Kertokaapa tietäjät, miksi Raamattu on niin kovin ristiriitainen?
On olemassa lukematon määrä kirkkokuntia, jotka tulkitsevat monia Raamatun kohtia hyvinkin eritavoilla.
Raamatun ristiriitaisuus on siis aiheuttanut hajaannusta itse uskovien piirissä. Toisaalta Raamatun ristiriitaisuus tekee ei-uskovalle vaikeaksi muuttua uskovaiseksi.
Olen ajatellut että:
- jos muuttuu uskovaiseksi ennen kuin löytää nämä Raamatun ristiriidat tulee samalla sokeaksi Raamatun ristiriidoille ja jää siten uskovaiseksi (aidan toiselle puolen)
- jos taasen tutustuu tarkemmin Raamattuun, ennen uskovaiseksi tuloa, estyy kokonaan tulemasta uskovaiseksi koska ristiriidat estävät uskoontulon (ei pääse edes aidan yli)
Ts. Raamatun tutkiminen ennen uskoontulemista estää uskoontulemisen.
Kuulostaa hullulta, comments!
On olemassa lukematon määrä kirkkokuntia, jotka tulkitsevat monia Raamatun kohtia hyvinkin eritavoilla.
Raamatun ristiriitaisuus on siis aiheuttanut hajaannusta itse uskovien piirissä. Toisaalta Raamatun ristiriitaisuus tekee ei-uskovalle vaikeaksi muuttua uskovaiseksi.
Olen ajatellut että:
- jos muuttuu uskovaiseksi ennen kuin löytää nämä Raamatun ristiriidat tulee samalla sokeaksi Raamatun ristiriidoille ja jää siten uskovaiseksi (aidan toiselle puolen)
- jos taasen tutustuu tarkemmin Raamattuun, ennen uskovaiseksi tuloa, estyy kokonaan tulemasta uskovaiseksi koska ristiriidat estävät uskoontulon (ei pääse edes aidan yli)
Ts. Raamatun tutkiminen ennen uskoontulemista estää uskoontulemisen.
Kuulostaa hullulta, comments!
Vastaukset 7
Vanhimmat
minä tulin uskoon ennen kuin olin sen tarkemmin tutustunut Raamattuun. Tiesin kyllä sen ristiriitaisuuksista sekä siitä että maailma on täynnä kirkkoja, jotka kaikki väittävät tietävänsä oikean totuuden. Tiesin myös niistä hirvittävistä teoista joita uskonnon ja kristinuskon varjolla on tehty. Silti tulin uskoon.
Nykyisin tunnen Raamattua jo hieman paremmin ja samalla tunnen myös paremmin kaikki ne ristiriitaisuudet ja sisäiset riidat. Silti se ei ole minun uskoani vähentänyt, päinvastoin. Raamattu ei ole pudonnut Taivaasta. Ei se ole myöskään kopio mistään taivaallisesta Raamatusta eikä niin mikään kirkkokunta myöskään väitä. Eikä se ole myöskään mikään yhtenäinen teos, vaan pikemminkin kirjasto, jossa on lukuisia eri kirjoittajien tekstejä. Siten se poikkeaa esim. Koraanista. Minun mielestäni Raamattu kertoo ennen kaikkea siitä miten ihmiset ovat tuhansia vuosia sitten kokeneet Jumalan. Minusta juuri tuo seikka antaa Raamatulle sen todellisen arvon. Se on inhimillisen todellisuuden tallettamaa historiaa, kaikkine inhimillisine heikkouksineen päivineen. ( ja historialla en nyt tarkoita sitä, että kaikki Raamatun kertomukset olisivat historiallisia).
