Eikö kellekään tule mieleen, että tälle palstalle voi oikeastikin kirjoitella ihminen, joka todella apua kaipaa. Ja sitten tulee ilkeitä ihmisiä, jotka haukkuvat toisen surua, kaipausta yms.
Kuvitelkaapa itseänne, olet juuri menettänyt rakkaan hevosesi, kaipaat sitä suuresti, kaipaat myös samanlaisuutta. Haluat löytää jonkun, jolle on käynyt samoin, ja kuinka hän pääsi 'takaisin' normaaliin elämäänsä.. Kirjoitat nettiin, että löytyisiköhän täältä. Kirjoitat viestin, ja joku vastaa. Luet viestin, se voi olla viesti, jossa toinen ihminen kertoo samanlaisesta tapahtumasta jne., mutta se voi olla myös pilaviesti, joka haukkuu suruasi. Siinä pilkataan sinua itseäsi, ja erityisesti loukataan ilkeästi.
On se kummaa kun pitää haukkua toisia yleisessä paikassa, viestillä joka saa varmastikin avun yms. tarvitsijan ja myös meidät 'ulkopuolisetkin' suuttumaan ja tuntemaan vihaa pilaviestin kirjoittajaa kohti. Ja jos te ilkkujat luulette olevanne kovia, olette väärässä. Hyvää mainetta, kunniaa ym. saa täällä varmastikin käyttämällä maalaisjärkeä, kirjoittamalla viestejä, joiden sisältö on toisia kannustavaa jne. Vihaa ympärilleen saa juuri ko. pila -ja ilkkumisviesteillä. Ja jos ei ole muuta sanottavaa, kuin ilkkua toisia, jättäkää mieluummin kirjoittamatta ne viestit, kirjoittakaa vaikka mieluummin ne omaan paitaanne. Tai ehdottakaa Suomi24:lle ihan omaa 'viha ja ilkkumis'-palstaa!
Kuvitelkaapa itseänne, olet juuri menettänyt rakkaan hevosesi, kaipaat sitä suuresti, kaipaat myös samanlaisuutta. Haluat löytää jonkun, jolle on käynyt samoin, ja kuinka hän pääsi 'takaisin' normaaliin elämäänsä.. Kirjoitat nettiin, että löytyisiköhän täältä. Kirjoitat viestin, ja joku vastaa. Luet viestin, se voi olla viesti, jossa toinen ihminen kertoo samanlaisesta tapahtumasta jne., mutta se voi olla myös pilaviesti, joka haukkuu suruasi. Siinä pilkataan sinua itseäsi, ja erityisesti loukataan ilkeästi.
On se kummaa kun pitää haukkua toisia yleisessä paikassa, viestillä joka saa varmastikin avun yms. tarvitsijan ja myös meidät 'ulkopuolisetkin' suuttumaan ja tuntemaan vihaa pilaviestin kirjoittajaa kohti. Ja jos te ilkkujat luulette olevanne kovia, olette väärässä. Hyvää mainetta, kunniaa ym. saa täällä varmastikin käyttämällä maalaisjärkeä, kirjoittamalla viestejä, joiden sisältö on toisia kannustavaa jne. Vihaa ympärilleen saa juuri ko. pila -ja ilkkumisviesteillä. Ja jos ei ole muuta sanottavaa, kuin ilkkua toisia, jättäkää mieluummin kirjoittamatta ne viestit, kirjoittakaa vaikka mieluummin ne omaan paitaanne. Tai ehdottakaa Suomi24:lle ihan omaa 'viha ja ilkkumis'-palstaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oon kanssas samaa mieltä!! Ja samaten ottaa päähän ne ihmiset,jotka pilkkaavat kun joku aloittelija kysyy jotain asiaa..Kaikkihan me ollaan joskus aloittelijoita oltu ja itsekkin jouduttu apua pyytämään!!mutta eipä täs muuta kuin hyvää kevään odotusta kaikille!
Mä oon aivan samaa mieltä. Miten joku viitti vitsailla toisen menetyksellä. Itse menetin ihan vähän aikaa sitten mun koiran. Se oli oikeesti mun paras ystävä ja jouduin luopuu siitä. Muutama vuosi sitten joutusin päästämää mun hobunen vihreimille laitumille. Noi menetykset sattuu edelleen varsinkin toi ensimmäinen. Se joka pilkkaa toisen surua ja menetystä ei näyttäväst oo itse koskaan joutunu luopumaan mistään tärkeästä! Onkos tullu koskaan ajatelleeksi että joskus joutuu luopumaan!! Pitäis pilkkansa itsellään eikä purkais niitä muihin!!!
Oon ite kokenu saman kun hevonen joka oli ollu koko mun elämän ekasta päivästäni alkaen kanssani jouduttiin noin vuosi sitte lopettamaan. En saanu olla mukana siinä , vaikka olisin halunnut ja jouduin menemään kouluun. Tiesin kuitenkin ajan (klo 10) Milloin hevoseni (30 vuotiaana) Lopetettiin. Olin juuri ulkona ja katsoin kelloon ,se oli 10. Lysähdin maahan ja pillahdin itkuun (keskellä pihaa....). Myähemmin äitini kertoi että havoseni viimeiset henkäykset olivat olleet rauhalliset. Ja viimeinen henkäys oli niin syvä , että kaikki purut pöllähtivät pois. Viimeisen henkäyksen aikana taivaalle nousi kaksi joutsenta, kyseisellä alueella ei oltu tavattu ennen niitä. Silloin kun näin viimeisen kerran Hevoseni hyvästelin hänet ja lähdin kävelemään (itkien) pois. Juuri kun olin nousemassa autoon pysähdyin vielä katsoin hevostani , joka huomatessaan tuijotukseni katsoi minuun , kuiskasin viimeiset sanani hänelle " mä rakastan suo ikuiesti ". Ja nousin autoon, autossa matkalla pois olin AIVAN hysteerinen. Karjuin kun pieni villi eläin ja riuhdoin ja anelin äitiäni kääntymään takaisin . Ne olivat hirveimmät hetket, ja tuska oli valtava. Hevoseni lopetus hetkellä tuntui kuin osa minusta olisi leijunut pois, kauas kauas pois......