Uskonto, uskonnollisuus ja usko

Hei! Löysin tämän linkin, kun etsin apua alkoholiongelmasta kärsivälle lähimmäiselleni. Toivottavasti tästä olisi apua myös muillekkin: http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/linkit.htm

Tämä teksti on noilta samoilta sivuilta. Aivan mahtavaa kuvausta uskovan ihmisen vaelluksesta: Pyöräily Jumalan kanssa Aluksi ymmärsin Jumalan tarkkailijakseni, tuomarikseni, joka pitää kirjaa vääristä teoistani tietääkseen ansaitsenko taivaan tai helvetin kun kuolen. Hän oli kuin presidentti. Minä tunnistin hänen kuvansa, kun näin sen, mutta minä en tuntenut häntä todella. Mutta myöhemmin kun tunnistin korkeamman voimani, näytti siltä, että elämä oli pikemminkin kuin polkupyörä retki. Mutta se oli tandem pyörä ja huomasin, että Jumala oli takana auttaen minua polkemisessa. En oikein tiedä milloin hän ehdotti että vaihtaisimme paikkoja, mutta elämä ei ole ollut samaa sen jälkeen…elämä korkeamman voimani kanssa tarkoitan. Hän tekee elämästä jännittävän! Kun ohjaimet olivat minulla, minä tiesin tien. Se oli jokseenkin tylsä, mutta ennakoitavissa. Se oli lyhin matka kahden pisteen välillä. Mutta kun Hän otti johdon, hän tiesi ihastuttavia kiertoteitä, ylös vuoria ja läpi kivisten polkujen ja niskattaittavalla vauhdilla; ainoa mitä voin tehdä oli pitää kiinni! Vaikka se näytti hulluudelta hän sanoi: "polje." Minä huolestuin, olin ahdistunut ja kysyin. "Minne viet minua?" Hän nauroi eikä vastannut ja minä aloin oppia luottamaan. Unohdin tylsän elämäni ja astuin seikkailuun. Aina kun sanoin: "Minua pelottaa", hän nojautui taaksepäin ja kosketti kättäni. Hän vei minut ihmisten luokse, joilla oli lahjoja joita tarvitsin. Parantamisen, hyväksymisen ja ilon lahjoja. He antoi minulle lahjansa mukaani matkalleni, meidän matkallemme, Jumalan ja minun. Ja me lähdimme taas. Hän sanoi: "Anna lahjat pois; ne ovat ylimääräistä kuormaa, liian paljon painoa". Niin tein, ihmisille joita tapasimme, ja huomasin, että antaessani sain ja kuitenkin kuormamme oli kevyt. En luottanut häneen aluksi elämäni ohjaamisessa. Ajattelin, että hän pilaisi sen. Mutta hän tuntee pyöräilyn salat, tietää kuinka sen saa kääntymään ja selviytymään jyrkistä kulmista, hyppäämään yli korkeiden kallioiden ja lentämään lyhentäen pelottavia kohtia. Olen oppimassa olemaan vaiti ja polkemaan omituisimmissa paikoissa ja alan nauttia näköalasta sekä viileästä tuulesta kasvoillani yhdessä ihastuttavan ainaisen kumppanini, korkeamman voimani kanssa. Ja kun olen varma, etten enää voi tehdä enempää, hän vain hymyilee ja sanoo: "Polje."

