Pelkäävä koira

Sekavbuus johtuu raivosta koiran omistajia kohtaan, yhtään ei ajatella eläimen hyvinvointia, vaan tehdään jopa sadistisesti eläintä kohtaan ja tuodaan se pelkäämään paikkoihin, joissa se pelkää. "Pelkäävää koiraa ei siis saa viedä toisten koirien keskuuteen, vaan huolehtia, että pelkäävä koira ei tapaa toisia koiria läheltä?" Aivan, niin kauan kun koira kokee toisen koiran mahdolliseksi uhaksi, sen ei pidä joutua kosketukseen sen toisen kanssa, sillä on erittäin suuri todennäköisyys, että tilanteessa esiintyy agressivisuutta jommankumman koiran puolelta. "Entäs se seikka, kun koira katsoo omistajastaan mallia? Jos omistaja välttelee muita ja häätää niitä pois, rohkaiseeko se koiraa vai huomaako se, että omistajakin on varautunut, koska vaara on todellinen?" Säälittävintä todellakin on, kun pelkäävä koira on pelkäävällä omistajalla. Molemmat tärisevät nurkkia pitkin kävellen, eikä kummastakaan löydy munaa ottaa puolustusta harteilleen. " Entä jos omistaja rentoutuisi ja huolehtisi vain siitä, että moikkaa itse ensin vieraat koirat, eikä tunge omaa rekkuaan eturintamaan kohtaamaan vaarat? " Näin juuri omistajan tulisi toimia. Kaikki kontaktit muihin sen kautta joka puolustaa. Koirakentälle ei tulla siedättymään toisten koirien olemassa oloon, vaan koira kentälle tullaan luomaan koiran ja sen ohjaajan välille parempaa suhdetta, suhdetta joka sietää myös muiden koirien läsnäolon. Koirakentällä ei ole mitään tarvetta pelkäävän tai pelkäämättömän koiran ottaa ihokosketusta yhteenkään toiseen koiraan, vaan aina seisoo ohjaaja tai kaksi välissä. Tarinasi eilisestä oli mitä oivin esimerkki siitä miten juuri parannetaan koiran ja ohjaajan välistä suhdetta. Koiralla ei ole mitään syytä pelätä ketään tai mitään (vaikka ne olisivat outoja tuttavuuksia tai jos sillä on yksittäinen huono kokemus), sillä se voi luottaa siihen, että ne eivät ole vaaraksi. Niitä ei lasketa päälleni missään tapauksessa. Siitä yksittäisestä huonsota kokemuksesta pitää päästä yli harjoittelulla, ei siedättämällä, jotta luottamus palaa. Koiran ei tarvitse vahtia ja pitää silmällä muita koiria teki ne mitä tahansa, sillä se voi olla täysin varma siitä, että yksikään niistä ei pääse olemaan vaarallinen sille itselleen, koska ohjaaja seisoo välissä muurina, jota ei ylitetä.

... kirjoitti:

Sekavbuus johtuu raivosta koiran omistajia kohtaan, yhtään ei ajatella eläimen hyvinvointia, vaan tehdään jopa sadistisesti eläintä kohtaan ja tuodaan se pelkäämään paikkoihin, joissa se pelkää. "Pelkäävää koiraa ei siis saa viedä toisten koirien keskuuteen, vaan huolehtia, että pelkäävä koira ei tapaa toisia koiria läheltä?" Aivan, niin kauan kun koira kokee toisen koiran mahdolliseksi uhaksi, sen ei pidä joutua kosketukseen sen toisen kanssa, sillä on erittäin suuri todennäköisyys, että tilanteessa esiintyy agressivisuutta jommankumman koiran puolelta. "Entäs se seikka, kun koira katsoo omistajastaan mallia? Jos omistaja välttelee muita ja häätää niitä pois, rohkaiseeko se koiraa vai huomaako se, että omistajakin on varautunut, koska vaara on todellinen?" Säälittävintä todellakin on, kun pelkäävä koira on pelkäävällä omistajalla. Molemmat tärisevät nurkkia pitkin kävellen, eikä kummastakaan löydy munaa ottaa puolustusta harteilleen. " Entä jos omistaja rentoutuisi ja huolehtisi vain siitä, että moikkaa itse ensin vieraat koirat, eikä tunge omaa rekkuaan eturintamaan kohtaamaan vaarat? " Näin juuri omistajan tulisi toimia. Kaikki kontaktit muihin sen kautta joka puolustaa. Koirakentälle ei tulla siedättymään toisten koirien olemassa oloon, vaan koira kentälle tullaan luomaan koiran ja sen ohjaajan välille parempaa suhdetta, suhdetta joka sietää myös muiden koirien läsnäolon. Koirakentällä ei ole mitään tarvetta pelkäävän tai pelkäämättömän koiran ottaa ihokosketusta yhteenkään toiseen koiraan, vaan aina seisoo ohjaaja tai kaksi välissä. Tarinasi eilisestä oli mitä oivin esimerkki siitä miten juuri parannetaan koiran ja ohjaajan välistä suhdetta. Koiralla ei ole mitään syytä pelätä ketään tai mitään (vaikka ne olisivat outoja tuttavuuksia tai jos sillä on yksittäinen huono kokemus), sillä se voi luottaa siihen, että ne eivät ole vaaraksi. Niitä ei lasketa päälleni missään tapauksessa. Siitä yksittäisestä huonsota kokemuksesta pitää päästä yli harjoittelulla, ei siedättämällä, jotta luottamus palaa. Koiran ei tarvitse vahtia ja pitää silmällä muita koiria teki ne mitä tahansa, sillä se voi olla täysin varma siitä, että yksikään niistä ei pääse olemaan vaarallinen sille itselleen, koska ohjaaja seisoo välissä muurina, jota ei ylitetä.

Lue lisää

että arka koira ei totu toisiin koiriin työntämällä se muiden joukkoon, sillä lailla se ei luota edes omaan ihmiseensä kun sen on pakko kohdata kaikenlaista jota koiran hermot ei kestä. Arkojen koirien kanssa on vaikea elää, saatikka saada sitä koulutetuksi. Arkuuskin voi olla vain koiralla kokemattomuutta joka totuttelulla saadaan pois. Hankalampia on syntymäpehmot.

ymmärrä sitä, kirjoitti:

että arka koira ei totu toisiin koiriin työntämällä se muiden joukkoon, sillä lailla se ei luota edes omaan ihmiseensä kun sen on pakko kohdata kaikenlaista jota koiran hermot ei kestä. Arkojen koirien kanssa on vaikea elää, saatikka saada sitä koulutetuksi. Arkuuskin voi olla vain koiralla kokemattomuutta joka totuttelulla saadaan pois. Hankalampia on syntymäpehmot.

