Kiersin vesihanaa auki sormenpäilläni varovasti. Olin juuri lakannut kynteni ja varoin niiden murtumista ja naarmuja lakkaan. Mokoma tiukka vanha hana! No aukesi sentään ilman väkivaltaa ja hohtimia tai tonkeja, hymähdin ja laskin kannun puolilleen vettä. Montakohan kuppia Konstantin joisi? Pitäisikö keittää pannu täyteen varmuuden vuoksi? Tarjoaisinhan sitten kuitenkin myös lämmintä punssia pienistä kultareunaista riisiposliinisista venäläismaljoista. Konstantin paleli herkästi Suomen talvessa ja rakasti punssisekoitustani, jota oli kyllä saanut maistaa vasta kaksi kertaa. Olin tavannut Konstantinin kaksi kuukautta sitten ikoneihin erikoistuneessa antiikkiliikkeessä, jonka hän oli perustanut Sturenkadulle. Olin hakenut Sininen madonna -aiheista ikonia ja Konstantinin onnistui pitkällisten hakujen jälkeen saada sellainen Patmoksen saarella olevasta luostarista kokoelmiini. Ikoni oli vanha ja vähän naarmuinen, mutta tunsin sen heti omakseni, kun Konstantin kuori sen hellästi kankaasta esiin. Hänellä oli isot ja karut kädet - katsoin niitä hämmästyen - ja miten hellästi ja pehmeästi hän kuori ikonin esille monista rievuista, joihin se oli kääritty laatikossaan. Kuin särkyvän lasin hän ojensi sen minulle ja hymyili lempeästi ihastukselleni ja innostuneille huudahduksilleni.
Mittasin kahvipuodista ostamani vahvan ja vastajauhetun kreikkalaiskahvin suodattimeen ja käynnistin laitteen. Kahvijauhe kostui nopeasti ja välittömästi tunsin sieraimissani vahvan kahvin aromin. Suljin silmäni ja nuuhkin tuoksua ja tunsin hellien isojen käsien tarttuvan lanteisiini takaapäin ja painavan minut keittiönpöytää vasten. Tunsin lämpimät mutta kovat huulet niskassani ja kostean suudelman niskakuopassani. Pääni taipui taaksepäin enkä voinut estää suutani avautumasta hellään hymyyn. Käänsin päätäni ja katsoin Konstantinin sinisiin silmiin - niin - Konstantinilla oli kirkkaansiniset silmät ja vaaleanruskea pitkä tukka - outo ilmestys kreikkalaiseksi - mutta ei suomalaisäidin pojaksi. Miltähän tuntuisi suudella Konstantinia tai yleensä painautua hänen syliinsä? Emme olleet tähän mennessä muuta kuin kätelleet ja hipaisseet toisiamme, ohimennen, kuin vahingossa.
Jatkoin uneksimistani kahvin tippuessa kannuun. Laitoin pienen esiliinan hameeni eteen - valkoinen saa minulla heti tahran, vaikka onkin nahkaa. Pahus, nytkin kapean hameeni etumuksessa oli kahvijauheen muruja. Otin palan talouspaperia ja pyyhkäisin murut pois. Kostutin paperinkulman vielä suussani ja hinkasin pienen jäljen huolellisesti pois. Oikaisin helmani ja huomasin, että kahvijauhetta oli sukissanikin ja korkokengissäni. Aikamoinen suttapytty! Hienojakoinen jauhe oli mennyt sukkien lävitse sääreen asti. Potkaisin korkokengät pois ja yritin nostaa kapean beigevärisen nahkahameeni niin sanotusti korviini, mutta se oli niin tiukka lanteilta, ettei liikkunut tarpeeksi ylös, joten minun oli avattava vetoketju ja riisuttava se kokonaan pois. Huh huh. Nyt katkesi kynsikin vetoketjua kiskoessani. Irrotin sukat valkoisesta sukkanauhaliivistä ja rullasin ne hellästi alas varoen rikkoutunutta kynttä. Samassa lattialla torkkunut musta labrikseni ojensi pitkän punaisen karhean kielensä ja alkoi nuolla paljaan sääreni sisäpintaa puhtaaksi pitkillä kosteilla vedoilla. -Uuuh, Ruben, kutittaa, hih!!! Samassa ovi aukeni - olin jättänyt avaimen suulle - ja Konstantin astui sisään pieni taulu toisessa kädessään. En ehtinyt hievahtaakaan sukkanauhaliiveissäni, ilman hametta, koira jalkovälissäni nuolemassa sääriäni. Konstantinin silmät laajenivat tummiksi ja hänen suunsa vetäytyi hymyyn.
