Palstalla näköjään kirjoittaa toinenkin Minna, joten sekaannuksien välttämiseksi, tämä Minna muuttaa nimimerkkiään. Minä en oleta, että feminismipalstalle kirjoittavat pukeutuisivat tästä syystä "foobisesti" :)
Ääriporvarit Sanelma ja proffa ehtivät jo leimaamaan minut punikiksi ja taistolaiseksi, koska rohkenin tuoda esiin proffan ahneuden palkkansa suhteen, johon siis ei ollut tyytyväinen, koska sillä sai elätettyä vain nipin napin 5 henkisen perheen. Näin ollen minusta tehtiin taistolainen punikki :) Voi olla, että uusi nimimerkkini tulee olemaan Taisto.
Ääriporvarit Sanelma ja proffa ehtivät jo leimaamaan minut punikiksi ja taistolaiseksi, koska rohkenin tuoda esiin proffan ahneuden palkkansa suhteen, johon siis ei ollut tyytyväinen, koska sillä sai elätettyä vain nipin napin 5 henkisen perheen. Näin ollen minusta tehtiin taistolainen punikki :) Voi olla, että uusi nimimerkkini tulee olemaan Taisto.
Vastaukset 32
Vanhimmat
"tuoda esiin proffan ahneuden palkkansa suhteen, johon siis ei ollut tyytyväinen,"
...kritisoit minua ennemminkin siitä, että olin muuttanut ulkomaille, kun täällä saa suomea parempaa palkkaa, jolla todella perheen voi elättää - sanoit moraalittomaksi, että suomalaisten veronmaksajien kustannuksella koulutettu lähtee sitten ulkomaille (juuri siksi, kun suomessa ei perhe elä - saati että hommat yleensä olivat tosi lyhytaikaisia - määräaikaisia). Toisaalta et uskonut laskelmiini, jossa totesin Suomen olevan jo osaltani voitolla, sen panoksen suhteen jota olen sinne tuonut (jossa en esim. ottanut huomioon erinäisiä työpaikkoja, joiden syntymistä ja säilymistä tutkimustyöni tuki... tuosta en voi kertoa sen enempää - saati sitä, että esim. nykyiselläänkin virittelemme EU-hankkeita yhteistyössä suomalaisten osapuolten kanssa... globaalissa yhteisössä edustamasi nurkkakuntainen, breshneviläinen, ajattelu ei oikein toimi).
Noin yleensähän feministit ovat olleet tyytyväisiä, jos nainen voi valita, haluaako töihin vai esim. hoitaa lapsensa kotona. Minä olen pyrkinyt järjestämään perheemme olotilan siten, että vaimoni on voinut tehdä haluamansa valinnan mukaan (minä esim. en ole sanonut hänelle, että hänen tulee olla kotona, yrittänyt olla valittamatta talouden kireyttä ennemminkin, ettei hänen tarvitsisi tuntea kannaltani painetta... kun hänkin sen tietää). Ts. katsoisin tehneeni valinnoissani myös feminististen ideaalien mukaisesti - joiden valossa Suomi näyttäytyy huonona maana siinä suhteessa, etenkin lasten kannalta, ettei nainen enää oikeasti voi valita, jääkö kotiin lasten ollessa pieniä.
Toisaalta juuri kommunismi ja sen retoriikka on
1. sulkemassa rajoja "parempiosaiseen maailmaan" ihmisiltä (ainakin syyllistämässä, jos joku lähtee pois "autuaasta systeemistä")
2. pistämässä lapsia pienestä asti institutionalisoitujen laitosten hoitoon
3. "työläis"ajattelua tukemassa, jossa kaikkien pitää olla ns. palkkatyössä
jne.
joten siinä mielessä ideaalisi, kuten ne ovat ilmenneet suhteessa kommentteihisi, edustanevat aika hyvin taistolaisuutta.
