esiripun takana kuohuu...
Kirjoittanut: ~W~, 23.2.2004 klo 09.23
Samaan aikaan kun peli kentällä käy kiivaana, on cheerleadereiden pukukopissa meneillään oma draama.
Milla, tuo amerikkalaisista teinien gollege-elokuvista tuttu huutosakinjohtaja on ylimielisellä ja kopeilevalla käytöksellään suututtanut kilpasiskot. Tuloksena on tanssiryhmän muiden siskosten boikotti tuota jo hiukan ylipainoiseksi pullahtanutta huiskakättä kohtaan. Ei auta uudet koreografiat eikä muita korkeammalta kantautuvat kirkumista muistuttavat jiihaa-huudot. Alentuipa Milla edellisessä pelissä jopa jättämään alushousutkin pois saadakseen ansiotonta arvonnousua vilauttelevana viiksiniekkana.
Surullisin mielin vetäytyy vekkiminiin sonnustautunut saparopäämme erätauolla kaiken antaneena, hänelle varattuun pukuhuoneeseen, tuohon ankeaan laatikkoon joka aiemmin palveli siivouskomerona.
Apeana kuin häntänsä nälissään syönyt orava, aloittaa hän taipaleen taittamisen kohti kotia. Kohti omaa tuttua vuokrayksiötä jonka kustannuksista uuden varakkaaman vaimon löytänyt isi onneksi pitää huolen. Eihän huutosakki palkkaa tuonut, ei tuonut menestystä eikä glooriaa. Käteen jäi vain paha mieli, paljas totuus sekä kasa menetettyjä ystäviä. Ja nuo väkinäisen hollywood hymyn alta vuolaana esille tulvahtavat kyyneleet.
Mutta ei mitään niin pahaa ettei siinä olisi myös jokin valonpilkahdus. Kotona odottaa onneksi aina yhtä uskollinen kettuterrierin ja mäyräkoiran sekarotuisena pentuna maailmaan syntynyt rakkikoira. Tämä 40 markkaa aikanaan maksanut suloinen räksyttäjä joka ei koskaan hylkää emäntäänsä. Uros se on koska sillä on masun alla piskuinen napero jota tuo ihmisen paras ystävä innokkaasti vilauttelee jokaisen löytämänsä tolpan juurella. Ponnekkaan kakkapalleron se jaksaa aina yhtä tunnollisesti pinnistää aallonmurtajan juurelle.
Mies oli sille niin luonteva nimi. Hinta laitettiin nimen perään että mahdollinen ostajaehdokas tulisi ja ostaisi hurtan parempaan kotiin. Ei Milla eroon halunnut puudelistaan, hänellä vaan ei rahat riittänyt jatkuviin eläinlääkärilaskuihin ja tonnikalan popsiminen näkkärin päältä alkoi jo ottaa Millaa päähän.
Mies-40 on hyvä nimi ja kelpo hinta kunnon koirasta. Vähänläntäinen ja kapinenhan tuo otus oli mutta rumuudessaan kovin hellyttävä ja luontoa oli kuin isommallakin hauvalla. Aina hampaat irvessä vaikka kuinka iso ja voittamaton rotukoira olisi vastassa.
Tuon takaruumistaan vekkulisti heiluttavan lemmikin ansiosta jaksoi Milla jatkaa eloansa eteenpäin. Naapureiden naurama häntäänsä jahtaava onneton koirapuiston vahingonlaukaus antoi sen elämänkipinän jonka ansiosta elähtänyt tanssityttösemme jaksoi etsiä uutta seuraa, sellaista huutosakkia jossa hänen mainettaan ei vielä tunnettu. Onneksi sentään naapurin Nellie pissittää koiran silloin kun liiallinen ruokapula pakottaa omistajan yövuoroon tienaamaan.
Ehkä joskus, jossain on joku sellainen seura missä hänellekin vielä aukeaisi ura, ja mahdollisuus tavata se koulun suosikkipoika joka ottaisi hänet taas siipiensä suojaan, välittämättä vartalolle kertyneestä ylimääräisestä tonnikalaöljystä. Silloin, silloin hän olisi taas suurten joukossa, kadehdittujen ja haluttujen kovaäänisten tylleröiden esitanssija.
Enää tarvitsisi muistella vanhoja, ei kapista rakkia, eikä niitä ilkeitä tanssityttöjä jotka eivät koskaan arvostaneet hänen saavutuksiaan.
