katsomassa vanhustamme, sairaalan vuodeosastolla. Vuoronperään kävimme, autoimme häntä syömään, istumaan, veimme ulos kun hän jaksoi eikä satanut nauloja taivaalta mutta:
yksi asia oli erittäin ikävä -
me näinne, liki 6 kk miten " hoidettavia " siellä kuntoutettiin eli ei mitenkään.
Ruokatarjottimen joku yli-lihava apulainen iski vanhuksen eteen ja sama haki tarjottimen pois sanomalla - ai jaa ei teitille ny´maistunu`
Ei kai maistunut niin, monet olivat niin huonossa kunnossa etteivät ylettäneet siihen pöytään vaikka se oli lähellä - eivät saaneet edes mukia käteensä!
Ei ole ihme, että monet vanhukset kuolevat hyvinkin nopeasti vuodeosastoilla kun käytäntö on tämä.
Otimme yhteyttä johtaavaan ihmseen sairaalassa ja hän oli kovin ihmeissään, kun kerroimme miten vanhukset siellä yrittävät ruokailla.
Ei hän tiennyt sellaisesta mitään.
Ei ollut koskaan kuullut sellaisesta mitään.
Eikä myöskään t e h n y t asialle mitään.
Miten heitteillä nämä avuttomat vanhukset ovatkaan.
Viiden, kuuden aikoihin laitetaan yövaipat, yölääkkeet - vahvat sellaiset - että vanhukset nukkuvat häiritsemättä koko yön.
Ja osaston ilmoitustaululla oli fiini lappu miten vanhuksia " kuntoutetaan".
Pelkkää suurta, rumaa teatteria.
Heitä kuntoutetaan korkeintaan kuoleman käsiin.
Kuntouttava ote...
3 omaista kävimme vuorotellen
281823
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
"Miten heitteillä nämä avuttomat vanhukset ovatkaan. Viiden, kuuden aikoihin laitetaan yövaipat, yölääkkeet - vahvat sellaiset - että vanhukset nukkuvat häiritsemättä koko yön." Viiden, kuuden aikoihin siksi että osastolla saattaa olla kaksikymmentäkin vanhusta jotka kaikki odottavat omaa vuoroansa ennen kuin iltatyöntekijät lähtevät kotiin.. Ja ehkä kolme hoitajaa. Jos sitäkään. Ymmärrän yskän hyvin, mutta välillä omaiset eivät tule ajatelleeksi hoitajien kiirettä, jonka tämä ihana suomen maa aiheuttaa, kun ei saada tarpeeksi työntekijöitä. Ja sijaispula on varmasti ympäri suomea rasittava pula. Siksi onkin onni että niitä ihania omaisia on olemassa, jotka KÄYVÄT katsomassa, ruokkimassa ja auttamassa omaa vanhusta, joka sielä sängyssä makaa. Vaikka me hoitajat haluaisimme ja kuinka yrittäisimme, emme voi kiireelle minkää ja on vain jatkettava eteenpäin - seuraavan luokse. Unilääkkeitä ei kyllä varmastikkaan anneta 5-6 aikoihin, vasta iltapalan myötä. Tai silloin kun yöhoitaja saapuu. Ei ainakaan meillä.
Mitä tehdään, kun tutut, turvalliset dementtiavanhusten hoitajat sanovat yksi toisensa jälkeen itsensä irti yhdeltä osastolta, helmi-maaliskuussa kaksi(2), huhtikuussa neljä(4). Kesälomat alkamassa, hoitajista huutava pula joka paikassa ja säätiön johtoryhmä ei ole lotkauttanut korvaansakaan, mikä on ongelmana tällä osastolla, niin kuin talon muillakin osastoilla. Sivusta seuranneena olen hämmentyneenä pistänyt merkille hoitajien vaihtuvuuden ja sen, kuinka se vaikuttaa kyseisiin vanhuksiin? Yksi nähtävin piirre on yleinen levottomuus.Koska dementoituneille vanhuksille on tärkeää tutut, turvalliset rutiinit ja hoitajan rauhoittava olemus, kun nämä otetaan pois, mitä jää jäljelle, onko se hallitsematon kaaos? Herätkää nyt hyvät päättäjät ajoissa, ennenkuin vastassa on osastoiden sulkeminen hoitajien puuttuessa. Ihmetellä täytyy myös osastonhoitajia, onko todella ongelmat viety johtoryhmälle saakka vai pyöritetäänkö niitä pienessä piirissä pää pensaassa?
