta! Aikanaan Suosalmi näyttää tulleen tällä kirjallaan (v. 54) toiseksi lastenkirjakilpailussa.
Vielä on kaksi löytöä jäjellä ja kahvia riittää vielä kupillinen. Siispä kolmannen löytöni kimppuun. Se on Marquezin Surullinen ja uskomaton tarina, novellikokoelma mm. Erendirasta ja hänen isoäidistään, siivekkäästä vanhuksesta, maailman kauneimmasta hukkuneesta ja vanhan senaattorin kuolinhetkeen osuneesta suuresta rakkaudesta.
Neljännen kirjan sivuutan lyhyesti, koska motiivini sen ostamiseen olivat kovin pinnalliset. Samalla siemaisen kahvini loppun - ostin kirjan lähinnä kansikuvan tähden. Se on Elsa Heporaudan Maa vai taivas vuodelta 1944. Kirjan kanet ovat herkullisen oranssinruskean okrat, ja art deco -tyylinen kuva on piirretty mustalla tussilla, kirjaimet ovat koristeellisen kauniit! Ihailen ja sivelen kirjan pintaa ja harmittelen sitä, ettei hyllytila riitä kirja kannen näkyville asettamiseen.
Jätän kirjat keittiön pöydälle pinoon tarkempaa lukemista varten ja nostan kahvikuppini tiskikoneeseen. Pyyhkäisen keittiönpöydän puhtaaksi ja huuhtelen kahvikannun lämpimällä vedellä. Lasken kannun alassuin tiskipöydän reunalle odottamaan aamukahvia. Olipas hyvät iltapäiväkahvit - henkeni on ravittu, samoin ruumini ja sieluni.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kiitos Lili, kunpa oisin saanut olla kanssasi tutkimassa noita kirjoja ja juomassa vahvaa kahviasi. Onko Pohjolan vesillä tosiaan peräti satakunta kalalajia? Ja onko Kerttu-Kaarina tosiaan kirjoittanut lastenkirjan Tyttelistä, joka on Peppi Pitkätossun sielukkaampi variaatio? Niin ja miten hukkunut ja kuolinvuoteella oleva voivat kokea rakkaustarinan? Ja huh, kirjan osto kansikuvan perusteella! Hyvää päivänjatkoa, Lili. Itse siemailen tässä vielä aamukahviani....:)
kirjoista kauniisti kirjoiteltu.. vaan pelottava yhteensattuma nuo nimimerkit..huuu.. jakomielitautiako..=)
Kahvi ja kirja on mainio yhdistelmä, hyvää seuraa. Mutta etkö juo iltakahvia? No, tänään iltakahvin voisi vaihtaa ehkä punaviiniin... :)
Kiva täällä on piipahtaa kattomassa mitä uutta on kirjoiteltu. Kiitti.
Luin lapsille aina heidän pienenä ollessaan, usein vielä nukkumaan pantaessa jos he olivät vielä vauhdissa, se rauhoitti.
Samoin kuunneltiin jotain lastenlaulukasettia ja lauleltiin niitä. Muistanpa joskus ittekkin nukahtaneeni, hyvää unilääkettä.
Jossain vaiheessa oli tapana ostaa lapsille esim. joululahjaksi kirja, tai muulloin. Onneksi jokainen löysi tiensä myös kirjastoon. Vanhempainillassa opettajakin kehoitti vanhempia huolehtimaan siitä että lapset lukisivat, kehittäähän se, ainekirjoituskin sujuu paremmin.
Totean, kirjoja kertyy, milloinhan ne tulee luettua, ehkä eläkkeellä. Sitten sanotaan että on niin kiire, viedään joka suuntaan.
Pitää mennä itteensä, etsiä aikaa, kaikkeen parempaan..
ettei elämä vaan solu eteenpäin, todellakin jahkaillessa.
Tartutaan tilaisuuteen kun se vielä on mahdollista..
ja hyvä kirja, yksi parhaista nautinnoista. Toinen hyvä on lukea täältä ihania novelleja. Kiitos!
keittiön pöydän ääressä heh heh.Sanoisimpa että aika outo kombinaatti.
naisen huushollissa elämä on mukavoitettua ja suloista. Minullakin on keittiössä sohva, perunaa siihen ei ole, en hankikaan.
Meinaan sohva, pehmeä pyöreäkulmainen vihreä pikkusohva keittiön pöydän toisella puolella. Sitten sen pöydän päällä on vanha upea kristallikruunu! Viereisellä seinällä on vanha vihreä vaneerikaappi, jonka päällä on kaikkea pelti- ja puukamaa! vanhaa "keittiöantiikkia". Vakuutan, että on outoa. ;D
Ajatteles, miten somalta ja lämpöiseltä näyttää iso ja lihava katinroikale makoilemassa keittiön sohvassa. Ei todellakaan tarvita perunaa!!
Kumman syvältä nousee tuollainen miesviha,ihmeellistä.Etkö halua että lapsesi kokee rakkauden ja menee naimisiin.Haluatko että kaikki ihmiset elää yksikseen.Etkö voi käsittää että joillekkin on kumppani tärkeä.
Olet taas yksi siinä tuhansien pettyneitten kaartissa.
kerää rohkeasti voimaa uuteen suhteeseen,se voi olla se oikea. Onnea etsintään...
vaikkei kysymys minulle ollutkaan. Ei tuosta vastauksesta mikään miesviha huokunut, vaan pikemminkin se oli kuivan humoristinen tokaisu. Ehkä tässä haluttiin vain korostaa sitä seikkaa, että kaikille naisille ei kelpaa kuka tahansa sohvalla makoileva lökäpöksy, ei minullekaan muuten. Elämää on myös ilman miestä, jos ei sitä oikeaa koskaan tule eteen. Mieluummin ilman kuin kompromissin kanssa. :)
kelpaa.
Ottaisin minäkin mielelläni sen kissan siihen sohvalle, viereeni lojumaan. En minäkään sitä naista halua minua ylös siitä sohvalta komentelemaan :-DDDD
BTW: Hyviä tarinoita Dlili.
*Näkee ne sielunsasilmin*