Taisto sopii siis hyvin nimmariksesi. Kannatan. :-)
Kritisoidessani sinua ja ratkaisuasi, otin huomioon asiat, joista olet aiemminkin puhunut kuin vain tuossa kyseisessä ketjussa. Se, että asia lähti rönsyilemään johtui tekopyhistä kommenteistasi suhteessa aiempiin esittämiisi, jolloin vastineena halusin huomauttaa, että olet saanut koulutuksen Suomessa suomalaisten verorahoilla, jottei totuus unohtuisi. Eräässä kohdassa nimenomaan sanoin, etten sinänsä vastusta ulkomaillemuuttoa. Siinä meni metsään nro 1.
Kaikki lähti liikkeelle siitä, että sinä olet marissut kuinka Suomi kohtelee lapsiperheitä huonosti, eikä salli kristittyjen perheideaalin eli miehen palkalla pitää pystyä elättämään koko perhe, mukaista elämää. Olet useaan otteeseen ollut vaatimassa myös feministeitä tämän asian ajamista, koska mielestäsi asia liittyy jotenkin tasa-arvoon.
Laskelmissasi unohdit kulut, joita syntyy opetuksen järjestämisestä, joissain tahoissa sen on laskettu tekevän satoja tuhansia yhtä oppilasta kohden, jos kaikki vuodet lasketaan mukaan. Sinä laskit vain konkreettiset tuet, joita olet saanut.
Ja taas kerran, sanot ideaaleiksi sellaisia asioita, joita minä en missään kohtaa ole sanonut omiksi ideaaleiksini. Ts. taas syyllistyt vääristelyyn.
että ensin kirjoitetaan sontaa ja sitten ei haluta seistä sanojensa takana joten väitetään sitä feikin kirjoittamaksi.
Tarvitset todellakin persoonallisemman nimimerkin. Verrattain tavallinen etunimi johtaa nimimerkkinä ennen pitkää sekaannuksiin. Taisto ei ole paha idea ollenkaan, mutta se rikkoisi ikävästi perinteistä leiriytymistä sotkemalla sukupuolten välisen jaon. Olisit vähän kuin se koulukiusattu tyttöraukka, joka ei lasten diskossa tiedä, pitäisikö mennä tyttöjen vai poikien puolelle istumaan. Sinänsä nimimerkin generoiminen historiallisten henkilöiden avulla on tietysti ihan OK juttu, mutta vaikuttaa vahvasti käsityksiimme. Taistona päätyisit mielikuvissamme luonnollisesi ideologisesti Hertan lähimaastoon, ja tiettävästi kenellekään ei ole selvinnyt, missä se maasto sijaitsee.
Ehdotankin, että järjestät nimimerkistä kilpailun. Voimme sitten latoa tähän ehdotuksia, ja sinä valitset mieleisesi. Koska olet kunnostautunut lähinnä tuossa taloudelliseen tasa-arvoon liittyvässä keskustelussa, uskallan jo julkistaa oman ehdotukseni. Se olisi itseironisessa hengessä Arsinoe. Hänhän sosialisoi hyvinkin tehokkaasti puolisonsa varallisuuden, ja kunnostautui myös yhteisöllisyyden sanansaattajana, mitä lisääntymiseen tulee. Varsinainen emansipaation esitaistelija!
Ehkei kuitenkaan kannata ottaa ehdotustani erityisen vakavasti. Tuli vain mieleeni, kun kaappasin mukaani tuon tarjoilemasi lisänimen, sillä aikaisemmin käytin jonkin aikaa lisänimeä Kuolematon, missä on luonnollisesti viittauksia samaan lähteeseen, josta Arsinoekin mieleeni juolahti.
...ehdotan osaltani, jos esikuvia Minnalle haetaan, "Sinikkaa" tai "Mönkärettä" - hän aikoinaan Minnan arvoja edustaen kunnostautui kertomalla, että "on epänormaalia, että terve nainen hoitaa terveitä lapsia kotona" - puolueen esikuvakaan ei menisi kauaksi, kun Tarjakin on varoitellut "sosiaalisesta shoppailusta"...