- Hmmm, taidat ollakin tulinen Pohjolan neito hän sanoi ja käveli minua kohti taulu selän takana. Kahviautomaatti lorotti viimeisiään kuin henkensä hädässä. Konstantin tarttui vyötärööni ja nosti minut ripeästi pöydälle istumaan, nosti sukan lattialta ja rullasi sen isoilla kömpelöillä kourillaan hellästi ja taidokkaasti takaisin sääreeni, kiinnitti sukkanauhaliiviin ja sieppasi korkokenkäni lattialta. Hän tarttuin kahvikannuun ja lorotti surutta kenkääni kuumaa mustaa kahvia. Maljanne madam, hän sanoi ja ryysti kahvin silmäkulmien hyväntuuliset rypyt väristen ja tuikkien.
- No, kahvin osaat keittää, hyvä nainen, ehkä kelpaat, hän sanoi ja nosti minut pöydältä. - Hyppää tähän, hän sanoi ja levitti hameeni auki eteeni. Hän oli aivan lähelläni, melkein kiinni minussa, niin ettei vartaloittemme väliä ollut kuin pari senttiä ja minun oli vaikea hengittää ja puhkua punaisena. Pujotin jalkani hameeseen ja Konstantin hivutti sen tyynen rauhallisesti ylös, pukkasi minut selin itseensä ja sulki vetoketjun. Läimäys pyllylle!
- Kaadapas nyt lisää kahvia, se oli tosi hyvää! ja punssia kiitos, siellä on kylmä. Tule sitten viereeni istumaan ja katsomaan minkäaiheisen taulun toin sinulle, hän sanoi ja piti tiukasti kiinni taulusta, ilkikurinen ilme kasvoillaan.
Mittasin kahvipuodista ostamani vahvan ja vastajauhetun kreikkalaiskahvin suodattimeen ja käynnistin laitteen. Kahvijauhe kostui nopeasti ja välittömästi tunsin sieraimissani vahvan kahvin aromin. Suljin silmäni ja nuuhkin tuoksua ja tunsin hellien isojen käsien tarttuvan lanteisiini takaapäin ja painavan minut keittiönpöytää vasten. Tunsin lämpimät mutta kovat huulet niskassani ja kostean suudelman niskakuopassani. Pääni taipui taaksepäin enkä voinut estää suutani avautumasta hellään hymyyn. Käänsin päätäni ja katsoin Konstantinin sinisiin silmiin - niin - Konstantinilla oli kirkkaansiniset silmät ja vaaleanruskea pitkä tukka - outo ilmestys kreikkalaiseksi - mutta ei suomalaisäidin pojaksi. Miltähän tuntuisi suudella Konstantinia tai yleensä painautua hänen syliinsä? Emme olleet tähän mennessä muuta kuin kätelleet ja hipaisseet toisiamme, ohimennen, kuin vahingossa.
Jatkoin uneksimistani kahvin tippuessa kannuun. Laitoin pienen esiliinan hameeni eteen - valkoinen saa minulla heti tahran, vaikka onkin nahkaa. Pahus, nytkin kapean hameeni etumuksessa oli kahvijauheen muruja. Otin palan talouspaperia ja pyyhkäisin murut pois. Kostutin paperinkulman vielä suussani ja hinkasin pienen jäljen huolellisesti pois. Oikaisin helmani ja huomasin, että kahvijauhetta oli sukissanikin ja korkokengissäni. Aikamoinen suttapytty! Hienojakoinen jauhe oli mennyt sukkien lävitse sääreen asti. Potkaisin korkokengät pois ja yritin nostaa kapean beigevärisen nahkahameeni niin sanotusti korviini, mutta se oli niin tiukka lanteilta, ettei liikkunut tarpeeksi ylös, joten minun oli avattava vetoketju ja riisuttava se kokonaan pois. Huh huh. Nyt katkesi kynsikin vetoketjua kiskoessani. Irrotin sukat valkoisesta sukkanauhaliivistä ja rullasin ne hellästi alas varoen rikkoutunutta kynttä. Samassa lattialla torkkunut musta labrikseni ojensi pitkän punaisen karhean kielensä ja alkoi nuolla paljaan sääreni sisäpintaa puhtaaksi pitkillä kosteilla vedoilla. -Uuuh, Ruben, kutittaa, hih!!! Samassa ovi aukeni - olin jättänyt avaimen suulle - ja Konstantin astui sisään pieni taulu toisessa kädessään. En ehtinyt hievahtaakaan sukkanauhaliiveissäni, ilman hametta, koira jalkovälissäni nuolemassa sääriäni. Konstantinin silmät laajenivat tummiksi ja hänen suunsa vetäytyi hymyyn.
