Hauskaa Vappua:
Andrew Newberg on skannaillut aivoja ja tehnyt empiirisiä havaintoja ihmisistä, jotka uskovat Jumalaan positiivisella tavalla:
http://www.thestar.com/living/article/621471
God change your brains.
Kun tarkastelette / tarkastelemme Jumalaa -myönteisellä- tavalla, se tekee teistä / meistä myötätuntoisempia ja enemmän rakastavampia ihmisinä, anteeksiantavampia niin itsellemme kuin muillekin ihmisille.
Henkilöissä, joilla on näitä positiivisia tunteita Jumalaa kohtaan, on vähemmän masennusta ja ahdistuneisuutta.
Voisiko neurotieteilijä olla oikeassa !!
http://www.andrewnewberg.com/
Aivotoiminnasta
kadun*nainen
411301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Vuosia jo tolkutettu tällä palstalla että mielihyväsadut tuottavat mielihyvää.
toisesta linkistä löytyy myös tarkennus: kun Jumalasta tehdäänkin vihainen kostaja käy huonosti: " You also say extreme beliefs can permanently damage your brain." " People who think of God as vengeful, exclusive, angry at people who don't believe the way they do, that activates parts of the brain involved in those negative emotions. It turns up the heart rate. You're ready for anger, ready for a fight. It turns on a whole stress cascade that actually damages the brain, makes it work less efficiently."
Vanhan testamentin Jumala on vihainen kostaja, mutta ketkä häneen uskovat? ateistit vai teistit?
Neurotieteet kiinnostavat aina! Positiiviset tunteet, olivat niiden kohteita mitkä tahansa, ovat omiaan lisäämään positiivisiksi koettavia ominaisuuksia. Tässä ei ole mitään uutta. Tunteet ohjaavat ihmisen käytöstä, mutta sama toimii myös toisinpäin: nauru stimuloi positiivisia tunteita ja itku tekee surulliseksi. Mestarinäyte tällaisesta ovat itkijänaiset, jotka pelkällä käytöksellään saavat suggeroitua itselleen haetun tunnetilan. Stanislavskilainen metodi näyttelijäntyössä perustuu myös tähän samaan ilmiöön. Käyttäytymällä aggressiivisesti saa luotua aggressiivisia tunteita jne. Kun uskovainen projisoi jumalaansa kuviteltuja tunnetiloja ja muita ominaisuuksia, hän samalla stimuloi omia aivojaan tietynlaisiin tunnetiloihin. Jotkut uskovat kokevat jumalansa rakkaudellisena ja hyvä niin, mutta entä ne, joiden jumala on alistava, rankaiseva ja pitkävihainen?
>> Positiiviset tunteet, olivat niiden kohteita mitkä tahansa, ovat omiaan lisäämään positiivisiksi koettavia ominaisuuksia.
Positiivisen mielen voi siis saavuttaa millä tahansa uskonnolla, myös ilman. Kaikki on ihmisestä itsestään kiinni. Jos asennoiut negatiivisesti, kaikki vaikuttaa myös negatiiviselta. Ja päin vastoin. "eihän alkuräjähdyksen jälkeinen olotila ja elämä sinänsä ole missään nimessä vihan osoitus, Vaan rakkauden osoitus " Alkuräjähdys ja sen jälkeinen syntynyt elämä/biologia ei ole tunneasia.
>> Alkuräjähdys ja sen jälkeinen syntynyt elämä/biologia ei ole tunneasia.
"Asenne todellakin ratkaisee; Jos valitsemme harmonian olemme aina tekemisissä positiivisuuden kanssa. SIlloin on ajateltava elämää lahjana. " "- on ajateltava-"? Eikös tuollainen omaan näkemykseen vaatiminen riko harmoniaa? Oman elämänkatsomuksen nostaminen toisten katsomuksia paremmaksi on negatiivisuutta niitä toisia kohtaan. Nöyryyttä ja aitoa positiivisuutta, tyttöseni!
>> Eikös tuollainen omaan näkemykseen vaatiminen riko harmoniaa?
