Olen yhä varmempi siitä, että mitään ei tapahdu ilman syytä. Jokaisella teolla on seurauksia, joita on joskus mahdoton edes aavistaa. Kaikkeen mitä tapahtuu on aina olemassa selitys. Mitään ei tapahdu ilman syytä. Jos seuraamme syy-seuraus –ketjua taaksepäin riittävästi, pääsemme alkuperäiseen syyhyn, mistä käsittämättömän monen seurauksen jälkeen olemme tulleet juuri tähän hetkeen. Juuri tuohon alkuperäiseen syyhyn perustuu ajatusmaailmani.
Mikä oli ensimmäinen syy, josta kaikki lähti liikkeelle. Jumalako? Se tuntuu ehkä helpoimmalta ratkaisulta ongelmaan. Ainoa asia joka on syy-seuraus –ketjun ulkopuolella. Hän sai aikaan ensimmäisen syyn, joka on johtanut nykyaikaan. Tämä poikii monia muita kysymyksiä siitä mihin olemme menossa, tai mikä on kaiken tämän tarkoitus.
Jos alkaa pohtia yksittäisen ihmisen elämänkulkua, tulee miettineeksi elääkö hän ilman vapaata tahtoa Herran luomassa verkossa. Mielestäni ei, sillä me saamme itse päättää toimistamme, vaikkemme aina näekään niiden kauaskantoisimpia seurauksia. Entä ohjaako Jumala meitä valinnoissamme, jotta valitsisimme oikean ja hyveellisen tien? Joskus tuntuu siltä, mutta ehkä Hän vain antaa vihjeitä, jotka meidän täytyy itse tajuta.
Olen ajatellut asiaa myös tieteelliseltä kannalta, mutta se ei tarjoa perimmäistä ratkaisua ensimmäiseen syyhyn, ainakaan vielä. Tieteellinen ajatukseni on, että meidän käsittämämme maailmankaikkeus oli ennen pelkkä äärettömän tiheä piste täynnä energiaa. Maailma oli alkutilassa, jossa ei ollut mitään muuta kuin tuo piste. Tuntemattomasta syystä pisteeseen kohdistui tuntematon (Jumala) voima, jolloin kaikki lähti liikkeelle ja erilaisten voimien seurauksena ollaan tultu nykytilaan.
Molemmat teoriat perustuvat alkuun ja loppuun. Uskonnollinen tarkastelu antaa vastauksen kysymykseen miten kaikki alkoi, mutta ei kerro syytä. Niin uskonnollisessa kuin tieteellisessä näkemyksessäni kaikki alkaa jostain ja päättyy johonkin. Kummassakaan tapauksessa ei kuitenkaan vastata kahteen peruskysymykseen, miksi tämä kaikki alkoi ja mihin tämä kaikki päättyy.
Nämä ovat omia ajatuksiani, jotka ovat saaneet vaikutteita kaikkialta ympäröivästä maailmastani koko elämäni aikana. Kysyisinkin nyt niiltä, jotka asioihin ovat tarkemmin perehtyneet, voiko ajatuksiani luokitella kuuluvaksi johonkin uskontoon?
Mikä oli ensimmäinen syy, josta kaikki lähti liikkeelle. Jumalako? Se tuntuu ehkä helpoimmalta ratkaisulta ongelmaan. Ainoa asia joka on syy-seuraus –ketjun ulkopuolella. Hän sai aikaan ensimmäisen syyn, joka on johtanut nykyaikaan. Tämä poikii monia muita kysymyksiä siitä mihin olemme menossa, tai mikä on kaiken tämän tarkoitus.
Jos alkaa pohtia yksittäisen ihmisen elämänkulkua, tulee miettineeksi elääkö hän ilman vapaata tahtoa Herran luomassa verkossa. Mielestäni ei, sillä me saamme itse päättää toimistamme, vaikkemme aina näekään niiden kauaskantoisimpia seurauksia. Entä ohjaako Jumala meitä valinnoissamme, jotta valitsisimme oikean ja hyveellisen tien? Joskus tuntuu siltä, mutta ehkä Hän vain antaa vihjeitä, jotka meidän täytyy itse tajuta.
Olen ajatellut asiaa myös tieteelliseltä kannalta, mutta se ei tarjoa perimmäistä ratkaisua ensimmäiseen syyhyn, ainakaan vielä. Tieteellinen ajatukseni on, että meidän käsittämämme maailmankaikkeus oli ennen pelkkä äärettömän tiheä piste täynnä energiaa. Maailma oli alkutilassa, jossa ei ollut mitään muuta kuin tuo piste. Tuntemattomasta syystä pisteeseen kohdistui tuntematon (Jumala) voima, jolloin kaikki lähti liikkeelle ja erilaisten voimien seurauksena ollaan tultu nykytilaan.
