1 000 000 euroa sille

vai miksi et ole siellä?

ja lukea Room 9:5.

....Pyhän Hengen Jumaluuden, kaikkivaltiuden. On reinaamista sanoa, että Jumalan Pyhä Henki ei olisi Jumala. Jumalan Henki teke sitä, mitä itse Jumala tekee ja Poika tekee sitä, mitä itse Jumala tekee. Isä on Pojassa ja Poika on Isässä. Heissä on myöskin Pyhä Henki. Kaikki nämä yhdessä ovat; Jumala. Pyhä Henki jumaluuden 3:s persoona, «Matt. 28:19»; «2. Kor. 13:13». P:n H:n persoona ilmenee hänen ominaisuuksistaan ja töistään. Hän on osallisena luomisessa ja siksi kaikkivaltias, «1. Moos. 1:2»; «Job 26:13»; «Job 33:4»; «Ps. 104:30». P. H. tekee ihmisille mahdolliseksi saada ja lausua jumalallisia ilmoituksia, «4. Moos. 11:25»; «2. Sam. 23:2». Jumala antaa omillensa P:n H:n, «Ps. 51:12»; «Joel 2:28»; «Miika 3:8»; «Sak. 4:6». Hän on pyhä, «Ps. 51:11», hyvä, «Ps. 143:10», tuomion ja puhdistuksen henki, «Jes. 4:4», Herran pelon h., «Jes. 11:2», armon ja rukouksen h., «Sak. 12:10». Näin ilmoittaa VT, jonka aikana P. H. toimii voimansa vapaudessa ilman ehtoja. UT:n aikana uskovat voivat saada P:n H:n. Jeesuksen kuoleman ja kuolleista nousemuksen siunaus on se, että hän lähetti P:n H:n asumaan uskoviinsa, «Joh. 7:39»; «Joh. 16:7»; «Ap. t. 2:33»; «Gal. 4:1-6». VT:ssa on ennustuksia tästä yleisestä Hengen vuodatuksesta, «Hes. 37:14»; «Hes. 39:29»; «Joel 2:28». Kansa saattoi vastustaa ja murehuttaa P:ää H:eä ja Jumala voi ottaa hänet poiskin, «Jes. 63:10»; «Jes. 32:15». UT:ssa P. H. ilmoitetaan selvästi jumaluuden persoonana, «Joh. 14:16», «Joh. 14:17», «Joh. 14:26»; «Joh. 15:26»; «Joh. 16:7-15»; «Matt. 28:19». Jeesus opetti opetuslapsilleen, että he rukoilemalla Isää saisivat P:n H:n, «Luuk. 11:13». Puhuessaan poismenostaan Jeesus lupasi itse rukoilla Isää lähettämään P:n H:n, Puolustajan olemaan omiensa kanssa, «Joh. 14:16». Kuolleista noustuaan hän antoi oppilailleen P:n H:n, «Joh. 20:22», mutta kehotti myös heitä odottamaan Hengen vuodatusta, «Luuk. 24:49»; «Ap. t. 1:8». Helluntaina kaikki uskovat saivat P:n H:n, «Ap. t. 2:1-4». Sen jälkeen, niin kauan kuin evankeliumia saarnattiin vain juutalaisille, uskovat, joiden päälle apostolit panivat kätensä, saivat P:n H:n, «Ap. t. 8:17»; «Ap. t. 9:17». Kun sitten evankeliumia julistettiin pakanoillekin, tuli P. H. ilman ehtoja uskoville, «Ap. t. 10:44»; «Ap. t. 11:15-18». Kaikki uskovat ovat syntyneet Hengestä, «Joh. 3:3», «Joh. 3:6»; «1. Joh. 5:1», ja Henki asuu heissä tehden ihmisen ruumiinkin temppelikseen, «1. Kor. 6:19»; «Room. 8:9-15»; «Gal. 4:6», he ovat kastetut Hengellä, «1. Kor. 12:12», «1. Kor. 12:13»; «1. Joh. 2:20», «1. Joh. 2:27», ja siten sinetöidyt Jumalalle, «Ef. 1:13»; «Ef. 4:30». Uskovat saavat P:n H:n (tulevat kastetuiksi Hengellä), he saavat täyttyä Hengellä yhä uudestaan, «Ap. t. 2:4»; «Ap. t. 4:29-31»; «Ef. 5:18». Jeesus on siinnyt P:stä H:stä, «Matt. 1:18-20»; «Luuk. 1:35»; saanut P:n H:n kasteessa, «Matt. 3:16»; «Mark. 1:10»; «Luuk. 3:22»; «Joh. 1:32», vaeltanut ja palvellut Hengessä, «Luuk. 4:1», «Luuk. 4:14». P. H. herätti Jeesuksen kuolleista, «Room. 8:11», ja on hänen todistajanaan