Luulenpa että suurin syy siihen miksi Raamattu aiheuttaa päänvaivaa ja ristiriitoja on se, että ihmiset ovat jostain saaneet päähänsä että Raamattu on Taivaasta pudonnut, Jumalan itsensä kirjoittama, erehtymätön teos, mitä se ei ole. Eikä tuollainen näkemys ole ikinä kuulunut minkään vanhaan kristillisen kirkon (katolilaiset, ortodoksit, varhaiset protestantit) oppiin. Tuollainen käsitys Pyhästä kirjasta sopii paremmin islamiin kuin kristinuskoon.
Ristiriidat syntyvät, kun ihminen ei halua hyväksyä Raamatun ja evankeliumin pääsanomaa, vaan lähtee keksimään verukkeita, miksei tarvitsisi uskoa Raamatun sanomaan.
Toinen yleinen syy on, että kuvitellaan, että Raamattu on pelkästään ihmisten kirjoittama ilman jumalallista inspiraatiota.
Näistä syistä sitten kaikenlaisia juttuja tai tarkoituksenhakuisia selvityksiä, joihin monet uskovat.
Omat näkemykset ovat ihan toisenlaiset. Niihin voi tutustua linkissä :
http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm / Raamattu, josta voit lukea tämän otteen lisäksi lisää varteenotettavia seikkoja.
Raamattu on meille annettu, jotta me voisimme edes jossain määrin ymmärtää, millainen Jumala on ja mikä on Hänen suunnitelma ihmiskunnan kohdalla. Tämä ilmoitus on luotettava, koska kirjoittajien takana on Pyhän Hengen innoitus. Jumala on ”valvonut Sanaansa” ihmisten toiminnoista huolimatta. Mikään muu ihmisen kirjoitus, vaikka niissä voi olla viisaita sanoja, ei ole verrattavissa Raamattuun. Raamatun luotettavuuden puolesta puhuvat lukuisat toteutuneet profetiat sekä seikka, että sen sanoman kautta sadat miljoonat ihmiset ovat saaneet kokea Jumalan voimaa monella tavalla omassa elämässä. He ovat kokeneet omakohtaisesti, että Jumalan Sana on ELÄVÄ SANA.
Raamatussa kulkee punaisena lankana, että Jumala, kaiken Luoja, on pyhä ja jokainen tottelemattomuus on syntiä tätä pyhyyttä (täydellistä harmoniaa) vastaan. Mutta Hän on myös rakkaus, ja Jeesuksen sovitustyön kautta haluaa, että jokainen ihminen uudelleen armosta pääsee Hänen yhteyteensä. Tämä evankeliumin ilosanoma tarjotaan jokaiselle lahjana ilman omia ansioita. Meille jää ratkaisuvalta, otammeko lahjan vastaan ?
Qumran-kääröjen perusteella on todettu, ettei Raamatun teksti ole oleellisesti muuttunut. Vaikka kääntäminen on joskus vaikea tehtävä ei ole myöskään todettu, että siinä olisi tapahtunut oleellisia virheitä. Ensimmäiset evankeliumit kirjoitettiin hyvin aikaisessa vaiheessa, jolloin silminnäkijät vielä elivät.
Huomioiden monenlaisia tekijöitä olen todennut, että Raamattu todella on luotettava. Viittaus :
http://www.nic.fi/~jlindell/raam.htm ja sen alalinkit.
Täytynee todeta, että käsityksesi Raamatusta vastaa omiani. Se on ihmisten kirjoittama, pitkällä aikavälillä. Ja historiallisesti kiinnostava. Ei vähiten siinä, kuinka jo monen tuhannen takaa ihmiset jo miettivät maailman syntyä. Ja kehityskaarena monijumaluudesta (josta Jahve vain oli yksi, jopa kirjoittajien näkemyksenä) yksijumaluuteen.
Historiallisesti varmaan kiinnostavin kokonaisuus, mitä antiikin aika on synnyttänyt. Etenkin kun VT kertoo ainoastaan erään paimentolaisheimon vaiheista.