Olisko tutkimuksessa määritelty, mihin jumalaan uskovat ovat kyseessä vaiko kaikki, jotka uskovat johonkin jumalaan? En jouda ajanpuuteen takia alkaa kahlaamaan linkkiä läpi.
Jos uskotaan Luojaan, niin se on yksikössä ei siis luojat.
"Jos uskotaan Luojaan, niin se on yksikössä ei siis luojat." Onko siis niin että jos uskoo sellaiseen jumalaan joka ei ole luoja, niin ei saa mielihyvää?
myös ilman uskontoa olivat linkin mukaan nuo positiiviset vaikutukset havaittavissa. Testissä oli käytetty useamman uskonnon edustajia. Siellä kerrottiin meditaation positiivisista vaikutuksista. Kuten huomaa siitä, ettet vastausta saanut - jutusta kun ei mitenkään saa kristinuskon jumalaa suosivaa.
Huoh....kerrataanpa vielä. Tilastojen mukaan asia on päinvastainen. Tilastojen mukaan ateisteilla on... - Korkeampi ÄO - Matalampi avioero % - Parempi luku ja kirjoitustaito - Korkeami tulotaso - Matalampi rikos % Myöskin ateisteiksi tunnustautuvien teini-ikäisten naisten raskaus % on pienempi. Tulokset mitattu Amerikassa siis. Ja jos linkkiä kaipaat, niin se on esitetty tällä palstalla kauan sitten, eikun etsimään. Youtubesta, se oli... http://www.youtube.com/watch?v=T27kB4BjbEg&feature=related ---> EI siis se alkup. linkki Joten jos uskomme statistiikkaan, niin ATEISTIT ovat enemmän rakastavia ja sitoutuvampia ihmisiä. ATEISTIT ovat lainkuuliaisempia yms. Neurotieteilijäsi puhuu paskaa.
Tai sitten tämän palstan krisselit eivät ajattele myönteisellä tavalla jumalastaan, koska niin paljon kielteisiä juttuja heiltä sinkoilee päivittäin.
Eli siis mukavia ajatuksia omaavat ihmiset ovat mukavia ja ikäviä ajatuksia omaavat ihmiset ovat ikäviä. Tarvitaanko tosiaan neurotieteilijä järkeilemään nämä syy-seuraussuhteet?
näkee joka päivä tällä palstalla, vuorovaikutuksessa, duunissa ja kaikkialla yhteiskunnassa: hirmu positiivisia kommentteja, rakkauden sanomaa, sopua ja harmoniaa tulvillaan ovat nämä kristilliset piirit. HAH! Käykää vaikka lukemassa nairpappeusvastustaja Jari Rankisen blogista rakkaudentäyteinen sivu: http://rankinen.blogspot.com/2009/04/viimeisimmat-uutiset-sastamalasta.html Siellä sitä ahdistus ja masennus on voitettu kanta, ja ihmiset sen kuin kristuksen voimassa vain kilpailevat toistensa kunnioittamisessa. Tämä viesti oli sitten sarkastinen.
Olen tasaisin väliajoin pahalla päällä, mutta se ei johdu siitä että ajattelisin mistään jumalasta yhtään mitään, vaan siitä, että maailmassa on niin paljon paskaa, mistä on syytäkin olla pahalla päällä.
Mieleemme vaikuttavissa voimissa on eroja ja samoin niiden vaikutuksissa. Ajatus voi olla niin voimakas, että se mitä assosisoimme emansipoituu eteemme. Siksi pitää aina olla tarkkana kuin porkkana mitä/miten fundeeraa,toivoo, hautoo mielensä sopukoissa ja täten myös "tilaa" itselleen, sillä tilaamamme saattaa olla joskus todellisuuttamme.