Ikävää on - henkilökunnan vaihtuvuus. Minun äitini ei ollut dementoitunut, mutta vanha, väsynyt, kaipasi rauhaa yms. Hän sanoi, että on kamalaa kun harva se aamu ovesta kurkkaa ihan vieras ihminen joka ilmoittaa: mää tulin ny´sua hoitamaan.
Normaalin henkilökunnan vaihtuvuuden vielä ymmärtää, mutta mitä sitten, kun tapahtuu joukkoirtisanoutuminen vähentäen lähes koko hoitohenkilöstön? Ohimennen kysäisin, onko osastonhoitajakin irtisanoutunut? Vastaus oli hymähdys, eihän se lähde täältä kuin kulumalla.Eli,kysynkin nyt, vastaako 1 osastonhoitaja kahta (2) sairaanhoitajaa ja viittä-kuutta (5-6) lähihoitaja? Mistä tällaisiä superihmisiä Säätiö on palkannut? Kysynpähän vain " Johtoryhmälle, onko se pää todella niin syvällä pensaassa, ettei ongelmia nähdä vai eikö haluta nähdä?
Tuo on todella ikävää. Itse olen töissä kunnan vanhainkodissa, ja omaiset ovat aina helpottuneita kun vanhus siirretään vuodeosastolta meille hoitoon. Meillä katsotaan, että kaikki saavat syötyä ja syötetään heidät ketkä eivät siihen itse pysty. Monesti vuodeosastolta on tullut täydellisiä vuodepotilaita, joita ei ole nostettu istumaan moneen kuukauteen. Meillä moni jo parin viikon jälkeen kävelee hoitajan avustuksella, tai ainakin pääsee istumaan geriatriseen tuoliin. Ei meilläkään ole aina tarpeeksi hoitajia, mutta aina tulee kaikki tehtyä. Jos tauon aikana joku soittaa kelloa, siihen kyllä vastataan. Meillä ei ole osastolla kuin pari tietokonetta, joihin käyttöoikeudet vain sairaanhoitajilla. Aika ei siis kulu tietokoneen ääressä istuessa. Meillä hoitajat seurustelevat vanhusten kanssa, eikä siihen aina tarvitse erillistä aikaa, vaan jutella voi myös pesujen/kävelytysten/syönnin yhteydessä. Minä olen ylpeä työpaikastani! Tee sinäkin omasta työpaikasta ylpeyden aihe.
Kuule hoitaja Margit - kiitos että olet olemassa niille vanhuksille joita kohtaat työssäsi!
Tuon olen huomannut että johtajilla ei ole hajuakaan vanhustenhoidosta.. Ilomielin ottaisin meille vanhainkodin osastolle kaupungit johtajat seuraamaan 1 päiväksi hoitoa. Meillä ensimmäiset pyjamat vaihdetaan klo 15 aikoihin, tosin meidän osastolla ulkoilutetaan paljon vanhuksia eikä kukaan syö unilääkkeitä! :) (jos saa kehua..)
...omaisille kerrotaan mitä lääkkeitä "kaikki" laitoksen vanhukset saavat yöksi (viittaan miten alkuperäinen kirjottaja kertoo tietävänsä laitoksessa olevien vanhusten vahvoista yölääkkeistä). Eipä oikein vakuuta nyt. Sori. Paha yleistämisen maku jäi nyt tästä.
Juu, ja kun ajattelee.. Ei ne välttämättä ole unilääkkeitä jotka sen nupin pistää sekasin..
Koko läheisemme lääkearsenaalia en enää muista, ,mutta näitä hän ainakin sai: Serenase, Oxepam, Diapam, Imovane, Cipralex, omaisemme ei ollut dementoitunut, ei sairastanut mielenterveydellistä sairautta, oli vain vanha, väsynyt ja kivulloinen, kun hän valitti kipuja eräskin hoitaja tokaisi: no, SEN pitää vaan tottua kipuun.. Just joo, ja kaunis kiitos.