Lue lisää

...eli tuo syntymäpehmo. Oikeestaanhan pehmeys ei ole sama kuin arkuus, mutta pehmeästä koirasta saa hyvin helposti arkajalan. Ei se oikeastaan ole kuin asennekysymys. Tietää että oma koira traumatisoituu erittäin helpolla, niin osaa välttää asioita jotka voisivat sen traumatisoida. Kyllä siinä ylpeyttään joutuu nielemään kun oma belkkari ei kestä perinteisiä palveluskoiratreenejä, vaan pehmeän tokon linja käy paremmin. Mutta se on vain myönnettävä ja lopetettava palveluskoirtreenit hyvissä ajoin, ennekuin vahinkoa sattuu enemmän. Luulen, että monien pehmeiden koirien arkuus johtuu juuri ohjaajien asenteesta, ei ole annettu koiran olla sitä mitä se on, vaan on väkisin yritetty vääntää sellaiseksi jollaisen koiran haluaisi olevan. "Tykkäisin, että koirani olisi sosiaalinen kaikkien kaveri koirapuistossa, siksi vien sen koirapuistoon päivittäin, vaikka koira selvästi näyttää, ettei tykkää touhusta yhtään..." "Tykkäisin harrastaa belkkarillani rodunomaisesti suojelua, sillä se on belkkari, vaikkakin koira on osoittanut pienestä asti piirteitä, että ei tarvitse kuin kerran säikähtää jotain ja on heti muistissa..."

... kirjoitti:

...eli tuo syntymäpehmo. Oikeestaanhan pehmeys ei ole sama kuin arkuus, mutta pehmeästä koirasta saa hyvin helposti arkajalan. Ei se oikeastaan ole kuin asennekysymys. Tietää että oma koira traumatisoituu erittäin helpolla, niin osaa välttää asioita jotka voisivat sen traumatisoida. Kyllä siinä ylpeyttään joutuu nielemään kun oma belkkari ei kestä perinteisiä palveluskoiratreenejä, vaan pehmeän tokon linja käy paremmin. Mutta se on vain myönnettävä ja lopetettava palveluskoirtreenit hyvissä ajoin, ennekuin vahinkoa sattuu enemmän. Luulen, että monien pehmeiden koirien arkuus johtuu juuri ohjaajien asenteesta, ei ole annettu koiran olla sitä mitä se on, vaan on väkisin yritetty vääntää sellaiseksi jollaisen koiran haluaisi olevan. "Tykkäisin, että koirani olisi sosiaalinen kaikkien kaveri koirapuistossa, siksi vien sen koirapuistoon päivittäin, vaikka koira selvästi näyttää, ettei tykkää touhusta yhtään..." "Tykkäisin harrastaa belkkarillani rodunomaisesti suojelua, sillä se on belkkari, vaikkakin koira on osoittanut pienestä asti piirteitä, että ei tarvitse kuin kerran säikähtää jotain ja on heti muistissa..."

Lue lisää

palveluskoirankin olevan pehmeä, on yleinen harhaluulo ensikertalaisella, että pk-rotuiset kaikki toimii sormen näpsäytyksellä. Arkaa koiraa on tosiaankin hankala kouluttaa, mielestäni sen koulutus on jatkuvaa "kokeilua" mikä sille sopii ja mitä se kestää. Jos jotain menee sivuraiteille voi joutua kauan kelaamaan, että koira saadaan taas luottamaan.

... kirjoitti:

...eli tuo syntymäpehmo. Oikeestaanhan pehmeys ei ole sama kuin arkuus, mutta pehmeästä koirasta saa hyvin helposti arkajalan. Ei se oikeastaan ole kuin asennekysymys. Tietää että oma koira traumatisoituu erittäin helpolla, niin osaa välttää asioita jotka voisivat sen traumatisoida. Kyllä siinä ylpeyttään joutuu nielemään kun oma belkkari ei kestä perinteisiä palveluskoiratreenejä, vaan pehmeän tokon linja käy paremmin. Mutta se on vain myönnettävä ja lopetettava palveluskoirtreenit hyvissä ajoin, ennekuin vahinkoa sattuu enemmän. Luulen, että monien pehmeiden koirien arkuus johtuu juuri ohjaajien asenteesta, ei ole annettu koiran olla sitä mitä se on, vaan on väkisin yritetty vääntää sellaiseksi jollaisen koiran haluaisi olevan. "Tykkäisin, että koirani olisi sosiaalinen kaikkien kaveri koirapuistossa, siksi vien sen koirapuistoon päivittäin, vaikka koira selvästi näyttää, ettei tykkää touhusta yhtään..." "Tykkäisin harrastaa belkkarillani rodunomaisesti suojelua, sillä se on belkkari, vaikkakin koira on osoittanut pienestä asti piirteitä, että ei tarvitse kuin kerran säikähtää jotain ja on heti muistissa..."

Lue lisää

No minä kyllä pidän ihan eri asiana pehmeän ja aran.Ja minusta siihen,että tuleeko pehmeästä arka,vaikuttaa eniten koiran luonteen muut osa-alueet.Jos nyt puhutaan ihan testatusta koirasta,ei niinkään mikä tuntuu omistajasta. Tuo helposti traumatisoituminen on myös mielenkiintoista,mutta siinäkin mielestäni tullaan juuri siihen,mikä on koiran luonne muilta osa-alueilta. Itse tunnen esim.omistani roduista (kuin muutamasta muustakin)jokusiakin pehmeitä/hieman pehmeitä (jotka siis luonnetestissä todettu),jotka on äärettömän helppoja koiria. Myös yksi omistani on aikoinaan pehmeäksi testattu (arkuutta ei pätkääkään myös),joka on niin ääreisitsevarma,mitään säikähtämätön (enkä liioittele yhtään :) ),ja oli aikoinaan kun harrastettiin,erinomainen koulutettava lajiin kuin lajiin,mitä harrastettiin.Eikä tuota koiraa ole mikään jäänyt kaihertamaan koskaan.Voisi sanoa pomminvarma koira,jolla ei ole missään ikävaiheessakaan ollut mitään epävarmuutta. Ja kyllä tiedän muitakin pehmeitä koiria harrastuspuolelta,niin pk-puolelta kuin ylipäätään,jotka ihan hienosti on pelittäneet. Kyllähän perinteisiä palveluskoiralajeja on muitakin kuin suojelu,eikö ;) Eli toisaalta,kyllä mielestäni aikas heikkopäinen koira on,jos ei kestä ylipäätään palveluskoiratreenejä.Tai no,tässä tullaan siihen,millaisia ne sitten on... Toisaalta myös,voi olla että ajatellaan nyt eri asiaa,mutta jos on kyse vaikka selkeesti pehmeästä koirasta,joka käyttäytyy liiotellen,niin kyllä lähden samasta lähtökohdasta kuin yleensäkin,että mitä enemmän kokemuksia,pikkuhiljaa,koiraa toki "kuunnellen" pikemmin vahvistaa koiraa,kuin toisinpäin. Ja tässä tulee toki se omistajan taitavuuskin joskus peliin...

molossi kirjoitti:

No minä kyllä pidän ihan eri asiana pehmeän ja aran.Ja minusta siihen,että tuleeko pehmeästä arka,vaikuttaa eniten koiran luonteen muut osa-alueet.Jos nyt puhutaan ihan testatusta koirasta,ei niinkään mikä tuntuu omistajasta. Tuo helposti traumatisoituminen on myös mielenkiintoista,mutta siinäkin mielestäni tullaan juuri siihen,mikä on koiran luonne muilta osa-alueilta. Itse tunnen esim.omistani roduista (kuin muutamasta muustakin)jokusiakin pehmeitä/hieman pehmeitä (jotka siis luonnetestissä todettu),jotka on äärettömän helppoja koiria. Myös yksi omistani on aikoinaan pehmeäksi testattu (arkuutta ei pätkääkään myös),joka on niin ääreisitsevarma,mitään säikähtämätön (enkä liioittele yhtään :) ),ja oli aikoinaan kun harrastettiin,erinomainen koulutettava lajiin kuin lajiin,mitä harrastettiin.Eikä tuota koiraa ole mikään jäänyt kaihertamaan koskaan.Voisi sanoa pomminvarma koira,jolla ei ole missään ikävaiheessakaan ollut mitään epävarmuutta. Ja kyllä tiedän muitakin pehmeitä koiria harrastuspuolelta,niin pk-puolelta kuin ylipäätään,jotka ihan hienosti on pelittäneet. Kyllähän perinteisiä palveluskoiralajeja on muitakin kuin suojelu,eikö ;) Eli toisaalta,kyllä mielestäni aikas heikkopäinen koira on,jos ei kestä ylipäätään palveluskoiratreenejä.Tai no,tässä tullaan siihen,millaisia ne sitten on... Toisaalta myös,voi olla että ajatellaan nyt eri asiaa,mutta jos on kyse vaikka selkeesti pehmeästä koirasta,joka käyttäytyy liiotellen,niin kyllä lähden samasta lähtökohdasta kuin yleensäkin,että mitä enemmän kokemuksia,pikkuhiljaa,koiraa toki "kuunnellen" pikemmin vahvistaa koiraa,kuin toisinpäin. Ja tässä tulee toki se omistajan taitavuuskin joskus peliin...

Lue lisää

Itse olen kokenut kahden erilaisen koiran kanssa touhuillessa pääasiaksi sen,e ttä sen pehmeän kanssa tehdään perkeleesti työtä, jos se kerran pääsee säikähtämään. Eli meilläkin koirat on virallisesti testattu. Eli pelokkaita ei meillä ole kumpikaan koira. Mutta säikkyvät tietenkin äkkinäöisiä tapahtumia, kuten jonkun erittäin vireellisen koiran hyökkäämistä kohden yhtäkkiä kesken harjoitusten. Siksi olen hvainnut,e ttä pehmeälle koiralle ei käy palveluskoiratreenit, sillä meillä päin ne on ainakin tauotonta tykistystä, koirien vire pidetään äärettömän suurena, joskus käy niin,e ttä koira sitten ärähtää toiselle kujn ohi kävellään. Näissä tilanteissa ei ole mitään tapahtunut, eli myös pehmeä koirani luottaa minuun, mutta joka kerta kun se pääsee säikähtämään, niin sitä luottamusta pitää vahvistaa kovalla työllä. Eli se huomaa heti yhdestä ärähdyksestä,e ttä täällä voi oll mahdollisesti vaarallista ja aloittaa vilkuilun ympärilleen, ettei tarvitse säikähtää toiste. Kova koira taas säikähtää ja on kohta heti taas ihan ok, ei mitään epäluuloisuutta jää toisia kohtaan. Eikä se epäluuloisuus ole hyvä sana pehmeän koiran kohdallakaan, vaan sellaista pientä jännitettä kun koira varoo sitä,e ttei sitä säikytetä toiste. En usko todellakaan koiran pelkäävän turvallisuutensa puolesta, eli se ei ole arka, vaan se pelkää sitä säikähtämistä, sitä epämiellyttävää tunnetta, ja on siksi varuillaan. Tästä olen päätellyt, että kerrankin tilanne joka vaatisi minulta kunnon räjähtämistä aiheuttaisi koiralle kerrasta sellaisen palon,e ttä se ei enää luottaisi minun seurassani edes siihen turvallisuuden tunteeseensa. Tottakai pk-puolella on muutakin elämää... Lähinnä siis me karttelemme noita pk-tottelevaisuustreenejä, sillä siellä on niitä samoja kovia koiria joilla treenaillaan meillä myös suojelua, eli koirissa on sellainen räjähtvä potentiaali, että ne saa oman koirani hermostuaan melko helposti ja ehkä vika on siinä, että minä, tietäessäni olevani pehmeän koiran ohjaaja, itse olen erittäin varovainen koirani säikäyttelyjen suhteen, vaikkei koira niin helposti säikähtäisikään... Koirani kimppuun on kerran käynyt toinen koira ja silloin sitä yhtä mökin nurkkaa muuten pitkään varottiin. Ja muuten tehtiin pitkään siinä nurkalla töitä, että koira taas oppi suhtautumaan nurkkaan kuin mihin tahansa nurkkaan. Eli omaa laiskuuttani välttelen paikkoja joissa itse pelkään koiran säikkyvän kohtuuttomasti. Eli aloitukseenkin viitaten, kun koiran ja ohjaajan suhde on kunnossa, niin mitään syytä koiralle ei ole olla arka tai pelokas, vaikka se olisikin pehmeä.

...ovat sitä mieltä, että silloin kun susilauma on leppoisa yhteisö ja siellä ei agressioita esiinny, silloin susilauma ei ole kriisissä. Eli sen susilauman puolustus on niin hyvin hanskassa, että kenenkään yksilön ei tarvitse panikoitua lauman sisällä. Silloin jos susilaumassa on epävarmuus siitä pääseekö ulkopuoliset vahingoittamaan lauman jäseniä, silloin susilaumassa ei ole leppoista, vaan silloin siellä on kriisi ja hierarkiataistelut. Silloin lauman jäsenet alkavat automaatisesti hyökkimään toistensa päälle, nähdäkseen kuka on puolustajan (alfan) roolissa, kenen selän taaksse piiloudutaan jos tulee uhkaava tilanne. Selvä järkinen koira siis tekee selväksi mikä on hänen asemansa suhteessa toiseen. Selväjärkistä koiraa ei kiinnosta toisen tunteet, vaan koira on aina vain oman napansa ympärille kietoutunut, ei sillä ole mitään tarvetta rauhoitella toista, varsinkaan kun kyse ei ole oman lauman pennusta, jota sosiaalistetaan. Koko johtajuusajatelu siis perustuu hierarkiaan, jota on tutkittu tarhatuilla susilla, siis susilla, jotka eivät elä leppoisassa yhteisössä, vaan jatkuvassa stressissä. Siellä todellakin nokkivat heikompia jatkuvasti. Villissä laumassa taas ei mitään syytä nokkimiseen ole, muulloin kuin tilapäisissä stressitilanteissa, siksi laumoja pidetään todellakin leppoisina. Pelkäävä koira on taas kuten stressissä elävä tarhattu susi ja taas syy nokkimiseen on. "Selväjärkinen koira käyttää rauhoittavia signaaleita pelkäävää lajitoveriaansa kohtaan, eikä suinkaan käy päälle tuosta vain. Minusta olisi kiva tietää että mihin ihmeeseen tämä väite oikein perustuu? " Minäkin haluaisin sen tietää... Koirien käyttäytyminen kertoo jotain aivan muuta. Epävarmat koirat menevät myös lukkoon toisen pelätessä, ne alkavat haukotella, katselevat muualle, kaivelevat maata, pelko siis tarttuu: on jokin syy olla paniikissa, menenpä itsekiin paniikkiin, kun en tiedä mitä on odotettavissa... Mutta normaalilla (terveellä?)koiran itsetunnolla varustettu koira, ei siedä pelkääjiä...