Päivittäinen 12 minuuttinen hijainen kirous vai rukous .... ?? kirous tekee meistä suurmarttyyreitä ja kiukkuisia tunnekimppuja, jopa mieleltämme sokeita, koska negatiivisuus "auttaa" näkemään asiat myös suhteettomasti ja usein väärässä valossa sitä saa mitä tilaa.... Rakkaus on paljon tarttuvampaa
jos kiukustuu vaikkapa siitä, että ihmisiä kidutetaan kuoliaaksi ja kaikenlaista muutakin pahaa tapahtuu maailmalla? "kirous tekee meistä suurmarttyyreitä ja kiukkuisia tunnekimppuja, jopa mieleltämme sokeita, koska negatiivisuus "auttaa" näkemään asiat myös suhteettomasti ja usein väärässä valossa " - En sitten tiedä miten voi nähdä väärässä valossa vaikkapa sellaisen asian, että 13-vuotias raiskauksen uhri kivitetään kuoliaaksi, koska hänet oli lapsena naitettu ja hän siis kivittäjien mielestä syyllistyi aviorikokseen. Jos sinä tuossa jotain positiivista näet, niin olet todella etevä.
Meditaatio,hiljentyminen ennen kaikkea saa turvan ollessa tukossa ja ajatuksen edes hetken jossain muualla kuin arjessa olon paremmaksi. Rakkaus on kaiken ydin,mutta sitäkin on kaikenlaista, kyllä minä tykkään ainakin tykätä.
maailman pahuuteen ja ihmisten vääriin valintoihin keskittyminen tekee meistä ITSEKIN mieleltämme marttyyreitä. >> - En sitten tiedä miten voi nähdä väärässä valossa vaikkapa sellaisen asian, että 13-vuotias raiskauksen uhri kivitetään kuoliaaksi, koska hänet oli lapsena naitettu ja hän siis kivittäjien mielestä syyllistyi aviorikokseen.
Rakkauden valoa voi tankata cooperin testissäkin juostessakin voi keskittyä itseensä ja karistaa pois negatiivisia ajatuksia rakkaus pitää oikealla radalla ja tarvittaessa ohjaa sille...
noille kivitystuomioille, mutta on sekin kummallista väittää, että jos niistä suutun, niin tekisi minusta marttyyrin. Väkivalta ei kontrolloi minua, mutta uskiksia se tuntuu kontrolloivan. Ja missäs sinä muka olet nähnyt oikeamielisiä jumalia? blaah.
olevan taivaallsia sotajoukkoja ja vaikka mitä voimia, mutta eipä hänellä ole aikaa tai halua käyttää niitä täysin avuttomien auttamiseen. Tämmöistä epäkohtaa ei saa kuitenkaan huomata, koska se on tuhmaa, se horjuttaa uskonnollisia perinteitä ja on kamalan negatiivista, hyi. Ei tätä jaksa. Ei siellä mitään jumalaa ole. Taivaalla on sinisenä hohtava ilmakehä ja sitten avaruutta. Siinä se. JOS siellä on kaikkivaltias, kaikkinäkevä jumala, niin 1) hän on sadistinen hullu raiskaustenkatselija ja 2) minä olen korviani myöten kusessa.
Mantramaiseksi muodostunut rutiininomainen arki[kin] voi olla mieltä rauhoittavaa,kunhan ei pitkästy. Tietty samoin juoksu, kunhan ei anna tuskastumisen nousta päälimmäiseksi häiritsemään sulavaa ja kevyttä etenemistään. :)
että jos jumala on olemassa, niin hän on kusessa. Kuinka nuo uskikset eivät ole vielä tajunneet sitä, että heidän oppinsa mukaan taivaassa ei ole vielä ketään. Hannakin hehkuttelee sitä, että jos hän sikainfluenssaan kuukahtaa, niin hän pääsee taivaaseen isänsä tykö. Luulisi hihhulin sen verran oppiaan tuntevan, että vasta sitten viimeisenä päivänä jesse tulee tuomitsemaan niin eläviä kuin kuolleita. Hannan kuolema ei ole se viimeinen päivä. Mutku ei mene jakeluun sekään.
