Radikaalifeminismi (huom! nyt emme siis puhu niistä feministeistä, jotka eivät tunnista itseään radikaalifeministeiksi... puhumme siis vain yhdestä "lahkosta") on todennut usein, että historiallisesti naista orjuuttaneen "miehen" ja miehisten ominaisuuksien vastapainoksi tarvitaan "naisellista näkökulmaa" - nimenomaan ajatus tuossa "vastavoima/ -paino" -sanassa, ajatuksessa, että naisellinen vallanpito jne. olisi parempaa.
Jos teemme asiasta matemaattisen mallin, esim. kuvaten miehen ja radikaalifeministin parisuhdetta, saamme seuraavaa (ensin määrittelemme muuttujat):
x = naiselliset ominaisuudet
y = miehiset ominaisuudet
z = "mitähän tästä seuraa?"
Jolloin yleisfunktio laskea homma, kun radikaalifeministi pannaan miehen kanssa yhteen (olettaen, että hän on hetero) on:
f(z) = -y x
jos kuvataan ihmisen 100% hyvyyttä luvulla 1 ja sataprosenttista pahuutta luvulla -1, niin saamme mm. seuraavia skenaarioita erikoistapauksissa:
jos x = y, silloin f(z) = 0 (tulkinta: jos hyvä mies menee hyvän radikaalifeministin kanssa naimisiin, vastakkainasettelu neutralisoi, ts. mitään ei saada aikaan)
jos x=1 ja y=-1, silloin f(z) = 2 (tulkinta: hyvä radikaalifeministi saa lopulta pelastettua renttumiehen)
jos taas x=-1 ja y=1, silloin f(z) = -2 (tulkinta: paha radikaalifeministi lopulta korruptoi hyvän miehen, lopputuloksena karmeaa jälkeä).
Tästä voisimme päätellä, että radikaalifeminismi on parhaimmillaan, kun se saa toimia ympäristössä, jossa on mahdollisimman pahoja miehiä... esim. vankiloissa.
Yhteiskunnallemme olisi siis mitä suurimmassa määrin onnellista, mitä enemmän näkisimme radikaalifeministejä vankiloissamme. (esim. vartijoina?, miksei heitä voisi sinne muutenkin..) - kyseessä voisi olla myös rikollisuutta jne. ennaltaehkäisevä vaikutus.
Kun taas hyvistä miehistä kannattaisi yhteiskunnan pitää radikaalifeministit erossa keinolla millä hyvänsä.
Jos teemme asiasta matemaattisen mallin, esim. kuvaten miehen ja radikaalifeministin parisuhdetta, saamme seuraavaa (ensin määrittelemme muuttujat):
x = naiselliset ominaisuudet
y = miehiset ominaisuudet
z = "mitähän tästä seuraa?"
Jolloin yleisfunktio laskea homma, kun radikaalifeministi pannaan miehen kanssa yhteen (olettaen, että hän on hetero) on:
f(z) = -y x
jos kuvataan ihmisen 100% hyvyyttä luvulla 1 ja sataprosenttista pahuutta luvulla -1, niin saamme mm. seuraavia skenaarioita erikoistapauksissa:
jos x = y, silloin f(z) = 0 (tulkinta: jos hyvä mies menee hyvän radikaalifeministin kanssa naimisiin, vastakkainasettelu neutralisoi, ts. mitään ei saada aikaan)
jos x=1 ja y=-1, silloin f(z) = 2 (tulkinta: hyvä radikaalifeministi saa lopulta pelastettua renttumiehen)
jos taas x=-1 ja y=1, silloin f(z) = -2 (tulkinta: paha radikaalifeministi lopulta korruptoi hyvän miehen, lopputuloksena karmeaa jälkeä).
Tästä voisimme päätellä, että radikaalifeminismi on parhaimmillaan, kun se saa toimia ympäristössä, jossa on mahdollisimman pahoja miehiä... esim. vankiloissa.
