Millainen oli elämäntilanteesi kun "näit valon"?
Kysymys uskoontulemisesta
Kyselijä
42973
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
http://www.aretalogia.com/vapautus.html
Elämäntilanteeni uskoon tulon aikana oli inhimillisesti katsoen paras mahdollinen. Onnellinen perhe, hyvä asunto, työtä, rahaa ja aineellista hyvinvointia. Matkustelua, elämästä nauttimista. Kuitenkin kaikki tämä alkoi tuntua riittämättömältä, kaipasi jotain syvempää. Pysähdyin miettimään mitä minulle sitten kerran jää kun kaikki tämä rapistuu, vanhenen ja kuolen pois. Huomasin että ihmiselämä onkin varsin lyhyt eikä kukaan voi tietää kuinka kauan riittää terveyttä, hyvinvointia ja elämää. Tarvitsin siis jotain kestävää. Annoin Jumalalle mahdollisuuden. Rukoilin sanomalla että jos pelastus on totta niin haluan sen kokea jotta saisin varmuuden Jumalan Sanan paikkaansapitävyydestä. Ja Jumala vastasi antamalla pelastusvarmuuden jota ei mikään ihmisten mielipide voi ottaa pois. Sain pyytää syntini anteeksi ja ihmeellinen turvallinen olotila täytti koko olemukseni. Siitä kaikki alkoi ja Jumala on täyttänyt kohdallani kaikki sanassansa antamansa lupaukset. Ei ole ollut aihetta katua päätöstä. Elämällä on nyt sisältö ja päämäärä. Minun ei tarvi tyytyä pelkästään tähän aikaan, vanhenemiseen kuolemiseen ja multaantumiseen. Se ei minulle riittänyt elämäntarkoitukseksi. Riittääkö se Sinulle?
se syy silloin ole tuossa?
>>>Pysähdyin miettimään mitä minulle sitten kerran jää kun kaikki tämä rapistuu, vanhenen ja kuolen pois.
TOTUUDEN ETSIMISEN syy ei suinkaan ollut elämän eikä kuolemanpelko vaan kestävän elämän sisällön puute ja elämäntarkoituksen hakeminen. USKOON TULON syy on sitten aivan eri asia. Se on Jumalan teko eikä siihen ihminen pysty. Usko on lahja jonka Jumala antaa kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen ja Häneltä sitä pyytää. Tämä tekeekin asian vakavaksi: "Kukaan ei voi tulla tyköni ellei Isäni taivaassa häntä vedä puoleensa" Se, että ihminen pysähtyy ja tuntee kiinnostusta hengellisiin asioihin on juuri sitä Jumalan kutsumista. Sitä sanotaan etsikkoajaksi ja jokainen käyttäköön sen niin ettei tarvitse katua.
>>>TOTUUDEN ETSIMISEN syy ei suinkaan ollut elämän eikä kuolemanpelko vaan kestävän elämän sisällön puute ja elämäntarkoituksen hakeminen>USKOON TULON syy on sitten aivan eri asia. Se on Jumalan teko eikä siihen ihminen pysty. Usko on lahja jonka Jumala antaa kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen ja Häneltä sitä pyytää. Tämä tekeekin asian vakavaksi: ">Kukaan ei voi tulla tyköni ellei Isäni taivaassa häntä vedä puoleensa"> Se, että ihminen pysähtyy ja tuntee kiinnostusta hengellisiin asioihin on juuri sitä Jumalan kutsumista. Sitä sanotaan etsikkoajaksi ja jokainen käyttäköön sen niin ettei tarvitse katua.
Päinvastoin kun käsitit, elämäni oli ennen uskoontuloani menestyvän ihmisen elämää, mitään aineellista ei puuttunut ja henkisestikin tasapainoista. Ajatus joka minut pysähdytti oli se ettei tämä lyhyt maanpäällinen elämä iloineen ja murheineen parhaimmillaankaan riitä motivoimaan minua elämän tarkoituksena. Tämän pidän Jumalan armona että sain pysähtyä kiireisen elämän keskellä pohtimaan elämän tarkoitusta. Se löytyikin sitten Jumalan Sanasta. Ajattele, kuinka turhaa silloin olisi elää päämääränä vain multaantuminen. Ei olisi mitään väliä kuinka elämme täällä, jos ei kerran joutuisi vastuuseen Kaikkivaltiaan istuimen edessä. Tämä vastuu onkin Jumalan antama omatunto meissä, ja kerran meidät kaikki tuomitaan tekojemme mukaan oikeudenmukaisesti. Tämä on suuri asia tietää jo täällä maan päällä jossa rikokset, vääryydet ja itsekkyys vallitsee. Kukaan meistä ei voi kerran Jumalan edessä puolustella itseään sanomalla ettei ole kuullut Jumalan pelastussuunnitelmasta.
