Siitä on kohta jo kolme kuukautta...ja vihdoinkin olin päässyt siihen pisteeseen, etten ajatellut sinua enää ihan kokoaikaa...ehkä kerran päivässä tai jotain...ja silloinkin vain pienen hetken. Olin jo valmis hyväksymään sen tosiasian että se oli vain typerä ihastus joka sitten ajanmyötä sammuu,ihan niinkuin hiilen hehku joka hiipuu ja himmenee, ellei....siihen viimetipassa puhalleta uutta eloa. Ja niinpä niin... viimeyönä kun olin vuoteessani aseettomana, vastustuskyvyttömänä vailla minkäänlaista mahdollisuutta torjua hyökkäyksesi, tunkeuduit ajatuksiini kuin jokin virus. Aamulla herätessäni todellakin tunsin itseni sairaaksi. Olin kipeänä kaipauksesta. Tunnen vieläkin sen läheisyyden... sen tunteen, kun ihot koskettaa, tai vaikka vain ihan pienen hipaisun vaatteen läpi.
Minulla on tolkuton ikävä,..ikävä...
MISSÄ SINÄ OLET????
Minulla on tolkuton ikävä,..ikävä...
MISSÄ SINÄ OLET????
Vastaukset 26
Vanhimmat
ketä kaipaat????
.. mies voi kaipuun sanoiksi pukea. Toivotaan, että hän,ketä kaipaat,palajaa.
Todella kaunista tekstiä.Osaat antaa arvoa itsellesi ja läheisillesi.Ter.Aquilera
Niin kaunista.. osaat niin hyvin kuvata tuntemuksiasi.
Kirjoituksesi herätti muistoni, tunnen vieläkin hänen kosketuksensa, läheisyyden, aivan kuin taikaa..
siitä sitten havahtua todellisuuteen,
ikävä jäi, ikävä.. on ollut siitä asti.
Odotan että tulisit..
Tolkuton ikävä, minullakin. Eilen illalla se taas hyökkäsi ja vei unet mennessään..olin minäkin ajatellut, että en ajattele sinua enää liikaa, mutta otit yhteyttä ja puhalsit sammuvaan hiileen..sinullakin on ikävä.
En saisi rakastaa sinua, et sinäkään minua, niin vain kävi. Yritän olla sotkematta elämääsi, en tiedä onnistunko siinä, kun on tämä tolkuton ikävä..kaipaus koskettaa sinua ja olla lähelläsi.
ota yhteytä minuu niin jutellaan minulakin on sua suuri ikävä
sanoa tarkempia tuntomerkkejä? Ikävä on minullakin..En saa sinuun yhteyttä mitenkään.
Niin,lisää tuntomerkkejä.Olisihan hienoa olla tuon ikävän kohde. Asiallehan voisi ehkä tehdä jotakin.Vaikka sitä välillä toivoisikin, että se olisi ollut vain ohimenevä ihastus.
Minäkin olan ajatellut sinua koko ajan...minullakin on sua ikävä! Tiedätkö kuinka monta kertaa olen miettinyt missä olet ja mitä teet ja välitätkö musta. Ja koska susta ei ole kuulunut, olen tyytynyt siihen että et välitä.
Kerron nyt edes ikäsi jotta olisin varma...pliis.
