Minä pidän tavallani valinnoista, etenkin hetkistä ennen valintaa, ennen
päättäväistä loikkaa lentää ihmisten välinen matka.
Se hetki, jona emme
vielä tiedä mitään, mutta meillä on toivoa ja rohkeutta ja aavistus onnesta.
Se saa meidät varmasti yrittämään ja uskomaan todellisiin Kohtaamisiin,
vaikka takuita ei ole kuin kodinkoneissa.
En usko "oikeisiin tai vääriin" ihmisiin, uskon, että jokainen todellinen
Kohtaaminen muuttaa meitä. Uskon meidän olevan täällä oppimassa toisiltamme.
Arvostan nöyryyttä isojen asioiden edessä, mutta en alistumista niiden
painon alle.
Arvostan tosissaan olemista, mutta en haudanvakavuutta. Ihmisen
tekee hyvää nauraa sydämestään saakka, ja osata olla ottamatta itseään
turhan vakavasti. Uskoisin tuntevani itseni, olevani sujut itseni kanssa,
voin katsoa joka aamu itseäni silmiin. Arvostan lujaa itsetuntoa ja
-tuntemusta, ominaisuuksia, jotka valitettavan monet tuntuvat sekoittavan
itsekkyyteen tai omistushaluun.
Minulle tärkeää on omata juuret ja siivet. Konservatiivisia arvoja minusta
ei juurikaan löydy. Tulisieluista taistelijaa, ja oikeudenmukaisuuden
etsijää sitäkin enemmän. Olen spontaani, impulsiivinen, tunteikas ja
tempperamenttinen.
Niin... Jos hyvin tavanomaista miehenpuolikasta etsit, sitä tuskin olen.
Itsenilainen ja -näköinen olen, oletan itseni poikenneen sen verran
tavanomaisesta, etten usko sen vetävän puoleensa kainalokanojen etsijöitä.
Minä pidän siivekkäistä hevosista, yksisarvisista ja runoratsuista. Siksipä
avasin hieman maailmaani. Uskaltanetko astua yhtään lähemmäs tätä tapausta joka on 34 ja asustaa uudellamaalla????
päättäväistä loikkaa lentää ihmisten välinen matka.
Se hetki, jona emme
vielä tiedä mitään, mutta meillä on toivoa ja rohkeutta ja aavistus onnesta.
Se saa meidät varmasti yrittämään ja uskomaan todellisiin Kohtaamisiin,
vaikka takuita ei ole kuin kodinkoneissa.
En usko "oikeisiin tai vääriin" ihmisiin, uskon, että jokainen todellinen
Kohtaaminen muuttaa meitä. Uskon meidän olevan täällä oppimassa toisiltamme.
Arvostan nöyryyttä isojen asioiden edessä, mutta en alistumista niiden
painon alle.
Arvostan tosissaan olemista, mutta en haudanvakavuutta. Ihmisen
tekee hyvää nauraa sydämestään saakka, ja osata olla ottamatta itseään
turhan vakavasti. Uskoisin tuntevani itseni, olevani sujut itseni kanssa,
voin katsoa joka aamu itseäni silmiin. Arvostan lujaa itsetuntoa ja
-tuntemusta, ominaisuuksia, jotka valitettavan monet tuntuvat sekoittavan
itsekkyyteen tai omistushaluun.
Minulle tärkeää on omata juuret ja siivet. Konservatiivisia arvoja minusta
ei juurikaan löydy. Tulisieluista taistelijaa, ja oikeudenmukaisuuden
etsijää sitäkin enemmän. Olen spontaani, impulsiivinen, tunteikas ja
tempperamenttinen.
Niin... Jos hyvin tavanomaista miehenpuolikasta etsit, sitä tuskin olen.
Itsenilainen ja -näköinen olen, oletan itseni poikenneen sen verran
tavanomaisesta, etten usko sen vetävän puoleensa kainalokanojen etsijöitä.
Minä pidän siivekkäistä hevosista, yksisarvisista ja runoratsuista. Siksipä
avasin hieman maailmaani. Uskaltanetko astua yhtään lähemmäs tätä tapausta joka on 34 ja asustaa uudellamaalla????
Vastaukset 21
Vanhimmat
[email protected] sinne kun laittelet,vastauksiakin saat
Kuulostat mielenkiintoiselta mieheltä.
Sellaiselta, josta voisi melkein tykätä.
