Mielenkiintoisia yhteyksiä

Masennuksen psykoterapian erityispiirteitä Masennuksen psykoterapeuttinen hoitaminen riippuu siitä, minkälainen käsitys hoitavalla henkilöllä on depressioista yleensä - ja potilaansa masennuksesta erityisesti. Yhtenäistä ja yksimielistä psykologista teoriaa masennuksen syistä, syntymekanismeista ja olemuksesta ei vielä tällä hetkellä ole. Seuraavassa pähkinänkuoressa joitakin ydinasioita masennuksesta sellaisena kuin ne tällä hetkellä näen: 1. Masennuksen tunne on ihmisen perustavanlaatuinen, biologisesti määräytynyt tunnereaktio sietämättömään psyykkiseen kipuun. Depressiossa se liittyy tavallisimmin tärkeiden henkilöiden tai asioiden menetyksiin varhaislapsuudessa. Myös erilaiset varhaisen hoidon ja vanhemmuuden puutteet, traumaattiset kokemukset ja vastoinkäymiset voivat altistaa masennukselle. 2. Masentunut tunnereaktio voi olla myös normaalia sopeutumista. Silloin sen tehtävänä on suojella liialliselta psyykkiseltä kivulta. 3. Pitkittynyt tai kaikenkattava masennuslamaannus kertoo siitä, että menetyksen aiheuttamaa psyykkistä kipua ei ole kyetty kestämään ja käsittelemään. Luopuminen ja sureminen eli se psyykkinen työ, jota tarvitaan menetyksistä toipumiseen, on syystä tai toisesta jäänyt tapahtumatta tai merkittävässä määrin estynyt. 4. Masentunut kokee epämääräisesti ja hahmottomasti, että menneisyydessä on tapahtunut jotain sellaista, joka saa oman haluamisen, yrittämisen ja pahimmassa tapauksessa koko elämän tuntumaan tyhjältä, turhalta ja merkityksettömältä. Tämän tunteen näkyvänä seurauksena on psyykkinen ja fyysinen lamaantuminen. Nämä kokemukset ovat tiedostamattomia ja tavanomaisen muistin ulottumattomissa. Nämä altistavat tekijät muodostavat kuitenkin yhdessä joidenkin rakenteellisten tekijöiden kanssa taipumuksen reagoida masennuksella vastoinkäymisiin ja menetyksiin myöhemmin elämässä. 5. Näihin menneisyyden kokemuksiin liittyy voimakasta pettymystä ja vihaa niitä aikuisia kohtaan, joiden hoidon ja huolenpidon varassa oma hyvinvointi, kasvu ja kehitys ovat olleet. Lapsena tätä vihamielisyyttä ei kuitenkaan ole voinut kokea tai ilmaista suoraan, koska se uhkaisi sitä aikuista, jonka varassa oma olemassaolo on. Tästä tarvitsevuuden sekä vihamielisyyden ja syyllisyyden välisestä kamppailusta tulee lapsen sisäisen maailman keskeinen ristiriita ja umpikuja. Ratkaisu tähän on taantuminen ja samastuminen. Lapsi samastuu, koska ei voi hylätä pettymystä ja vihaa tuottavaa vanhempaa. Hylkääminen merkitsisi menetystä. Samastuminen kieltää ja tekee tavallaan tyhjäksi tämän menetyksen, koska samastumisessa hylättävästä tulee itsensä osa. Tällä on kuitenkin hintansa, sillä nyt myös oma minä aletaan kokea pettymystä tuottavana ja vihattavana. Seuraa ankarat, epämääräiset ja kokonaisvaltaiset arvottomuuden, pahuuden ja itseinhon tunteet. Ne voivat vakavimmissa tapauksissa johtaa itsemurhaan. 6. Masennuksen psykologia on menetysten, pettymysten ja varhaisten puutteiden psykologiaa. Masentuneen kokemusmaailmaa hallitsevat lamaannus, avuttomuus ja itsetunnon romahdus, rakastamisen kyvyn menetys, arvottomuuden, pahuuden, vihamielisyyden, syyllisyyden ja tuhon mielikuvat. Viime aikoina psykoterapeuttisen hoidon yhteydessä on alettu puhua kaiken hoidon lähtökohtana kehitysdiagnoosin välttämättömyydestä. Siinä pyritään saamaan kuvaa psyykkisen häiriön syntymisen ajankohdasta, luonteesta, laadusta ja laajuudesta. Hoidon tulisi rakentua tämän ymmärryksen varaan, jolloin se tähtää ennen kaikkea pysähtyneen tai muuten häiriintyneen kehityksen uudelleen käynnistämiseen. Masennuksen kohdalla se merkitsisi sitä, ettei hoideta vain depression näkyviä oireita lääkkeillä, vaan hoidetaan niitä menetyksiä, kehityksellisiä puutteita ja traumoja, joihin nuo oireet liittyvät. Tässä on masennuksen hyvän hoidon perusteet. Kaikkien kohdalla tällaiseen ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta. Jos masennuksen psykoterapeuttiseen hoitamiseen on mahdollisuuksia ja resursseja, on hoidolle varattava riittävästi aikaa.