Tämä teksti on noilta samoilta sivuilta. Aivan mahtavaa kuvausta uskovan ihmisen vaelluksesta: Pyöräily Jumalan kanssa Aluksi ymmärsin Jumalan tarkkailijakseni, tuomarikseni, joka pitää kirjaa vääristä teoistani tietääkseen ansaitsenko taivaan tai helvetin kun kuolen. Hän oli kuin presidentti. Minä tunnistin hänen kuvansa, kun näin sen, mutta minä en tuntenut häntä todella. Mutta myöhemmin kun tunnistin korkeamman voimani, näytti siltä, että elämä oli pikemminkin kuin polkupyörä retki. Mutta se oli tandem pyörä ja huomasin, että Jumala oli takana auttaen minua polkemisessa. En oikein tiedä milloin hän ehdotti että vaihtaisimme paikkoja, mutta elämä ei ole ollut samaa sen jälkeen…elämä korkeamman voimani kanssa tarkoitan. Hän tekee elämästä jännittävän! Kun ohjaimet olivat minulla, minä tiesin tien. Se oli jokseenkin tylsä, mutta ennakoitavissa. Se oli lyhin matka kahden pisteen välillä. Mutta kun Hän otti johdon, hän tiesi ihastuttavia kiertoteitä, ylös vuoria ja läpi kivisten polkujen ja niskattaittavalla vauhdilla; ainoa mitä voin tehdä oli pitää kiinni! Vaikka se näytti hulluudelta hän sanoi: "polje." Minä huolestuin, olin ahdistunut ja kysyin. "Minne viet minua?" Hän nauroi eikä vastannut ja minä aloin oppia luottamaan. Unohdin tylsän elämäni ja astuin seikkailuun. Aina kun sanoin: "Minua pelottaa", hän nojautui taaksepäin ja kosketti kättäni. Hän vei minut ihmisten luokse, joilla oli lahjoja joita tarvitsin. Parantamisen, hyväksymisen ja ilon lahjoja. He antoi minulle lahjansa mukaani matkalleni, meidän matkallemme, Jumalan ja minun. Ja me lähdimme taas. Hän sanoi: "Anna lahjat pois; ne ovat ylimääräistä kuormaa, liian paljon painoa". Niin tein, ihmisille joita tapasimme, ja huomasin, että antaessani sain ja kuitenkin kuormamme oli kevyt. En luottanut häneen aluksi elämäni ohjaamisessa. Ajattelin, että hän pilaisi sen. Mutta hän tuntee pyöräilyn salat, tietää kuinka sen saa kääntymään ja selviytymään jyrkistä kulmista, hyppäämään yli korkeiden kallioiden ja lentämään lyhentäen pelottavia kohtia. Olen oppimassa olemaan vaiti ja polkemaan omituisimmissa paikoissa ja alan nauttia näköalasta sekä viileästä tuulesta kasvoillani yhdessä ihastuttavan ainaisen kumppanini, korkeamman voimani kanssa. Ja kun olen varma, etten enää voi tehdä enempää, hän vain hymyilee ja sanoo: "Polje." Jatketaan "polkemista"!!! terv."systeri" ninni :)

näkymätön ninni kirjoitti:

Tämä teksti on noilta samoilta sivuilta. Aivan mahtavaa kuvausta uskovan ihmisen vaelluksesta: Pyöräily Jumalan kanssa Aluksi ymmärsin Jumalan tarkkailijakseni, tuomarikseni, joka pitää kirjaa vääristä teoistani tietääkseen ansaitsenko taivaan tai helvetin kun kuolen. Hän oli kuin presidentti. Minä tunnistin hänen kuvansa, kun näin sen, mutta minä en tuntenut häntä todella. Mutta myöhemmin kun tunnistin korkeamman voimani, näytti siltä, että elämä oli pikemminkin kuin polkupyörä retki. Mutta se oli tandem pyörä ja huomasin, että Jumala oli takana auttaen minua polkemisessa. En oikein tiedä milloin hän ehdotti että vaihtaisimme paikkoja, mutta elämä ei ole ollut samaa sen jälkeen…elämä korkeamman voimani kanssa tarkoitan. Hän tekee elämästä jännittävän! Kun ohjaimet olivat minulla, minä tiesin tien. Se oli jokseenkin tylsä, mutta ennakoitavissa. Se oli lyhin matka kahden pisteen välillä. Mutta kun Hän otti johdon, hän tiesi ihastuttavia kiertoteitä, ylös vuoria ja läpi kivisten polkujen ja niskattaittavalla vauhdilla; ainoa mitä voin tehdä oli pitää kiinni! Vaikka se näytti hulluudelta hän sanoi: "polje." Minä huolestuin, olin ahdistunut ja kysyin. "Minne viet minua?" Hän nauroi eikä vastannut ja minä aloin oppia luottamaan. Unohdin tylsän elämäni ja astuin seikkailuun. Aina kun sanoin: "Minua pelottaa", hän nojautui taaksepäin ja kosketti kättäni. Hän vei minut ihmisten luokse, joilla oli lahjoja joita tarvitsin. Parantamisen, hyväksymisen ja ilon lahjoja. He antoi minulle lahjansa mukaani matkalleni, meidän matkallemme, Jumalan ja minun. Ja me lähdimme taas. Hän sanoi: "Anna lahjat pois; ne ovat ylimääräistä kuormaa, liian paljon painoa". Niin tein, ihmisille joita tapasimme, ja huomasin, että antaessani sain ja kuitenkin kuormamme oli kevyt. En luottanut häneen aluksi elämäni ohjaamisessa. Ajattelin, että hän pilaisi sen. Mutta hän tuntee pyöräilyn salat, tietää kuinka sen saa kääntymään ja selviytymään jyrkistä kulmista, hyppäämään yli korkeiden kallioiden ja lentämään lyhentäen pelottavia kohtia. Olen oppimassa olemaan vaiti ja polkemaan omituisimmissa paikoissa ja alan nauttia näköalasta sekä viileästä tuulesta kasvoillani yhdessä ihastuttavan ainaisen kumppanini, korkeamman voimani kanssa. Ja kun olen varma, etten enää voi tehdä enempää, hän vain hymyilee ja sanoo: "Polje." Jatketaan "polkemista"!!! terv."systeri" ninni :)

hups heijaa... No nyt toimi sormet vikkelämmin kuin pääkoppa. Tulipahan laitettua sama teksti kahteen kertaan. Mutta jatketaan "polkemista"!!! terv."systeri" ninni :)

näkymätön ninni kirjoitti:

Tämä teksti on noilta samoilta sivuilta. Aivan mahtavaa kuvausta uskovan ihmisen vaelluksesta: Pyöräily Jumalan kanssa Aluksi ymmärsin Jumalan tarkkailijakseni, tuomarikseni, joka pitää kirjaa vääristä teoistani tietääkseen ansaitsenko taivaan tai helvetin kun kuolen. Hän oli kuin presidentti. Minä tunnistin hänen kuvansa, kun näin sen, mutta minä en tuntenut häntä todella. Mutta myöhemmin kun tunnistin korkeamman voimani, näytti siltä, että elämä oli pikemminkin kuin polkupyörä retki. Mutta se oli tandem pyörä ja huomasin, että Jumala oli takana auttaen minua polkemisessa. En oikein tiedä milloin hän ehdotti että vaihtaisimme paikkoja, mutta elämä ei ole ollut samaa sen jälkeen…elämä korkeamman voimani kanssa tarkoitan. Hän tekee elämästä jännittävän! Kun ohjaimet olivat minulla, minä tiesin tien. Se oli jokseenkin tylsä, mutta ennakoitavissa. Se oli lyhin matka kahden pisteen välillä. Mutta kun Hän otti johdon, hän tiesi ihastuttavia kiertoteitä, ylös vuoria ja läpi kivisten polkujen ja niskattaittavalla vauhdilla; ainoa mitä voin tehdä oli pitää kiinni! Vaikka se näytti hulluudelta hän sanoi: "polje." Minä huolestuin, olin ahdistunut ja kysyin. "Minne viet minua?" Hän nauroi eikä vastannut ja minä aloin oppia luottamaan. Unohdin tylsän elämäni ja astuin seikkailuun. Aina kun sanoin: "Minua pelottaa", hän nojautui taaksepäin ja kosketti kättäni. Hän vei minut ihmisten luokse, joilla oli lahjoja joita tarvitsin. Parantamisen, hyväksymisen ja ilon lahjoja. He antoi minulle lahjansa mukaani matkalleni, meidän matkallemme, Jumalan ja minun. Ja me lähdimme taas. Hän sanoi: "Anna lahjat pois; ne ovat ylimääräistä kuormaa, liian paljon painoa". Niin tein, ihmisille joita tapasimme, ja huomasin, että antaessani sain ja kuitenkin kuormamme oli kevyt. En luottanut häneen aluksi elämäni ohjaamisessa. Ajattelin, että hän pilaisi sen. Mutta hän tuntee pyöräilyn salat, tietää kuinka sen saa kääntymään ja selviytymään jyrkistä kulmista, hyppäämään yli korkeiden kallioiden ja lentämään lyhentäen pelottavia kohtia. Olen oppimassa olemaan vaiti ja polkemaan omituisimmissa paikoissa ja alan nauttia näköalasta sekä viileästä tuulesta kasvoillani yhdessä ihastuttavan ainaisen kumppanini, korkeamman voimani kanssa. Ja kun olen varma, etten enää voi tehdä enempää, hän vain hymyilee ja sanoo: "Polje."