tehokkaampaa? Kiroamalla, katkeruutta kantamalla, ei tosiaan hyvää saa aikaan. Rukoilemalla, eli siirtämällä vastuun muualle, saa ehkä helpomman olon kuin kiroamalla, mutta siinä se. Asian pohtimisella ja jotain sen eteen tekemällä taas saa mielenvarmuutta ja tuloksia, ehkä ratkaistua sen ongelman tai ellei se ole mahdollista, niin oppia elämään sen kanssa. Elämässä saa paljon muutakin kuin mitä tilaa. Ajattelumalli, jossa kaiken pahan (sairaudet, onnettomuudet ym.) olisi uhri ansainnut eli saanut mitä tilaa, on tuhoisa ja vahingoittava itselle ja muille. Rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
jumalaan, joka ennen muinoin nimenomaan määräsi julmia kivitystuomioitakin. Kristityistä suuri osa tosin pyrkii ohittamaan tämän historian ja viittaa aina siihen, että jeesus se on rakkaus ja se tässä on pointti. Samasta jumalasta kuitenkin on kyse kuin silloin ennen kun piti kivittää ym. Vaikka halutaankin uskoa vain siihen kivaan osioon siitä. Eivät nämä kivitysmääräykset siis tosiaan oikeamieliseltä jumalalta varmasti tulekaan, mutta sellaiseen jumalaan monet uskovat, joka olisi kivitystuomioita antanut ja väittävät tämän jumalan olevan itse rakkaus. Siinäpä ihmettä kerrakseen...
Jos uhraat oman poikasi, naapurien syntien vuoksi, se on absurdia. Mutta jos muutetaan mittakaava koskemaan universumia, missä on todellinen Luoja, ja ihmiskunnalla valinnan vapaus, se ei olekaan enää kovin absurdia. Kivittäjiä ei ole kohdannut Luojan käsky: Rakasta lähimmäistä, niinkuin itseäsi. Oikeat Jeesukseen uskovat ihmiset on kiinnitetty Rakkauteen. Voit todeta asian seuraamalla palstahihhulien kommentteja. He eivät ole väärässä, vaan erittäin rakastavia ihmisiä.
Kiitos esimerkistä. ;) Vanhan testamentin puolella sama jumala, joka tämän poikansa päätti uhrata, vaati ankaria kuolemanrangaistuksia sinne sun tänne. Tämän sinäkin ohitat juuri kuten kerroinkin ed. viestissäni. Rakkaudella ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Se on tullut kyllä hyvin selväksi. Silti monet kristityt siinä missä muutkin ihmiset voivat toki olla hyvin rakastaviakin. Ihan vastaavasti kuin vihaa täynnä olevia ihmisiä voi löytyä mistä hyvänsä. Minua kiinnostaa kuitenkin, miten onnistuu uskoa sen jumalan absoluuttiseen rakkaushyvyyslässynlää-puoleen ja ohittaa täydellisesti se ankara puoli, jota raamattu ei mitenkään kiistä. Ei raamatussa sanota uudessa testamentissa, että vitsi vitsi, ei jumala _oikeasti_ ollutkaan julma ennen jeesus-episodia. Ei siellä sitä historiaa viedä pois, kuten uskovaiset nykyään tekevät. Nykyäänhän ei kehdata katsoa enää sitä todellisuutta, että se rakkausihkujumala tosiaan teki kaikenlaista ei niin kovin rakastavaa ennen jeesusta... Asiasta kysyttäessä syttyy uskovaisilla yleensä juuri tuollainen vaihde päälle: alkaa se jauhaminen miten jeesus pelasti ja rakasta lähimmäistäsi ja jumala on rakkaus ja uhrasi oman poikansa - siis kuin automaattikone tavallaan =) Ilman yhden yhtäkään mainintaa siitä, mitä jumala teki ennen jeesuksen aikaa. =)
Ihan hieno teoria. Laajan uskovan suvun keskellä kasvaneena ja eläneenä voin valitettavasti todeta, että tämä sinänsä kiva teoria ei kosketa todellisuutta missään kohtaa millään tavalla. Ahdasmielisempiä, suvaitsemattomampia, tiukkapipoisempia, vihaisempia, negatiivisempia, kiukkuisempia, julmempia, tuomitsevampia ja vähemmän myötätuntoisia ihmisiä en ole koskaan missään eläissäni tavannut kuin hartaat uskovaiset. Täydellisen huumorintajuttomia seipäännielleitä synkkiä tosikkoja, jotka näkevät kaiken aina täydellisen mustavalkoisen (joko jumalasta tai saatanasta) ja joiden elämä on yhtä ikuista itkuvirren veisaamista ja syntien anteeksi itkeskelyä. Enkä puhu nyt vain laajasta suvustani, vaan kaikista niistä uskovista, joita olen tavannut 50v elämäni aikana. Todellakin äärimmäisen vastenmielistä porukkaa, jonka kanssa ei vapaaehtoisesti halua olla missään tekemisissä koskaan. Suurennuslasillakaan ei kykene löytämään mitään noita tutkimuksessa mainittuja positiivisia ominaisuuksia.