Et sitten tullut uneeni kun sitä oikein toivoin. Teetkö tätä jotenkin tahallasi?. Uneni jälkeen olen ajatellut sinua taukoamatta Jostain syystä mielessäni pyörii kuva huulistasi. Ei ne ihan täydelliset olleet mutta ne synnytti sen raikkaan hymyn, joka ei...arvelisin, ollut minkään Pepsodentin ansiota. Huuliesi välistä pulppusi myös se juuri sinulle sopiva ääni ja sanat jotka vain sinä saat soimaan siten. Kun hymyilit ja puhuit minulle tuijotin vain kasvojasi. Tunsin vastustamatonta halua laskea sormeni huulillesi kevyesti, niin kevyesti, etten estäisi sinua puhumasta vaan tuntisin huuliesi liikkeet. Sormeni vapisee ajatuksestakin. Sitten se olemuksessasi oleva uskomaton viehättävyys: vankkumaton päättäväisyys ja samalla hennoistakin hennoimpien siipien värinä. Tämä mies oli myyty!.(No, nyt alkaa tuntua aika imelältä jo itsestänikin. Jos toi olis laulu, niin sopiva mikrofoni lienee hattara). Asia sattuu nyt vain olemaan niin että, (näin käsitin) liedelläsi porisee isompi kattilallinen keittoa kuin mitä itse jaksaisit syödä ja minä kun en kuulu siihen ruokakuntaan, niin minun ei myöskään pidä sitä kattilaa kauhallani hämmentää. Varsinkin ihan vain siksi, että MINÄ nyt satun HALUAMAAN painaa karkeat ja haisevat sormeni huulillesi. Lausahdus: MISSÄ SINÄ OLET???, on rannaton kysymys jonnekkin... koska juuri häntä en voi saada. Mutta tietenkin...jotenkin toivon, ihan pikkuriikkisen...,että mitä sinulle kuuluu. Huomenna tulee kuluneeksi tasan kolme kuukautta siitä kun lähdimme lomamatkalle.
No,ei ilmeisesti osunut,kun en ole ollut millään lomamatkalla. Toivottavasti löydät tyttösi.
Tasan kolme kuukautta siitä on.
Mutta tekstisi on niin vaikeaa että sellaista ei 19 v. ihastukseni rustais...
Kirjoituksesi synnyttää kaipuun lähellesi.
Ensi kerran nähdessämme herätit mielenkiintoni, jotain sykähti sielussani. Oli niin helppo painautua sinua vasten, ihmeellinen turvallisuuden, tuttuuden tunne valtasi mieleni. Meni aikaa, en nähnyt sinua, jäit kuitenkin mieleeni. Sitten yks kaks, olit jälleen siinä. Sinussa on jotain mistä en saanut selvää, kiusoitella kyllä osaat vaikken anna sen enemmälti häiritä.
Kirjoitat tuntemuksiasi, aivan kuin olisin niissä kanssasi tuntien kaiken tuon läheisyyden, mistä syntyi kaipuu kosketuksestasi. Kaipuuni siirtyy ajatusmaailmastani luoksesi tunteiden siltaa pitkin.
Kun näemme haluan hillitä puhettani ja vain painautua vastesi tunteakseni lämpösi ja sormesi hiljaa tunnustellen huuliani, tunteaksesi sen hiljaisen pienen värinän jonka kosketuksesi saa minussa aikaan, jäi kaipuu,ikävä.
Kysyit miksi en tullut uniisi ja teenkö sen tahallani. En suinkaan, olen unelmoinut, mutta kuten tiesit ruokakunnastani, olen joskus ollut väsynyt tiettyjen ongelmien kanssa että uni on tullut ennenkuin olen ehtinyt lähettää unelmani tunteiden sillalle, luoksesi, uniisi.
Siksipä, sen verran voisin, ensi kerralla kuiskata, olisiko mahdollista piipahtaa katsomassa ruokakuntaani...
