Vinkki teille

Olipa kauniita kuvia ja musiikkia. Minä usein suren sitä, että ihminen on erkaantunut luonnosta. Joskus ihminen oli osa luontoa, ja onneksi sentään näin on vielä jossain päin maailmaa. Saattaa kuulostaa turhalta valittamiselta, mutta suren myös intiaanien kohtaloa (tuosta videosta se tuli mieleen). Valkoinen ihminen meni uudelle mantereelle ja pilasi kaiken. No mutta, suremiset sikseen! Ulkona on kaunis, melkeinpä kesäinen päivä!

peruselementti kirjoitti:

Olipa kauniita kuvia ja musiikkia. Minä usein suren sitä, että ihminen on erkaantunut luonnosta. Joskus ihminen oli osa luontoa, ja onneksi sentään näin on vielä jossain päin maailmaa. Saattaa kuulostaa turhalta valittamiselta, mutta suren myös intiaanien kohtaloa (tuosta videosta se tuli mieleen). Valkoinen ihminen meni uudelle mantereelle ja pilasi kaiken. No mutta, suremiset sikseen! Ulkona on kaunis, melkeinpä kesäinen päivä!

Suomen kalevalaisella kansalla on melko tukevasti jalat maassa ja sen mullassa. Suomalaisilla on mökkikulttuuri ja ehkä vain suurimpien kaupunkien cityissä ei näe luontoa. Sinisinä siintävät järvet, savusaunat rannoilla, viikonloppuvapaat. Mikäpä siinä on mökin omistajilla kuopsutella perunapenkkiänsä. Kalevan kansa on niitä viimeisiä mohikaaneja jotka ylläpitävät yhteyttä luontoon. Tilanne Amerikan suurkaupungeissa voi olla erilainen. Tosin jopa New Yorkissa on valtava keskuspuisto joka tarjoaa joitain rippeitä luonnosta, aarnimetsää tosin ei ole tarjolla. Kyse on siitä että käytämmekö mahdollisuudet virkistäytymiseen hyödyksi. Netti tarjoaa uudenlaista "aineetonta ja henkistä" sosiaalista kontaktia, sen vastapainoksi olisi hyvä olla "perinteiset" kontaktimuodot hallussa. Amerikan intiaanien uskomuksissa on Äiti Maa ja Isä Taivas, jota Suureksi Valkoiseksi Hengeksi kutsuvat. Uskonto on hyvin maanläheistä. Äiti Maa tarjoaa sadolle kasvualustan ja sen syleilyssä asumme ja oleilemme. Suuri Henki, maskuliininen prinsiippi, tarjoaa taivaalta aurinkopaistetta joka kasvattaa Äiti Maan satoa. Äiti ja Isä yhdessä muodostavat kokonaisuuden, mikä kasvattaa luontoa. Alkuperäiskansoilla kuolema on tavallinen juttu. Luonnon kiertokulku ymmärretään vaistonvaraisesti. Kun on surun aika, niin surraan, kun on ilon aika niin iloitaan. Tunteiden kiertokulku kuuluu luontoon, se on osa luonnon toimintaa. Jos on katsonut millaisia hautajaisia alkuperäiskansoilla on, niin saattaa yllättyä. Hautajaisissa surraan oikein huutamalla ja itkemällä, luonnonmukaisesti ei pidätellä tunteita ja vainajan ruumis on monesti esillä kaiken kansan nähtävillä kunnes viedään hautaan, poltetaan tai viedään torniin missä petolinnut saavat ne ravinnokseen. Kun on ilon juhla, niin iloa ei pidätellä. Alkuperäisihmisen voi sanoa elävän täysillä, hän on täysillä mukana siinä mitä hän tekee. Tämäntyyppisen elämäntyylin palkinnoksi saavat terveemmän psyyken. Osataan ahdistua 100% kunnolla kun ahdistaa. Ahdistus purkautuu saman tien eikä jää varastoon. Cityihminen kun oppii vuoksen ja luoteen, että tunteet tulevat ja menevät luonnonmukaisesti pidättelemättä, niin yhteys luontoon alkaa muodostua varmastikin uudelleen.

kokija kirjoitti:

Suomen kalevalaisella kansalla on melko tukevasti jalat maassa ja sen mullassa. Suomalaisilla on mökkikulttuuri ja ehkä vain suurimpien kaupunkien cityissä ei näe luontoa. Sinisinä siintävät järvet, savusaunat rannoilla, viikonloppuvapaat. Mikäpä siinä on mökin omistajilla kuopsutella perunapenkkiänsä. Kalevan kansa on niitä viimeisiä mohikaaneja jotka ylläpitävät yhteyttä luontoon. Tilanne Amerikan suurkaupungeissa voi olla erilainen. Tosin jopa New Yorkissa on valtava keskuspuisto joka tarjoaa joitain rippeitä luonnosta, aarnimetsää tosin ei ole tarjolla. Kyse on siitä että käytämmekö mahdollisuudet virkistäytymiseen hyödyksi. Netti tarjoaa uudenlaista "aineetonta ja henkistä" sosiaalista kontaktia, sen vastapainoksi olisi hyvä olla "perinteiset" kontaktimuodot hallussa. Amerikan intiaanien uskomuksissa on Äiti Maa ja Isä Taivas, jota Suureksi Valkoiseksi Hengeksi kutsuvat. Uskonto on hyvin maanläheistä. Äiti Maa tarjoaa sadolle kasvualustan ja sen syleilyssä asumme ja oleilemme. Suuri Henki, maskuliininen prinsiippi, tarjoaa taivaalta aurinkopaistetta joka kasvattaa Äiti Maan satoa. Äiti ja Isä yhdessä muodostavat kokonaisuuden, mikä kasvattaa luontoa. Alkuperäiskansoilla kuolema on tavallinen juttu. Luonnon kiertokulku ymmärretään vaistonvaraisesti. Kun on surun aika, niin surraan, kun on ilon aika niin iloitaan. Tunteiden kiertokulku kuuluu luontoon, se on osa luonnon toimintaa. Jos on katsonut millaisia hautajaisia alkuperäiskansoilla on, niin saattaa yllättyä. Hautajaisissa surraan oikein huutamalla ja itkemällä, luonnonmukaisesti ei pidätellä tunteita ja vainajan ruumis on monesti esillä kaiken kansan nähtävillä kunnes viedään hautaan, poltetaan tai viedään torniin missä petolinnut saavat ne ravinnokseen. Kun on ilon juhla, niin iloa ei pidätellä. Alkuperäisihmisen voi sanoa elävän täysillä, hän on täysillä mukana siinä mitä hän tekee. Tämäntyyppisen elämäntyylin palkinnoksi saavat terveemmän psyyken. Osataan ahdistua 100% kunnolla kun ahdistaa. Ahdistus purkautuu saman tien eikä jää varastoon. Cityihminen kun oppii vuoksen ja luoteen, että tunteet tulevat ja menevät luonnonmukaisesti pidättelemättä, niin yhteys luontoon alkaa muodostua varmastikin uudelleen.

On mieltäylentävää lukea juttujasi! Piristävä poikkeus täällä. Olen selaillut tämän palstan kirjoituksia viime viikkoina, ja oikeasti olen aika järkyttynyt. Toisaalta, en ole kovin yllättynytkään.

peruselementti kirjoitti:

On mieltäylentävää lukea juttujasi! Piristävä poikkeus täällä. Olen selaillut tämän palstan kirjoituksia viime viikkoina, ja oikeasti olen aika järkyttynyt. Toisaalta, en ole kovin yllättynytkään.