Vapaa valinta on siis ihmisen. Minä en luottanut , enkä luota omiin uskomuksiin. Päinvastoin epäilin, mutta annoin Jumalalle mahdollisuuden osoittaa Raamatun lupausten paikkaansapitävyyden pyytämällä vilpittömästi vastausta. Ja Jumala vastasi vilpittömälle epäilijälle. Näin hän tekee jokaiselle joka vilpittömästi Häntä etsii, sen hän on Sanassansa luvannut. Jokainen joka kääntyy Jumalan puoleen saa Häneltä varmuuden siitä että Raamattu on Jumalan Sana eikä ihmisten uskomuksia, tai fraaseja kuten asian ilmaiset. Epäilijänä voit saada varmuuden mutta niin kauan kun kiellät etkä anna Jumalalle tilaisuutta elämässäsi, Jumalan Sana pysyy sinulle peitettynä arvoituksena. Minä annoin Jumalalle tilaisuuden, mikäli en olisi saanut vastausta olisin vieläkin etsijänä muiden epäilijöiden joukossa.
>>>Kuitenkin kaikki tämä alkoi tuntua riittämättömältä, kaipasi jotain syvempää. Pysähdyin miettimään mitä minulle sitten kerran jää kun kaikki tämä rapistuu, vanhenen ja kuolen pois. >Ajatus joka minut pysähdytti oli se ettei tämä lyhyt maanpäällinen elämä iloineen ja murheineen parhaimmillaankaan riitä motivoimaan minua elämän tarkoituksena.>Tämän pidän Jumalan armona että sain pysähtyä kiireisen elämän keskellä pohtimaan elämän tarkoitusta. Se löytyikin sitten Jumalan Sanasta.>>Ajattele, kuinka turhaa silloin olisi elää päämääränä vain multaantuminen. >Ei olisi mitään väliä kuinka elämme täällä, jos ei kerran joutuisi vastuuseen Kaikkivaltiaan istuimen edessä. Tämä vastuu onkin Jumalan antama omatunto meissä, ja kerran meidät kaikki tuomitaan tekojemme mukaan oikeudenmukaisesti.>Tämä on suuri asia tietää jo täällä maan päällä >Minä en luottanut , enkä luota omiin uskomuksiin.
Nämä väitteesi ovat tyypillisiä ja ymmärrettäviä. Uskosta osattomana mietin juuri samoja asioita kuin sinä nyt teet. Voihan ihminen pitää elämäänsä pitkänä ja maallisia tuomioita tärkeinä mutta tosiasiassa ihmiselämä on erittäin lyhyt vaikka saisikin elää 100v. Jos ei kuoleman jälkeen mitään tuomiota ole niin silloinhan ihminen voi tehdä mitä tahansa ja sitten vaikka kuolla niin ei tarvi kärsiä seuraamuksista. Ihmisellä on kuitenkin sisäänrakennettu omatunto joka sanoo: "Entä jos Jumalan Sana onkin totta ja joudun vastuuseen". Kenellä on varaa kuolla epätietoisena, epävarmana. Siksi kannattaa hankkia asiasta varmuus tässä ajassa ettei tarvi kuolinvuoteellaan jossitella. Useimmille ihmisille nämä asiat nousee pinnalle vasta kuoleman lähestyessä. Esimerkiksi tieto parantumattomasta sairaudesta muuttaa ihmisten Jumalaan suhtautumista kertaheitolla. Silloin koetellaan onko kysymyksessä väite vai vakaumus. Vakaumus ja Jumalan antama varmuus kestää kuoleman edessä, kestääkö väitteesi. Varmuus antaa rauhan, epävarmuus antaa levottomuuden. Kuoleman jälkeen se on myöhäistä. En ole koskaan pelännyt kuolemaa enkä luopumista sillä tavalla että olisin sen vuoksi pysähtynyt. Väitteesi masennuksesta tai siihen taipumuksesta tuskin pitää paikkaansa. Liikennelentäjänä käyn läpi tarkat tutkimukset 6kk. välein. Siinä kyllä testataan myös psyykkinen puoli perusteellisesti. Se etu tässä työssä on että saa laajan käsityksen Jumalan luomasta maapallosta niinkuin lintuperspekstiivistä, sekin todistaa Jumalan valtasuuruutta ja voi vain todeta kuinka pieni on ylpeä ja itsekäs ihminen.