... kirjoitti:

...ovat sitä mieltä, että silloin kun susilauma on leppoisa yhteisö ja siellä ei agressioita esiinny, silloin susilauma ei ole kriisissä. Eli sen susilauman puolustus on niin hyvin hanskassa, että kenenkään yksilön ei tarvitse panikoitua lauman sisällä. Silloin jos susilaumassa on epävarmuus siitä pääseekö ulkopuoliset vahingoittamaan lauman jäseniä, silloin susilaumassa ei ole leppoista, vaan silloin siellä on kriisi ja hierarkiataistelut. Silloin lauman jäsenet alkavat automaatisesti hyökkimään toistensa päälle, nähdäkseen kuka on puolustajan (alfan) roolissa, kenen selän taaksse piiloudutaan jos tulee uhkaava tilanne. Selvä järkinen koira siis tekee selväksi mikä on hänen asemansa suhteessa toiseen. Selväjärkistä koiraa ei kiinnosta toisen tunteet, vaan koira on aina vain oman napansa ympärille kietoutunut, ei sillä ole mitään tarvetta rauhoitella toista, varsinkaan kun kyse ei ole oman lauman pennusta, jota sosiaalistetaan. Koko johtajuusajatelu siis perustuu hierarkiaan, jota on tutkittu tarhatuilla susilla, siis susilla, jotka eivät elä leppoisassa yhteisössä, vaan jatkuvassa stressissä. Siellä todellakin nokkivat heikompia jatkuvasti. Villissä laumassa taas ei mitään syytä nokkimiseen ole, muulloin kuin tilapäisissä stressitilanteissa, siksi laumoja pidetään todellakin leppoisina. Pelkäävä koira on taas kuten stressissä elävä tarhattu susi ja taas syy nokkimiseen on. "Selväjärkinen koira käyttää rauhoittavia signaaleita pelkäävää lajitoveriaansa kohtaan, eikä suinkaan käy päälle tuosta vain. Minusta olisi kiva tietää että mihin ihmeeseen tämä väite oikein perustuu? " Minäkin haluaisin sen tietää... Koirien käyttäytyminen kertoo jotain aivan muuta. Epävarmat koirat menevät myös lukkoon toisen pelätessä, ne alkavat haukotella, katselevat muualle, kaivelevat maata, pelko siis tarttuu: on jokin syy olla paniikissa, menenpä itsekiin paniikkiin, kun en tiedä mitä on odotettavissa... Mutta normaalilla (terveellä?)koiran itsetunnolla varustettu koira, ei siedä pelkääjiä...

Lue lisää

Olen koko elämäni elänyt koirien keskellä ja ei yksikään koiristani, tai lapsuuteni perheeni koirista ole IKINÄ millään tavalla edes uhannut arkaa koiraa joita on tosiaan vastaan tullut enemmän kuin tarpeeksi. Päin vastoin, ovat muuttaneet omaa käytöstään entistä välinpitämättömäksi jotta tämä arka yksilö tuntee olonsa turvalliseksi. Nykyäänhän ONNEKSI löytyy etologeja jotka tutkivat koiraa koirana, eivätkä vertaa sitä suteen. Olin juuri tälläisellä luennolla ja viesti oli hyvin selvä. Koira ei ole susi, susi ei ole koira. Koiraa ei tule kohdella sutena. Koira ei myöskään ole lapsi vaan koira on yksinkertaisesti koira joka on vuosituhansien saatossa oppinut elämämään ihmisten kanssa.

aran koiran kohtaamisesta kirjoitti:

Olen koko elämäni elänyt koirien keskellä ja ei yksikään koiristani, tai lapsuuteni perheeni koirista ole IKINÄ millään tavalla edes uhannut arkaa koiraa joita on tosiaan vastaan tullut enemmän kuin tarpeeksi. Päin vastoin, ovat muuttaneet omaa käytöstään entistä välinpitämättömäksi jotta tämä arka yksilö tuntee olonsa turvalliseksi. Nykyäänhän ONNEKSI löytyy etologeja jotka tutkivat koiraa koirana, eivätkä vertaa sitä suteen. Olin juuri tälläisellä luennolla ja viesti oli hyvin selvä. Koira ei ole susi, susi ei ole koira. Koiraa ei tule kohdella sutena. Koira ei myöskään ole lapsi vaan koira on yksinkertaisesti koira joka on vuosituhansien saatossa oppinut elämämään ihmisten kanssa.

Lue lisää

Mutta olen kyllä aloittajan kanssa samaa mieltä että järjettömiä tapoja löytyy miten koiraa lähdetään siedättämään kun se pelkää

aran koiran kohtaamisesta kirjoitti:

Olen koko elämäni elänyt koirien keskellä ja ei yksikään koiristani, tai lapsuuteni perheeni koirista ole IKINÄ millään tavalla edes uhannut arkaa koiraa joita on tosiaan vastaan tullut enemmän kuin tarpeeksi. Päin vastoin, ovat muuttaneet omaa käytöstään entistä välinpitämättömäksi jotta tämä arka yksilö tuntee olonsa turvalliseksi. Nykyäänhän ONNEKSI löytyy etologeja jotka tutkivat koiraa koirana, eivätkä vertaa sitä suteen. Olin juuri tälläisellä luennolla ja viesti oli hyvin selvä. Koira ei ole susi, susi ei ole koira. Koiraa ei tule kohdella sutena. Koira ei myöskään ole lapsi vaan koira on yksinkertaisesti koira joka on vuosituhansien saatossa oppinut elämämään ihmisten kanssa.

Lue lisää

koskaan ole syytä uhkailla arkajalkaa, miksi rohkean pitäisi uhkailla jo ennestään pelkäävää?

aran koiran kohtaamisesta kirjoitti:

Olen koko elämäni elänyt koirien keskellä ja ei yksikään koiristani, tai lapsuuteni perheeni koirista ole IKINÄ millään tavalla edes uhannut arkaa koiraa joita on tosiaan vastaan tullut enemmän kuin tarpeeksi. Päin vastoin, ovat muuttaneet omaa käytöstään entistä välinpitämättömäksi jotta tämä arka yksilö tuntee olonsa turvalliseksi. Nykyäänhän ONNEKSI löytyy etologeja jotka tutkivat koiraa koirana, eivätkä vertaa sitä suteen. Olin juuri tälläisellä luennolla ja viesti oli hyvin selvä. Koira ei ole susi, susi ei ole koira. Koiraa ei tule kohdella sutena. Koira ei myöskään ole lapsi vaan koira on yksinkertaisesti koira joka on vuosituhansien saatossa oppinut elämämään ihmisten kanssa.

