Olen sitä mieltä, että uskovaisilla on useinmiten parempi arvomailma kuin ateisteilla,
sillä uskovaiset sentään ajattelevat, että pahuudesta joutuu vastuuseen.
Monoteistisissä uskonnoissa on kuitenkin hiukan kieroutunut mielikuva että joku toinen
tulisi ja hyvittäisi synnit tai, että pahuudet eriuskoisia kohtaan olisi sallittuja, tai että eruskoiset pitäisi käännyttää omaan uskontoon.
sillä uskovaiset sentään ajattelevat, että pahuudesta joutuu vastuuseen.
Monoteistisissä uskonnoissa on kuitenkin hiukan kieroutunut mielikuva että joku toinen
tulisi ja hyvittäisi synnit tai, että pahuudet eriuskoisia kohtaan olisi sallittuja, tai että eruskoiset pitäisi käännyttää omaan uskontoon.
Vastaukset 107
Vanhimmat
Kyllä minä erotan mikä on oikein ja mikä väärin? Omatunto on myös minulla vaikka ateisti olenkin. Mitähän sinä nyt oikein tarkoitat?
Usein ateistit kuvittelevat, että ei ole korkeampia voimia, joten pahuutta saa tehdä, kunhan ei jää kiinni.
jumalaan, sinulla ei ole halua noudattaa hänen tahtoaan. Jumala voi käskeä ristiretkelle, kieltää perhesuunnittelun, määrätä terrori-iskun, kieltää verensiirrot jne, etkä sinä tottele häntä. Saatat erehtyä rikkomaan jumalan tahtoa vastaan mitä moninaisimmissa asioissa.
Ei nyt pidä paikkaansa? Ollaanhan me saatu useimmat hyvä kasvatus ja opetettu mikä on oikein. Tiedettävä missä menee raja. Minä ainakin kunnioitan toisia ihmisiä ja näin se homma etenee. En nyt enempää jaksa alkaa selittää mutta tällaista.
Nyt on niin paksua tekstiä ettei mitään määrää?
Minä itse suunnittelen oman elämäni eikä kukaan muu?
"Jumala voi käskeä ristiretkelle, kieltää perhesuunnittelun, määrätä terrori-iskun jne..." En nyt ymmärrä sinua lainkaan. Mutta et taida puhuakaan tosissasi, kunpahan lasket leikkiä ei-ateistien kustannuksella. Miksi muuten ei-ateistien pitäisi ajatella asioista samalla tavalla, eiväthän ateistitkaan näin tee?
Minullakin on joskus vaikeuksia luetun ymmärtämisessä.
että viestini jää vaille riittävää kritiikkiä.
Satuitko viime viikolla katsomaan dokumenttia katolisen kirkon vaikutuksesta elämään kehitysmaissa? Naiset uskovat, että ehkäisy on syntiä ja kasvattavat uusia katulapsilaumoja slummeissa. Raiskatut pikkutytöt eivät saa aborttia, ja HIVin kantajilta on kondomit kielletty. Tämä kaikki siksi, että niin uskotaan toteutettavan Jumalan tahtoa. Tämän pakanan näkökulmasta kyseessä on sadismi.
Historiasta tiedät, että Jumalan on uskottu tahtovan miekkalähetystä, ja taisipa ristiretki-sana livahtaa jossakin välissä nyky-Bushiltakin. Kun kiihkouskovaiselle selviää Jumalan tahto, niin onhan se toteutettava.
Ylläoleva ei koske sinua, joka olet humaani uskovainen.
Miksi ei-ateistien pitäisi ajatella asioista samoin? Siksi, että uskovaisilla voisi odottaa olevan yhteinen totuus ja yhteiset eettiset arvot, jotka ovat Jumalalta peräisin. Kun sellaisia ei löydy, niin johtuu ajattelemaan, että heidän arvonsa ovat inhimillistä perua aivan kuten ateistienkin.
minulta tulee tosiaan joskus paksua tekstiä.
ateistille jos Jumalat ja helvetin kidutus otetaan pois.
Minä tunnen tapauksen jossa vaan valaskala otettiin pois, niin heti tuli satikutia. Minuun kohdentuvan painostuksen perusteella palautin valaan.
Näyttää aivan kun tilanne olisi entisestään pahentunut. NYT minulle ei ole edes vastattu.
Mitä minä voin tehdä?
"Siksi, että uskovaisilla voisi olettaa olevan yhteinen totuus ja yhteiset eettiset arvot, jotka ovat Jumalalta peräisin. Kun sellaisia ei löydy, niin joutuu ajattelemaan, että heidän arvonsa ovat inhimillistä perua aivan kuten ateistienkin."
