Tuli tässä mieleen että miksi uskonnot jättävät jälkeensä uhreja ja hengellisiä ruumiita?
Osaako joku vastata mistä se johtuu?
Jotain pielessä itse uskonnoissa, vai siksi kun uskovatkin ovat vain erehtyväisiä ihmisiä?
Osaako joku vastata mistä se johtuu?
Jotain pielessä itse uskonnoissa, vai siksi kun uskovatkin ovat vain erehtyväisiä ihmisiä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Yksi suurimmista syistä on se, että uskonnot, (valitettavasti mormonismi ja monet muut) uhkaavat, että jos nyt "kaiken tiedettyäsi" jätät koko homman, niin huonosti sinun käy! Tämä on sellainen juttu, mikä ajaa mahdollisen luopujan mielisairauden rajoille.
Toinen (ja edelliseen liittyvä) syy on se, että ihmiset ovat usein "aikansa kutakin"-tyyppejä. Jaksetaan touhuta jostain asiasta jonkin aikaa, ja sitten se ei enää olekaan kiinnostava/tarpeellinen. Siinä vaiheessa pitää kehittää jokin syy, jolla voidaan perustella luopumusta ----> uhri.
Toisen keskustelun viesti myös selvittää tilannetta aika pitkälle:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000259&posting=22000000002437300
Armollisuus, laupeus, Rakkaus, nöyryys, epäitsekkyys?
Entä mitä sinulle sanoo armottomuus, itsekkyys, ylimielisyys, välinpitämättömyys?
Ei ole kirkoisssa kaikki kohdallaan, jos niiden pitää uhkailla, eikö Jumalakin kunnioita meidän valinnanvapauttamme, miksi me emme kunnioittaisi toistemme valinnanvapautta,
Jumala vetää puoleensa Rakkaudella, ei väkivallan uhalla, tai rangaistuksen pelolla, sillä Hän tahtoo että valitsemme Hänen tahtonsa Rakkaudesta Häneen ja vapaa-ehtoisesti. eikä pakon edessä..
On kai väärin syyllistää uhria siitä että hän on uhri?
Eikö todelliset syylliset ole ne jotka ovat tehneet hänestä uhrin?
Itse "uhri" sanakin kuvastaa eräänlaista "syyttömyyttä"--(Jeesuskin oli uhri)
Eihän voi olla niin että esimerkiksi raiskauksen tai väkivallan uhri olisi syyllinen siitä että joutui väkivallan uhriksi, tai että murhatun lapesn vanhempia syytettäisiin siitä että näiden lapsi oli syyllinen omaan kuolemaansa, eli että murhattu lapsi olisi, joutuessaan murhatuksi, tehnyt itsemurhan?
Samoin, eikö ole väärin jos syyllistämme hengellistä uhria siitä että hän on uhri?
Eikö meidän paremminkin pitäisi pyytää anteeksi sitä että olemme tehneet hänestä uhrin?
Eikö myötätuntomme tulisi olla juuri uhrien, heikkojen ja lyötyjen puolella, sortoa , vääryyttä, syrjintää ja väkivaltaa vastaan?
Eikö se olisi todellista Kristillisyyttä?
...ennen kun pistin edelliseen viestiini, että MAP-kirkko on yksi niistä kirkoista, josta luopujalle ei välttämättä "käy hyvin". Tämä on aika monimutkainen juttu ja vaatii selitystä.
Ensinnäkin, ns "rivijäsen" voi erota ilman sen suurempia "riskejä".
Jos sattuu omaamaan pappeuden, vahvan todistuksen kirkosta, temppelipyhityksen ja vahvan Pyhän hengen lahjan, on tilanne toisin. Jos ihmiselle on "annettu" paljon ja hän "ymmärtää" paljon, luopumus on paljon pahempi, silloin rikkoo Pyhää henkeä vastaan. (vrt. tämä vaikka siihen, että Jeesus ilmestyisi sinulle, mutta siltikään et haluaisi uskoa - etkö silloin tuomitse itsesi?)