Eli sosiaalidemokratia noin yleensä tuntuu olevan "se oikea koto" Minnan taloudellisen tasa-arvon, lastenhoidon ja toisaalta isänmaallisuuden ideaaleihin nähden (ts. pidetään korkeakoulutetut keinolla millä hyvänsä maamme rajojen sisäpuolella).
Jos taas halutaan esim. yhdistää noista juurista nimimerkkiä, niin moukkaklubilaisena voisin ehdottaa myös esim. SiMo (moderniin tapaan jättäen ö-pilkut pois tuosta viimeisestä kirjaimesta, jolloin anglosaksisellakin näppäimistöllä pystyisi ulkomailta pistämään kommentteja femmaripalstalle ongelmitta - jos vaikka joskus olisi tullut lähdettyä katselemaan "länteen", miten sovinistikapitalistit egoismissaan rypevät)
Pitäisiköhän tästä sutaista ihan uusi topikki? Joku muu saa sen tehdä jos haluaa, itse en kehtaa.
Mutta julistetaan nyt tänne sitten pienimuotoinen kilpailu nikistä. Arsinoe kyllä näyttäisi edustavan sellaisia arvoja, joita itse en edusta, mutta koskapa tällä palstalla kaikki feministin sanominen tulkitaan joka tapauksessa pieleen, niin ei kai sillä suurta väliä ole. Ehkäpä ennemminkin Molieren kaino vanhapiika Arsinoe osuisi oikeampaan?
Ehdotettu tähän mennessä siis :
Arsinoe
SiMo
Muita?
...tulipa mieleeni,
naistutkimus usein korostaa, että tarvitaan "naisellista tulkintaa" asioihin, etenkin yhteiskunnallisiin, joista ei voi olla "oikeaa tulkintaa".
Sinä toisaalta kerrot, että sinua "tulkitaan pieleen" (joka tuntuisi olevan enneminkin ns. positivistisen tieteentekemisen piiriin kuuluva toteamus).
Kysyisinkin kahta asiaa:
1) tulkitsevatko feministit (ml. sinä) oletusarvoisesti "oikein"?
2) oletko sinä positivisti, vaiko sitten enemmän feministisen "tutkimusotteen" kannalla oleva henkilö?
"naistutkimus usein korostaa, että tarvitaan "naisellista tulkintaa" asioihin, etenkin yhteiskunnallisiin, joista ei voi olla "oikeaa tulkintaa"."
En tiedä naistutkimuksesta juuri mitään, joten en ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta.
"Sinä toisaalta kerrot, että sinua "tulkitaan pieleen" (joka tuntuisi olevan enneminkin ns. positivistisen tieteentekemisen piiriin kuuluva toteamus)."
Miten niin?
"Kysyisinkin kahta asiaa:
1) tulkitsevatko feministit (ml. sinä) oletusarvoisesti "oikein"? "
En, riippuu tilanteesta / muista feministeistä en tiedä.
"2) oletko sinä positivisti, vaiko sitten enemmän feministisen "tutkimusotteen" kannalla oleva henkilö?"
Tähän nyt en voi sanoa mitään, koska en tiedä millä lailla naistutkimuksen tutkimusprosessi muka eroaa "tavallisesta" tutkimuksesta? Olen olettanut, että naistutkimus on tieteellisesti pätevää tutkimusta, naisellinen näkökulma ehkä näkyy tutkimusongelman määrittämisessä naisnäkökulmasta, aiheissa joissa miehet eivät huomaa mitään tutkittavaa olevankaan. Tuokin voi olla vain minun harhaluuloni, koska siis en todellakaan tiedä yhtään mitään naistutkimuksesta.