Lue lisää

Väitätkö siis, että koirasi ovat olleet välinpitämättömiä toisia koiria kohtaan, siis pelokkaita koiria kohtaan, jotka on tuotu niiden kosketusetäisyydelle? Minä en suoraan sanottuna usko. Normaali koira kiertää jokatilanteessa toisen koiran ja on välinpitämätön sitä kohtaan pelkäsi toinen tai ei, rähisi toinen tai ei..., kun kyse on ohituksesta tai vastaavasta. Mutta kun nyt kyse on siitä, että koiria tungetaan saman neliömetrin sisälle, jotta pelokas siedättyy toisten läsnä oloon. Koirat siis tuodaan iholle toisiaan, eli ne ovat kosketusetäisyyden päässä. Väität, että koirasi ovat näissä tilanteissa välinpitämättömiä vieraita koira kohtaan, varsinkin jos toinen on selvä pelkääjä, eli erittäin mahdollinen pelkohyökkijä, silloinko se pelkäämätön on välinpitämätön tälläistä puruetäisyydellä olevaa pommia kohtaan? Jos koirat toimivat näin, niin olisikin varsin mielenkiintoista kuulla enemmänkin tuosta koirien etologiasta...

koiran ei kirjoitti:

koskaan ole syytä uhkailla arkajalkaa, miksi rohkean pitäisi uhkailla jo ennestään pelkäävää?

...miksi heikkoutta ei muutenkaan näytetä. Samasta syystä, jonka takia koiraeläimet eivät näytä sairauttaa tai kipujaan vasta kun ne ovat todella pahat: eli heikoista ei ole hyötyä yhteisölle, ei näytetä, että ollaan heikkoja, sillä heikoista aikuisista yksilöistä ei ole mitään syytä pitää huolta, heikot aikuiset yksilöt on vain rasite. Samasta syystä kuin pelkäävä koira alistuu muille vasta viimeisessä hädässä, ensin se yrittää puolustautua tai juosta pakoon, sitten vasta se näyttää: Ok, minä olen heikompi kuin sinä... Tarkoitus pelkäävän uhkailussa on selvä: mene pois silmistäni tai kuole, heikkous on deletoitava, jotta tilanne säilyy kaikin puolin turvallisena, meidän tulee tietää varmasti, että minä olen vahvempi ja sinä se joka kuolee, jos jotain tässä aletaan pureskella. Terveen koiran tunnistaa melko hyvin siitä, että se ei hyöki alistuneen yksilön päälle, eli jos pelkääjä on selälleen tärisemässä tai muuten esittää alistuneen merkkinsä, niin eihän sitä enää enempää uhata, silloin kuvio on jo selvä. Mutta silloin voikin ihmetellä, mitä helkuttia koiralle ollaan siedättämässä? Selällään oloa? Opitpahan sietämään kaikille koirille alistumista?

... kirjoitti:

Väitätkö siis, että koirasi ovat olleet välinpitämättömiä toisia koiria kohtaan, siis pelokkaita koiria kohtaan, jotka on tuotu niiden kosketusetäisyydelle? Minä en suoraan sanottuna usko. Normaali koira kiertää jokatilanteessa toisen koiran ja on välinpitämätön sitä kohtaan pelkäsi toinen tai ei, rähisi toinen tai ei..., kun kyse on ohituksesta tai vastaavasta. Mutta kun nyt kyse on siitä, että koiria tungetaan saman neliömetrin sisälle, jotta pelokas siedättyy toisten läsnä oloon. Koirat siis tuodaan iholle toisiaan, eli ne ovat kosketusetäisyyden päässä. Väität, että koirasi ovat näissä tilanteissa välinpitämättömiä vieraita koira kohtaan, varsinkin jos toinen on selvä pelkääjä, eli erittäin mahdollinen pelkohyökkijä, silloinko se pelkäämätön on välinpitämätön tälläistä puruetäisyydellä olevaa pommia kohtaan? Jos koirat toimivat näin, niin olisikin varsin mielenkiintoista kuulla enemmänkin tuosta koirien etologiasta...

Lue lisää

Onkohan siinä jotain väärää että koirat eivät välitä toisista koirista? Miksi niiden pitäisi välittää? Jos tungetaan saman neliömetrin sisälle yksi koiristani ja arka koira. Niin kyllä, väitän että koirani nuuskaisee kerran että mikäs sä olet, ja sitten käy makoilemaan. Ja edelleen otan myös esille sen asian että koira on koira ja eri rotuiset käyttäytyvät eri tavalla ja rotujen sisällä koirat käyttäytyvät eri tavalla. Miksi aina pitää hokea sitä että kun sudetkin tekevät näin, miksi koira ei saa olla koira. Minusta on hienoa että nykyään aletaan saamaan tosiaan tutkimustuloksia koirista. Aikaisemmin ne pohjautuivat aina suden käytökseen.

miksi miksi kirjoitti:

Onkohan siinä jotain väärää että koirat eivät välitä toisista koirista? Miksi niiden pitäisi välittää? Jos tungetaan saman neliömetrin sisälle yksi koiristani ja arka koira. Niin kyllä, väitän että koirani nuuskaisee kerran että mikäs sä olet, ja sitten käy makoilemaan. Ja edelleen otan myös esille sen asian että koira on koira ja eri rotuiset käyttäytyvät eri tavalla ja rotujen sisällä koirat käyttäytyvät eri tavalla. Miksi aina pitää hokea sitä että kun sudetkin tekevät näin, miksi koira ei saa olla koira. Minusta on hienoa että nykyään aletaan saamaan tosiaan tutkimustuloksia koirista. Aikaisemmin ne pohjautuivat aina suden käytökseen.

Lue lisää

"Onkohan siinä jotain väärää että koirat eivät välitä toisista koirista?" Ei ole. Ja sehän on yleensä koiran kouluttamisen tavoitekin. "Miksi niiden pitäisi välittää?" Sitä kannattaa kysyä niiltä joiden mielestä näin pitäisi tehdä. Esimerkiksi voit kysyä siltä joka sanoo, että koiran pitäisi jostain syystä alkaa esitttämään rauhoittavia eleitä toiselle (vieraalle) koiralle. "Jos tungetaan saman neliömetrin sisälle yksi koiristani ja arka koira. Niin kyllä, väitän että koirani nuuskaisee kerran että mikäs sä olet, ja sitten käy makoilemaan." Kyse on siis vain väitteestäsi, ei siitä mitä koirasi tekisi. Hurja se olisi jos se tekisi kuten väität, eli jättäisi toisen pelon noteeraamatta mahdollisena vaaratekijänä. "Ja edelleen otan myös esille sen asian että koira on koira ja eri rotuiset käyttäytyvät eri tavalla ja rotujen sisällä koirat käyttäytyvät eri tavalla. " Näin on, dominointiin taipuvaiset koirat osoittavat pelkääjälle helpommin agressiivisuutta, koska niiden sisäinen tarve hierarkian selvään jakoon on ehdottomampi. Tuollainen makoiluun ryhtyminen viittaa erittäin pajon siihen, että koira pyrkii sosiaalistamaan toista, eli osoittamaan, että tilanteessa ei ole mitään pelättävää. Ja tämä tapahtuu pelkääjän ollessa pentu, jolloin aikuinen lauman jäsen näyttää sille, kuinka näissä tilanteissa toimitaan, rauhoitutaan ja se tehdään yliliioitelluilla rauhoittavilla eleillä. "Miksi aina pitää hokea sitä että kun sudetkin tekevät näin, miksi koira ei saa olla koira." Koiran pitää antaa olla juuri koira, eli ei ihmisen luomus, vaan sudesta polveutuva eläin.