Tämä lääkelista on kopioitu suoraan eräästä kantelusta: " Reminyl, Absenor, Mirtazapin, Seroquel sekä tarvittaessa Imovane, Temesta". Kyseessä oli levoton dementiapotilas, jolla ei varsinaisia psyykkisiä sairauksia ole koskaan ollutkaan. Ja huomaamme, että tuossa ei ole edes yhtään varsinaista kunnollista kipulääkettä, vaikka kipu saattaa olla hyvinkin levottomuuden syy. Kantelun ja erinäisten tiukkojen puhuttelujen jälkeen on saatu lääkitys kohdalleen, nyt ei taida olla päivittäisessä käytössä muuta keskushermostoon vaikuttavaan kuin Ebixa, ja vanhus on selvästi pirteämmässä kunnossa. Dementia on tietenkin edennyt tässä vuosien mittaan, mutta yllättävänä vähän, kun jo kolme vuotta sitten se vanhus oli saattohoitoa vailla haudassa.
Olen menesti ihmetellyt sitä kun ihminen menee psykoosiin, hänet lääkitään kasviksi, näin kävi läheiselle. Millään ei suostuttaisi vähentämään lääkitystä vaikka on aivan ilmeistä että juuri liiallinen lääkitys vei potilaan sängyn pohjalle. onko tämä liikaa vaadittu että katsottaisiin pienin mahdollinen annostus millä potilas pärjää, eikä syötettäisi loppuelämää sellaista määrää lääkkeitä millä norsukin kellahtaisi.
Sekin hoitavasta LÄÄKÄRISTÄ kiinni, ei meistä hoitajista. Emme voi pahemmin vaikuttaa lääkärin arvioon vaikka sanoisimme mitä. Siinä vaiheessa pitäisi hoitajien ja sairaanhoitajan kanssakäyminen olla hyvää, koska me hoitajat arvioimme ja keskustelemme potilaasta sairaanhoitajan kanssa. Lääkäri sitä sairaanhoitajaa kuuntelee loppujen lopuksi sitte.
Aivan - mutta lääkäri määrää lääkkeitä sen perusteella, mitä hoitajat hänelle kertovat. Kyllä olette osallisina liika-lääkitykseen.
hoitajat vedä kuin pässiä narussa. Kyllä he itte päättää kuka tarttee minkäkinlaista lääkettä.
Meillä on säännöllisesti lääkekoulutusta työn puolesta ja jokaikisessä koulutuksessa puhutaan siitä miten vanhuksille syötetään turhia lääkkeitä, lääkitään toisen lääkkeen sivuvaikutuksia jne. Tämä asia on puheena kahvitauoillamme ja arkityötä tehdessämme näemme käytännössä nämä koulutuksessa puhutut asiat. En tiedä mikä on ongelma, mutta hirveän hanakasti yleensä ottaen lääkärit ovat myöntyväisiä purkamaan lääkityksiä, saatikka sitten lisäämään esim väkivaltaisen potilaan tapauksessa. Raportoimme potilaan tilasta, mutta viimekädessä se on lääkäri joka määrää lääkkeet, hänellä on koulutus ja ammattitaito siihen. Helppohoitoisimpia ovat selkeät potilaat, joilla pelaa jalat ja pää, se harvoin on näin isoilla lääkemäärillä.
Puhut paskaa - anteeksi vain - sillä - lääkäri ei ole vanhusten kanssa päivät pääksytysen kuten hoitajat - lääkäri kävelee osaston läpi ja kuuntelee mitä hoitajat raportoi. Väitätkö että lääkärit ohimennen/tuosta vain/ilman muuta tietoa näkevät miten kukin vanhus käyttäytyy? Että tuo mamma on vähän sekava, tuo toinen kaatuilee, tuo yksi näkee näkyjä ja tuo yksi on pohjattoman surullinen - vaikka on - kaikkea ei tarvitse yrittää lääkitä. Surra saa, itkeä saa, iloita saa, kaikkea ei tarvitse lääkkeillä " parantaa". Jos on surullinen on. Ja jos on liian iloinen, silloin hoitajat kertovat lääkärille että tuo ja tuo mamma on aivan liian holtiton - annetaan vähän Diampmia tai Oxepamia tai Opamoxia ja toiselle taas Cipralexia kun on nuin hiljainen. Että älä, älä väitä etteivät lääkärit toimi hoitajien kertomusten mukaan!!