Et tiedä kuinka haluaisinkaan tulla katsomaan sitä ruokakuntaasi, sillä kaikki mikä liittyy sinuun, kiinnostaa minua valtavasti. Mutta haluaisin tehdä sen kärpäsenä katossa ja jos huomaisin, että olet onnellinen elämässäsi, kaikki saisi jäädä niin. En usko, että tuntisin kateutta tai mustasukkaisuutta, ehkä tulisin vähän surulliseksi.., se menisi kyllä ohi.Ongelmana on se, että tämä maallinen tietoliikenne, niin kuin osoitteet ja puhelinnumerot eivät suostu siirtymään sitä tunteidensiltaa pitkin ja vaikka minulla ne olisikin, kärpänen tuskin niitä osaisi lukea. Jos taas.. tulisin nykyisessä olomuodossani urkkimaan asuntosi lähelle, todennäköisesti naapurisi ilmoittaisi poliisille pusikossa hiipparoivasta hupparipäisestä tyypistä jolla on aurinkolasit päässä, (vaikka sataa)"Varmaan joku pervertsi". Noh.. oli miten oli se puhelinnumerokin olisi vain yksi pirullinen piina: vain pikku pikku napin painallus ja todennäköisesti useammalle ihmiselle menolippu helvettiin. Ihan niin kuin jonkun elokuvan hullu tiedemies, jolla on punainen nappi ohjauspaneelissaan. En halua kantaa sellaista nappia taskussani. En jaksa uskoa, että se olisit sinä, mutta mene ja tiedä...ehkä siellä tunteidensillalla sekoittuu vähän kaikkien ihmisten tunteet toisiinsa (kapea kun on ja kova liikenne). Täälläkin on tainnut kärpäsiä lennellä ja yksi on tainnut puraista, nimittäin kaipuun kärpänen. Kirjoita jotain jos huvittaa. Tämähän taitaakin olla juuri sitä kärpäsenä olemista.
Oho..tuossakin on yksi, HEI TARJOILIJA, KEITOSSANI ON KÄRPÄNEN!
Ei noin kauniisti saa kirjoittaa
täällä.Ei etenkään mies.
Sehän sekoittaa kaikki naiset, kun
jokainen meistä haluaisi olla tuon polttavan kaipauksen kohde...
Sinähän olet sen kaipauksen kohde, vaikka se kaipaaja en olisikaan juuri minä. Kaikki miehet ei vaan kirjoittele tänne, eikä naisetkaan. On muitakin tapoja. Sitäpaitsi kirjoittaminen on helppoa, teot ne tuolla ra´assa ulkomaailmassa merkitsee. Usko vaan, ennemmin tai myöhemmin...tai jo nyt, tapahtuu jotain...
Kaikkea hyvää sinulle Terv. nm. Jo Parantumaan päin
Virta tuo,jossen sua nyt nää???
Jaahas... Mikähän virta se mahtaisi olla? ja tuoko se vai viekö. Ilmeisesti tuo?. Oisko se...jokin isokin joki, vai ihan pieni puro, onko se suomessa vai jossakin muualla. Tai sitten, jos sinulla on Virta auton kuljettajana, joka on aina valmis viemään ja tuomaan. Voisihan se olla tietysti muuttovirtakin?, joka nyt sitten tuo tai vie, riippuen mistä katsoo. Tuonelanvirta se ei taas ole..., koska eikös se, vaan ja ainoastaan vie?
Tiedän kyllä yhden tietyn...voisikohan se olla..?
Tämäpä mielenkiintoista.
Pyydän: vastaa!!
Onneksi et tule uniini joka yö,luojan kiitos et piinaa minua vieden mielnrauhani...Sillä nyt kun olen itse,omaehtoisesti hajottamassa ruokakuntani,kaipaan sitä järjen hiventä,joka minussa suurten tunteitteni höysteenä on!!!
Tulethan heinäkuun 1.päivä karaokepaikkaan Kruunuhakaan,niin voimme löytää toisemme uudelleen ja lähteä kulkemaan kohti auringonlaskua!!?
Foinikialainen maljakko?. Miksikäs ei, kyllähän niitä siellä varmasti oli, mutta kun juuri se maljakko ei sano minulle mitään. Entäs alabasteri...? Jos minun pitäisi tietää jostain karaokepaikasta niin en tiedä kyllä siitäkään. Joten..., jos ruokakuntasi liitokset nitisee, niin se nitisyttäjä...,luojankiitos, en ole minä.
Meni taas arvausleikiksi, passaa ja ei passaa. Niin minun ruokakuntani ei ole enää tämän enempää nitissyt, tiedät jos olet. Ja olen kuullut kyllä noista tietyistä ongelmista tietoliikenteen suhteen, ehkä väärinkäsityksiäkin ym.., tosin ei itsellä vaikeuksia. Naurattaakin, osaat. Vesijututkin ok, melkeinpä tässä kuskina tuntee usein olevansa, onnistuukin. Muuttovirtako? Jaaaha, niiin,monenlaisia suunnitelmia, hieman vaikea toteuttaa itse... Täällä tukevasti kyllä itse paikallani. Sielunmaisemaani "tauluissani".. Maljakoista en tiedä. ?? tunteeton mitä meinaa?