>>>Nämä väitteesi ovat tyypillisiä ja ymmärrettäviä>>Voihan ihminen pitää elämäänsä pitkänä ja maallisia tuomioita tärkeinä>Jos ei kuoleman jälkeen mitään tuomiota ole niin silloinhan ihminen voi tehdä mitä tahansa ja sitten vaikka kuolla niin ei tarvi kärsiä seuraamuksista. >Ihmisellä on kuitenkin sisäänrakennettu omatunto joka sanoo: "Entä jos Jumalan Sana onkin totta ja joudun vastuuseen".>Kenellä on varaa kuolla epätietoisena, epävarmana. Siksi kannattaa hankkia asiasta varmuus tässä ajassa ettei tarvi kuolinvuoteellaan jossitella.>Useimmille ihmisille nämä asiat nousee pinnalle vasta kuoleman lähestyessä. Esimerkiksi tieto parantumattomasta sairaudesta muuttaa ihmisten Jumalaan suhtautumista kertaheitolla. >>Vakaumus ja Jumalan antama varmuus kestää kuoleman edessä, kestääkö väitteesi.>Varmuus antaa rauhan, epävarmuus antaa levottomuuden. Kuoleman jälkeen se on myöhäistä.>En ole koskaan pelännyt kuolemaa enkä luopumista sillä tavalla että olisin sen vuoksi pysähtynyt. Väitteesi masennuksesta tai siihen taipumuksesta tuskin pitää paikkaansa.>Liikennelentäjänä käyn läpi tarkat tutkimukset 6kk. välein. Siinä kyllä testataan myös psyykkinen puoli perusteellisesti. Se etu tässä työssä on että saa laajan käsityksen Jumalan luomasta maapallosta niinkuin lintuperspekstiivistä, sekin todistaa Jumalan valtasuuruutta ja voi vain todeta kuinka pieni on ylpeä ja itsekäs ihminen.
Ulosteen ollessa housuissa on myöhäistä rypistellä. Tai ainakin niin väitetään. Lentäjä on käynyt pas... eikun ulosteella ennenkuin on tullut housuihin.
toivoisi, varsinkin jos joutuisi samaan koneeseen, mutta jotenkin kyllä "haiskahti pahasti", että on saattanut sittenkin ripuli iskeä kesken mielikuvitus lennon?
Tottakai jokaisella ihmisellä on omat uskomuksensa ja moraali, asiassa on vain se epäkohta että se vaihtelee henkilön, ajan ja tilanteen mukaan. Kukaan ihminen ei tarvitse niin horjuvaa kiintopistettä. Jumalan Sana ei muutu eikö horju siinä se ero. Ja usko Jumalaan on lahja Jumalalta, se on usko eikä uskomus. Ihmisten mielipiteet vaihtelevat Jumalan Sana on jo tuhansien vuosien ajan pysynyt horjumattomana ja samana. Ja joka päivä voimme seurata niin läheltä kuin kaukaa kuinka Jumalan Sana, sen lupaukset ja ennustukset täyttyvät. Sokaistuna epäuskolla ihminen ei siitäkään huomaa mitään.
tuntuu uskovaisillakin vaihtuvan, kuttuurin mukana.
>>>Jumalan Sana ei muutu eikö horju siinä se ero.<
Mutta tulkinta ja selittelyt vaihtelee, kuten tietäisit, jos olet seurannut historiaa?
Ristiretket, noitavainot ja aanekirjeet, nyt muutamana esimerkkinä mainitakseni, samaa "muuttumatonta Jumalan sanaa" kait noittenkin tekijät toteutti?