Mutta minähän en ole uskovainen. Joten kiinnostaa oma uskoontulosi. Eihän varmaan sekään tyhjästä käynnistynyt. Ilman tietoa Raamatun sisällöstä, ja sen perusopeista?
uskoontuloni ajoittuu näin aikuisikään, minulla oli tietysti taustalla kaikki peruskoulu- ja lukio-opinnot uskonnosta, jossa Raamattuakin käsiteltiin. Tunnustettakoon myös se, että pidin kovasti uskonnosta, olin opinnoissani myös melko hyvä jos saa kehaista. Lisäksi olen aina pitänyt historiasta, erityisesti keskiajan historiasta jota ei kunnolla ymmärrä ellei ymmärrä katolista kirkkoa. Olen myös käynyt ihan tenavana seurakunnan päiväkerhon ja esikoulun.
En kuitenkaan koe itseäni aivopestyksi, ellei minun aivopesuni sitten ole sellaista ihmeellistä joka iskee muutaman vuoden kuluttua toimimaan aivopesun lopettamisen jälkeen. Uskonnosta olen kyllä ollut aina kiinnostunut, esi-murkkuna olin UFO-uskoinen, melko pian sen jälkeen ateisti ( ja nimenomaan sellainen kliseinen teini-angsti-ateisti, joka ei juuri tehnyt kunniaa ateistin käsitteelle). Sen jälkeen olin kaiketi sellainen perusluterilainen, en rukoillut kuin suuressa hädässä, kirkkoon menin kun "aseella pakotettiin".
Uskoontulooni liittyy eräitä henkilökohtaisia asioita, joita en niin kauheasti haluaisi julkisesti esitellä. Koin ja koen yhä että Jumala minua silloin kutsui luokseen ja koin myös saaneeni avun rukouksesta erittäin ahdistavassa ja pelottavassakin tilanteessa. Psykologit ja skeptikot voisivat nyt sanoa että se mitä koin oli itsesuggestiota. Sama se oikeastaan minulle on mitä muut siitä ajattelevat, minä kuitenkin uskon lujasti ettei pelkkä itsesuggestio selitä sitä kaikkea. Enkä nyt - kiitos vain- halua kuulla mitään arvioita älykkyydestäni tai herkkäuskoisuudestani kun sellaiseen uskon.
Eli voitaisiin kaiketi sanoa, että minulla oli sellainen peruskäsitys Raamatusta ja sen opeista, mutta ei se kuulunut suosikkilukemistooni (tietoni koostuivat siitä mitä muut minulle siitä sanoivat) eikä se kyllä itse asiassa - nolona tämän tunnustan - ole sitä vieläkään.
”uskoontuloni ajoittuu näin aikuisikään, minulla oli tietysti taustalla kaikki peruskoulu- ja lukio-opinnot uskonnosta, jossa Raamattuakin käsiteltiin. Tunnustettakoon myös se, että pidin kovasti uskonnosta, olin opinnoissani myös melko hyvä jos saa kehaista. Lisäksi olen aina pitänyt historiasta, erityisesti keskiajan historiasta jota ei kunnolla ymmärrä ellei ymmärrä katolista kirkkoa. Olen myös käynyt ihan tenavana seurakunnan päiväkerhon ja esikoulun.”
Tjaah. Ei tuo paljon poikkea omasta kouluajan muistelustani. Itse olin jo pienestä pitäen kiinnostunut sekä historiasta, että siihen liittyvästä Raamatusta. Vaikkakin minua taas enemmän kiinnosti antiikin Kreikan ja Rooman historia.