Kirkko itsessään ei tuomitse ketään luopumisesta tms, mutta luopuva ihminen itse tietää mitä tekee. Uskon silti, että Jumalan pinna on vähän pitempi kuin luulisi ;) joten kaikki meidät tuomitaan oikeudenmukaisesti.
Mietin tässä asiaa oman kokemukseni pohjalta.
Nimittäin vaikuttaisi siltä että
uskontoon/kirkkoon kuuluminen tai kuulumattomuua (tai eroaminen/eroamattomuus) eivät automaattisesti takaisi sitä että ihminen olisi uskossa.
Uskonnoissa/ kirkoissa on paljon ns. tapauskovaisia, samoin uskontojen/ kirkkojen ulkopuolella on paljon niitä joilla on erityinen Pyhän Hengen voitelu, sekä tietysti myös toisin päin.
Ajattelisin että olennaista on se että luopuuko vain uskonnosta/ kirkosta, vai Kristuksesta.
Samoin olennaisinta on se että on ei niinkään uskonnossa kuin Kristuksessa.
Usein on myös niin että juuri uskontoon /kirkkoon kuuluminen on esteenä hengelliselle kasvulle, ja että uskonnosta eroamisen jälkeen uskova saa Pyhän Hengen Voitelun..
Uskoisin että Jumalalle riittää henkilökohtainen uskomme ja Rakkautemme Häneen, Hän ei odota meiltä mihinkään uskntoon kuulumista, vaan ainoastaan Hänelle kuulumista.
Minulla on kylläkin se kokemus että uskonnot/ kirkot tuomitsevat, syyllistävät ja uhkailevat lähtijää hyvinkin voimakkaasti, siitäkin huolimatta että luopuja lähtisi uskonnosta sen mädännäisyyden takia..
Mitä olet mieltä?
Juuri tuo väite, että jos ihminen alkaa ajatella toisin kuin jokin ihmisten luoma oppirakennelma neuvoo, hän muka rikkoo Pyhää Henkeä (tai Jumalaa) vastaan, tekee uskonryhmistä saatanallisia ja uhreja tuottavia.
Ei MAP-kirkko sano, että ei saisi ajatella asioista mitä haluaa. Ajattelinhan minäkin omalla tavallani, kun kirjoitin että MAP-kirkko kuuluu "näihin kirkkoihin....". Kysymys on siitä, että kun TIEDÄT, ja RIKOT, niin silloin TUOMITSET itsesi. Vastaappa seuraavaan kysymykseen, jonka pistin edelliseen viestiini:
"(vrt. tämä vaikka siihen, että Jeesus ilmestyisi sinulle, mutta siltikään et haluaisi uskoa - etkö silloin tuomitse itsesi?)"
No, mitä sanot?
Jos on mielestään saanut MAP-kirkossa selkeän todistuksen Kristuksesta ja kirkon oikeellisuudesta ja silti kääntyy siitä pois, niin silloin tavallaan tekee valinnan, josta pitää kantaa vastuu. Jos ihminen sen sijaan ei omaa mitään selkeää todistusta kirkosta yms, niin ei silloin mitään "vaaraa ole". TIETOA vastaan rikkominen on se "vaara". Ihmiset ihmettelevät että miksi heillä ei ole välttämättä selvää todistusta Kristuksesta tai kirkon oikeellisuudesta. Jos heillä se olisi, ja he hylkäisivät sen, olisi se paljon huonompi tilanne kuin se, että ei omaa todistusta ja hylkää uskonsa.
Mielestäni tämä asia on sanomattakin selvä. Kyllä varmasti valtauskontojenkin pappi sanoisi, että "jos olet saanut varman todistuksen Jeesuksesta mutta silti hylkäät tämän todistuksen, etkä usko ja teet rikkomuksia todistustasi vastaan", niin kunnian kukko ei kyllä laula viimeisellä tuomiolla. Samasta asiasta on kyse. Jumala silti hoitaa tuomarin hommat, ei se muille kuulu!