Kirjoitus on varsin kaunis, mutta itse koen Jumalan Jeesuksen viitoittaman tien toisenlaisena. Mieleeni tuli sellainen kortti jossa oli kahdet jalanjäljet ja kun matkaaja katsoi taakseen näki vain yhdet, enne uskoontuloaan. Hän kysyi Jeesukselta että missä olit silloin kun sinua tarvitsin. Jeesus vastasi tähän että kannoin sinua. Mielestäni tämä näkemys on oikeellisempi sillä kun me pääsemme totuuden tuntoon Jeesuksessa antaa Herra meille rakkaudestaan vastuuta ja saamme itse astua puikkoihin, ja tiedämme Herran kulkevan kanssamme. Kirjoituksesta jonka annoit paistaaa lävitse New-Age kultti, jota myös tuntuu olevan Koiviston torontolaisuudessa. Tavallaan sellaisessa ihminen pikemminkin pakenee ylpeyteen ja jättää vastuun Jumalalle. Toki Jumala varjelee uskovan matkaa, mutta monessa tapauksessa kyse on vastuuttomuuteen siirtymisessä. Otetaankin jumalaksi autuuden kiertotiet, ja oletetaan, että saamme ihanuutta ja ystäväpiiriä, iloa ja sirkushuveja. Minä en näe Jumalaa sellaisena, vaan Totuutena, ja se tie on suora. Omat tiemme ovat kiertoteitä. Tehtävämme on kantaa taakkoja ja olla ihmeiden tekijöitä, ei niiden perässä juoksijoita. Monella on mukanaan ihmisjeesus, eikä todellinen ylösnoussut vapahtaja. Kaunishan se kirjoitus silti on.

,mutta kirjoitti:

Kirjoitus on varsin kaunis, mutta itse koen Jumalan Jeesuksen viitoittaman tien toisenlaisena. Mieleeni tuli sellainen kortti jossa oli kahdet jalanjäljet ja kun matkaaja katsoi taakseen näki vain yhdet, enne uskoontuloaan. Hän kysyi Jeesukselta että missä olit silloin kun sinua tarvitsin. Jeesus vastasi tähän että kannoin sinua. Mielestäni tämä näkemys on oikeellisempi sillä kun me pääsemme totuuden tuntoon Jeesuksessa antaa Herra meille rakkaudestaan vastuuta ja saamme itse astua puikkoihin, ja tiedämme Herran kulkevan kanssamme. Kirjoituksesta jonka annoit paistaaa lävitse New-Age kultti, jota myös tuntuu olevan Koiviston torontolaisuudessa. Tavallaan sellaisessa ihminen pikemminkin pakenee ylpeyteen ja jättää vastuun Jumalalle. Toki Jumala varjelee uskovan matkaa, mutta monessa tapauksessa kyse on vastuuttomuuteen siirtymisessä. Otetaankin jumalaksi autuuden kiertotiet, ja oletetaan, että saamme ihanuutta ja ystäväpiiriä, iloa ja sirkushuveja. Minä en näe Jumalaa sellaisena, vaan Totuutena, ja se tie on suora. Omat tiemme ovat kiertoteitä. Tehtävämme on kantaa taakkoja ja olla ihmeiden tekijöitä, ei niiden perässä juoksijoita. Monella on mukanaan ihmisjeesus, eikä todellinen ylösnoussut vapahtaja. Kaunishan se kirjoitus silti on.