Yhteiskunnallemme olisi siis mitä suurimmassa määrin onnellista, mitä enemmän näkisimme radikaalifeministejä vankiloissamme. (esim. vartijoina?, miksei heitä voisi sinne muutenkin..) - kyseessä voisi olla myös rikollisuutta jne. ennaltaehkäisevä vaikutus.
Kun taas hyvistä miehistä kannattaisi yhteiskunnan pitää radikaalifeministit erossa keinolla millä hyvänsä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mistä olet saanut päähäsi, että "hyvät miehet" haluaisivat tulla pidetyiksi erossa radikaalifeministeistä?
...missään viitannutkaan kenenkään insentiiveihin.
Matemaattinen kaavani lähtee vain radikaalifeminismin maailmankuvasta, jossa nainen on se "parempi"vastavoima.
Tuo kaava vain lahjomattomasti todistaa, että hyvän miehen ei kannattaisi sekaantua radikaalifeministiin.
Useinhan sitten ihmiset toimivat epärationaalisesti, mutta nyt heitä on ainakin varoitettu.
...voisimme helposti empiirisesti tutkia kaavani ennustettavuuden paikkansapitävyyttä kahdella tilastollisella testillä:
1) Onko radikaalifeministien avioeroprosentti (jos katsotaan ne, jotka eivät ole esim. rikollisten kanssa olleet naimisissa) suurempi kuin yhteiskunnassa yleensä? Tai suhteiden kestoaika? Koettu laatu (puolin ja toisin)?
2) Myös, jos voimme todeta radikaalifeminismin piirissä olevan suurempi ei-heteroseksuaalinen suuntautuneisuus, kuin keskimäärin kansassa, voinemme ennakoida, etteivät suhteet "hyvien miesten" kanssa toimisi niin hyvin
---tällä hetkellä en tiedä, onko esim. näitä, kaavani edustamaa hypoteesia mittaavia tekijöitä tutkittu empiirisesti, mutta joka tapauksessa asiasta olisi tehtävissä empiiristäkin analyysia, jos joku "nais"/"mies"tutkija innostuisi asiasta.
Tällä palstalla ainakaan ei ole kenelläkään vaaraa sekaantua radikaalifeministeihin.
Ei muuta kuin vinkkiä vaan tästä todella huikeasta kaavasta, jota kelpaa muutes mussuttaa läpi vaikka koko viikonlopun, näille kaiken maailman sarinäreille, jotta he sitten pääsevät tutkimustensa kautta purkamaan sitä omaa pettymystään ja kyvyttömyyttään miehiä kohtaan aina ihan televisioon asti piipittäen sitä maneeriaan: "kun tutkimusten mukaan ja tutkimusten mukaan", mutta mitään kunnon kosketusta noihin asioihin heillä ei sitten oikein lopulta edes olekaan, on vain niitä tutkimuksia.
Kaikki aikakin menee lukiessa ensin niitä muiden tutkimuksia, joista sitten taas pääseekin tekemään niitä omia johtopäätöksiä ja uusia tutkimustuloksia. Paperit pyörii pöydällä ja monitorikin hohtaa päivästä toiseen. Jossain on elämääkin, tuuli kuiskailee.
Näin on sarinäreet!
Tätä palstaa ei ainakaan voi syyttää mistään tutkimuksiin perustuvasta tai objekiiviseen pyrkimisestä. Menty näemmä henkilökohtaisiin nokituksiin niin, että läikkyy. Mukavaa? Toivoakseni vaihe menee ohi.
Jos herrat nyt sitten löytävät kaavaan kangistettavan ilmi elävän äärifeministin, ehdotan, että laitatte näytille sirkukseen parrakkaan naisen viereen, me muutkin halutaan nähdä hänet. Mutta ääriksen on oltava ehdottomasti aito ja testattu valheenpaljastustutkimuksella. Naisnäkökulmasta tietysti. Jos tapaus on ehta, puuttuu inkarnoituneista taruolennoista enää yksisarvinen, ehkä sekin vielä löytyy.
Muutapa sanottavaa mulla selailun jälkeen ei juuri ole, seksistis-uskonnollinen tematiikkakaan kun ei kiinnosta. Mutta ulkona on kivaa.