En se minä kyllä ole,unesi nainen.
Mutta hauskasti kirjoitat,,,,,,Haluaisin olla kohteesi unessa.
Etsin kunnes löydän sun.....
Totta puhut, sekavaksi menee. En tiedä enää kuka vastaa kenellekkin, tai onko kirjoittajia tosiaan useita vaiko vain muutama, jotka käyttävät eri nimimerkkiä. Kaikki kun tuntuu jo kummallisen tutuilta.
Nyt kun tunnen itseni jo aikalailla terveeksi, vaarana on taas sairastua toisenlaiseen tautiin, nimittäin tänäaamuna herätessäni luulin kärpäsen paskoneen seinääni puhelinnumeron??. Tarkistellessani sitä lähemmin, puhelin jo kädessäni, huomasin sen olevan halkeamia maalissa. Lieneekin, aika siirtää ajatuksiani arkisempiin asiohin ja laittaa kämppä kuntoon.
Taitaa olla myös aika nostaa malja (olkoonkin se nyt sitten valmistettu missä tahansa tai hankittu mistä tahansa , puhumattakaan sen materiaalista. Hyvin käy ihan iittala tai vaikka pahvimuki. Sisällöstä sen verran, että jos jollakin on pullossaan tuliaisina sen tietyn virran vettä, sitä en suosittele, siitä kun saa itsensä kipeäksi taatusti, eikä se tauti täällä pulisemalla parane). Siis...mihin jäin... Niin, pitemmittä puheitta, kaikille kadonneen aarteen metsästäjille... Onnea ja menestystä. Kippis ja kulaus, (nielaisu)...jospa se onkin graalinmalja?...äh. ja lopuksi vielä kiitokset teille kaikille ja eritoten tunteettomalle: ole hyvä ja kiitos kun otit osaa.
Jos joku teistä herää unensa jälkeen (vai pitäsikö sanoa uneensa), yhtä kipeänä kuin minä taannoin, niin kirjoittakoon ihmeessä tänne. Lupaan tulla talkoisiin. Mitäh... Niin niin...ok no laitetaan tähän vielä että....HEI! nyt ei laiteta enää yhtään mitään...pirun kärpänenkö se minulle kuiskii. Nyt riittää. PLÄTS!!
Herätit kirjoituksellas sen kärpäsen eloon, lennähti ikkunastani näin talvenkeskellä ohitseni lamppua kohden, en meinannut uskoa silmiäni. Tottakai läpsäsin sen, sitten luin vielä kirjoituksesi että olisit kärpäsenä katossa, heh, harmitti. olin jo ehtinyt läpsästä.. ei ehtinyt puraista, kuitenkin kaipuutakin tunnen, olisko jo kesällä ehtinyt puraisemaan. Niinpä niin.
Tuntuu kuin palaset lohksahtaisivat. Asia että on hiihtoloman aikaa vaikkei itsellä, siivota juu on pitänyt sormien läpi.
Talkoisiin, mitäh, jaa jaa..kylläpä kyllä.
Sitä virran tulvaakin on todella niin monenlaista, ei vie sitä mukanaan. On hehku ja liekki.
Jospa ne kärpäset nyt loppuu, puraissut molempia, pääsi rauhaan.
Hei hurmioni!
Kiva tietää,että juttuni onnistuu ja tekee sinun unestasi levottoman. Muistatko kun sanoin, että tulen hiertämään mieltäsi niinkuin kivi kengässä.
Sinun kaipaus on yhtä aito kun seisokkisi. Tiedät sen itsekin.
Kohtaat minut uudelleen, mutta silloin et sitä enää välttämättä halua. Jättämäsi jälki on niin näkyvä.