Näin eilen illalla dokumentin naisista, jotka halusivat / olivat käyneet läpi vaginan pienennys-, tiukennus- ja esteettisyysleikkauksia. (Joida USAssa tehdään ihan laserilla polilla).
Lääkärit mainostavat esim. "Tunne itsesi taas 16-vuotiaaksi jne".
Noin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että on hyvä, jos eri vaivoihin, kuten synnytysten jälkeisiin löysyyksiin saa apua jne. Joten en millään muotoa vastusta ko. kaltaista plastiikkakirurgiaa (osa asiakkaista halusi vain ko. aluetta "nätimmäksi", ilman elimellisiä vikoja).
Huomiotani kiinnitti eräs nainen, joka sanoi, että hän tuntee päätöksestään mennä kyseisenlaiseen leikkaukseen syyllisyyttä, koska hän on "feministi"... ja hänellä oli ideaalina, ettei yleensä kannattanut plastiikkakirurgiaa, mutta silti nyt tässä tapauksessa halusi sinne itse.
Aloin pohtia, että onko olemassa todellakin ihan tuollaisia feminismin "osa-alueita", joiden "opit" samalla lailla ahdistavat ja syyllistävät ihmistä, kuin esim. tiettyjen uskonlahkojen opit, jos haluaakin tehdä eri lailla?
Toisaalta en ymmärtänyt, miksi feministiksi itseään sanova ihminen kokisi syyllisyyttä vaginansa pienennys/estetisointileikkauksesta (ko. dokumentissa näytettiin myös kuvaa leikkauksesta ja ilmeisesti oli todella aihetta, oli niin löysää sitten oli ylimääräistä kudosta tosi paljon, jota sitten tohtori poisti - rajun näköistä touhua).
Mutta mikä saa feministin sanomaan, että kokee "syyllisyyttä" omasta valinnastaan mennä tuommoiseen leikkaukseen? Minkä lajiseen feminismiin nähden tuommoinen "syyllisyys" voisi ilmetä? Valaissette asiaa enemmän tuntematonta - koska minusta tuo oli aika kiintoisa kommentti ko naiselta.
Lääkärit mainostavat esim. "Tunne itsesi taas 16-vuotiaaksi jne".
Noin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että on hyvä, jos eri vaivoihin, kuten synnytysten jälkeisiin löysyyksiin saa apua jne. Joten en millään muotoa vastusta ko. kaltaista plastiikkakirurgiaa (osa asiakkaista halusi vain ko. aluetta "nätimmäksi", ilman elimellisiä vikoja).
Huomiotani kiinnitti eräs nainen, joka sanoi, että hän tuntee päätöksestään mennä kyseisenlaiseen leikkaukseen syyllisyyttä, koska hän on "feministi"... ja hänellä oli ideaalina, ettei yleensä kannattanut plastiikkakirurgiaa, mutta silti nyt tässä tapauksessa halusi sinne itse.
Aloin pohtia, että onko olemassa todellakin ihan tuollaisia feminismin "osa-alueita", joiden "opit" samalla lailla ahdistavat ja syyllistävät ihmistä, kuin esim. tiettyjen uskonlahkojen opit, jos haluaakin tehdä eri lailla?
Toisaalta en ymmärtänyt, miksi feministiksi itseään sanova ihminen kokisi syyllisyyttä vaginansa pienennys/estetisointileikkauksesta (ko. dokumentissa näytettiin myös kuvaa leikkauksesta ja ilmeisesti oli todella aihetta, oli niin löysää sitten oli ylimääräistä kudosta tosi paljon, jota sitten tohtori poisti - rajun näköistä touhua).
Mutta mikä saa feministin sanomaan, että kokee "syyllisyyttä" omasta valinnastaan mennä tuommoiseen leikkaukseen? Minkä lajiseen feminismiin nähden tuommoinen "syyllisyys" voisi ilmetä? Valaissette asiaa enemmän tuntematonta - koska minusta tuo oli aika kiintoisa kommentti ko naiselta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kysymys on tietysti maailmanlaajuisesta feministisalaliitosta, jonka tavoitteena on kostaa kaikki vuosisatojen varrella miesten suusta lähteneet seksistiset huomautukset. Todellinen feministi ei käy pienennyttämässä, vaan suurennuttamassa vaginaansa. Tällä pyritään tekemään seksistä tasa-arvoisempaa, tuottaen miehelle vähemmän nautintoa, ja samalla muuttamaan mies seksiobjektiksi seuraavaksi tuhanneksi vuodeksi, jotta saadaan korvaus naisen ikiaikaisesta objektisoidusta asemasta. Vaginan suurennusleikkaukset mahdollistavat myös miesten tehokkaamman diskriminoinnin peniksen koon perusteella. Naiset voivat avoimemmin ja perustellummin syrjiä pienimunaisia miehiä ja näin kostaa ikiaikainen naisten kehonosien (kuten pienten rintojen) arvostelu. Tämän takia nuo naiset, jotka päivastaisesti toimivat, ovat pettureita.