...kirjoittajaa täällä puhuu "naisellisen näkökulman" autuudesta ainakin implisiittisesti, muistaen mainita sitä suhteessa "historiallisesti sortaneeseen MIEHISEEN näkökulmaan"... ts. kaikki, jotka jaksavat tuota toitottaa, menevät nähdäkseni kaavaan, jossa tuo "miehisyys" on sitä - -merkkistä ja sitten "feminismi" on sitä -merkkistä asiaa.
Jolloinka sitten esim. jos ihmisten pitäisi pystyä toimimaan eri näkökulmat yhteensovittaen, tuo kaava menee tuonlajisen feminismin näkökulmasta: -y x. Josta seuraa se, että tuommoinen feminismi ei saa oletusarvoisesti aikaan mitään positiivista, muuta kuin tapauksissa, joissa sen omat ennakkoluulot ovat oikeita.
Jos taas lähdetään siitä liikkeelle, että feministeissäkin on hyviä ja pahoja ihmisiä, niin kuitenkin "hyväkin" feministi pystyy sitten lähinnä "neutraloimaan" "hyvän miehen" (koska miehisyys nähdään miinusmerkkisenä).
täällä esimerkkeinä selkeimpinä lienee "Peppi", mutta hyvin monen tasa-arvoisena itseään pitävänkin feministin kommentteina usein implisiittisesti sitten vertailevat juuri miesten epäonnistumisiin, sortoon (ja puhuvat niistä juuri "miehekkäinä ilmiöinä) - muistamatta asioita, joissa miehet ovat kuitenkin onnistuneet yhteiskuntaamme kehittämään.
Ehkäpä nämä sukupuolikiintiöitsijät ovat askel siihen suuntaan, koska uskovat, että NAISnäkökulma sinänsä toisi jotain UUTTA asioihin - esim. miesvaltaisten yritysten hallituksiin jonkin "miehisen, pahan" vastapainoksi. Tämmöisestä ei ole toistaiseksi kuitenkaan todisteita, että tuo jakauma sinänsä vaikuttaisi vaikkapa yritysten menestymiseen / hyvinvointiin.
Tuon määritelmän alle menevät siis kaikki ne feministit, jotka uskovat "miehisten ominaisuuksien" olevan oletusarvoisesti jotenkin "haitallisempia" tai "pahempia" yleisesti, kuin "naisellisten (hyvien)" ominaisuuksien - noin keskimäärin. Sellainen nainen/feministi keskimäärin pilannee hyvän miehen elämän - koska hän käyttäytynee oletusarvoisesti, kuin mies olisi "paha"... jolloin juuri vankeinhoitolaitos lieneisi tämmöiselle oikea konteksti:
"Hyvä äärifeministi" saisi karsittua pahat miehiset ominaisuudet ruoskallaan (esim. vankeinhoitolaitoksen vartijan / "uudelleenkouluttajan" ominaisuudessa), kun taas "pahan äärifeministin" paikka olisi laitoksessa siinä, missä "pahan miehenkin" (väkivallantekijän, talousrikollisen jne.).
Ja voisi siinä jonkun rikollisnuoren ura hyytyä kauhukuvaan "matroonasta rankaisemassa häntä" siellä telkien takana... :-) Siinä voisi siis olla ennalta ehkäisevääkin vaikutusta, jos vaikkapa Peppin kaltaiset miehiin "taisteluasenteella" suhtautuvat naiset olisivat pamppuineen rikollismiestä odottamassa (puhumattakaan raiskaajista tai naisenhakkaajista).
Eli tuon kaavan pohjalta vedettävät johtopäätökset vaikuttaisivat vallan loogisilta.
Tietenkin yhteiskunnissa tapahtuvaan päätöksentekoon tarvitaan sekä nais- että miesnäkökulmia, jotta voitaisiin saada aikaan suhteellisen tasapuolisia, oikeudenmukaisiksi koettuja ratkaisuja. Samaa molemminpuolista tarkastelua tarvitaan tulkintoihin (lakien ja toimintaohjeiden, ohjauksen, opetuksen, tutkimuskohteiden jne. fokusoinnissa ja selittämisessä).