... kirjoitti:

Väitätkö siis, että koirasi ovat olleet välinpitämättömiä toisia koiria kohtaan, siis pelokkaita koiria kohtaan, jotka on tuotu niiden kosketusetäisyydelle? Minä en suoraan sanottuna usko. Normaali koira kiertää jokatilanteessa toisen koiran ja on välinpitämätön sitä kohtaan pelkäsi toinen tai ei, rähisi toinen tai ei..., kun kyse on ohituksesta tai vastaavasta. Mutta kun nyt kyse on siitä, että koiria tungetaan saman neliömetrin sisälle, jotta pelokas siedättyy toisten läsnä oloon. Koirat siis tuodaan iholle toisiaan, eli ne ovat kosketusetäisyyden päässä. Väität, että koirasi ovat näissä tilanteissa välinpitämättömiä vieraita koira kohtaan, varsinkin jos toinen on selvä pelkääjä, eli erittäin mahdollinen pelkohyökkijä, silloinko se pelkäämätön on välinpitämätön tälläistä puruetäisyydellä olevaa pommia kohtaan? Jos koirat toimivat näin, niin olisikin varsin mielenkiintoista kuulla enemmänkin tuosta koirien etologiasta...

Lue lisää

Ainakaan omassa koirassani ei pelkäävät koirat ole herättäneet mitään agressiivista käytöstä. En edes käsitä mihin moinen väitteesi perustuu. En ole koskaan sellaiseen törmännyt. Voit varmaan helposti nimetä jonkin tutkijan, kirjan tms. jossa näin väitetään asian olevan? Kerrankin tapasimme erään koiran, joka oli elänyt koko ikänsä maalla, yhden ainoan talon pihassa. Ei koskaan nähnyt lauman ulkopuolisia koiria. Koira oli sitten kaupungissa hoidossa. Kuten arvata saattaa, tämä yksilö pelkäsi kuollakseen muita koiria. Piipahdimme oman koirani kanssa tässä samaisessa asunnossa. Homma eteni niin, että oma koirani otti heti kaikki mahdolliset rauhoittavat signaalit käyttöön. Käänsi kylkensä, katsoi muualle, lähestyi aina kaartaen, aina paikoilleen jäädessään asettui makuulle... Tämän aktiivisen rauhoitteluvaiheen jälkeen koirani muuttui toden totta välinpitämättömäksi. Oli kuin toista koiraa ei olisikaan. Kävimme myös useita kertoja tämän jälkeen samaisessa paikassa ja aina tuo kyseinen kaava toistui. En minä tiedä miten asia on, mutta ainakaan omakohtaiset kokemukseni eivät tue väittämääsi "pelkääjien deletoimisesta". Lukemieni kirjojen perusteella (mm. Turid Rugaas) olen ymmärtänyt asian olevan juuri päinvastoin. Koirahan laumaeläimenä pyrkii välttämään kaikkia yksilöiden välisiä ristiriitoja. Nuo mainitut rauhoittavat signaalit ovat yksi työkalu tähän.

-jke- kirjoitti:

Ainakaan omassa koirassani ei pelkäävät koirat ole herättäneet mitään agressiivista käytöstä. En edes käsitä mihin moinen väitteesi perustuu. En ole koskaan sellaiseen törmännyt. Voit varmaan helposti nimetä jonkin tutkijan, kirjan tms. jossa näin väitetään asian olevan? Kerrankin tapasimme erään koiran, joka oli elänyt koko ikänsä maalla, yhden ainoan talon pihassa. Ei koskaan nähnyt lauman ulkopuolisia koiria. Koira oli sitten kaupungissa hoidossa. Kuten arvata saattaa, tämä yksilö pelkäsi kuollakseen muita koiria. Piipahdimme oman koirani kanssa tässä samaisessa asunnossa. Homma eteni niin, että oma koirani otti heti kaikki mahdolliset rauhoittavat signaalit käyttöön. Käänsi kylkensä, katsoi muualle, lähestyi aina kaartaen, aina paikoilleen jäädessään asettui makuulle... Tämän aktiivisen rauhoitteluvaiheen jälkeen koirani muuttui toden totta välinpitämättömäksi. Oli kuin toista koiraa ei olisikaan. Kävimme myös useita kertoja tämän jälkeen samaisessa paikassa ja aina tuo kyseinen kaava toistui. En minä tiedä miten asia on, mutta ainakaan omakohtaiset kokemukseni eivät tue väittämääsi "pelkääjien deletoimisesta". Lukemieni kirjojen perusteella (mm. Turid Rugaas) olen ymmärtänyt asian olevan juuri päinvastoin. Koirahan laumaeläimenä pyrkii välttämään kaikkia yksilöiden välisiä ristiriitoja. Nuo mainitut rauhoittavat signaalit ovat yksi työkalu tähän.

Lue lisää

"Lukemieni kirjojen perusteella (mm. Turid Rugaas) olen ymmärtänyt asian olevan juuri päinvastoin. Koirahan laumaeläimenä pyrkii välttämään kaikkia yksilöiden välisiä ristiriitoja." Juuri tästä syystähän koira pelkääkin, se haluaa pois ahdistavasta tilanteesta, se ei halua ristiriitaa toisen koiran kanssa. Joko se haluaa paeta itse paikalta tai sitten se yrittää, vielä jos on yhtään potkua jäljellä, säikyttää toisen pois (ärisee, että vaara menisi kauemmaksi) ei tarvitsisi ottaa yhteen sen kanssa. Siksi on täysin kästittämätöntä, että näitä koiria tuodaan hihnalla pakenemista rajoittaen toisten koirien iholle. Mikä tahansa "normaali koira" on välinpitämätön toisia koiria kohtaan. Mutta ei herranjestas sentään jos koira tuodaan väkisin iholle. Jokainen tietää omasta koirastaan sen sietorajan, miten lähellä toinen voi olla, joillakin se alue on suurempi, joitakin pelokkaita alkaa jo ahdistamaan kymmenien metrien päästä toinen koira. Junan vastakkaiset istuimet, joissa koirilla on yhteinen pieni jalkatila on hyvä esimerkki. Siinä voi ihan hyvin olla kaksi koiraa ilman mitään ongelmaa, väliinpitämättöminä toisistaan. Mutta jos toinen koirista on pelkäävä ja näyttää sen, niin samassa jalkatilassa oleminen alkaa olla jo ahdistavaa molemmista koirista.