Voisi sanoa, että omaan positivistista ajattelua, mutta en suhtaudu väheksyvästi myöskään "metafysiikkaan", sinne tuupatuilla asioilla kun on taipumusta löytää selityksensä, kun tiede menee eteenpäin. Metafysiikkakin voidaan tietysti tulkita monella tapaa. Lähden siitä, että asioille on olemassa järkiperäinen tai ainakin looginen selitys, ennemmin tai myöhemmin. Ihmiskunnan kyvyt eivät välttämättä ole vielä sillä tasolla, että asiaan kuin asiaan löytyy selitys.
Miten uskovainen pystyy tekemään tieteellistä tutkimusta, jos uskoo samaan aikaan esim. Raamattuun todisteena, jonka todistusarvo kuitenkin on täysin mitätön? Ovatko hänen tutkimuksensa uskottavia, sillä odotettavissahan voisi olla, että muukin aineisto on epäpätevää?
"Ehkei kuitenkaan kannata ottaa ehdotustani erityisen vakavasti"
Tarkoittaako tämä nyt sitä, ettet olekaan rakastunut hurmaavaan, verikoiramaiseen luonteeseeni, joka räkyttää koiramaisuuksia vastaan? --> Turms sydän Arsinoe ?? :)
Senkin syöjätär. Saisit kuitenkin olla kiitollinen, että en ehdottanut Neferiä. En muuten muistanut, että Ihmisvihaajassakin on Arsinoe. Täytyy sanoa, että ideat on vähissä nyt, jos Arsinoe ei kelpaa.
Totta kai oon rakastunut, rakastun palavasti kaikkiin naisiin, jotka suostuu puhumaan mulle. Mutta kun luin kerran Reginasta, että ei saa yrittää kaikkia tyttöjä yhtä aikaa, ne ei tykkää siitä. Että pitää keskittyä yhteen kerrallaan. Ja silleen. Ja kun Sanelma on vähän lupaillut tytärtään, olen koittanut hillitä. Siksi en uskaltanut siihen proffan elatuskeskusteluunkaan sotkeutua. Voisi mennä myötäjäiset.
Joudunko tosiaankin kilpailemaan Meduusan tyttärestä? Ethän ole edes puhunut hänen kanssaan, joten et voi olle rakastunutkaan. Puhuisi kuitenkin äitinsä suulla ja jakaisi tämän turkissomisteisen arvomaailman, et sinä sitä halua, usko pois.
Sitä paitsi, et sinä Reginaa ole lukenut, tuohan oli suhteet-palstan "kuinka saan naisen"- osastolta napattu totuus. Keskity nyt vaan minuun kerrallaan, kerta toisensa jälkeen, niin ehkä vielä päästään alkua pidemmälle, veikkaan vuonna 2009 ollaan edetty jo ensimmäiseen tapaamiseen :)
Kaino vanhapiika ja naisia kammoava insinöörinalku.
Hyväksyn kosint... ymph, nimiehdotuksesi, joten olen tästä lähtien Arsinoe, en ole ihan varma muistanko noin erikoisen nimen vielä huomenna, mutta esteetikkona ajattelen, että tuo voittaa kyllä proffan ehdottaman simon, joka olisi huomattavasti helpompi muistaa. Tosin onhan tuossakin Arsinoe'ssa tuo arveluttava alku, joka viittaa vallan toisenlaiseen estetiikkaan.
Ai pahus, kauempaa en kyllä enää mitenkään jaksa leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa. Menikinhän tässä jo yli 8 tuntia.
Niin, niin, eihän sitä tietenkään tiedä, millainen Kydippe se Sanelman tytär onkaan, mutta on kuitenkin vähän epäreilua puhua tästä asiasta, kun Sanelma ei ole paikalla. Että jos jätetään hänet ja tyttärensä ulos tästä keskustelusta nyt.
Ja mistä tiedät, etten ole Raginaa lukenut. Luin aikoinaan salaa oppimateriaalina jopa siskoni nuorisoherlekiineja ja "Eka Kerta" -seksuaaliopasta varhaisnuorille, mutta niille opeille kävi vähän kuin Ruotsin armeijan aseille. Vanhentuivat tarpeettomina.