Hoitajat raportoivat lääkärille miten kukin vanhus käyttäytyy ja sen mukaan lääkäri ne saamarin lääkkeet määräävät. Onko joskus tapahtunut, että hoitajat sanoisivat että mitä jos vähennettäisiin jokin lääke kun mamma/ pappa voi paljon paremmin. Sellaista ei tapahdu.
lääkäri on joka pelkän hoitajan kertoman perusteella aloittaa jotain pameja ilman peehtymätä tarkemmin potilaan tilanteeseen. Vanhuksen käytösoire kun voi olla merkki jostain muusta kuin pamien tarpeesta ja asiansa osaava lääkäri tietää sen. kyllä nykyisin on menty vanhusten hoidossa siihen, että mieluummin saa kaatuilla ja hämmentää koko osaston rauhan sekaisin kun että "tainnutettaisiin lääkkeillä".
Useinkin otetaan esille jonkin lääkkeen tarpeellisuus tai paremminkin tarpeettomuus.
hoitotyön arvojen noudattaminen laitoksissa on. Itsekin hoitajana - ja mielestäni ihan hyvänä sellaisena - tiedän, että minuuttiaikataululla sitä työtä tehdään. Hyvän hoitajan ominaisuudet tuntuvat olevan samat, kuin tehdastyöläisen: ripeä, nopea, tehokas ja vielä kerran nopea. Että ehdit kaikki kuta kuinkin pintapäällisesti hoitamaan. Toki sen helvatun pintaraapuisun ohella voi olla ystävällinen ja huomaavainen ja yrittää kaikkesi niillä resursseilla, mitkä on annettu-- mutta laadusta tuskin voi puhua. Ja ne laatukäsikirjat ja muun kauniin kehittäminen siinä rinnalla. Voi tsiisus sanon minä ja hoitaja todella olen itsekin! Pitäis ehkä miettiä asioita syvemmältä - mikä meidän yhteiskunnassa on mennyt pieleen?
Halvalla pitää hoitaa ja mahdollisimman paljon. Ilmeisesti ajatus on se että julkisen sektorin tehtävä ei ole tarjota laatua vaan minimi, millä suinkin saadaan vanhukset halvimmin hoidettua.
Inhimillisyys ei ole kallista.
... mutta sanos se näille jotka evää vanhukselta kunnon päiväkaffet pullan kera. Että tuleeko siitä säästöä ;-).
Juu ei tule, mutta päättäjät jotka sen määrää, eivät koskaan itse kärsi sen enempi köyhydestä ko sairaasta,kivulloisesta vanhuudestakaan eivätkä myös heidän kakaransa koska heillä on rahaa joka on revitty työtätekevien selkänahasta. Tiedätkö, kun minä olin töissä vanhusten palvelutalossa, toin kotoa joskus jauhoja ja hiivaa ja voita ja leivoimme yhdessä - monet vanhukset itkivät ja sanoivat, että vieläkö sitä saa leipoa pullaa? Minä ne kustansin, enkä tuntenut häviäväni kovin paljon - verrattuna siihen minkä suuren ilon se heille tuotti. Voimia sinulle, joka teet työtä vanhusten parissa.
eivät aina käsitä mitä päättävät, siis mitä se päätös tarkoittaa siellä käytännön arjessa ja hoidettavien elämänlaadussa. Joskus on käynyt niinkin että jonkun päättäjän läheinen on joutunut hoiville, karu totuus on paljastunut hälle vasta silloin. Kyllä siinä ei sitten jonoja ohiteta ;-)).
Mutta kun ei ne lääkärit oikeasti kuuntele meitä. Jos sanotaan että siltä vois vähentää tai sille lisätä, niin ei lääkäri (joka ihan eläkeiässä) kuuntele meitä, vaan pitää oman päänsä. Siinä paljon meitä ketä kuunnella, vaan pitää oman päänsä, vaikka mikä olis tilanne... Ärsyttää... Kun lääkkeet päin helvettiä, ei voi mitään tehdä vaikka haluaiskin... Joten ei syy aina ole hoitajien!
Syy ei tod ole hoitajien, mutta entäs osastonhoitaja - eikö hänen kanssaan voi puhua - tai jos sanoisi omaisille että MEIDÄN mielestämme mamma/pappa saa aivan liian paljon ja vääriä lääkkeitä? On epäinhimillistä turruttaa puolustuskyvyttömiä vanhuksia. Lääkäri on ollut auktoritetti, mutta ei ole enää.