Juu! Tsaarien Venäjä oli tosiaan kannaltamme erityisesti alkuaikoina mieleinen valtias, sillä Aleksanteri ensimmäinen yhdisti jo vuonna 1811 Viipurin läänin muun Suomen yhteyteen. Maamme oli siis tsaarien käskyn ansiosta eheytynyt, joten aina ei ole tarvittu sotien ratkoa ongelmia itänaapurin kanssa. Yksi hyötyjistä oli Matti Akkanen - lukutoukka paimenpoika Luukkalan kylästä läheltä Kirvun rajaa.
Akkasen poika pelasti muuten Turun akatemian palosta maamme historian kannalta tärkeimpiä arkistoituja lähdekirjoja. Tietysti Akkanen sai suomalaisena taistella ennen kuin pääsi yliopiston siirryttyä Helsinkiin, joten maisterin tutkinnot jäivät suorittamatta. Nimikin oli muutettava, kun äidinkielinen versio ei kelvannut ulkomaalaisille.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Matthias_Akiander
Akkasen pojasta lukumieheksi!
Vetosolmu
3212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joskus vankeus on parempi vaihtoehto kuin elo vapaudessa, jos nauttii askeettisista oloista. http://fi.wikipedia.org/wiki/Lars_Ulstadius
Meillä yhä naureskellaan usein väelle, joka kokoutuu yhteen kuuntelemaan esimerkiksi uskonasioita maallikoilta. Jos jokukuka ymmärtää, mitä uskonväet saivat aikaan, hän voi hämmästyä: tuli oikeus kokoutua ilman valtiokirkon mahtimiehen läsnäoloa. Akkasen poika oli sukujaan kamaraväkeämme, vaan hän kirjoitti silti länsinaapurin kielin. Tiedä sitten, oliko herrake pappisvallan kannattaja vai ei! Luultavasti oli, joten hän unohti rahvaan syntyperänsä. Kieltämättä maallikot tekivät myös virheitä saarnatessaan, sillä he saattoivat ottaa silmätikun väen keskuudesta osoittaakseen paremmuuttaan. Usein kiusasivat juuri heikointa lenkkiä, mikä oli kyllä väärin. Vapaamuurarius rantautui maahamme jo ennen kuin saimme autonomian, vaan Aleksanteri ensimmäinen rajoitti oikeutta kokoutua laumoiksi. Samoin hän kielsi vapaamuurariuden maassamme, mikä taisi olla melkomoinen virhe jo silloin. Kunpa vain herrakkeet muistaisivat, että tietyssä mielessä rahvas uskonväki on aikanaan taistellut oikeuden kokoutua salaisiin rituaaleihin. Maamme itsenäisyys merkitsee juuri tuollaista henkisyyttä, vaikka monille isänmaa on vain kamaran, ilman ja veden keitos, jota on puolustettava pahan paikan tullen verelläkin. Mutta väen on sallittava jengiytyä, kunhan porukka ei ota oikeutta omiin käsiinsä.
Oli virkistävää ja hyödyllistä tutustua niihin.