Olisi helppoa, jos olisi kaikille yhteinen totuus ja yhteiset eettiset arvot, jotka olisivat Jumalalta peräisin. Nyt olen heikolla pohjalla, kun yritän perustella kantaani, sillä en tunne kovin hyvin psykologiaa, mutta yritän kuitenkin. Ensinnäkin se, että näin ei ole, johtuisi mielestäni ihmisten luonteen ja käsityskyvyn erilaisuudesta, johon taas vaikuttavat geenit, kasvatus ja ympäristö. Niin kuin tälläkin palstalla on huomattu, eri ihmiset ymmärtävät eri sanojenkin merkitykset eri tavalla. Miten voisi silloin olla kaikille yhteinen totuus, jonka kaikki ymmärtäisivät samalla tavalla? Vaikka Jumala pitäisi meille ihmisille neuvontapalstaa täällä netissä, niin luulenpa, että sekään ei auttaisi, ihmiset ajattelisivat aivoillaan kuitenkin eri tavoin.
En sattunut katsomaan mainitemaasi dokumenttia katolisen kirkon vaikutuksesta elämään kehitysmaissa, vaikka yleensä tuontyyppiset dokumentit katsonkin. En ymmärrä katolisen kirkon ahdasmielisimpiä kannanottoja. Kehitysmaissa pitäisi saada ajatella myös järkeään käyttäen: hyväksyä kondomit, raiskattujen pikkutyttöjen abortit ja muutenkin abortit inhimillisitä tai lääketieteellisistä syistä yms. Luulen, että katolinen kirkko joutuu muuttamaan lähitulevaisuudessa kannanottojaan. Ehkäpä se sallii vähitellen pappiensa naimisinmenonkin sen jälkeen, kun nykyinen vanhoillinen paavi on kuollut. ( Toivottavasti kukaan katolilainen ei pahastu mielipiteistäni. )
Eikö ateisteilla ja uskovilla olekin paljon samoja arvoja? Muistaakseni sinun kanssasi keskustelin kymmenestä käskystä, jotka kahta ensimmäsitä lukuunottamatta olit valmis hyväksymään. Korjaa, jos muistan väärin.
Nuorena minulle oli vaikea asia ymmärtää se, että rikkoisin ajatuksin, sanoin tai teoin Jumalaa vastaan, vaikka yrittäisin kuinka parhaani. Että ajatuksinkin? Sitten kun tajusin, että en pysty olemaan täydellinen, vaan että se kuuluu ihmisenä olemiseen, että paitsi ajattelee myös helposti tekee jotain negatiiviseksi käsitettyä, niin helpotti. Varta vasten en käytä tässä yhteydessä nyt mitään uskonnollisen kielen sanoja, vaan sanon vain, että kun kokee tehneensä jotain väärin, niin yrittää sitten taas kerran parantaa tapansa. Kaikista ei ole Äiti Teresoiksi tai Albert Schweitsereiksi. Niin se vain on.
Miten ohjata ateistia, johon tavanomaiset porkkana ja keppi eivät tepsi?
Mutta eikö sinultakin sujunut hyvin se valaskalan palautus, vaikkei minkäänmoista hiillosta näkynyt lähimailla, eikä taivainen puna-viinituokiommekaan enkelikuoron säestyksellä ollut vakavasti uhattuna?
Huomasin aikaa sitten, että esimerkiksi sinulla ja minulla ei ole paljonkaan eroja arvoissa. Hupaisaa huomioonottaen perinteikkäät kinastelumme. Ateisti vain ajattelee arvojen syntyvän inhimillisen harkinnan ja tunteiden pohjalta, kun taas uskovainen kait liittää ne hyväksi miellettyyn jumalaan.
Hammurabin lakienkin sanottiin olevan jumalilta peräisin, kuten Mooseksen lainkin. Ehkä lakien on ajateltu iskostuvan hieman paremmin kansan kalloon, kun oikein jumala on ne asettanut ja vahtii niiden noudattamista.
Uskonto voi toki saada ihmisen tekemään sellaista hyvääkin, mikä muuten jäisi tekemättä, mutta ahdasmielinen uskonnollisuus voi olla pahaksi, kuten edellä mainittiin. Tässäkin asiassa on kaksi puolta.