armotalouden aikana, «Joh. 15:26»; «Joh. 16:8-11», «Joh. 16:13», «Joh. 16:14». Jeesus esittää uskovan suhteen P:ään H:een kolmenlaisena: Henki on "teidän kanssanne", «Joh. 14:16», "teidän päällänne", «Luuk. 24:49», "teissä", «Ap. t. 1:8». Edellisissä tapauksissa tarkoitetaan Jumalan lähestymistä vakuuttamaan synnistä, «Joh. 16:9», kirkastamaan Kristusta, «Joh. 16:14», lahjoittamaan uskoa, «Ef. 2:8», ja uudistamaan, «Joh. 3:16». P. H. asuu "teissä", so. uskovissa, «1. Kor. 3:16», antaakseen voiton lihasta, «Room. 8:2-4»; «Gal. 5:16», «Gal. 5:17»; «Gal. 5:22», «Gal. 5:23», vahvistaakseen heikkouttamme, «Room. 8:26», innoittaakseen rukoukseen, «Ef. 4:18», antaakseen pääsyn Isän tykö, «Ef. 2:18», tehdäkseen uskovalle lapseuden selväksi, «Gal. 4:6», sovittaakseen sanaa pyhitykseksi, «Ef. 5:26»; «2. Tess. 2:13»; «1. Piet. 1:2», esiintyäkseen välittäjänä, «Ap. t. 9:31»; «Room. 8:26». Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa, «Room. 8:9», eikä kukaan voi sanoa Jeesusta Herraksi, ellei puhu P:ssä H:ssä, «1. Kor. 12:3». Jumala ei anna Henkeä mitaten, «Joh. 3:34». P. H. on totuuden Henki, joka julistaa Jeesuksen omaa, «Joh. 15:26»; «Joh. 16:13». Syntiä P:ää H:eä vastaan voi uskomaton tehdä pilkkaamalla, «Matt. 12:31»; «Hepr. 10:29». Uskova voi murehuttaa Henkeä sallimalla pahaa elämässään tai sydämessään, «Ef. 4:30», «Ef. 4:31», sammuttamalla Hengen tottelemattomuudella, «1. Tess. 5:19». Oikea suhde Henkeen on antautuminen Hengen ohjaukseen, aina valmiina sallimaan Hengen "panna pois" kaikki, mikä estää hänen vaikutustaan, «Ef. 4:31». Jeesus sanoo, «Matt. 12:31», että Pyhän Hengen pilkkaa ei anneta anteeksi, vrt. «Mark. 3:29»; «Luuk. 12:10». Pyhän Hengen pilkka on paatumusta, joka kohdistuu ennen kaikkea pelastuksen prinsiipin, pyhityksen Hengen, kieltämiseen. Ne, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia, «Room. 8:14». Hengen työn pitää tapahtua jokaisen uskovan sydämessä, jos mieli heistä tulla Jumalan valtakunnan kansalaisia, niin että P. H. saa viedä heidät yhä enemmän salattuun elämään Kristuksessa, saattaa heidät inhoamaan heille luonnostaan rakasta syntiä ja vaeltamaan uskolle kuuliaisina. Tähdellisin merkitys P:llä H:llä on seurakunnan (ks. ) henkenä, «1. Kor. 3:12». Alkuseurakunnan tietoisuus Hengen osallisuudesta oli niin korkea, että apostolikokous saattoi lausua: "P. H. ja me olemme nähneet hyväksi", «Ap. t. 15:28». Juuri seurakunnan henkenä P:n H:n vaikutukset saavuttavat laajimmat mittasuhteensa, mutta silloin häntä ei saa sekoittaa ihmisten inhimilliseen yhteishenkeen. P:n H:n virka, kuvaannollisesti puhuen, on valmistaa Karitsan morsianta, so. Kristuksen seurakuntaa, vrt. Eleasaria, joka valmistaa morsiamen Iisakille, «1. Moos. 24». Kun tämä P:n H:n valmistava armonaika loppuu, silloin ei enää mikään muu voi pidättää laittomuuden salaisuutta, «2. Tess. 2:6». Hengen vertauskuvia ovat öljy, «Joh. 3:34»; «Hepr. 1:9»; vesi, «Joh. 7:38», «Joh. 7:39»; tuuli, «Ap. t. 2:2»; «Joh. 3:8»; tuli, «Ap. t. 2:3»; kyyhkynen, «Matt. 3:16»; sinetti, «Ef. 1:13»; «Ef. 4:30»; takaus, vakuus, «Ef. 1:14»