Molemmat teoriat perustuvat alkuun ja loppuun. Uskonnollinen tarkastelu antaa vastauksen kysymykseen miten kaikki alkoi, mutta ei kerro syytä. Niin uskonnollisessa kuin tieteellisessä näkemyksessäni kaikki alkaa jostain ja päättyy johonkin. Kummassakaan tapauksessa ei kuitenkaan vastata kahteen peruskysymykseen, miksi tämä kaikki alkoi ja mihin tämä kaikki päättyy.
Nämä ovat omia ajatuksiani, jotka ovat saaneet vaikutteita kaikkialta ympäröivästä maailmastani koko elämäni aikana. Kysyisinkin nyt niiltä, jotka asioihin ovat tarkemmin perehtyneet, voiko ajatuksiani luokitella kuuluvaksi johonkin uskontoon?
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Uskonnollinen tarkastelu antaa vastauksen kysymykseen miten kaikki alkoi, mutta ei kerro syytä."
Hirveän pitkä tie on edessä jos lähdetään tutkimaan kaikkia maailman uskontoja. Sinulla on jo hyvin selkeä kuva itselläsi mitä tietä haluat kulkea. Olet tutustunut kristinuskoon ja tunnet sen lähinnä omaa mieltäsi olevaksi jutuksi.
Nyt haet kuitenkin syytä tähän kaikkeen häslinkiin tällä planeetalla. Hmm.. Kun ihminen löytää sen sisäisen rauhan tutustuttuaan omaan Henkilökohtaiseen Jumalaansa, saa tältä päivittäinen läheisyyden tarpeensa tyydytettyä hän kokee tuon Jumalasuhteen hyvin riittävän omaa elämäänsä varten. Kun hän seurustelee Jumalansa kanssa vilpittömin ja luottavaisin mielin hän saa ylhäältä tietämättään elämälleen oikeat arvot ja viisauden elää omaa elämäänsä.
Ajatusmaailma alkaa kehittyä ja ihminen kokee aika-ajoin jopa huimaa yksinäisyyden tunnetta katsellessaan niitä laijitovereita joilta puuttuu täydellisesti oma Jumalatuntemus. Samalla saa rauhallisin mielin kiittää itseään onnelliseksi omistaessaan niin suuren Ystävyyssuhteen kuin Jumalanpoika Jeesus on. Jeesuksella on tunteet hänellä on valta voima ja viisaus jutustella oman lapsensa kanssa ihan tämän lapsen tasolla siitäkin huolimatta vaikka hän on Kaikkivaltias.
Sekin on mielenkiintoinen luonteenpiirre kaikkivaltiaasta, joka toki saattaisi suunsa henkäyksellä tuhota tämän kaiken. Kuinka suuri rakkaus onkaan luotuja sielujaan kohtaan, kuinka suuri suojelemisen halu.
Etsin, tietämättä mitä hakea, mutta tiedän sen olevan tärkeää. Yritin tuoda esille ajatelmiani syistä, seurauksista ja niiden muodostamasta iankaikkisesta ketjusta. Koska kaikella on syynsä ja seurauksensa, tarkoittaa se sitä, että jossain on oltava perimmäinen syy joka johtaa lopulliseen seuraukseen. Kaikella on siis tarkoituksensa, koska kaikki johtaa samaan yhtenäiseen lopputulokseen.
Mietin joskus onko Herra suunnitellut kaiken alusta loppuun, vai ohjaako hän ihmisiä herkällä kädellään, vai antaako hän kenties kaiken mennä omalla painollaan. On mielenkiintoista kuulla miten muut ajattelevat, vaikka kristinuskon kohdalla tietää jo vastauksen.
Jeesus. Siinä on mies jonka teot tiedän, mutten ymmärrä. Tiedän hänen olevan yksi kolmesta tärkeästä tekijästä kristinuskossa, mutta silti en pidä häntä tärkeänä. Ehkä se on ymmärtämättömyyttäni tai halua uskoa yhteen yhtenäiseen Jumalaan, en tiedä, mutta olen ottamassa selvää.
Vaikuttaa niinkuin olisit etsimässä puuttuvaa palaa elämäsi palapelissä nyt. Kun se palanen löytyy tunnet itsestäsi paljon uusia asioita, olet valmistunut vanhasta sinästäsi ja luot nahkaasi. Uusi sinäsi on syntymäisillään kun löydät vain sen puuttuvan palan... tiedän, se on tavattoman kiusallisen tuntuinen periodi elämässä, koska se on yötä-päivää mielessä milloin taustalla ja milloin tietoisuudessa.