> Henkilöissä, joilla on näitä positiivisia tunteita Jumalaa kohtaan, on vähemmän masennusta ja ahdistuneisuutta. Voisiko neurotieteilijä olla oikeassa !! Kun ankara lähetyssaarnaaminen ja käännyttäminen alkaa niin se mitätöi aikaansaadun positiivisen tunnetilan. Käännyttämisen aikaansaama agressio Raamatulla päähän hakkamisineen on voimakas vastavaikutus joka ajaa ennenpitkää masennukseen. Maltillinenn uskovaisuus saattaa toimia hyvinkin. Tällöin turpa pysyy tukossa ja Raamattu-häiriköintiä ei esiinny.
Ei ne olleet oikeita kuudestisyntyneitä uskonnottomia joita tuossa vertailtiin.
Uskovainen ei voi olla rehellinen ihminen. Tästä on myös omakohtaista kokemusta.
Mutta pitäähän aikuisella ihmisellä olla kunniantuntoa ja rohkeutta olla realisti ja uskomatta mihinkään satuihin jotka helpottaisivat kuolemanpelkoa - Se muuten häviää kun sitä käsittelee rohkeasti ja älykkäästi pystypäin. Jumala ei keksinyt ihmistä, vaan ihminen jumalat
mukaan tosiaan meditaatiotekniikat aiheuttavat tuollaisia positiivisia muutoksia. En tiedä, miksi ilmeisesti kristinuskon jumalaan tämän jotenkin rinnastat, kun linkkisi tekee hyvin selväksi, ettei tämä ole mikään yhden jumalan juttu. Myös siellä kerrottiin negatiivisista vaikutuksista joissakin tapauksissa. Eli ei nyt mitään kauhean mullistavaa. Onhan meditaatiolla käsittääkseni jo pitkään tiedetty olevan positiivisia vaikutuksia.
Okeeeiiiii...kun ihan tiedettä siitä on tehty. Nyt pitäisi vain valita oma jumala, josta ajatella positiivisesti. Olisiko Afrodite mitään? Astarte?
kun tällaisessa viestissä laitetaan linkki toiselle nettisivulle, sieltä saattaa löytyä relevanttia tietoa!
Jos ajattelee Elämää positiivisesti, niin sama tulos. Jotkut vain kutsuvat Elämää Jumalaksi, jumaluushan on kaikkialla läsnä = Elämä on kaikkialla läsnä. Ei tarvitse ripustautua henkivaltoihin vaan sen positiivisen asenteen löytää myös ilman jumaluskoakin. Toisaalta on asioita joita ei ymmärrä ihminen eikä lääkäri, mutta mitä niitä ihmettelemään, Elämä kulkee siten kuin sen itse asettaa... Narinalla ja tyytymättömyydellä elämä muodostuu ahtaaksi, mutta vaikuttaa siltä, että jotkut saavat negatiivisuudesta voimaa elää, joten huh, huh, Negatiivisuuden addikti .... vaikuttaa hirveän monella ihmisellä.