Aivan vastaavasti te miehet olette palstalla vaatineet miesnäkökulmaa naisvaltaisten alojen puolelle, en muista kenenkään naisen vastustaneen. Miksi hirtehinen suhtautuminen naisnäkökulma-asioihin?
Yksityisen liike-elämän puolella naisten uramahdollisuuksien avaaminen ammatillista kyvykkyyttä vastaavasti on minusta enemmänkin oikeudenmukaisuuskysymys (asenneilmastoon vaikuttamista) kuin "näkökulma"asia. Asenteiden muuttuminen on hidasta. Tuot aivan suotta hyvä/paha-asetelmaa tähän, miksi? Lapsellista.
...että (käsittääkseni ainakin jonkinlaisen) feminismin ylläpitämä Mies-"paha", nainen-"hyvä" asetelma (joka tulee monessa asiassa lävitse, vähintäin implisiittisesti) on sinustakin lapsellista. Se on yhtä lapsellista kuin sovinismi.
Minusta se on ollut sitä aina. Kehitin tuon kaavan sitä havainnollistamaan.
..tämän palstan keskusteluissa korreloivat jokseenkin täydellisesti juttujen sävyn kanssa. Ääliömäiseen yksinkertaistukseen vastataan yhtä yksinkertaisesti ja ilkeilyyn ilkeästi. "Hyvät, pahat ja rumat" liittyvät palstan "verikostoperinteeseen": provoon provolla. Voihan ne välillä olla virkistäviä, mutta jos ne valtaavat koko tilan, on se hieman surkuteltavaa. Palstalla on omat kestoräyhääjät. Kun olen ne identifioinut, ohitan ne.
tämä sitä positivismia?
...matemaattiseen muotoon puettu yhtälö, jolla kuvataan reaalielämän vuorovaikutuksia, abstrahoituna olettamuksella, että muut tekijät eivät vaikuttaisi "radikaalifeministin" ja "miehen" välisessä vuorovaikutuksessa.
(Esim. kaava ei ota huomioon sitä, että radikaalifeministi voi mahdollisesti teeskennellä vastoin syvimpiä arvojaan yhteistyöhalukkuutta saadakseen sen, mitä haluaa, tai mahdollista radikaalifeministin kompromissikykyä tyytyä vähempään kuin "naisellisen näkökulman" saattamiseksi "pahan miehisen näkökulman" yläpuolelle).
Ts. kaavan esittää teorian, jonka pohjalta voimme sitten esittää hypoteeseja, joiden pohjalta voimme katsoa, vastaisiko reaalielämä teoriaa. Ts. mitä seuraa kokonaisuutena mm. radikaalifeministisestä "politikoinnista" tai "parisuhteesta miehen kanssa"... jos vuorovaikutusprosessissa on "mies" ja "radikaalifeministi".
Ehkäpä positivismia olisi sanoa sitten, esim. laajan kyselyn pohjalta, jossa olisi kyselty asioita radikaalifeminismin uhreiksi / tai ns. "selviytyneiksi kohteiksi" joutuneilta ja radikaalifeministeiltä itseltään.
Sitten esim. strukturaatioteorian (joka on tieteellinen metateoria siinä missä positivismikin, nähden kuitenkin homman "kehittyvänä prosessina") mukaan, jo sitten tämän teorian olemassaolo vaikuttaa edelleen siihen, miten sitä käytettäisiin ko. tutkimusessa, jossa yritetään vaikuttaa yhteiskunnallisesti - ts. teoria itsessään on osa muutosprosessia.
Eli riippuen ko. teorian pohjalta tutkimusta tekevän omasta tieteenteoreettisesta taustasta hän voi ottaa tuon kaavan ja sen pohjalta vetämiensä hypoteesien tutkimuksen "positivistisesti" tai ei.