Oikeita ihmisiä on ne jotka haluavat olla oikeita. Ihan katsellen maailmanmenoa. Ei omistaen. Ja Kohtaamisia elämässä, niin - parhaat tiedetään, vaikka se ei aina niin hauskaa kaikki olisikaan. Oppiminen. Ja nauraa pitää voida koko sydämestään.. ;) Vaikutat jopa vähän yhdeltä mieheltä, jonka kanssa olimme kerran tuttavia.. tosin siitähän on jo vuosia aikaa..
tuskin meistä kaikista ovat ohiajaneet.
totta sanat jotka sain lukea aivoituksistais*nostaa hattua*:=)
..muita, sillain ihan oikeasti, niin täytyy antaa mahdollisuus.. olen itsekin aika karkaavaista sorttia, joten vastaa ihmeessä itse, jos uskallat.. Ja pikkuisen saa iässä huijata, itse toisinaan tavallaan aika nuori ja toisinaan aika vanha.. Vakavat asiat ovat vakavia - onni on iloa ja elämä on elettävä tässä ja nyt. Pienin haavein tulevaisuudesta. Kaunista ja vauhdikasta - toisinaan hidasta ja rauhallista. Päivä kerrallaan. Aidosti aina.
Ja rakastunut ennenkaikkea elämään ;)
Tosin kyllä yhteen mieheenkin, mutta se on tarina erikseen.. :)ehkä kerron joskus..
Onko silloin aikaa antautua
tunteiden lähteille rantautua?
Tuleeko parempi hitaasti kypsyen
sadosta sydämen?
Onko myöten aika
kun katoaa ihastumisen taika?
Antaako tutustumiselle syvempää sijaa
kun ei heti sitovuudella suhdetta pilaa?
Miksi se niin usein on
kiireellä syntyy suhde tasapainoton?
uskallusta?
ehei vaan arkipäivänkin uteliaisuutta
[email protected]
Tämän täytyy olla feikkijuttu. Ei tuommoisia miehiä olekaan, ainakaan vapaana. Jossain klikkaa, hälytyskellot soivat: kaikki ei ole kohdallaan. Kaikki on liian hyvin - varokaa naiset!
Siitä et puhu, mikä mättää... Se olisi avain. No, onneksi olen sinua vanhempi, koko joukon, joten en sorru kiusaukseen ottaa selvää salaisuudestasi. Lykkyä tykö, mutta muista, että niilläkin asioilla on merkitystä, joita ei mainita. Ja varsinkin niillä.
avain varmaan joka asiaan löytyykin.
Itse olen aina avaimet ja ovetkin avannut ilman epätiedon häivää.
Sulkenutkaan tuskin olen kaikkia lopulliseti,eli avoimin ovin maailmalla tallustan.
Tuollaiset eivät oikeasti etsi elämänkumppania tai muutakaan seuraa nettipalstoilla.
Tuollaiset viedään käsistä jo maitokaupan jonossa.
Tuollaiset ovat vain unelma jonka jokainen haluaa kuvitella.
Tuollaisia ei oikeasti ole.
Mutta tuollaisen lukeminen saa olon kauniiksi.
niin mikä on illuusiota ja mikä ei sen voi omassa mielessään vain oivaltaa:=)
kiitos sanoistasi ja keväistä aurinkoa,.
Kohdannut olen erilaisia ihmisiä, joskus jopa kuvitellut "löytäneeni" sen paljon puhutun sielunkumpanini. Jokainen on varmasti minuun osansa jättänyt ja muokannut luonnettani tai ainakin kasvattanut minua ihmisenä.
Miksi meitä ilman sitä omaa puoliskoaan on niin paljon? Haemmeko jotain sellaista mitä ei olekkaan? Luovatko elokuvat ja kirjallisuus meille sellaista kuvaa parisuhteen onnesta, rakkauden huumasta, ettei sellaista voi omassa arkipäivässään oikeasti kokea?
On ihanaa kuvitella joskus elävänsä sellaisessa suhteessa, missä tarjonta löytää kysynnän. Kuitenkin realistisempaa on opetella löytämään se elämän onni omasta itsestään?
Miksi aina on pakko olla joku? Ystäväni epätoivoisesti tarjoavat jokaista vapaata miestä minulle. En halua ottaa sitä minkä saan, vaan sen mikä on minulle sopiva. Ehkei sellaista olekkaan, silloin on parempi olla ilman, kuin tyytyä siihen joka minut huolii.
vallan sai.
sinulta oivallus matkaa saatteli varmaankin meidät useamman,.
Löytänyt olet jo vastaukset kysymykseen mihin monet meistä useimmista ovat kompastuneet jo ensiaskelista alkaen,.
hienoa!seurata sitä elämänsä valoa joka tuo päiviimme sitä paloa.
Waude mikä viesti sinulta..todella ihanaaaa:))tuollaisen miehen haluaa kuka vain..minäkin:))olen vain sinua vanhempi:((kerrankin jotain erinlaista luettavaa ja ajateltavaa..kiinnostaa todella....
voisin sanoa,onhan noita kyselijöitä monentapaisia kuka uteliaisuudesta kuka mistäkin kulmallisuuden tapaisesta.
Kuka siis kääntyy ja poistuu vaan vierelle on mahdoton saada askeltajaa.
Mysteeri?
niin,,,mistä löytäisin sen lankakerän pään,josta alkaa ja kertoilla.
pakkasissakin, tarettava on.
