Kaikki on

Neljännes maailman väestöstä elää köyhyydessä, 1,3 miljardia sinnittelee hengissä alle dollarilla päivässä, ihmisistä miljardi on lukutaidottomia, 1,3 miljardilla ei ole käytettävissään puhdasta juomavettä, 1 miljardi on nälissään joka päivä.
Olisi se vaan hienoa jos hyvinvoivat dieetti-intoilijat, roskaruoalla mässäilijät, euronarsistit & kumppanit tajuaisivat että kaikki voisivat voida hyvin, jos maapallon hedelmällisempiin ja kehittyneempiin osiin syntyneet ymmärtäisivät luopua "kaverille ei jätetä"-hälläväliätyylistään.
Hällä väliä muista kuin itsestä ja omasta navasta, jossa pitää olla hianompi napakoru kuin kellään...Vai oliskohan aika itse kunkin katsoa muuallekin kuin peiliin ja tajuta jotain?

Monet baha'i-yhteisön ajamista asioista on kyllä hyviä, jopa niin että kristittyjen ois pitäny näissä asioissa ole esimerkkeinä. Yks asia joka mua ehkä eniten kristityissä suututti, sillon kun itse olin vielä Jumala-näkemykseltäni panteisti, oli just tämmönen "mitä luonnonsuojelulla ja muulla on väliä, kun tää maapallo kuitenkin tuhoutuu kohta, keskitytään me vaan Jeesukseen" -asenne.

No, onko se keskittymistä VAAN JEESUKSEEN? Olen sitä mieltä, että ei ole! Jos oikeesti keskityn Jeesukseen - joka on minulle todellinen Persoona ja Vapahtajani - niin Hän johtaa näkemään myös muut ihmiset ympärillä, luonnon kauneuden ym.

Väärä "...keskitytään me vaan Jeesukseen" -asenne on itse asiassa sen vastuun pakoilua minkä Jeesus elämään avaa: vastuu elää Jumalan yhteydessä ja kasvaa Hänen tuntemisessaan. Monta kertaa saarnataan kyllä "ristin ja veren" sanomaa, mutta saarnaajaltakin saattaa käytäntö unohtua. Arkipäivässä ristinkantamisen teologia merkitsee OMASTA LUOPUMISTA toisten hyväksi, TOTUUDESSA ELÄMISTÄ nautinnonhalun sijaan, KESTÄVIEN ELÄMÄNARVOJEN TOTEUTTAMISTA silloinkin kun inhimilliset tunteet vaatii jotakin muuta: nopeampaa, kiihdyttävämpää, äänekkäämpää.

En etsinyt onnea... en rakkautta... en oikeastaan edes uskonut sellaisten olemassaoloon rehellisessä sydämessä. Ihminen oli mielestäni peto ja kaikki rakkaus ja onni pinnallista pakenemista. Kuitenkin halusin TOTUUTTA ja sisimpäni pyyntö oli tämä: JOS on olemassa jokin Totuus, ihmisestä riippumaton ja kaikkialla paikkansa pitävä Yksi, tahdon löytää sen, maksoi mitä maksoi.

Sitä tietä tulin Jeesuksen syliin ja koin rakkauden. En jotakin utopiaa tai uskontoa, vaan uuden elämän olotilan yhteydessä. Arkipäivän kokemukseni kristillisyydessä on tämä: jos etsin onnea, kadotan totuuden tuntemisen, jos etsin totuutta ( = Jumalan tuntemista ) yli kaiken, löydän myös onnen. Tämä on oikeaa, toimivaa, jotakin sellaista joka todella "pelaa".

On toisarvoisia asioita, mutta se ei tarkoita että ne ois vähäpätöisiä. Jos laiminlyön toisarvoisia asioita, myös ensisijainen kärsii. Siksi en voi erottaa toisistaan esim. luonnonsuojelullisia arvoja (toissijaiset) ja Jeesuksen kanssa vaeltamista (ensisijainen). Elämä Jeesuksen yhteydessä on pohjimmiltaan rukousta, henk.koht. seurustelua Herran kanssa, mutta se toteutuu TÄMÄN MAAILMAN keskellä, jonne meidät on kutsuttu valoksi.

Kokemukseni mukaan ihminen voi löytää itsensä ja maailman vain Jeesuksen tuntemisen kautta, mutta siitä seuraa, että jos tahdot kasvaa Jeesuksen tuntemisessa sinun on suostuttava näkemään myös itsesi ja maailma. Jos ei suostu kohtaamaan itseään - myös niitä raadollisia ja parantumista vaativia kohtia itsessään - ei voi kasvaa myöskään Kristuksessa, eli Jeesuksen tuntemisessa.

Bahai-ismin ikävä puoli on se, että taas kerran, niinkuin usein ja yhä uudestaan, monia sinänsä hyviä asioita käytetään huonon ( = valheen ) välikappaleina. Bahaismi ei johda Jumalan luo, tie yhteyteen on Jumalan valmistama pelastus Jeesuksessa.

On kiva diggailla ihmisoikeuksia, naisten tasa-arvoa ym humanistisia arvoja ja etsiä jumalallisia värähtelyjä itsestään. Yltiöhumanistinen suvaitsevaisuus ei kuitenkaan koskaan voi olla totuuden mittapuu.

Totuus on yksi. Etsitään sitä!

Yhä edelleen on riivaavia henkivaltoja, eksyttäviä pimeyden voimia, joilla ei ole mitään ihmisten henkisiä harrastuksia ja uskonnollisuuksia vastaan, päinvastoin, kunhan vaan ihmiset saadaan pidettyä erossa todellisesta Jeesuksesta ja sovitustyöstä.

Itse tulin aikoinaan tähän rukoukseen monien vaiheiden kautta, joiden päätteeksi minun oli pakko sanoa: "Jeesus, jos sinä oot oikeasti olemassa, JOS todella oot kuollu ristillä mun syntien tähden, osoita se minulle, tule elämääni ja anna kaikki syntini anteeksi."

Siitä alkoi tie, verraton tie. ETSIKÄÄ ENSIN JUMALAA, JA HÄNEN VANHURSKAUTTAAN niin siinä valossa löytyy oikea näkökulma myös muuhun. Ristin onnellisella tiellä. :)