... kirjoitti:

"Lukemieni kirjojen perusteella (mm. Turid Rugaas) olen ymmärtänyt asian olevan juuri päinvastoin. Koirahan laumaeläimenä pyrkii välttämään kaikkia yksilöiden välisiä ristiriitoja." Juuri tästä syystähän koira pelkääkin, se haluaa pois ahdistavasta tilanteesta, se ei halua ristiriitaa toisen koiran kanssa. Joko se haluaa paeta itse paikalta tai sitten se yrittää, vielä jos on yhtään potkua jäljellä, säikyttää toisen pois (ärisee, että vaara menisi kauemmaksi) ei tarvitsisi ottaa yhteen sen kanssa. Siksi on täysin kästittämätöntä, että näitä koiria tuodaan hihnalla pakenemista rajoittaen toisten koirien iholle. Mikä tahansa "normaali koira" on välinpitämätön toisia koiria kohtaan. Mutta ei herranjestas sentään jos koira tuodaan väkisin iholle. Jokainen tietää omasta koirastaan sen sietorajan, miten lähellä toinen voi olla, joillakin se alue on suurempi, joitakin pelokkaita alkaa jo ahdistamaan kymmenien metrien päästä toinen koira. Junan vastakkaiset istuimet, joissa koirilla on yhteinen pieni jalkatila on hyvä esimerkki. Siinä voi ihan hyvin olla kaksi koiraa ilman mitään ongelmaa, väliinpitämättöminä toisistaan. Mutta jos toinen koirista on pelkäävä ja näyttää sen, niin samassa jalkatilassa oleminen alkaa olla jo ahdistavaa molemmista koirista.

Lue lisää

"Juuri tästä syystähän koira pelkääkin, se haluaa pois ahdistavasta tilanteesta, se ei halua ristiriitaa toisen koiran kanssa. Joko se haluaa paeta itse paikalta tai sitten se yrittää, vielä jos on yhtään potkua jäljellä, säikyttää toisen pois (ärisee, että vaara menisi kauemmaksi) ei tarvitsisi ottaa yhteen sen kanssa." Niin niin, mutta ajattelin tuota mainitsemaani ristiriitojen välttämistä myös sen toisen osapuolen kannalta. Siis sen koiran joka tulee pelokkaan koiran läheisyyteen ja havaitsee toisessa pelokkuuden. Väitteesi pelkureiden systemaattisesta "deletoimisesta" ei oikein sovi tähän ristiriitojen välttelyyn. Rauhoittelu ja välinpitämättömyys sopii paremminkin. En siis edelleenkään ymmärrä miksi/miten pelokkuus herättäisi muissa yksilöissä agressiivisuutta. "Siksi on täysin kästittämätöntä, että näitä koiria tuodaan hihnalla pakenemista rajoittaen toisten koirien iholle." No se on kyllä aivan älytöntä joka tapauksessa.

-jke- kirjoitti:

"Juuri tästä syystähän koira pelkääkin, se haluaa pois ahdistavasta tilanteesta, se ei halua ristiriitaa toisen koiran kanssa. Joko se haluaa paeta itse paikalta tai sitten se yrittää, vielä jos on yhtään potkua jäljellä, säikyttää toisen pois (ärisee, että vaara menisi kauemmaksi) ei tarvitsisi ottaa yhteen sen kanssa." Niin niin, mutta ajattelin tuota mainitsemaani ristiriitojen välttämistä myös sen toisen osapuolen kannalta. Siis sen koiran joka tulee pelokkaan koiran läheisyyteen ja havaitsee toisessa pelokkuuden. Väitteesi pelkureiden systemaattisesta "deletoimisesta" ei oikein sovi tähän ristiriitojen välttelyyn. Rauhoittelu ja välinpitämättömyys sopii paremminkin. En siis edelleenkään ymmärrä miksi/miten pelokkuus herättäisi muissa yksilöissä agressiivisuutta. "Siksi on täysin kästittämätöntä, että näitä koiria tuodaan hihnalla pakenemista rajoittaen toisten koirien iholle." No se on kyllä aivan älytöntä joka tapauksessa.

Lue lisää

...ristiriitojen välttämistä myös toisen kannalta. Se ei halua liian lähelleen pelkäävää koiraa, sillä se ei voi ennustaa pelkääjän reakointia. Se ei ymmärrä yhtään sen paremmin kuin muutkaan koirat, että se on hihnalla nyt pakotettu tähän tilanteeseen, se toinenkaan ei pääse pakoon, ei pääse sekään poistumaan epämiellyttävästä tilanteesta. Siksi se osoittaa agressivisuutta: mene siitä pois, läheisyytesi ei ole turvallista. Jos molemmat koirat olisivat vapaana, ne saisivat valita haluamansa turvallisen oloisen välimatkan ja olla välinpitämättömiä. Mutta kun ovat hihnassa, niin ne eivät voi pitää sitä välimatkaa, jolloin koira turvautuu hyökkäykseen, kun se kokee olonsa turvattomaksi toisen lähellä. Pelko laukaisee agression, eikä ne tilanteessa rohkeammat koiratkaan niin tyhmiä ole, etteivät ne sitä tiedä, että pelkäävä koira hyökkää joskus varoittamattakin. Siksi koira näyttää jo etukäteen, missä asetelmassa tässä ollaan, jos tulee tilanne, että alkaa isotella, kumpi on päällä, kumpi alla...

miksi miksi kirjoitti:

Onkohan siinä jotain väärää että koirat eivät välitä toisista koirista? Miksi niiden pitäisi välittää? Jos tungetaan saman neliömetrin sisälle yksi koiristani ja arka koira. Niin kyllä, väitän että koirani nuuskaisee kerran että mikäs sä olet, ja sitten käy makoilemaan. Ja edelleen otan myös esille sen asian että koira on koira ja eri rotuiset käyttäytyvät eri tavalla ja rotujen sisällä koirat käyttäytyvät eri tavalla. Miksi aina pitää hokea sitä että kun sudetkin tekevät näin, miksi koira ei saa olla koira. Minusta on hienoa että nykyään aletaan saamaan tosiaan tutkimustuloksia koirista. Aikaisemmin ne pohjautuivat aina suden käytökseen.

Lue lisää

pikaisen kontaktin uuteen tulijaan ja kääntävät sitten selkänsä, tai siirtyvät syrjemmälle nuuskimaan.

-jke- kirjoitti:

Ainakaan omassa koirassani ei pelkäävät koirat ole herättäneet mitään agressiivista käytöstä. En edes käsitä mihin moinen väitteesi perustuu. En ole koskaan sellaiseen törmännyt. Voit varmaan helposti nimetä jonkin tutkijan, kirjan tms. jossa näin väitetään asian olevan? Kerrankin tapasimme erään koiran, joka oli elänyt koko ikänsä maalla, yhden ainoan talon pihassa. Ei koskaan nähnyt lauman ulkopuolisia koiria. Koira oli sitten kaupungissa hoidossa. Kuten arvata saattaa, tämä yksilö pelkäsi kuollakseen muita koiria. Piipahdimme oman koirani kanssa tässä samaisessa asunnossa. Homma eteni niin, että oma koirani otti heti kaikki mahdolliset rauhoittavat signaalit käyttöön. Käänsi kylkensä, katsoi muualle, lähestyi aina kaartaen, aina paikoilleen jäädessään asettui makuulle... Tämän aktiivisen rauhoitteluvaiheen jälkeen koirani muuttui toden totta välinpitämättömäksi. Oli kuin toista koiraa ei olisikaan. Kävimme myös useita kertoja tämän jälkeen samaisessa paikassa ja aina tuo kyseinen kaava toistui. En minä tiedä miten asia on, mutta ainakaan omakohtaiset kokemukseni eivät tue väittämääsi "pelkääjien deletoimisesta". Lukemieni kirjojen perusteella (mm. Turid Rugaas) olen ymmärtänyt asian olevan juuri päinvastoin. Koirahan laumaeläimenä pyrkii välttämään kaikkia yksilöiden välisiä ristiriitoja. Nuo mainitut rauhoittavat signaalit ovat yksi työkalu tähän.