No tämä on tällaista tajunnanvirtaa. Olen viime aikoina ajatellut että liiallinen metafyysinen spekulaatio on turhaa ja tosiaan maanläheiset lähestymistavat tuovat tähän hetkeen ja ihmisen elämään. Ihmisinähän meidän on elettävä ja enkeleitä emme ole joten turha yrittää sellaiseksi muuttua tai täyttää tajuntaansa ylenmääräisillä ruusunpunaisilla taivaskuvitelmilla tai kiirastulimaisilla sarvipäillä. Minulle on kaikkein haastavinta pysytellä jalat maassa koska melkein koko ikäni olen harrastanut metafysiikan tutkimuksia. Olisi hyvin helppoa leijua aamusta iltaan "sfääreissä" kun se luonnostaan onnistuu. Haaste metafyysikoille on olla tavallinen, ihan tavallinen mattimeikäläinen, jopa vähän tylsäkin. Sen voisi katsoa olevan jopa koko loppuelämäni tavoite, olla mahdollisimman tavallinen. Onko tämä sitten mieltäylentävää, en tiedä, kymmensormiharjoittelusta tämä kyllä käy. Minusta hieno juttu on jos palstoilla on vaihtoehtoisia näkökulmia. Kristinuskon näkökulmaa harvemmin tulee edustettua koska sitä on hyvin paljon näillä palstoilla. Se on hyvin tuttu lähestymistapa, olenhan entinen fundiskristitty. Vastapainon vuoksi olen valinnut kaikki mahdolliset muut lähestymistavat mitä pähän pälkähtää, koska ajattelen että "kaikki tiet vievät Roomaan". Kaikki mitä päähän pälkähtää ja kirjoitetaan on sitä "Jumalaa", siksi näkökulmien pienoisilla eroavaisuuksilla ei suurta merkitystä. Tärkeää on se, että hyväksyykö sen, että toisella saa olla aivan päinvastainen näkökulma ja että se ainakin periaatteessa aivan yhtä hyvä. Kukin muodostaa lähestymistavansa omista lähtökohdistaan käsin ja siksi kaikilla varmastikin perusteet miksi ajattelee niin kuin ajattelee. Siksi ei pitäisi koettaa muuttaa toisen katsantokantoja. Kannat muuttuvat/tarkentuvat elämän juoksussa muutenkin ilman tietoisia muuttamisia. Kun tulee uusia kokemuksia, niin kanta elämään tarkentuu. Filosofia oppiaineena, myös itämaiset filosofiat mukaanluettuna antavat työkaluja hahmottaa sitä että mitä mieltä sitä haluaa alkaa olemaan. Kaikkein hölmöintä olisi opettaa kouluissa vain yhtä maailmannäkemystä, oli se kuinka hyvälta tuntuva tahansa. Nykyään näin ei enää tehdäkään vaan on lukiossa pakollinen filosofia oppiaineena. Psykologian pakollisuutta on harkittu mutta se ei vielä ole mennyt läpi. Minusta filosofoinnit ja jopa parapsykologiset tutkimukset ovat paikallaan kunhan pohjavire on vahvasti maanläheinen. On tullut nähtyä hurahtaneita rajatiedon ihmisiä sekä hihhuloituneita uskovaisia muutamasta eri uskontokunnasta. Hurahtaminen olisi voitu ehkä estää painottamalla kunnon struktuuria arjessa: kunnon hikilenkki tai sählymatsi kolme kertaa viikossa (mieluiten sosiaalista liikuntaa), riittävät yöunet ja mahdollisuuksien mukaan päivätyö. Että eletään vaan niinkuin parhaaksi katsotaan, virheitä emme voi välttää missään tapauksessa. Virheistä ihminen oppii ja virheet eivät todellakaan ole mikään synti. Ihmisen pitää tehdä virheitä jotta voisi oppia. Syntiä ei olekaan. Se on kehityksen merkki jos "tekevälle sattuu". Tämmöistä stooria.. mummoni sanoi että jokainen taaplaa tyylillään ja maailma muuttuu ja me muutumme maailman kanssa.

Ennen ihminen oli suorassa yhteydessä luontoon,kun työt tehtiin kästyönä. Nykyisenä koneellistumiden aikan tuo yhteys on katkennut,ja se näkyy yhteiskunnassa lisääntyvinä sairauksina,vaikka on keksitty uusia tehokkaita lääkkeitä niiden parantamiseksi. Sivuvaikutuksina tulee uusia sairauksia parannetun tilalle Kun olin 5 vuotias eksyin metsään,ja minulle tuli kauhea hätä kun tiennyt missä olin Itkin ja kävelin,tulin puron rantaan Siinä minä puron rannalla istuin itkin Luonto pelotti ympärillä Siinä itkiessäni katsoin ympärilleni ja yhtä äkkiä havahtuin ja huomasin,että eihän se pelottava ollutkaan,vaan se alkoi näyttämään ystävälliseltä ja rauhoittavalta,joka suojeli olemassaolollaan minua. Rauhoituin ja katselin ympärilleni,huomasin pitkospuut, jotka menivät puron yli ja muistin, että niitä pitkinhän minä tulin tänne Kävelin pikosputa pitkin puron yli ja edelleen polkua pitkin ja huomasin tutun näköisiä taloja Sen jälkeen en ole pelännyt luonnossa kulkemista, enkä elämää yleensä En ymmärtänyt sitä silloin,vasta vuosia myöhemmin tuo erilaisuuteni alkoi kiinnostamaanettä mistä se johtui,ymmärsin,että se alkoi tuosta tapahtumastja jatkunut koko elämäni ajan j