http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/default.htm Tuo kaunis kirjoitus löytyy em. sivuilta. Löysin sen etsiessäni apua alkoholiongelmasta kärsivälle lähimmäiselleni. En ole tutustunut aiemmin mainitsemiisi New-Age kulttiin tai torontolaisuuteen, joten en osaa ottaa kantaa tähän kommenttiin. Sivut vaikuttivat minusta asiallisilta, mutta jos näet niissä "vastuuttomuutta" tai "sirkushuveja", niin voisitko ystävällisesti informoida minua ja palstan lukijoita, etten ketään erehdyksessä eksytä väärille sivuille. terv.ninni

näkymätön ninni kirjoitti:

http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/default.htm Tuo kaunis kirjoitus löytyy em. sivuilta. Löysin sen etsiessäni apua alkoholiongelmasta kärsivälle lähimmäiselleni. En ole tutustunut aiemmin mainitsemiisi New-Age kulttiin tai torontolaisuuteen, joten en osaa ottaa kantaa tähän kommenttiin. Sivut vaikuttivat minusta asiallisilta, mutta jos näet niissä "vastuuttomuutta" tai "sirkushuveja", niin voisitko ystävällisesti informoida minua ja palstan lukijoita, etten ketään erehdyksessä eksytä väärille sivuille. terv.ninni

Sinänsä en usko, että tuo kirjoitus voi itsessään harhaanjohtaa ketään. Ja ne, jotka ovat jo kulkemassa harhaanjohdetuina, eivät kyllä tuon kirjoituksen kautta tule sen enempää harhaajohdetuiksi. Mutta, koska kysyit niin tuon pienen selvennyksen vielä. Todellinen usko on Jumalassa Jeesuksessa Kristuksessa. En tarkoita kuitenkaan tekopyhyyttä, mutta tämän ajan vitsaus ja suuri eksytys on tehdä ns. kaikenkansan minä-jumala joka ei liiemmin kehoita tai varoita tulevista. Kuitenkin Totuudella on myös se karvaskin puolensa. Kirjoituksesta uhkuu sana Jumala mutta New-age tyylisessä mitäänsanomattomassa muodossaan, (korkeamman voimani) ikäänkuin jonain mystisenä massana vain joka vie ihmistä kuin ajattelematonta olentoa. Sen pyrkimys on kuitenkin paha, ja aikaansaa ympärille välinpitämättömyyttä. "Tässä minä vain ajelehdin Jumalassa" Torontolaisuus on sellaista hihhulointia sanan varsinaisessa merkityksessään. Nauruherätystä, itkuilua, pyörimistä ja muuta tunteilua. Ihmiset lähtevät juoksemaan tunteilujen perässä, mutta todellinen usko siinä ei ole kyseessä. En tarkoita ettäkö usko haudanvakavaakaan olisi, mutta voidaan esittää yksinkertainen kysymys miksi. Mitä se tuottaa lähimmäisillemme; mitä ne lähimmäiset antavat sillä minulle. Jumala rakastaa meitä ja tahtoo meidän pelastuvan. Nuo ihmiset etsivät vain itselleen jotain suuremmoista ja lopulta jäävät ilman... mitään. Ja tahtovat vain entistä enemmän ja suurempaa, kuin narkomania. Jumala ei ole holtiton, vaan rauhallinen ja harkitseva, looginen ja yllättävä. Hän kehoittaa palvelijoitaan ahkeroimaan, niin sinun kuin muidenkin lähimmäisten puolesta. Kukin koetelkoon kaiken, en usko että olet tuossa syntiä tekemässä. Saatana vaan mielellään nukuttaa ihmisiä uneliaisuuteen. New-age -liike on hyvin epäpyhä kultti, joka mitätöi Jeesuksen sovitustyötä, ja opettaa, ettei ole pahaa ja hyvää. Kun sitten ihminen suggeroituu moiseen soopaan on tie turmelukseen auki. New-Age:n uhreille on amerikassa jo perustettu mielisairaaloita - vartavasten heille. Sivusto vaikutti ensisilmäyksellä olevan ihan ok, se vähä mitä luin linkkiesi kautta oli jees (paitsi Koivisto -ja Nokiaviittaus). Jokaisille sivuille putkahtaa aina jotain hämärää. Lukijan pitää vain olla varuillaan. On vain yksi tie: Jeesus Kristus (ja hänen ylösnousemuksensa) Siunausta