>"(vrt. tämä vaikka siihen, että Jeesus ilmestyisi sinulle, mutta siltikään et haluaisi uskoa - etkö silloin tuomitse itsesi?)"
Niin, mutta kun se Jeesus onkin Jeesus eikä mikään Joseph Smith tai nykyinen mormonien "profeetta".
Jos jokin kirkkokunta todella saanoo ihmisen hylättyä heidän kirjanoppinsa ja sanoo:
"...niin kunnian kukko ei kyllä laula viimeisellä tuomiolla", minuun eivät tuollaiset pelottelut minkään lahkon taholta tepsi.
>Jumala silti hoitaa tuomarin hommat, ei se muille kuulu!
No miksi sitten tuomitsette niitä, jotka eivät ole hylänneet Jeesusta, mutta ovat hylänneet tietyn opin?
Hyviä mielipiteita sinulla, JEESUS on TÄRKEIN ja OLENNAISIN..
"Niin, mutta kun se Jeesus onkin Jeesus eikä mikään Joseph Smith tai nykyinen mormonien "profeetta". "
No, kyllä me uskomme, että kirkossa opetetaan Jeesuksen sanaa. En silti tarkoittanut, että kyseessä olisi sama asia - pyrin vaan tekemään tilanteen vertauksella ymmärrettäväksi. Jos ihminen kokee uskonsa tiedoksi, ja oletetaan, että uskonto on oikea, niin tilanne on lähellä samaa.
"No miksi sitten tuomitsette niitä, jotka eivät ole hylänneet Jeesusta, mutta ovat hylänneet tietyn opin?"
En minä ole sanonut, että "tuomitsisimme", Jumala tuomitsee, ja ihminen tuomitsee itse itsensä tekojensa mukaisesti. Pointtisi on kuitenkin hyvä ja se pisti ajattelemaan. Minä en usko, että MAP-kirkosta eronnut henkilö joutuisi helvettiin tms jos hän silti elää oikein ja uskoo Jeesukseen. Kyse on lähinnä siitä, että henkilö lyö hanskat naulaan ja alkaa tehdä vastoin pyhää henkeä.
Raamatussa sanotaan muuten seurakunnasta seuraavaa:
"15 "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. 16 Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'. 17 Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. 18 Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu"
Näin ollen kun ihminen eroaa kirkosta tai erotetaan, niin tilanne pätee myös taivaassa.
>>Näin ollen kun ihminen eroaa kirkosta tai erotetaan, niin tilanne pätee myös taivaassa.
Aivan. Morkku tuossa lopussa otti Raamatusta kohdan, jossa puhutaan synnin tekemisestä ja noin vain rinnasti sen kirkosta eroamiseen tai erottamiseen. Ne eivät todellakaan ole sama asia!
Siis ei kai kukaan, joka eroaa jostain ryhmästä enää sen ryhmän opetuksiin (ainakaan kaikkiin) usko, vaikka Jeesukseen uskoisikin. Ei siis voida sanoa, että hän kieltää uskonsa. Ehkä hän kieltää ENTISEN uskonsa, mutta ei Jeesusta.
Uskonnosta luopuva ihminen luopuu lähinnä uskonnon tavasta uskoa, hän ei siis luovu välttämättä Kristuksesta.
Toisaalta ihminen voi pysyä uskonnossa, ja kuitenkin luopua sydämessään Kristuksesta.
Myöskin on mahdollista olla uskonnossa koko ikänsä, ja olla kuitenkin pysyvästi erossa Kristuksesta.
Uskontoon kuulúminen tai kuulumattomuus eivät näyttäisi automaattisesti takaavan mitään.
Tärkein on Jeesus Kristus, ja Hän on tullut minun elämässäni niin suureksi etten tarvitse enää minkäänlaista kirkkoa..
Siunausta Jeesuksessa!