Mutta minun ehdotukseni siis voitti tämän nimikilpailun. Hyvähyvä. Mikäs onkaan palkinto?
"Joudunko tosiaankin kilpailemaan Meduusan tyttärestä? Ethän ole edes puhunut hänen kanssaan, joten et voi olle rakastunutkaan. Puhuisi kuitenkin äitinsä suulla ja jakaisi tämän turkissomisteisen arvomaailman, et sinä sitä halua, usko pois."
Jos et muuta osaa kirjoittaa kuin tuollaista paskaa, niin lopeta sekin.
Kaikki kuolemme kerran.
Niin, tuo kuolevaisuus taitaapi olla totta omankin ideologiani valossa, mutta tiedät kai, että lukumot voivat pyytää jumalilta jatkoaikaa? Eikä tuo uusi lisänimi edes kuulosta kovin raflaavalta.
Äläkä sinä nyt sotkeudu tähän, kun minä yritän hankkia tyttöystävää. Vähän miesten välistä solidaarisuutta, OK? En muuten itse asiassa tiedä, hyväksyvätkö jumalat tuon jatkoajan perusteeksi sitä, että ei vieläkään ole flaksi käynyt.
No, jos minä sitten jätän sen paskan puhumisen vastedes sinun ja sanelman kontolle.
"Mutta minun ehdotukseni siis voitti tämän nimikilpailun. Hyvähyvä. Mikäs onkaan palkinto?"
Onneksi olkoon, voitit juuri uuden kännykkä-äänen puhelimeesi!!! *virtuaalipusu*
Ei minulle kukaan soita. Paitsi äiti kerran viikossa. Kiitos nyt kuitenkin.
Nyt lähden katsomaan Casablancan. Se on kuulemma opettavainen. Ehkä sitten tulee käyttöä tuolle soittoäänellekin.
Nyt saat kyllä unohtaa nuo itseesi syvästi iskostuneet naisenpyydystysmietinnät, sillä mehän olemme nyt pari. Lähtemättömän vaikutuksen teki tuo vaikeasti_tavoitettavissa_olosi, jonka vietit syvässä unessa... Ihanaa, minulla on ensimmäinen virtuaalinen poikaystävä!!
Ai jaahas. En tajunnutkaan vielä tätä juttua. Mutta kyllähän tämä minulle sopii. Vaikka totta puhuen tämä seurustelu ei kyllä tunnu mitenkään erikoiselta, niinkuun verrattuna aikaisempaan. Mutta hyvä juttu silti!
Ja kieltämättä pidän Casablancan opetuksia hieman kyseenalaisina. Uskottava kai se silti on, sillä etupuolellani istuneen pariskunnan feminiinisempi osapuoli tuntui ainakin reagoivan asiaan voimakkaasti, tosin lähinnä hautajaistunnelmissa. Eli ehdin tuossa kotimatkalla jo vähän suunnitella. Ajattelin, että se sota voisi olla Ruotsi vastaan Venäjä, kummankin armeija on sen verran rappiolla, ettei ne isompaa vahinkoa aikaan saa. Se puolueeton itsehallintoalue olisikin sitten vaikeampi homma. Sopivan eläväinen kaupunki, eksoottinen ja suorastaan primitiivinenkin toisinaan, mutta silti kulkuyhteyksien varrella. Kyllä se totta puhuen taitaa olla Turku. Voisi kyllä olla pitkän tähtäimen projekti.
Mutta nyt nämä opit siis ovat turhia.
" Lähtemättömän vaikutuksen teki tuo vaikeasti_tavoitettavissa_olosi, jonka vietit syvässä unessa..."
Kuka väittää, että nukuin, kultaseni? Kuinka olisinkaan vaipua uneen ilman sinua, saamatta suostumustasi?
" Ihanaa, minulla on ensimmäinen virtuaalinen poikaystävä!!"