hieman.. kirjoitti:

Sinänsä en usko, että tuo kirjoitus voi itsessään harhaanjohtaa ketään. Ja ne, jotka ovat jo kulkemassa harhaanjohdetuina, eivät kyllä tuon kirjoituksen kautta tule sen enempää harhaajohdetuiksi. Mutta, koska kysyit niin tuon pienen selvennyksen vielä. Todellinen usko on Jumalassa Jeesuksessa Kristuksessa. En tarkoita kuitenkaan tekopyhyyttä, mutta tämän ajan vitsaus ja suuri eksytys on tehdä ns. kaikenkansan minä-jumala joka ei liiemmin kehoita tai varoita tulevista. Kuitenkin Totuudella on myös se karvaskin puolensa. Kirjoituksesta uhkuu sana Jumala mutta New-age tyylisessä mitäänsanomattomassa muodossaan, (korkeamman voimani) ikäänkuin jonain mystisenä massana vain joka vie ihmistä kuin ajattelematonta olentoa. Sen pyrkimys on kuitenkin paha, ja aikaansaa ympärille välinpitämättömyyttä. "Tässä minä vain ajelehdin Jumalassa" Torontolaisuus on sellaista hihhulointia sanan varsinaisessa merkityksessään. Nauruherätystä, itkuilua, pyörimistä ja muuta tunteilua. Ihmiset lähtevät juoksemaan tunteilujen perässä, mutta todellinen usko siinä ei ole kyseessä. En tarkoita ettäkö usko haudanvakavaakaan olisi, mutta voidaan esittää yksinkertainen kysymys miksi. Mitä se tuottaa lähimmäisillemme; mitä ne lähimmäiset antavat sillä minulle. Jumala rakastaa meitä ja tahtoo meidän pelastuvan. Nuo ihmiset etsivät vain itselleen jotain suuremmoista ja lopulta jäävät ilman... mitään. Ja tahtovat vain entistä enemmän ja suurempaa, kuin narkomania. Jumala ei ole holtiton, vaan rauhallinen ja harkitseva, looginen ja yllättävä. Hän kehoittaa palvelijoitaan ahkeroimaan, niin sinun kuin muidenkin lähimmäisten puolesta. Kukin koetelkoon kaiken, en usko että olet tuossa syntiä tekemässä. Saatana vaan mielellään nukuttaa ihmisiä uneliaisuuteen. New-age -liike on hyvin epäpyhä kultti, joka mitätöi Jeesuksen sovitustyötä, ja opettaa, ettei ole pahaa ja hyvää. Kun sitten ihminen suggeroituu moiseen soopaan on tie turmelukseen auki. New-Age:n uhreille on amerikassa jo perustettu mielisairaaloita - vartavasten heille. Sivusto vaikutti ensisilmäyksellä olevan ihan ok, se vähä mitä luin linkkiesi kautta oli jees (paitsi Koivisto -ja Nokiaviittaus). Jokaisille sivuille putkahtaa aina jotain hämärää. Lukijan pitää vain olla varuillaan. On vain yksi tie: Jeesus Kristus (ja hänen ylösnousemuksensa) Siunausta