Oli mielenkiintoista lukea tämä viestiketju, tässä on asiaa. Harvemmin näkee näin selväsanaista tekstiä.
Aivan herätti mielenkiinnon, mitenkähän,
huomasin, hamoseni hieman käynyt ahtaaksi,
naurahtaen totean kun maaliskuulle ennätän,
sinne uloskin lennätän itseni, kävelylenkin,
ladunkin - jospa katsastamassa kävisin
- ehkä kaipuu sinne sitten uudelleenkin
saisi minut kiiruhtamaan.
Raitista ilmaa, väriä poskilleni,
ajatuksetkin kirkastuisivat auringonpaisteen,
tuulahdusten myötä.
Ehkä käsipuoleen kaverinkin saisin,
nostaisi jos raiteilta luiskahkaisin.
Hamoseni ehkä sitten istuisi paremmin,
uuden kyllä silti haluaisin, piristäisi päiviäni.
Mitä uutta elämässä kokea mä saan
- sen aika tulee näyttämään, mitä osakseni saan
- nyt vain elämää avoimin mielin eteenpäin elämään.
nostettavaa toki matkan varrella ihmismielen matkatessa riittäisi;)
Posket punassa uusia kokemuksia toisiemme kanssa jakaisimme.
Katsos ei matka niin kylmä ja kivinen mitä saagat monet kirjoittavat.
Tunnetkos tuon menneen joka kohtaa tulevan?
jos et halua olla yksin nyt.
Tule koska tahansa luokseni.
Tiedät että olet aina tervetullut.
Ei tämä ole mitään leikkiä.
Koskaan ollutkaan.
Toivon vain kovin, että sinulla
olisi edes vähän parempi olla.
Ja jokainen elää omaa elämäänsä.
Ja ihmiset, jotka välittävät.
Ne välittävät ihan oikeasti.
Et sinä ole koskaan aiheuttanut mitään väärää
kenellekään. Jokainen kulkee omaa polkuaan ja
- tekee omat valintansa.
Ja aidosti sen tekevät jos niin valitsevat.
Ja eivät ihmiset, jotka sinusta välittävät katoa.
Rakkaus on jorain suurempaa ja kun aito sellainen
sinua koskettaa. Niin silloin on kyse pienistä
hetkistä, ja suuremmista kokonaisuuksista.
Kuin pieniä kirkkaita puroja ja sävyjä,
joista piirtyy kaunis maisema.
Ihminen ei koskaan voi tietää mitä hyvä on,
ja se tekee meidät levottomiksi.
Se että tekee parhaansa, se riittää aina.
kuitenkin yksin olla saan.
Missä sä oot?
Sua etsinyt oon!
Vaan aina kun kuvittelen sut löytäneeni
se olikin jotain muuta. Todellisen oikean rakkauden halusin, vaan yksin se ei onnistu.
Mä haluaisin löytää ihmisen joka kykenisi mua rakastamaan, huomioimaan. Sellaisen ihmisen eteen tekisin mitä vaan.
Nyt on oikeesti paha mieli, pitäis osata olla haluamatta, toivomatta enää mitään, silloin ei pääsis kukaan satuttamaan.
Oikea rakkaus haluaa rakastetulleen pelkkää hyvää, ei toisen mielipahaa, ei vahingoittamista.
Kaikki haluaa olla rakastettuja, mutta saadakseen rakkautta, on osattava antaa sitä itsekkin, huomioida ja pitää hyvänä.
Yrittänyt olen, vaan jos ei saa samanlaista kohtelua toiselta, se rakkaus kuolee pois.
Ei jaksa uskoa enää, että joku vois tosissaan haluta toiselle pelkkää hyvää.
Tuu ja lohduta mua, edes vähän :(
Rakasta minut elämään. Istu vastapäätä, vieressä, lähellä. Älä anna minun katsoa sinun ohitsesi toiseen aikaan, toiseen kaupunkiin, toiseen kahvilaan. Ota minun sydämeni käsiesi väliin. Rakasta sitä, suutele se koskemattomaksi.
Ota minun sydämeni! Kehoni on osa sinua jo, mutta sydämeni! ota se, puhdista se nykyisyyteen, sinulle,
ja nämä silmät katsovat sinuun,
näkevät sinut,
rakastavat sinua,
uudet kirkkaat silmät,,,sinulle.
Rakastanhan minä, rakastan ihan varmasti niin että sydämmeen koskee, rakastan niin, että ihan itkettää ja etten haluais koskaan enää uutta päivää nähdä ilman sua!
Rakastan ihan varmasti, otan sydämmesi hellästi käsiini ja annan omani sinulle rakastettavaksesi.
Rakastathan sinä mua, niin kuin minä sua?
Minä odotan....
kas ota askelia lähemmäksi [email protected] ja katsasta saako rakkaus koskemasi sävelten vastakaiun??
Tule,
tule lähemmäs,
sydämeni,
mieleni
sinulle
avoinna on,
älä pelkää,
sinut vastaanotan