Onneksi olkoon vain. Tosin nyt meidän pitäisi puhua vähän tämän suhteen rajoista. Oletkohan mustasukkainen kaikille entisille mielikuvitusystävilleni?
Ehdin ensimmäisenä palstalaisena onnittelemaan teitä kahta virtuaalikihlauksenne johdosta. Arsinoelle lisäonnittelut kauniisti sointuvan nimimerkin vuoksi. "Arsinoe" kuullostaa ääneen lausuttuna eksoottiselta ja eroottiselta, tuo jostain syystä mieleen ranskalaisen elokuvan ( tiedän tiedän: nimi ei ole ranskalainen! ).
Olkoon onni myötäinen ja päivä teille paisteinen.
Saanko laulaa teille onnittelulaulun? Ai että kyllä kiitos?
No tässä se tulee, ja vielä koulutetulla äänellä ( lyyrinen sopraano, laulun ykköskurssi suoritettu jo v.1990 ):
" Tumppu ja Arsinoe ne yhteen soppii,
huomenna viiään pussauskoppiin."
Olihan herkkää, olihan? Lauloinhan nätisti,lauloinhan? Olenhan tosi kiva ja ystävällinen, olenhan? Eihän kuullosta siltä että yritän kutsututtaa itseni virtuaalikihlajaisiin, eihän?
...että "Tumppu ja ARsinoe" kuulostaa juhlavammalta, kuin tuo oma ehdotukseni, josta olisi sitten vain seurannut
"SiMo ja Tumppunsa", saati alunperäinen "Taisto ja Tumppu"...
...eli kyllä näin jälkikäteen voi sitten täältäkin taholta onnitella fiksusta valinnasta.
" Tumppu ja Arsinoe ne yhteen soppii,
huomenna viiään pussauskoppiin."
Tähän en enää voi sanoa kuin että:
Äitiiiiii, tytöt KIUSAA-AA-A!
Ja stereotypiat isoista pahoista feministeistä saivat taas uuden ulottuvuuden. Valitettavasti olen liian iso piiloutumaan hameenhelmoihin. Paitsi ehkä Arsinoen...
No mutta, kiitos kuitenkin onnitteluista, olen edelleen hieman hämilläni asian nopeista käänteistä.
"Taisto ja Tumppu" kuullostaa tosiaan hölmöltä. Siitä tulee mieleen Tiuhti ja Viuhti tai Tumppi ja Tassu.
Minulla on hyllyssäni lastenkirja nimeltä "Tumppi ja Tassu". Kumpikin pojistani on vuorollaan kuullut kirjan ääneen luettuna: siinä on romanttinen tarina, jossa rakastavaiset ovat Tumppi-niminen mäyräkoirauros ja Tassu-niminen narttukissa. Vähän perverssiä, itse asiassa: koira ja kissa kiimassa toisiinsa. Herramunjee, mitä minun päässäni oikein liikkui kun luin viattomille lapsiraukoille mokomaa?
"Tumppu ja Arsinoe" kuullostaa vähän samalta kuin "Kaunotar ja Kulkuri". Tai Heloise ja Abelard. Se on ihan muuta kuin Tumppi ja Tassu.
Minun koirani on muuten nimeltään Tassu. Eli olenko minä, sen lisäksi että luen lapsille kertomuksia luonnonvastaisista seksisuhteista, syyllistynyt siihenkin että annan koiralle kissan nimen?
"syyllistynyt samaan", kuin mun vanhin poika, joka näki hellyttävän koirapehmolelun kaupassa, pyysi ostaa omilla rahoillaan, ja senkin nimi on "Tassu" hänen ristimänään. - nukkuu pojan vieressä uskollisesti joka yö.
Mitä mieltä olet Abelardin kohtalosta?
Ei voi syyttää ainakaan feminismiä.
"Tosin nyt meidän pitäisi puhua vähän tämän suhteen rajoista. Oletkohan mustasukkainen kaikille entisille mielikuvitusystävilleni?"