Niin, puhutaankin näköjään aivan eri asioista. Minä puhun Jumalan Sanasta, sinä puhut siitä kuinka eri ihmisryhmät sitä tulkitsevat. Eihän Jumalan Sana muutu ihmisten tulkinnoista, päinvastoin se pysyy samana ja sen perusteella ihmiset kerran tuomitaan. Ainoa keino löytää oikea tulkinta on pyytää sitä Jumalalta itseltä. Vain kirjoittaja itse tietää täydellisesti mitä Sanassaan sanoo. Siksi Raamattu kertookin meille Pyhästä Hengestä jonka Jumala antaa niille jotka sitä anovat: "Hän on johdattava teidät kaikkeen totuuteen". Raamatun ainoa oikea tulkitsija on Pyhä Henki, kaikki muut menevät harhaan sillä Jumala avaa Sanansa ihmiselle sen mukaan kun ihminen sitä vilpittömästi pyytää. Muille Sana jää lukkojen taakse.
Synnyin jalattomaksi siamilaiseksi kaksoseksi pää alaspäin veljeni selkään kiinnittyneenä. Erottaminen ei ollut kirurgien mukaan mahdollista ja jouduin viettämään lapsuuteni ja nuoruuteni hulttioveljeni armoilla. Hän oli paha ihminen, jonka elämän täyttivät viina, laulu ja naiset ja siinä rietastelussa jouduin olemaan mukana 27 vuotiaaksi saakka. Käänne tapahtui kun veljeni taas kerran oli ympäripäissään kapakkakierroksellaan ja käveli vahingossa väärästä ovesta sisään joutuen herätyskokoukseen. Päissään kun oli, hän ei huomannut eroa vaan huuteli hirmuisesti kiroillen tarjoilijoita ja yritti tilata viinaa. Yleisön joukossa oltiin haltioituneita, veljeni mökellystä luultiin kielillä puhumiseksi. En ollut vielä uskossa mutta en viitsinyt ryhtyä oikaisemaan, ajattelin että saavatpahan mitä haluavat kerrankin oikein kunnolla. Aikansa mellastettuaan veljeni sammui puhujakorokkeen eteen. Ilmeni että sattumalta kokouksessa oli vieraana Nigeriasta asti tullut kuolleista herännyt pastori Mgahamatobo Eckewodobotu ja hänen väkevän rukouksensa ansiosta irtauduin veljestäni ja minulle kasvoivat normaalit jalat. Silloin silmäni avautuivat, tajusin että rukous on sittenkin totta ja olen siitä pitäen ollut uskossa.
onpa väkevää todistamista!!!
Olin itsekeskeinen, ylimielinen ja sisäisesti ahdistunut nuori nainen. Tunsin olevani tuuliajolla; elämä vailla oikeaa ja väärää ja omahyväinen nautintojen perässä juokseminen alkoi tuntua todella tyhjänpäiväiseltä.
15-vuotiaana olin löytänyt Jumalan lukemalla Hänestä ja rukoilemalla Häntä. Osoite, josta olin Häntä lähtenyt syvemmin etsimään, oli kuitenkin väärä, kapeakatseisuuden ja elämää tarpeettomasti hankaloittavien sääntöjen pesä. Ahdistuin tuosta tilpehööristä, joka Jumalan ympärille oli kiedottu, jätin moisen seurakunnan ja sysäsin saman tien Jumalan kokonaan elämästäni.
Tuuliajolla aloin pikku hiljaa ymmärtää, ettei Jumala ole yhtä kuin fanaattisuus, ja päätin palata Hänen syliinsä uudelleen. Varsinaiseen uskoontuloon, vahvaan kokemukseen, jossa annoin ilosta itkien elämäni Jumalan haltuun, oli vielä matkaa kolmisen vuotta. Niihin vuosiin mahtui silmien avautuminen oman syntisyyden suhteen.
voisitko tarkentaa tärkeän pointin, joka on ,että et siis kuitenkaan "polvistunut Jeesuksen ristin juurelle" syntiesi kanssa?
Polvistuin Herra Krishnan jalkojen juureen syntieni kanssa. Hän on minut pelastanut :)
mistä pelastuit ja mihin?
>>>15-vuotiaana olin löytänyt Jumalan lukemalla Hänestä ja rukoilemalla Häntä. Osoite, josta olin Häntä lähtenyt syvemmin etsimään, oli kuitenkin väärä, kapeakatseisuuden ja elämää tarpeettomasti hankaloittavien sääntöjen pesä. Ahdistuin tuosta tilpehööristä, joka Jumalan ympärille oli kiedottu, jätin moisen seurakunnan ja sysäsin saman tien Jumalan kokonaan elämästäni.