- Hmmm, taidat ollakin tulinen Pohjolan neito hän sanoi ja käveli minua kohti taulu selän takana. Kahviautomaatti lorotti viimeisiään kuin henkensä hädässä. Konstantin tarttui vyötärööni ja nosti minut ripeästi pöydälle istumaan, nosti sukan lattialta ja rullasi sen isoilla kömpelöillä kourillaan hellästi ja taidokkaasti takaisin sääreeni, kiinnitti sukkanauhaliiviin ja sieppasi korkokenkäni lattialta. Hän tarttuin kahvikannuun ja lorotti surutta kenkääni kuumaa mustaa kahvia. Maljanne madam, hän sanoi ja ryysti kahvin silmäkulmien hyväntuuliset rypyt väristen ja tuikkien.
- No, kahvin osaat keittää, hyvä nainen, ehkä kelpaat, hän sanoi ja nosti minut pöydältä. - Hyppää tähän, hän sanoi ja levitti hameeni auki eteeni. Hän oli aivan lähelläni, melkein kiinni minussa, niin ettei vartaloittemme väliä ollut kuin pari senttiä ja minun oli vaikea hengittää ja puhkua punaisena. Pujotin jalkani hameeseen ja Konstantin hivutti sen tyynen rauhallisesti ylös, pukkasi minut selin itseensä ja sulki vetoketjun. Läimäys pyllylle!
- Kaadapas nyt lisää kahvia, se oli tosi hyvää! ja punssia kiitos, siellä on kylmä. Tule sitten viereeni istumaan ja katsomaan minkäaiheisen taulun toin sinulle, hän sanoi ja piti tiukasti kiinni taulusta, ilkikurinen ilme kasvoillaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ensin annat ja sitten vedätkin pois....Ei ollut pornoa eikä seksiä mukana, vaikka niin pelkäsin. Kunnioitettavaa ajatusleikkiä. Sait jopa lukijan mukaan hengästymiseen saakka, jonka kuitenkin katkaisit taitavasti. Hienoa ja tällaista lisää.
Taitavaa, mahtavaa, ajatuksia nostattavaa. Makeaa ja suolaista samalla kertaa. Kiitos.
Itse en ole tyytyväinen tuhon kertomukseeni, kun luin sen uudelleen. Kirjoitin sen nopeasti illalla, kun en päässyt chattiin sisälle ja jotakin piti naputella.
Korjaisin joitain kohtia ja lisäksi harkitsisin tuon kreikkalaistaustan poistamista. Nimittäin en aina jaksa ymmärtää suomalaisnaisten ulkomaalaisiin retkahtamista...;D En ymmärrä, miten minä toin tarinaani kreikkalaismiehen! Lievensin kyllä tuota piirrettä antamalla miehelle siniset silmät ja vaalean tukan. Pinnallinen tarina, en näe mitään syvyysefektiä tässä. Tarinaan piti tulla keskeisenä osana eroottista värinää ja seksikohtauskin, mutta se ei vain suostunut tulemaan vielä siihen. :)
PS Älkää pelätkö, jos seksikohtauksen aika tulee, panen sen seksinovelleihin.
kertomus oli.Voi kunpa minullekkin tapahtuisi tuollaista,olet onnen tyttö sinä.
Olit varmaan ihan hekumassa kun hän läpsäytti sinua pyllyylle....oooooh.
Voi kuinka sinulle sattuu aina jotain jännää,kirjoita niistä meille.
Osaat niin kivasti kertoa nytkin siitä konstasta ja siitä ikonista jonka ne varast... ostivat sieltä pietarista ja kun punastuit sen hameen takia.
Hyvää jatkoa vaan ...kirjuutellahan taas.
Luitkos sinä hyväkäs minun tarinaani ollenkaan kokonaan? Ikoni mistään Pietarista varastettu (:D)/tuotettu vaan Kreikasta Patmoksen saarelta! Taisit lukea vain ne rivit, joissa oli eroottista kuvausta. Olet selvästi mies. Taidan kirjoittaa sinulle oikein seksinovellin noista läpsäytyksistä seksipalstoille. ;)
Olen jo ihan jäykkänä jännityksestä...