En ole mikään Jumala-tulkitsija, mutta minusta tuntuu kuin kumpainenkin noista miettimistäsi vaihtoehdoista olisivat tavallaan just noin. Jumalalla on varmaan jokin perussuunnitelma, jonka puitteissa hän ohjaa tuolla herkällä kädellään ihmistä. Kun ihmisellä on kuitenkin vapaa tahto tehdä päätöksiään, menee joskus kauankin aikaa ennenkuin Herran tahto tapahtuu tai sitten ei tapahdu koskaan. Heh Jumala on varmaan tottunut takapakkeihin ja viiveisiin ja täydellisiin epäonnistumisiinkin, luulen että hän hallitsee pettymysten tunteensakin :->
Jeesus onkin sitten koko homman ydin ja yhteyshenkilö. Tutki vaan hänen sanomisiaan ja tekemisiään se löytyy se juttu sieltä.
Toivotan sinulle suloisen piinallista löytöretkeilijän innokkuutta eteenkinpäin.
Tuttan
valtavassa pesässä. Sellaiset kusiaiset eivät kysele tyhmiä, koska ne sellaiset eivät näe pesäänsä pidemmälle. Ensimmäisen syyn ongelma on yhtä tyhmää kuin viimeisen hippusen ongelma mitä ikinä universumissa missään vilahtaa. Kiinnostavia aiheita toki, meillä kusiaisilla vain ei riitä aivokapasiteetti ratkaisemaan sellaisia, pesän ulkopuolisia referenssejä. Keskitytään me vain olennaiseen, maapallon suojelemiseen kaikin eri tavoin, tämä on pesämme ja pysyköön niin.
En tiedä edes miksi vastaan tähän, koska ilmiselvästi olet jo kantasi päättänyt. Myönnän jopa että saatat olla täsmälleen oikeassa. Ehkä meidän ei pidä pohtia joutavia asioita, kuten mihin tämä kaikki on menossa ja mistä se alkoi. Tai miksi olemme täällä tai onko meillä tarkoitusta. Ja luulenpa että on lähes mahdotonta päättelemällä tai kuluttamalla tuhansia miljoonia ihmistyötunteja saada selvyyttä näihin asioihin. Aivan kuten on lähes mahdotonta voittaa lauantaina lotossa.
Aivan, sanoin lähes mahdotonta. Koska se mahdollisuus on olemassa ja sitä et voi kiistää. Enkä välitä vaikka se olisi yksi triljoonasta. Triljoona eli 10^18.. Eli jos jokainen maapallon ihminen (6 miljrd.) laskisi sekunteja triljoonaan, kestäisi se 5,2 vuotta eli sinulta aikaa kuluisi 31,2 miljardia vuotta. Todennäköisyydet ovat siis olemattomat, mutta jos joku joskus pystyy jonkun näistä arvoituksista ratkaisemaan, ei mikään sen eteen tehty työ ole ollut turhaa, vaikka siihen kuluisi tuo 30 miljardia vuotta.
päässyt pitkälle luopuessani omavoimaisuudesta senverran, etten enää usko itseäni universumin korkeinmaksi voimaksi. Täsmällistä tietoa ja ehdotonta totuutta ei meillä "kusiaisilla" kellään onneksemme ole. Korkein tieto meillä kullakin on usko.
että vain vastaukset vaihtelevat eri aikakausina.
Kysymykset pysyvätne aina samoina.
Olemme vallan mysteerisiä ja hysteerisiä avaruusolentoja ja mikäpäs tässä ja nyt. En vaivaa itseäni pohtimalla olemiseni syvyyttä, kun en edes ymmärrä tietää mikä sitä pohtii ja mitä niin.
Lienemme jonkinlaisia universumin silmiä joilla se universumi tuijottaa itseään sellaisessa itstyytyväisessä noidankehässä.
Homma ei aivan etene, ja olis kai se kiva jos olis joku isäpaappa ja mammakin vaikkas tuolla taivahalla, mutta kyllä sellainen tuntuu aivan viimeiseltä oljenkorrelta, hakea sitä elonsa tarkoitusta. Sellaisesta seniilistä paappasta olisi tuskin sitä paitsi yhtään mihinkään, kun ei nytkään auta ketään.
Olen varmaankin jotenkin luovuttanut tai löytänyt jotain näillä saroilla, mutta se ei johdu etteikö olisi mielenkiintoa, johtuu vain reaaliteetteihin törmäilystä tellukseslla, tämän ns. oman kokemuksen kautta. Tylsää !
>>>Olen yhä varmempi siitä, että mitään ei tapahdu ilman syytä.