Oikeat vanhemmat ohjaavat oikealle tielle

Ajatteleppa, että noin 50% ihmisen oppimiskyvystä todellakin kehittyy ensimmäisten neljän elinvuoden aikana. Ja vielä 30% siitä kehittyy kahdeksanteen syntymäpäivään mennessä (=yht 80%). Tämä ei tarkoita suinkaan sitä, että omaksuisimme 50% tiedoistamme tai viisaudestamme neljän ensimmäisen vuoden kuluessa. Se merkitsee yksinkertaisesti sitä, että näinä vuosina muodostuvat aivojemme tärkeimmät hermoyhteydet. Kaikki mitä me opimme elämämme aikana perustuu tähän kehitykseen. Toki otamme myös vastaan valtavan määrän informaatiota varhaisvuosinamme. Ja kaikki myöhempi oppiminen sitten rakentuu tämän ytimen ympärille. Eräs asia pätee myös läpi koko elämän: "Jos ihminen ajattelee olevansa huono oppimaan, hän luultavasti myös on huono oppimaan." Siksi vanhempien pitäisikin rohkaista lapsia enemmän eikä aina vain sanoa ja huomauttaa, että "Ei saa tehdä niin" tai "Etkö sinä tuota osaa". Tällaiset typerät möläytykset ovat hyvin usein lasten oppimisvaikeusongelmien alkulähde. Itse olen tullut huomaamaan, että useimmat ateistit/materialistit ovat tylsimyksiä ja varsinkin rahakkaat erittäin ikävystyttäviä. Tiliotteissa ja rahassa kun ei ole eloa. Rahan ja kulutuksen kanssa jatkuvasti tekemisissä olevien ihmisten persoonallisuudessa alkaakin yleensä hyvin pian näkyä samaa elottomuutta. Itse olen mieluummin tekemisissä hautausurakoitsijan kuin rahan ja kulutuksen ammattilaisen kanssa. Ja toivon myös tulevien lasteni seurustelevan elävien ihmisten kanssa(uskovaiset) --- työtä tekevien ja luovien ihmisten kanssa, ajattelijoiden ja kamppailijoiden, hämmentyneiden ja joskus jopa harhailevien kanssa. Antakaa tekin lastenne seurustella todellisten ihmisten kanssa. Amerikassa tehdyn tukimuksen mukaan ateistien lapset välittävät eniten ystävistään, sitten lemmikeistään, sukulaiset ja vasta sitten vanhemmat. Uskovien lasten arvot olivat toisinpäin; ensin vanhemmat,sitten sukulaiset,ystävät ja lemmikit. The kid's 'hierarchy of concern': friends, pets, relatives, parents, in that order. Isn't it ironic that this is precisely the opposite order of love, sustenance and attention that they generally receive? Mysteries of atheistic life! Mielestäni ateistivanhempien ei tulisi niinkään olla huolissaan siitä, että heidän lapsensa mahdollisesti rikkoisivat lakia, kuin huolehtia siitä, etteivät itse riko lapsiaan vastaan. Tietenkin he haluavat lastensa olevan lainkuuliaisia, mutta kun he hyökkäävät "vallanhimossaan" lapsiensa kimppuun pelko aseenaan --kun he käyttävät hylkäämispelkoa, rangaistuspelkoa,moitteen ja kritiikin pelkoa,karkottamisen pelkoa ----he käyvät lapsiensa kimppuun tavalla, joka aivan varmasti kostautuu. Ateisti ei siis anna lapsen olla. Hän ei kunnioita lasta, vaikka lapsi tarvitsee kunnioitusta voidakseen kasvaa vahvaksi, luottavaiseksi ja elinkykyiseksi tässä pelottavassa maailmassa. Valtaa käyttämällä lapsesta ei saa koskaan luovaa. Valtaa käyttämällä ei saa lasta kukoistamaan eikä siis myöskään menestymään. Ja on vielä yksi pienen pieni asia, mitä vallan avulla ei myöskään saa; lasta rakastamaan vanhempiaan valtaan turvautumalla. Ainoa keino siis em. negatiivisen tuloksen välttämiseksi on kristillinen,aito lähimmäisenrakkaus, jossa lapsi on vanhempien kumppani, ei alamainen. Toisaalta ateistien ei myöskään pitäisi lahjoa lapsiaan olemaan hyviä. "Jos olet kiltti poika,niin pääset elokuviin". Tai myöhemmin:" Jos olet kiltisti, voit saada uuden auton." Hyvyys ei silloin yhdisty lapsen mielessä hyvyyteen vaan materialistiseen palkintoon, millä ei ole mitään tekemistä hyvyyden kanssa. Materialistiset vanhemmat ovat myös siinä mielessä huonoja kasvattajia, että he ovat vasta silloin tyytyväisiä, kun heidän lapsensa saavuttavat mainetta,mammonaa tai yhteiskunnallista statusta. Eli pitävät omia lapsiaan menestyneinä vasta sitten, kun nämä saavuttavat vanhempiensa elämän täyttymyksen sen sijaan, että toteuttaisivat omaa elämäänsä. Uskovana ihmisenä voisin vielä todeta, että me uskovat ainakin haluamme lastemme menestyvän heidän oman itsensä tähden ,eli että lapsi toteuttaa omia toiveitaan ja niitä toteuttaessaan käyttäytyy tietysti hyvin ( kristilliset arvot/etiikka/korkea moraali) ja noudattaa yhteiskunnan lakeja. Ihminen ei voi myöskän kuulla sisintä ääntään niin kauan kuin melskaa ja tekee jatkuvasti jotakin. Jos ihminen on vain tällainen Minä, niin silloin ei ole mahdollista kohdata Sinääkään. Hengellinen ihminen (yl. uskovainen) kyllä kykenee kuulemaan sisintä ääntään eli Minää ja aivan varmasti kohtaamaan Sinän.