Se mikä ei ole itselle totta sen ei tarvi olla totta. Jos et pysty havaitsemaan jotain asiaa se ei ole sinulle eikä sen tarvi olla sinulle totta.
Uskominen on hieman huono sana valinta. Voisiko puhua ennemmin siitä, että kiinnostutaan jostain asiasta sen takia, että se tuntuisi selittävän/ratkaisevan jonkin asian jolle ei vielä ole mitään vastausta.
Eli ateistille jää täydelliseksi kysymysmerkiksi mistä tullaan ja mihin ollaan menossa, sorry. Ettehän te tunne edes itseänne. Miksi sinun tulisi tietää itsestäsi? Samanlaista suuruusluokkaa olisi kysymys, Miksi minun pitäisi elää? Herätkää jo pahvit!!! Valot päällä eikä ketään ole kotona!!!
Uskominen on hieman huono sana valinta. Voisiko puhua ennemmin siitä, että kiinnostutaan jostain asiasta sen takia, että se tuntuisi selittävän/ratkaisevan jonkin asian jolle ei vielä ole mitään vastausta.
Eli ateistille jää täydelliseksi kysymysmerkiksi mistä tullaan ja mihin ollaan menossa, sorry. Ettehän te tunne edes itseänne. Miksi sinun tulisi tietää itsestäsi? Samanlaista suuruusluokkaa olisi kysymys, Miksi minun pitäisi elää? Herätkää jo pahvit!!! Valot päällä eikä ketään ole kotona!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sportti on oikeassa parissakin asiassa. Sana "uskoa" on niin epämääräinen, että jokainen tulkitsee se kovin eri tavalla. Sanaan liittyy aivan liian paljon emootioita, että sitä voitaisiin käyttää yhteisenä määrittelynä.
Toinen juttu on se, että pitää _uskoa_ johonkin, että näkisi jotain. Toisin sanoen, kun uskoo tarpeeksi, näkee mitä haluaa. Kuka sitten kertoo, missä vaiheessa sitä lääkitystä pitäisi lisätä tai vähentää? ;)
Raamatussa: "Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä." (Hepr. 11:1)
- aito vakuuttunut usko vaatii perustietoja, todisteiden tuntemista ja sen arvostamista sydämestään, mitä todisteet ilmaisevat.
- herkkäuskoisuuteen riittää toivo ilman järkeviä perusteita.
Mennäänpä suoraan sinun kirjoitukseesi:
>
Mitäköhän ihmettä yrität sanoa? Heh, En oikein tiedä mitä tuohon nyt sanoa, viljelet itsestään selvyyksiä, todella hämärässä muodossa.
Ja näköjään olet kuitenkin jo tajunnut sen että Ateisteille ei ole olemassa muita kuin mahdolliset tieteelliset selitykset alkuperästämme, ja mitään universaalia määränpäätä elämästä meillä ei löydy, mutta miksi ihmeessä olet siitä pahoillasi? Ateistit eivät tunne tarvetta selittää näitä asioita saduilla, vaan pystyvät myöntämään etteivät tiedä.
Oletkos koskaan kuullut että viisauden alku on kyky myöntää omien tietojensa vähyys? Voisimme paikata vaikka kaikki aukot tieteessä ja tietämyksessämme erilaisilla saduilla, mutta mitä koostuisimme tästä? Aivan saman verran kun koostumme selittämällä alkuperämme ja "päämäärämme" saduilla. Emme mitään.
Itsensä tuntemisessa ei todellakaan ole kyse kyvystä sepitellä satuja maailmankuvansa tueksi, niinkuin tunnut luulevan. Vaan hyvä alku on opetella tarkastelemaan niin itseään kuin ympäristöään mahdollisimman objektiivisesti.
Ehkäpä ateistit eivät ole niitä joiden pitäisi herätä.
sanottu.
Jos ihminen uskoo tarpeeksi voimakkaasti asiaan joka sillä hetkellä tuntuu mahdottomalta, hän voi tehdä siitä mahdollisen.
Miten?
Kysy vammautuneilta, kysy sokeutuneilta, kysy syöpään sairastuneilta, kysy eronneilta, kysy niiltä jotka ovat menettäneet puolisonsa, lapsensa, vanhempansa tai lähiomaisensa, kysy niiltä jotka ovat menettäneet työpaikan tai asunnon,
MUTTA jotka eivät ole alistuneet apaattisina tapahtuneeseen, vaan ovat "taistelleet" itsensä takaisin Elämään.
(Usko siis näyttäisi olevan yhteydessä tahdonvoimaan ja lujuuteen, sekä toivoon)
He ovat päättäneet ette heidän onnettomuutensa, sairautensa tai vammansa EI nujerra heitä, toisin sanoen heillä on ollut järkkymätöntä uskoa siihen että he eivät luhistu, ja tämä on antanut heille toivoa tlanteessa jossa itsessään ei ole ollut mitään aihetta toiveikkuuteen.