~W~
Kirjoittanut: ~W~, 23.2.2004 klo 09.23
Samaan aikaan kun peli kentällä käy kiivaana, on cheerleadereiden pukukopissa meneillään oma draama.
Milla, tuo amerikkalaisista teinien gollege-elokuvista tuttu huutosakinjohtaja on ylimielisellä ja kopeilevalla käytöksellään suututtanut kilpasiskot. Tuloksena on tanssiryhmän muiden siskosten boikotti tuota jo hiukan ylipainoiseksi pullahtanutta huiskakättä kohtaan. Ei auta uudet koreografiat eikä muita korkeammalta kantautuvat kirkumista muistuttavat jiihaa-huudot. Alentuipa Milla edellisessä pelissä jopa jättämään alushousutkin pois saadakseen ansiotonta arvonnousua vilauttelevana viiksiniekkana.
Surullisin mielin vetäytyy vekkiminiin sonnustautunut saparopäämme erätauolla kaiken antaneena, hänelle varattuun pukuhuoneeseen, tuohon ankeaan laatikkoon joka aiemmin palveli siivouskomerona.
Apeana kuin häntänsä nälissään syönyt orava, aloittaa hän taipaleen taittamisen kohti kotia. Kohti omaa tuttua vuokrayksiötä jonka kustannuksista uuden varakkaaman vaimon löytänyt isi onneksi pitää huolen. Eihän huutosakki palkkaa tuonut, ei tuonut menestystä eikä glooriaa. Käteen jäi vain paha mieli, paljas totuus sekä kasa menetettyjä ystäviä. Ja nuo väkinäisen hollywood hymyn alta vuolaana esille tulvahtavat kyyneleet.
Mutta ei mitään niin pahaa ettei siinä olisi myös jokin valonpilkahdus. Kotona odottaa onneksi aina yhtä uskollinen kettuterrierin ja mäyräkoiran sekarotuisena pentuna maailmaan syntynyt rakkikoira. Tämä 40 markkaa aikanaan maksanut suloinen räksyttäjä joka ei koskaan hylkää emäntäänsä. Uros se on koska sillä on masun alla piskuinen napero jota tuo ihmisen paras ystävä innokkaasti vilauttelee jokaisen löytämänsä tolpan juurella. Ponnekkaan kakkapalleron se jaksaa aina yhtä tunnollisesti pinnistää aallonmurtajan juurelle.
Mies oli sille niin luonteva nimi. Hinta laitettiin nimen perään että mahdollinen ostajaehdokas tulisi ja ostaisi hurtan parempaan kotiin. Ei Milla eroon halunnut puudelistaan, hänellä vaan ei rahat riittänyt jatkuviin eläinlääkärilaskuihin ja tonnikalan popsiminen näkkärin päältä alkoi jo ottaa Millaa päähän.
Mies-40 on hyvä nimi ja kelpo hinta kunnon koirasta. Vähänläntäinen ja kapinenhan tuo otus oli mutta rumuudessaan kovin hellyttävä ja luontoa oli kuin isommallakin hauvalla. Aina hampaat irvessä vaikka kuinka iso ja voittamaton rotukoira olisi vastassa.
Tuon takaruumistaan vekkulisti heiluttavan lemmikin ansiosta jaksoi Milla jatkaa eloansa eteenpäin. Naapureiden naurama häntäänsä jahtaava onneton koirapuiston vahingonlaukaus antoi sen elämänkipinän jonka ansiosta elähtänyt tanssityttösemme jaksoi etsiä uutta seuraa, sellaista huutosakkia jossa hänen mainettaan ei vielä tunnettu. Onneksi sentään naapurin Nellie pissittää koiran silloin kun liiallinen ruokapula pakottaa omistajan yövuoroon tienaamaan.
Ehkä joskus, jossain on joku sellainen seura missä hänellekin vielä aukeaisi ura, ja mahdollisuus tavata se koulun suosikkipoika joka ottaisi hänet taas siipiensä suojaan, välittämättä vartalolle kertyneestä ylimääräisestä tonnikalaöljystä. Silloin, silloin hän olisi taas suurten joukossa, kadehdittujen ja haluttujen kovaäänisten tylleröiden esitanssija.
Enää tarvitsisi muistella vanhoja, ei kapista rakkia, eikä niitä ilkeitä tanssityttöjä jotka eivät koskaan arvostaneet hänen saavutuksiaan.
~W~
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitti kuule kirjoituksestasi, oli kiva lukea.
Koirat kuin kissatkin, hellyttäviä.
Joka päivän päästä tulee uusi päivä, toivotaan, parempi sellainen.