Naisethan kyselevät onko koolla väliä jopa naisten lehdiksi muuttuneissa iltapäivälehdissa on juttuja ko. asian tiimoilta. Miehet harvemmin hienotunteisuudessaan asiasta julkisesti asiasta puhuvat. Mutta luulen että se mikä saa feministin kokemaan syyllisyyttä vaginan tiekennusleikkauksesta on että: hän alitajuisesti ymmärtää menneen halpaan hänelle markkinoidun miehen miellyttämiseen tarkoitettuun toimenpiteeseen.
Minulla ei ole juuri kokemusta vaginoista, mutta voisin kuvitella, että keinotekoisesti operoituna ko. elin ei ehkä välttämättä ole enää niin kovin tuntoherkkä.
Toisekseen pidän enemmän aikuisista naisista kuin teineistä, joten en ymmärrä miksi naisen tulisi sieltäkään näyttää kuusitoista kesäiseltä...
...vastausten maskuliinisuudesta päätellen, oletan, ettei asia ole suomalaisessa feminismissä sitten ollut tapetilla.
Itsekin jäin ihmettelemään, että miten feministiksi itseään sanova nainen voi kokea huonoa omatuntoa omasta päätöksestään (ko. pariskuntaa haastatellessa, siinä nainen juuri sanoi, että hän ei nauti seksistä - synnytysten jälkeen oli kudosta - kohtu? - valahtanut alas ja muutenkin paikat jääneet rempalleen, joka sitten näytettiin, miten tohtori pisti homman pienemmäksi). Tuon jälkeenkin juuri tuo nainen sanoi, ettei se seksi siitä sen kummemmaksi muuttunut - kun taas kaksi muuta( jotka eivät mitenkään tuoneet feminismiään esiin) kertoivat, että "olivat saaneet uuden elämän" - itseluottamusta ja "tutustuvat helpommin uusiin ihmisiin" jne.
Mutta onhan se, jos feministi feminisminsä takia kokee syyllisyyttä joistakin omista valinnoistaan (joista tuskin on muille haittaa?), kertomassa jotain, että on ainakin olemassa "feminismilahkoja", joilla alkaa olla ihan "oppien" kaltaisia arvoklausuuleja.
Vai lieneekö sitten vain kyseessä ko. naisen "väärinkäsitys"... hänen itsensä "väärä kuva" feminismistä? (Jännää oli, että hän liitti syyllisyydentunteensa kommentissaan juuri feminismiinsä). Mielestäni ko. naisella oli juuri ihan korjattava elimellinen vika (eli näin lääketieteellisesti eniten syytäkin harkita asiaa), kun taas nuo pari muuta halusivat enemmän "estetiikkaa".
Ko. feministin koulutus oli sairaanhoitaja, joten ammatillista tietämättömyyttä ei pitäisi olla.
Mutta asia lienee ehkäpä epäkiintoisa yleensä palstamme feministeille, koska he eivät ole kommentoineet.
nyt on ilmeisesti mennyt puurot ja vellit sekaisin. Eihän feministille sinänsä mitkään esteettiset korjaukset ole tabuja, vaan asia on syvällisempi itsetunto asia. Jos perustelee asian itselleen siten, etteivät esteettiset korjausleikkaukset kykene itsetuntoa parantamaan, niin silloin seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat vielä kielteisempiä. Yksilö kun haluaa uskoa olevansa tarpeeksi rakastettava sellaisenaan. Eri asia on jos kokee häpeää ja on seksuaalisesti estynyt, niin silloin tuonlaiset operaatiot voivat vapauttaa syyllisyyden tunteesta ja siten se myös on itsetuntoa koskettava asia.