Krishnasta on kyse ollut koko ajan. En tällä kertaa eritellyt, koska kertomukseni pätee yhtä lailla kristittyihin. Kuinka moni on luopunut kristinuskosta siksi, että tutun lahkon kristityt ovat väittäneet, ettei kristitty voi olla olematta yksi heistä? Kuitenkin Jumala on kaikkien lahkojen yläpuolella, eikä kukaan pysty Häntä vangitsemaan oman kirkkonsa seinien sisälle!
Olen pelastunut omalta itsekkyydeltäni ja iänikuisesta sielunvaelluksesta Jumalan rakkauteen. Asian voi ilmaista myös sinun kielläsi: syntieni määrä on pohjaton, mutta Jumala on minut niiltä silti pelastanut. Nyt on Krishna aina kanssani ja suojelee minua :)
"..että tutun lahkon kristityt ovat väittäneet, ettei kristitty voi olla olematta yksi heistä?"
mitä tarkoitat?
mitä tarkoitat synneilläsi, joita on paljon? onko siis iänikuinen sielunvaellus syntiä?
Tiedät varmasti kristillisiä ryhmiä, joiden mielestä vain heidän ryhmänsä jäsenet ovat oikeita kristittyjä ja voivat pelastua. En viitsi mennä nimiin.
Itsekkyys pitää meitä mukana syntymien ja kuolemien jatkuvassa kiertokulussa. Itsekkyys motivoi meitä tekemään hyvää ja pahaa. Silloin kun se saa meidät tekemään pahaa, teemme syntiä.
Vapaudumme kiertokulusta, kun Jumala auttaa meidät irti tästä itsekkyydestä. Jos alamme palvella Häntä emmekä omia moninaisia ja muuttuvia himojamme, Hän vapahtaa meidät.
"jumalaa" rukoilit 15 vuotiaana, et kait silloin maininnut "jumalaasi" nimeltä?
Nyt oletettavasti rukoilet Krishnaa nimeltä mainiten, miten tiedät, että "jumalasi" oli silloin sama kuin nyt, ja miten osoite voi olla väärä?
tuo uskomasi "kiertokulku" ole osaltasi viellä päättynyt, koska olet joukossamme?
Rukoilin Krishnaa 15-vuotiaana ja rukoilen Häntä nyt. Väärällä osoitteella tarkoitan seurakuntaa, johon marssin 15-vuotiaana.
>>>Rukoilin Krishnaa 15-vuotiaana ja rukoilen Häntä nyt. Väärällä osoitteella tarkoitan seurakuntaa, johon marssin 15-vuotiaana.
Seurakunta on termi, jolla tarkoitetaan edes suht koht samoihin asioihin uskovia ihmisiä, jotka harjoittavat uskontoaan yhdessä ja asuvat yleensä samalla alueella (nykyään kun on nettiseurakuntiakin). Termi seurakunta ei viittaa yksinomaan kristittyihin.
kysynyt mikä on seurakunta?
Kyllä kait minä sen tiedän, mutta eihän tuo ollut mikään vastaus kysymykseeni?
sinä olet jo "vapahdettuna" täysin vapaa itsekkyydestä ja uskot pääseväsi krisnan taivaaseen, eikä sinun siis enää tarvitse syntyä tänne sielunvaelluksen tuloksena?
En ole vapaa itsekkyydestä, enkä tiedä, katsooko Krishna parhaaksi kierrättää minua vielä täällä vai viekö Hän jo luokseen kun kuolen. Mutta Hän on saanut minut rakastumaan itseensä niin, että olen jo oikealla tiellä :) Hän lupaa, että nekin, jotka ponnistelevat päästäkseen Hänen luokseen mutta kuitenkin lankeavat saavat tulevassa elämässään erinomaiset mahdollisuudet jatkaa siitä, mihin pääsivät.
Hänen luokseen pääsemisessä kyse on siitä, onko Hän mielessä koko ajan vaiko jokin muu. Pyrimmekö koko ajan ilahduttamaan Häntä vai esimerkiksi itseämme.
tarkoittaa Krishnan ilahduttaminen? Onko sinulle itsesi ilahduttaminen jotenkin haitallista tai suorastaan kiellettyä?
Krishna on persoona, jonka tuntevat tietävät, mistä Hän pitää. Hän on esimerkiksi ihmisoikeus- ja eläinoikeusaktivisti, joten toimimalla ihmisoikeuksien puolesta ja eläinten hyvinvoinnin eteen Krishna mielessämme ilahdutamme Häntä.