Nyt täytyy kyllä vastata, että olen. Mutta kai se vain on hyväksyttävä, että sinulla on ollut muita - mielikuvitusystäviä.
Kiitos, kiitos! Olihan herkkää tulkintaa, itse en pystyisi samaan, kyllä tästä varmaan kutsu heltiää, täytyy vaan neuvotella ensin Tumpun kanssa näin tasa-arvopohjalta. Oikeastaan yksi pusu jo ehdittiin antaakin, mutta kyllä me sinne koppiin varmaan mennään...
Kiitos, SiMo tuntui varsin vaikuttavalta ja jämerältä nimeltä, mutta ajattelin vetää nyt hieman hellämielisempää linjaa näin vastapariutuneena ja rakastuneena, en taida viitsiä räkyttää vähään aikaan kellekään.
Tumppua vähän puhaltelen korvaan bittivirtana ja hymisen samalla jotain nättiä binäärikoodia.
Vai nukkuu poikasi Tassun vieressä. Siispä teillä on kuin onkin huushollissanne aivoton koira: tämä mainitsemasi Tassu. Talouteenne kuuluva aivoton koira ei tosin, vastoin erään palstalaisen oletusta, ole sinun unikaverisi ( siis vaimosi )vaan poikasi unikaveri. Sinun unikaverillasi nimittäin on aivot eikä hän ole koira.
Minun Tassuni on aivollinen.
Tassu-kysymyksestä puheen ollen, aloin miettiä sitä mahdollisuutta, että Tassu onkin todellisuudessa koiran eikä kissan nimi ja että se henkilö, joka on antanut eläimelle väärän eläinlajille kuuluvan nimen, onkin tämä "Tumppi ja Tassu"-teoksen kirjoittaja enkä minä tai poikasi.
Niin sen täytyy olla. Syyllinen löytyi, eikä se ole kumpikaan meistä, se tässä on tärkeintä. Ajattele, kissalle koiran nimi, miten joku voikin tehdä jotain niin hirveää? Seuraavaksi hän varmaan kirjoittaa tarinan varsasta nimeltä Mansikki. Eihän sellaiselta kirjailijalta voi muuta odottaakaan.
Teoksen "Tumppi ja Tassu" kirjoittaja on siis mennyt pervoilussaan niin pitkälle, että antoi kirjassa koiralle rakastetuksi kissan jolla on koiran nimi. Voiko tarina enää sairaammaksi tulla? Sellaiset kirjat pitää polttaa roviolla.
Uskotko että se on aivan sopimaton teos, oikein oikein siveetön ja rivo. Sisältää mm. kuvauksen siitä miten Tumppi saa kutsukortin Tassulta ja menee kadun yli Tassun luo juomaan teetä ja syömään torttua. Siis kirjoittajahan ilmiselvästi vihjaa että kyse oli ns. päiväkahviseurasta. Kerta kaikkiaan kauhea seksikirja, luin sen 50 kertaa.
Jösses, minähän pelkään jopa virtuaalimorsiantakin! Heti kun aloit kirjoitella noin tuhmia, alkoi hirvittää. Että vielä pusuja... Jos voitais edetä vähän hitaammin?
Ja ne mielikuvitusystävät ovatkin sitten kypsiä haudattavaksi. Täytyy sanoa, että mielikuvitukseni ei ole koskaan oikeaan tyttöystävään riittänyt (lähinnä vain sellaisiin lyhytaikaisempiin... suhteisiin), että siinä mielessä ei tarvitse olla mustasukkainen.
Useasti olen ollut mainitsemassasi tilanteessa, en tosin koulu limudiskoissa vaan lähinnä kylpylöiden pukuhuoneissa. Koska menin naimisiin Suomessa, sain maan tavan mukaan mieheni sukunimen siinä muodossa kuin se hänellä on - eli maskuliinina. Sehän herätti hilpeyttä siellä, sekä näitä noloja tilanteita.