On myös toisinpäin, samanlaisissa kovissa elämänkokemuksissa toiset ihmiset alistuvat,luovuttavat, masentuvat, menettävät uskonsa ja toivonsa, lamaantuvat ja ajautuvat apatiaan ja tahdottomaan (Ihan sama, ei mitään väliä, samantekevää) depressiiviseen syvään fatalismiin, tai itstuhoiseen kuoleman etsimiseen.
Kuitenkin, tilanteesta riippumatta ihminen voi valita joko uskoa, tai ei uskoa.
Joko toivoa, tai ei toivoa.
Joko uskoa hyvää tai pelätä pahaa.
Miten liittyvät toisiinsa;
-Usko
-Toivo
-Pelottomuus
-Rohkeus
-Uskallus
-Rakkaus
-Turvallisuus
-Luottamus
-Ilo
ja miten taas nämä liittyvät toisiinsa:
-Epäusko
-Epätoivo
-Toivottomuus
-Masennus
-Ilottomuus
-Voimattomuus
-Katkeruus
-Pelko
-Uskalluksen ja Rohkeuden puute
-Turvattomuus
-Apatia, lamaannus, fatalismi
Mitä tulee mieleen?
>>Miten liittyvät toisiinsa;
-Usko
-Toivo
-Pelottomuus
-Rohkeus
-Uskallus
-Rakkaus
-Turvallisuus
-Luottamus
-Ilo>>
Uskallus elää.
>>ja miten taas nämä liittyvät toisiinsa:
-Epäusko
-Epätoivo
-Toivottomuus
-Masennus
-Ilottomuus
-Voimattomuus
-Katkeruus
-Pelko
-Uskalluksen ja Rohkeuden puute
-Turvattomuus
-Apatia, lamaannus, fatalismi>>
Lähinnä lestadiolaisuus.
Usko vastaa uskoa, mutta ,vastaako lestadiolaisuus ateismia?
Voisitko selventää paria kohtaa:
1) "Eli ateistille jää täydelliseksi kysymysmerkiksi mistä tullaan ja mihin ollaan menossa, sorry."
2) "Ettehän te [ateistit] tunne edes itseänne."
maailmassa on asioita jotka voidaan "havaita" ja joiden olemassaolo voidaan teoreettisesti todistaa matemaatiikan avulla, kuten esimerkiksi ns,"pimeä aine" jota ei voi havaita ainakaan viellä, koska se ei säteile, mutta sen olemassa olo kuitenkin tiedetään, aivan samoin kuin se, että on olemassa ainetta josta meillä ei ole oikeastaan mitään tietoa, mutta jonka havainto valittiin v.2003 tieteelliseksi läpimurroksi Science-lehdessä.
Tämän havainnon teki Wmap- luotain joka todisti maailmankaikkeuden laajenevan nähtävästi ikuisesti.
Luotaimen ansiosta tiedämme, että maailmankaikkeuden massasta alle viisi prosenttia on ns. tavallista ainetta- samoja atomeja joista itsekkin koostumme.
Noin 23 % on niinsanottua pimeää ainetta, sitä ei voi havaita kaukoputkilla, koska se on läpinäkyvää valolle ja radioaallolle.
Sen oletetaan koostuvan viellä tuntemattoman alkeishiukkasten muodostamasta kylmästä kaasusta.
Loput eli miltein kolme neljäsosaa maailmankaikkeudesta on jotakin viellä mystisempää.
Tämä ns, pimeä energia ei kuitenkaan koostu alkeishiukkasista.
Tämän energian massan täytyy kuitenkin olla olemassa jotta laajeneminen voidaan selittää, koska näkyvän tiedossamme oleva ei sitä yksin pysty selitämään.
Havaintojen peruusteella voidaan arvioida, kuinkapaljon maailmankaikkeudessa on valaisevaa ainetta, kuten tähtiä.
Kuitenkin kaikki aine vaikuttaa painovomallaan taivaankappaleiden liikkeisiin, ja noiden liikkeiden perusteella voidaan laskea, kuinka paljon ainetta täytyy olla.
Näitä kahta laskelmaa vertailemalla voidaan siis havaita, että suurin osa aineesta on näkymätöntä, pimeää ainetta.
Sitä ei voi havaita mitenkään muuten kuin painovoiman vaikutuksen kautta.
Tämän aineen luonne on tämänhetkisen koasmologian mielenkiintoisempia ja huomattavampia kysymyksiä.
>>>Eli ateistille jää täydelliseksi kysymysmerkiksi mistä tullaan ja mihin ollaan menossa, sorry. Ettehän te tunne edes itseänne>Miksi minun pitäisi elää? Herätkää jo pahvit!!! Valot päällä eikä ketään ole kotona!!