...menestysteologiaa

hieman.. kirjoitti:

Sinänsä en usko, että tuo kirjoitus voi itsessään harhaanjohtaa ketään. Ja ne, jotka ovat jo kulkemassa harhaanjohdetuina, eivät kyllä tuon kirjoituksen kautta tule sen enempää harhaajohdetuiksi. Mutta, koska kysyit niin tuon pienen selvennyksen vielä. Todellinen usko on Jumalassa Jeesuksessa Kristuksessa. En tarkoita kuitenkaan tekopyhyyttä, mutta tämän ajan vitsaus ja suuri eksytys on tehdä ns. kaikenkansan minä-jumala joka ei liiemmin kehoita tai varoita tulevista. Kuitenkin Totuudella on myös se karvaskin puolensa. Kirjoituksesta uhkuu sana Jumala mutta New-age tyylisessä mitäänsanomattomassa muodossaan, (korkeamman voimani) ikäänkuin jonain mystisenä massana vain joka vie ihmistä kuin ajattelematonta olentoa. Sen pyrkimys on kuitenkin paha, ja aikaansaa ympärille välinpitämättömyyttä. "Tässä minä vain ajelehdin Jumalassa" Torontolaisuus on sellaista hihhulointia sanan varsinaisessa merkityksessään. Nauruherätystä, itkuilua, pyörimistä ja muuta tunteilua. Ihmiset lähtevät juoksemaan tunteilujen perässä, mutta todellinen usko siinä ei ole kyseessä. En tarkoita ettäkö usko haudanvakavaakaan olisi, mutta voidaan esittää yksinkertainen kysymys miksi. Mitä se tuottaa lähimmäisillemme; mitä ne lähimmäiset antavat sillä minulle. Jumala rakastaa meitä ja tahtoo meidän pelastuvan. Nuo ihmiset etsivät vain itselleen jotain suuremmoista ja lopulta jäävät ilman... mitään. Ja tahtovat vain entistä enemmän ja suurempaa, kuin narkomania. Jumala ei ole holtiton, vaan rauhallinen ja harkitseva, looginen ja yllättävä. Hän kehoittaa palvelijoitaan ahkeroimaan, niin sinun kuin muidenkin lähimmäisten puolesta. Kukin koetelkoon kaiken, en usko että olet tuossa syntiä tekemässä. Saatana vaan mielellään nukuttaa ihmisiä uneliaisuuteen. New-age -liike on hyvin epäpyhä kultti, joka mitätöi Jeesuksen sovitustyötä, ja opettaa, ettei ole pahaa ja hyvää. Kun sitten ihminen suggeroituu moiseen soopaan on tie turmelukseen auki. New-Age:n uhreille on amerikassa jo perustettu mielisairaaloita - vartavasten heille. Sivusto vaikutti ensisilmäyksellä olevan ihan ok, se vähä mitä luin linkkiesi kautta oli jees (paitsi Koivisto -ja Nokiaviittaus). Jokaisille sivuille putkahtaa aina jotain hämärää. Lukijan pitää vain olla varuillaan. On vain yksi tie: Jeesus Kristus (ja hänen ylösnousemuksensa) Siunausta

Hyviä huomioita! Kieltämättä tuo sanaparin "korkeamman voimani" käyttö tuossa kirjoituksessa hämmentää! Kun olisi tärkeää korostaa Jeesusta Kristusta rakasta Vapahtajaamme! Jeesus tiellä jatketaan! Siunausta!