Krishna kertoo Bhagavad Gitassa, millaiset ihmiset ovat Hänen tyyppiään ;) Kehittämällä itseämme tuohon suuntaan - kärsivälliseen, suvaitsevaiseen, rakastavaan (eli tulemalla siksi mitä olisimme elleivät itsekkäät himomme, viha ja ahneus tahrisi meitä) - ja kutsumalla Häntä voimme voittaa Hänen rakkautensa. Tällä tavalla pääsee pois jälleensyntymän kiertokulusta.
Jollei oman itsen hemmottelu ole ristiriidassa Krishnan toiveitten kanssa, ei siinä mitään vikaa ole. Eiköhän päin vastoin Krishna ole iloinen kun Hänen rakkaansa ovat tyytyväisiä! :)
olen ymmärtävinäni, että ilahduttamiseen kuuluvat myös uhrit, kuten ruoka-uhri? sinullakin on kotonasi ilmeisesti ns.koti-alttari?
Jumala sanoo Bhagavad Gitassa: (säe 9.27) "Mitä ikinä teet, mitä ikinä syöt, mitä ikinä uhraat, mitä ikinä annat pois ja miten ikinä kilvoitteletkin -- anna tekosi olla lahja Minulle."
Kotialttari, jolla tarjoilen Jumalalle ruokaa, on yksi tapa toteuttaa tämä Jumalan toivomus. Pakollinen kotialttari ei suinkaan ole, mutta yleensä hinduilla on sellainen :)
piirteitä on kuvailemassasi Krishnassa.
Käyt siis kilvoitusta vapautuaksesi itsekkyydestä? Tähän kilvoitukseen kuuluu mm. Krishnan ilahduttaminen hyvillä teoilla?
Eikös tuo ole varsin ehdollistettua rakkautta? Onko sellaisesta koskaan seurannut lopulta mitään hyvää?
Eikös tuossa ole myöskin melkoinen ristiriita, yrität vapautua itsekkyydestä, mutta motiivisi tehdä hyvää ovat kuitenkin itsekkäät. Haluat näillä teoilla itsellesi jotakin, haluat tulla hyväksytyksi?
No, varmaankin voit tämän kohdaltasi selittää. Epäilen kuitenkin, ettei hyväntekeminen kestävästi onnistu muuten kuin empatian avulla. Teet hyvää, koska se on oikein.
Empatia kehittyy henkisen kasvun kautta. Eikös siihenkin sinulla ole reseptejä mietiskelyineen ja muineen?
Jo on aikoihin eletty että pitää tuohonkin asiaan jo "herraa" vetää? Kyllä minä tipun kärryiltä teidän uskovien kanssa, mutta mitäpä minä jännitän tässä....
Hyvä viesti, joka herättää minussa kysymyksen: onko kaikki rakkaus ehdollista?
Haluan oikeudenmukaisuuden rajoissa ilahduttaa muita, koska se on oikein ja koska se, mikä on oikein, ilahduttaa Krishnaa. Seuraava looginen kysymys on, miksi Jumalaa pitäisi ilahduttaa. Mutta jos Jumala nähdään ystävänä ja rakastettuna, täytyy samalla kysyä myös, miksi rakkaita ihmisiäkään pitäisi ilahduttaa. Miksi nautimme saadessamme rakastamamme ihmiset hymyilemään?
Eikö jokainen rakkaudenosoitus kenelle tahansa ole samalla joko tiedostettu tai tiedostamaton toivomus: rakasta sinäkin minua? Itsekästä? Kyllä, mutta ei sen enempää kuin nälkäisen ponnistelut ruoan saamiseksi.
Itsekkyys, jota ajoin takaa aiemmissa viesteissäni on erilaista. Tarkoitan asennetta "minun on oikeus saada mitä haluan vaikka muut joutuisivat kärsimään sen eteen". Me hindut uskomme, ettei tämmöinen itsekkyys ole osa todellista itseämme, vaan tahra, jota pois kiillottamalla pääsemme lähemmäs päämäärää, Jumalaa.
Todellinen olemuksemme on hindulaisen teologian mukaan olla Jumalan osa, Jumalaa eikä omia mielihalujaan palveleva osa. Kun Jumala on rakastettu, Hänen ilonsa on meidänkin ilomme. Kun olemme Hänen osiaan, palvelemme myös itseämme palvellessamme Häntä.
Empatia kehittyy nähdäkseni elämänkokemuksen kasvaessa, ellemme koveta sydäntämme kärsimykseltä.