Pakko toivoa

että elämä paranee tästä. Takana väkivaltainen avioliitto, mies kostaa edelleen kun hain eroa vuosia sitten. En uskalla kuvitellakkaan seurustelevani, pelkään että käy huonosti. Työpaikka meni kuukausi sitten, olen toistaiseksi vailla tuloja, velkainen omakotitalo ja monta lasta kotona...Pelkään alkoholisoituvani, isä kuoli viinaan, tosin tässä tilanteessa ei pysty edes viinaa ostamaan kun ei ruokaankaan ole rahaa. Ystävät menivät avioliiton aikana kun en voinut käydä missään etten saa mustasukkaiselta mieheltä turpaani, nyt olen yksin ja yksinäinen. En edes osaa enää hakeutua ihmisten seuraan. Nyt olisi aikaa tehdä kaikki keskenjääneet työt mutta kiinnostusta ei ole mihinkään. Harmaa kevätpäivä ei mitenkään nosta mielialaa.