Minulla ei ole ollut edes mainittavaa lapsenuskoa, joten en koskaan ole ajatellut rikkoneeni jumalaa vastaan. Kun olen rikkonut, olen rikkonut muita ihmisiä kohtaan. Minusta on selvää, ettei ihminen voi ollakaan täydellinen kehityshistoriansa vuoksi, ja oman epätäydellisyytensä tajuavan ihmisen ei oikein sovi vaatia täydellisyyttä muiltakaan. Tapojen parantaminen taas on hyvä harrastus kaikille maailmankatsomuksesta riippumatta.
Ei minustakaan, tietenkään, voi olla samoja yhteisiä jumalisia arvoja kaikilla. Pidän arvoja lähinnä mielipidekysymyksinä, enkä näe, että niiden kehittelytyöhön tarvittaisiin jumalallista tahoa.
kuvittelee yksi uskovainen, muutta tehän olettekin kovia kuvittelemaan kaikenlaista, jopa yliluonnollisia olioita?
Muistinini mukaan luin Takmud kirjasta Tämän Joonan tarinan, Ja siinä kerrottiin Että Jättiläis Clam oli ottanut Joonan sisäänsä. Tämä tuntuu uskottavammalta kuin Valas, Koska Valas ei pysty nielemään edes Silliä. Saati sitten Ihmistä
Valashan syö Planctonia, Eikä kaloja, Saati
ihmistä. Tosin Eihän Raamattu tosin maitsekaan
sitä Että Joona olisi ollut Valaan vatsassa, Vaan
Meripedon vatsassa.
Ystävyydellä Aramis ::
On olemassa myös Hammasvalaita jotka pystyvät syömään sillejä sekä Miekkavalaita jotka pystyvät syömään mitä vain ruokaa.
Valaskalan sisuksissa voi mainiosti säilyä hengissä tukehtumatta, sillä Valas hengittää ilmaa ja on sillä ilmavarasto sisuksissansa.
Kyllä valailla on ilmaa ovathan valaat Imettäväisiä, Eläimiä. Kuitemnkin Raamattu ei nimeä valasta vaan mainitsee meripedon olleen
kyseessä, Joten Näin ollen voi antaa mielikuvitukselle siivet, Aivan kuin Muistamani
Talmudin kertomus Jossa mainittiin Jättiläis Clam
Ovathan nämä kaikki teorioita, Eikä ehkä Joonaa
ole ollut olemassakaan,Vaan jonkun vilkas mieli
kuvitus on päässyt Valloilleen.
Ystävyydellä Aramis ::
että arvot syntyvät paljolti inhimillisen harkinnan ja tunteiden pohjalta. Onneksi luterilainen kirkko antaa myös järjelle ja ihmisen omille pohdinnoille tilaa ja hyväksyy erilaisia suhtautumistapoja. Jos minun olisi ollakseni hyväksytty uskovana kiellettävä kokonaan kaikissa tapauksissa abortit, vastustettava naispappeutta, homoja ja homoliittoja, oltava hyväksymättä evoluutioteoriaa jne., niin tilanne olisi hyvin vaikea.
Silloin kun olin lapsi ja minulla oli lapsenusko eli lapselle ominainen usko, en pystynyt näitä asioita paljonkaan miettimään. Nuorena ja aikuisena on sitten tullut mietittyä sitäkin enemmän. On siinä uskokin ollut välillä aika kovalla koetuksella.
Muuten jos puhut kristittyjen Jumalasta, niin on kysymys erisnimestä, joka tulee kirjoittaa isolla kirjaimella, uskoo sitten tai ei. Jos kirjoittaa jumala, niin kysymys voi olla vaikkapa Zeuksesta, Herasta tai Poseidonista tms.
että kristittyjen jumala kirjoitetaan isolla. Säännöstä on kuitenkin kiva poiketa. On hiukan eroa siinä, onko joku suuri ruorimies vai Suuri Ruorimies. Ajattelen jumalaa lähinnä ammatti- tai lajinimenä, ja Jahvea erisnimenä.
Vielä sen verran, että ateistisessa kirjallisuudessa kirjoitetaan nykyään usein jumala pienellä alkukirjaimella, vaikka kysymys on kristinuskon jumalasta. Se sisältää kannanoton, että kirjoittaja ei tunnusta Jahvea omaksi jumalakseen, eikä myönnä hänelle erikoisasemaa jumalien joukossa.
Silloin kun kirjoitan hurskaita viestejä, pyrin aina kirjoittamaan Jumala isolla J:llä.
En nyt ymmärrä, miksi otat Jumalan nimen hepreankielisestä Vanhasta testamentista. Suomeksihan Vanha testamentti alkaa: "Alussa Jumala loi taivaan ja maan".