”Uskonnosta olen kyllä ollut aina kiinnostunut, esi-murkkuna olin UFO-uskoinen, melko pian sen jälkeen ateisti ( ja nimenomaan sellainen kliseinen teini-angsti-ateisti, joka ei juuri tehnyt kunniaa ateistin käsitteelle). Sen jälkeen olin kaiketi sellainen perusluterilainen, en rukoillut kuin suuressa hädässä, kirkkoon menin kun "aseella pakotettiin". ”
Enköhän ole käynyt samat vaiheet läpi. Teiniä en paljon mitään muuta ajatellut, kuin hyvää kaunokirjallisuutta, maailmanparannusta, ja maalimankaikkeuden suurten arvoitusten pohtimista. UFO:t ja sielunvaellusvaiheetkin kävivät tosipohtimisena siinä sivussa. Vaan järkeilyn jälkeen noista ei mitään konkreettista jäänyt.
”Uskoontulooni liittyy eräitä henkilökohtaisia asioita, joita en niin kauheasti haluaisi julkisesti esitellä.”
Ok. Tämä paikka tosin on julkinen, mutta et edes esiinny vakiintuneen nimimerkin suojissa.
"Koin ja koen yhä että Jumala minua silloin kutsui luokseen ja koin myös saaneeni avun rukouksesta erittäin ahdistavassa ja pelottavassakin tilanteessa. Psykologit ja skeptikot voisivat nyt sanoa että se mitä koin oli itsesuggestiota. Sama se oikeastaan minulle on mitä muut siitä ajattelevat, minä kuitenkin uskon lujasti ettei pelkkä itsesuggestio selitä sitä kaikkea. Enkä nyt - kiitos vain- halua kuulla mitään arvioita älykkyydestäni tai herkkäuskoisuudestani kun sellaiseen uskon.”
Jälleen OK. Kun kerran olet kokeneesi saaneesi apua ja voimaa.
Mutta kun skeptikko kun olen. Luulenpa, että näistä merkeistä ja avunannonpyynnöistään aikuinen ihminen itse kerää suggestiota ääriämmiltä tilanteista selviytymiseen.
Toistahan on esim. lapsilla. Kun niitä enkeleitä ei tositilanteissa kerta kaikkiaan ilmaannu, vaikka kuinka lapsenuskoisena näitä odottaisi.
Kyynikoksi kasvoin varhain.
mielestäni Raamatusta. R. kertoo koruttomasti ja rehellisen kaunistelematta millainen ihminen on. Mutta lukiessani Raamattua tarvitsen taustatietoja ymmärtääkseni - kuka sanoi- kenelle--mitä- ja miksi. Työlästä sellainen lukeminen on, mutta palkitsevaa. Jos jokin asia ei tunnu aukenevan, jätän asian lepäämään. Turha on jäädä yksittäiseen sanaan tai virkkeeseen.Kyllä se siitä aikanaan kirkastuu. Parempi on miettiä yksittäisen kirjan sanomaa. Kaikentietävähän sanoi jo, että R. on oikeastaan kirjasto, jossa on 66 kirjaa.
Raamattu on inspiroinut monia kirjailijoita. Mahtavia kielikuvia on esim. Saarnaajan kirjassa, Jobissa ja Laulujen Laulussa, jos haluaa rikastuttaa itseään kirjallisuudella. Mutta syvin sanoma R:ssa on kuitenkin Jumalan hyvä tahto meitä ihmisiä kohtaan, joka toteutui Jeesuksessa Kristuksessa meidän Herrassamme.
Sanoit "On olemassa lukematon määrä kirkkokuntia, jotka tulkitsevat monia Raamatun kohtia hyvinkin eritavoilla". Eli siis kirkkokunnat tulkitsevat Raamatun ristiriitaiseksi, ei Raamattu itsessä.
"Kertokaapa tietäjät, miksi Raamattu on niin kovin ristiriitainen?" Eli mitä tarkoitat tällä kysymyksellä?
Ihminen ei voi alkaa uskovaiseksi, tai muuttua uskovaksi. Mutta ihminen tulee uskoon, Jeesus tulee ihmisen elämään, ei ihminen mene Jeesukseen.
Elikkä kun ihminen oppii ymmärtämään Jumalaa, oppii hän ymmärtämään myös Jumalan Sanaa