Muutoin se on vain teoria - jolle ei ole vielä empiiristä pohjaa sen enempää, kuin vaikkapa sille, että voisimme sanoa "sukupuolikiintiöiden vaikkapa valtionyritysten hallituksissa" olevan "hyvä" / "paha" asia, tai vaikkapa sukupuolijakauman yleistä merkitystä "tasa-arvon" mittarina voitaisiin pitää mitenkään absoluuttisena.
Noin maalaisjärjellä ajateltuna radikaalifeminismin aggressioille alttiiksi joutuminen tuskin on hyvälle miehelle mitenkään rakentavaa, joten miehinen vaisto kehittänee omat selviytymis- ja suojamekanisminsa pitääkseen radikaalifeministisen "life-stylen" oman kokemusmaailmansa ulkopuolella, ja oman hyvinvointinsa maksimoituna.
Sinulla esiintyy aika paljon kappaleen pituisia lauseita. Aika raskasta.
...sinun kirjoittavan mukavan kepoista tekstiä :-)
Itselläni on ollut taipumusta kirjoittaa peninkulman pituisia lauseita. Olen harjoittanut luonnettani niiden pätkimisessä. Etkö ole huomannut sankarillisia ponnistuksiani?
Tämän huomion olen tehnyt itsekin, ja kieltämättä proffa siinä paljastaa ainakin sen, mihin suuntaan maailmaa on rantautunut. Tuskinpa millään muulla kielialueella oppii tuollaisia tapoja, kuin saksaa solkkaavien parissa.
Matematiikan osalta sanoisin, että proffan kannattaisi ehkä keskittyä johonkin muuhun... tai ehkä gematria olisi sopiva matematiikan sovellusalue hänelle.
Palstalla ei olekaan esiintynyt "gematrikkoa", joka gematriaa soveltaen voisi valottaa feminismiä/naisia.
Takavuosina uskontopalstalla oli vallan mainioita gematrian tuntijoita. Ällistyttävää lahjakkuutta.
...siitä, mitä aksioomia seurataan, ja luonnollisesti voisi olla hätäistä nyt käydä kaavani pohjalta toimeen suoraan radikaalifeministien suhteen.
Esim. Jakolaskuahan toisaalta havainnollistetaan usein, että "korissa kahdeksan omenaa, kun annetaan tasan Jaskalle, Kallelle, Liisalle, ja Arsinoelle, niin kukin saa kaksi" (jolloin se on 8 / 4 =2) No nyt, jos ei annettaisikaan kellekään, niin meillä olisi kuitenkin korissa kahdeksan (8) omenaa. Kuitenkaan 8 / 0 ei ole 8... Matikka on tosiaan vaarallista ja joskus kannattaa olla ihan vain "kvalitatiivinen" ja jättää matikka riippumaan.
Gematriaan ja muihin Raamattuun liittyvän numerologian salaisuuksiin perehtyneille suosittelen aika rajua kirjaa, jonka kirjoittajalla ei "päätä palele": Michael Drosnin: Bible Code. Se on ihan viihdyttävästi kirjoitettukin... Itse luin sen lähinnä viihteellisenä, en ole tosin tarkistanut siinä esitettyjen lähteiden taustoja, kun ei ole ollut aikaa - mikäli ne olisivat tosia juttuja, niin olisi aika raju teos.
Ottamatta sen enempää kantaa tuohon kirjoitukseesi, (en edes ole jaksanut lukea sitä), haluan kuitenkin huomauttaa ettei tuota ole vielä naistentautien...anteeksi, tasa-arvotutkimusten, opetusministeriössä tai stakesissa tutkittu.
Niin. Kyllähän aina tieteellinen tutkimus on aina parempi kuin mutu-mielipiteet.
Yhteenvetona, niin vaikka tuossa sinun töherryksessäsi on hirveästi x ja y kirjaimia, niin tuota ei ole tutkittu.
Ei tilastiokeskuksessa, ei Helsingin Yliopistossa, EI EDES STAKESILLA. Senkin mutuilija!
Eikös funktiosi pitäisi määritellä pikemminkin näin:
z(x,y) = -y x
?
kiitos. :-)