Lue lisää

Olen jke:n kanssa ja muutaman muun kirjoittajan, täysin samaa mieltä. Olemme mm matkustaneet junassa juuri pääsiäisenä niin että meidän vieressä kosketusetäisyydellä oli pelosta tärisevä spanieli. Mitä tekee noutajani, haukottelee ja venyttelee, käy maahan makaamaan. Kun matkaa on tehty tunnin verran, käy tämä vieras koira makaamaan niin että sen tassut koskevat koirani vatsaa ja siinä ne makaavat rauhallisina kummatkin. eli koirani yksinkertaisesti rauhoitti tuon pelkäävän koiran ja antoi sen tulla turvaan. Tämä kaikki tapahtui kun itse luin rauhallisena kirjaa. Tämän keskustelun vallitsevan teorian mukaan koirani olisi hyökännyt pelkäävän koiran päälle.

häh!!! kirjoitti:

Olen jke:n kanssa ja muutaman muun kirjoittajan, täysin samaa mieltä. Olemme mm matkustaneet junassa juuri pääsiäisenä niin että meidän vieressä kosketusetäisyydellä oli pelosta tärisevä spanieli. Mitä tekee noutajani, haukottelee ja venyttelee, käy maahan makaamaan. Kun matkaa on tehty tunnin verran, käy tämä vieras koira makaamaan niin että sen tassut koskevat koirani vatsaa ja siinä ne makaavat rauhallisina kummatkin. eli koirani yksinkertaisesti rauhoitti tuon pelkäävän koiran ja antoi sen tulla turvaan. Tämä kaikki tapahtui kun itse luin rauhallisena kirjaa. Tämän keskustelun vallitsevan teorian mukaan koirani olisi hyökännyt pelkäävän koiran päälle.

Lue lisää

oma koirani viestittää pentukoiralle vaarattomuuttaan heittäytymällä kyljelleen tai joissain tapauksissa jopa selälleen jalat pystyssä. Molossi kirjoitteli omasta koirastansa joka on pehmeä, mutta ei arka, ja tämä meidän tyyppi on juuri samanlainen, ennakkoluuloton ja utelias. Lähettelee rauhoittavia singnaaleja valtavalla arsenaalilla kun pääsee lähikontaktiin.

samaa mieltä, ainakin osittain. esim koirapuistossa kyseinen ilmiö esiintyy usein. Ollaan puistossa, siellä n. 3-7 koiraa ja portista tulee yksi uusi koira, pelokkaana sisään, omistaja irroittaa remmin ja lykkää sekaan, puistossa valmiina olevat koirat kiertelevät pelokasta koiraa joka saattaa näyttää hampaita kun on ahdistettuna johonkin nurkkaan tai muiden keskelle, yleensä silloin kaikki muut koirat ovat käyneet tämän pelokkaan koiran päälle.. ja valitettavasti olen joutunut todistamaan näitä tilanteita todella monia koirapuistossa missä ennen kävimme. siellä otetaan aina silmätikuksi se joka eniten pelkää.. ja todella typerää omistajalta heittää se pelokas koira muiden sekaan kun jo portin ulkopuolella näkee kuinka koira pelkää ja pistää vastaan kun omistaja yrittää saada koiraa sisään. ikinä en itse tekisi omalle koiralleni niin..

kanssa... kirjoitti:

samaa mieltä, ainakin osittain. esim koirapuistossa kyseinen ilmiö esiintyy usein. Ollaan puistossa, siellä n. 3-7 koiraa ja portista tulee yksi uusi koira, pelokkaana sisään, omistaja irroittaa remmin ja lykkää sekaan, puistossa valmiina olevat koirat kiertelevät pelokasta koiraa joka saattaa näyttää hampaita kun on ahdistettuna johonkin nurkkaan tai muiden keskelle, yleensä silloin kaikki muut koirat ovat käyneet tämän pelokkaan koiran päälle.. ja valitettavasti olen joutunut todistamaan näitä tilanteita todella monia koirapuistossa missä ennen kävimme. siellä otetaan aina silmätikuksi se joka eniten pelkää.. ja todella typerää omistajalta heittää se pelokas koira muiden sekaan kun jo portin ulkopuolella näkee kuinka koira pelkää ja pistää vastaan kun omistaja yrittää saada koiraa sisään. ikinä en itse tekisi omalle koiralleni niin..

Lue lisää

on sellainen puisto jossa koirat noin toimii? Eikä omistajat tee mitään? Kyllä ne suht. harvat kerrat mitä ollaan meidän haukun kanssa puistoilemassa käyty, ovat olleet ihan toisenlaisia. Toki sitä viimeksi tullutta kierretään ja kaarretaan ja yllytetään leikkiin mukaan, mutta että irvistellään ja käydään joukolla kimppuun. En ole koskaan tuollaista tilannetta nähnyt. Yhteenottoja tietysti sattuu, mutta silloin on kyseessä kaksi samanikäistä ja samaa sukupuolta olevaa hormoonikimppua ja yhdenkään ulkopuolisen koiran en ole vielä huomannut antavan apua sille joka on olevinaan kingi tai niskanpäällä.

Meidän haukku oli nuorena vähän sellainen arkajalka, joka ei itse aloittanut edes remmissä rähinää ennen toista, vaikka sitten vastasikin kun haaste heitettiin. Aitauksessa tuo kyllä otteli muutamankin kerran erään itteensä tuplakokoisen mutta samanikäisen dobbermanni-pojan kanssa, mutta kertaakaan ei kukaan muista aitauksessa samaan aikaan olleista koissuista tullut mukaan.

Väittäisin kyllä enemmän tuota urbaanilegendaksi että koirat heikompiaan joka tilanteessa deletoisi. Mitä itte olen omin silmin nähnyt niin se on nuoret ja useimmiten poikakoirat jotka yrittää senkkaa mitatata toistensa kirsuista. Ja erityisen korostuneesti tämä näkyy keväisin kun on useampia narttuja samaan aikaan kiimassa.

Ja nyt kun omani on jo vähän vanhempi, niin sen huomaa vielä tuplaselvemmin, joka kesä kun kasvaa uusi sukupolvi pentuja sukukypsään ikään ja näkee jossain kaksi koiraa tappelemassa niin voi olla lähes varma siitä että kyseessä on kaksi aika samanikäistä nuorta, useimmiten uroksia, jotka pullistelee kumpi on tämän kulmakunnan kingi. Oman koissun ei enää tarvi elvistellä mutta voi joskus antaa vähän nuoremmille kurinpalautusta.

Mutta kuten sanoit, jos joskus tuollaista näkisin en minäkään tekisi koiralleni niin...