Miten tämä juttusi liittyy tähän, mahtoiko lipsahtaa väärään viestiketjuun? Ei millään pahalla.

peruselementti kirjoitti:

Miten tämä juttusi liittyy tähän, mahtoiko lipsahtaa väärään viestiketjuun? Ei millään pahalla.

Se liittyy oleellisesti luontoon,koska ihminen on myös osa tuota luontoa Ihminen erillisyyden harhassaan luulee olevansa luomakunnan kaikkivaltias ja tehdä luonnolle mitä se haluaa Ei auta,että käsitteelisesti ilmaistaan silmät auki kulkemista luonossa, todellinen näkeminen on paljon enemmån kuin näköaisti. Näemmekö,että luonnossa näkemämme kukan kauneus ja tuksu on sen rakkautta,eikä sillä ole muuta antaa kuin tuo kauneudensa,jonka se antaa kaikille se ohikulkeville.

arjuuna kirjoitti:

Se liittyy oleellisesti luontoon,koska ihminen on myös osa tuota luontoa Ihminen erillisyyden harhassaan luulee olevansa luomakunnan kaikkivaltias ja tehdä luonnolle mitä se haluaa Ei auta,että käsitteelisesti ilmaistaan silmät auki kulkemista luonossa, todellinen näkeminen on paljon enemmån kuin näköaisti. Näemmekö,että luonnossa näkemämme kukan kauneus ja tuksu on sen rakkautta,eikä sillä ole muuta antaa kuin tuo kauneudensa,jonka se antaa kaikille se ohikulkeville.

Tarkoitin lemmikin menettäminen -viestiä, johon myös vastasin. Että oliko se tullut väärään ketjuun. No, joka tapauksessa, mitä väliä :)

peruselementti kirjoitti:

Tarkoitin lemmikin menettäminen -viestiä, johon myös vastasin. Että oliko se tullut väärään ketjuun. No, joka tapauksessa, mitä väliä :)

Kansanosa enää paljoakaan luonnosta ymmärtää. He ovat casinoyrittäjiä ja pirun rikkaita tai sitten territoriossa eläviä surkimuksia joilla ei ole oikein elämän mahdollisuuksia köyhyydestä johtuen. Amerikan intiaanit ovat etääntyneet luonnosta kauemmas kuin meidän saamelaisemme. Jossain kaukoidässä voi tavata vielä noita alkuperäiskansoja joilla on kosketus luontoon. Valitettavasti nuo musiikit ja kauniit kuvat ovat osittain siloiteltua historiaa.

Amerikan native kirjoitti:

Kansanosa enää paljoakaan luonnosta ymmärtää. He ovat casinoyrittäjiä ja pirun rikkaita tai sitten territoriossa eläviä surkimuksia joilla ei ole oikein elämän mahdollisuuksia köyhyydestä johtuen. Amerikan intiaanit ovat etääntyneet luonnosta kauemmas kuin meidän saamelaisemme. Jossain kaukoidässä voi tavata vielä noita alkuperäiskansoja joilla on kosketus luontoon. Valitettavasti nuo musiikit ja kauniit kuvat ovat osittain siloiteltua historiaa.

että se nimenomaan on historiaa. Valkolaisten tarpeita varten ne casinotkin sinne on luotu, kuinkas muuten. Tuskinpa he olisivat erkaantuneet luonnosta jos olisivat saaneet rauhassa jatkaa eloaan. Kai tämä nykyinen meno oli väistämätöntä. Kuten aiemmin sanoin, onneksi tosiaan on vielä alkuperäiskansoja, jotka ovat saaneet olla (toistaiseksi) jotakuinkin rauhassa.

ymmärtänyt sanomaani. Enkä minä sinun :)