Heprean kielessä sana Jahve kirjoitettiin aina ilman vokaaleja Jhvh, ja sen ääntäminen on epävarmaa, koska nimen lausumista sen pyhyyden vuoksi kartettiin, ja sen tilalla luettiin Adonai ( = Herra ).
Suomen kieleen ei Jhvh:ta ole otettu, vaan käytetään sanoja Jumala ja Herra.
Ei jumala voi olla mikään ammatti- tai lajinimi. Sanan ensimmäinen merkitys on yliluonnollinen olento, kuten esim. kreikkalaisten jumalat, ja toinen merkitys kristinuskon Jumala, jolloin se kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.
Jos haluat sanoille ikiomia merkitykiä, niin kukas sitä voi estää. Väärinkäsityksiä ja vastaväitteitä voi silloin kuitenkin helposti syntyä. Ehdottaisin kuitenkin, että puhut Jahvesta mieluummin Ateismi- kuin Uskontopalstalla, ellet varta vasten haluaa närkästyttää niitä, jotka Jumalaan uskovat.
En taida saada sinua ymmärtämään. Kristittyjen jumalan nimi on Jumala. Minäkin kirjoitan Elli enkä elli, vaikka mitä mieltä hyvänsä sinusta olisinkin. Jos joku on nimeltään Meri, niin kyllä hänen nimensä on aina kirjoitettava isolla.
Korjaan nyt kuitenkin virkkeesi suomen kielen kannalta, jos sattuisit hyvällä tahdolla ymmärtämään: "Se sisältää kannanoton, että kirjoittaja ei tunnusta Jumalaa omaksi jumalakseen, eikä myönnä hänelle erikoisasemaa jumalien joukossa."
Vaikka ateistit eivät usko mihinkään jumalaan, he kuitenkin varmaan kirjoittavat Zeus, Hera Poseidon, Hades, Pallas Athene, Ares, eivätkä kirjoita zeus, hera, poseidon, hades, pallas athene, ares. Minä en usko kreikkalaisten jumaliin enkä anna niille erityisasemaa jumalien joukossa, mutta ei tulisi mieleenkään kirjoittaa erisnimiä pienellä alkukirjaimella.
Siis: erisnimi kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella, eikä vain erikoistapauksissa.
Jos ateistisessa kirjallisuudessa kirjoitetaan usein "jumala pienellä alkukirjaimella, vaikka kysymys on kristinuskon jumalasta", niin se osoittaa minun mielestäni sen, että ateistit eivät joko tiedä tai sitten eivät välitä suomen kielen oikeinkirjoitussäännöistä.
Ei tämänkään kirjoittaja muuten tunnusta Jahvea omaksi jumalakseen, vaan hänen jumalansa nimi on Jumala.
mitä sää Elli ny päästä suustas? Mää vaa kysy. Mahraks sää ol iankaikkine opportunisti?
Tieteen mukaan kaikki maailmankaikkeudessa on energiaa, eräälaista värähtelyä, joten kaikki on siis yhteydessä toisiinsa.
Tiede perustuu huomioitavien asioiden analysoimiseen, joten jos jotain ei voi huomioida sitä ei tieteen mukaan ole myös olemassa.
Aivan kuten ennen lääketieteen kehittymistä taudinaiheuttajat olivat yliluonnolisia asioita, niin samassa tilanteessa on tieteellinen hengellisyyden tutkiminen, koska hengellisiä asioita ei voi mitata, ei niitä myöskään ole.
Mutta asia ei välttämättä jatku niin ikuisesti.
>> ..joten jos jotain ei voi huomioida sitä ei tieteen mukaan ole myös olemassa. >>
Koskas tällainen sääntö on astunut voimaan ?
Miksi kukaan ei ole kertonut asiasta esim. teoreettisen fyysikan tutkijoille ?
>> koska hengellisiä asioita ei voi mitata, ei niitä myöskään ole. >>
En ole kuullut että tiede väittäisi mitään tuollaista.
Sen sijaan väittää tiede esim. että uskontojen luomiskertomukset eivät ole luotettavia kuvauksia todellisista tapahtumista.
Huomasin että valaskalaton Raamattu ei anna pakanalle minkäänlaista sielunvirkistystä. Niin ankea ja lohduton se oli. Nyt kun valaskala alkaa taas olla paikallaan, aion huolehtia, ettei sitä enää kohdella kaltoin.
Jumala ja Herra vaikuttavat ilmaisuilta, joilla on korvattu heprealaisten jumalan oikea nimi, jota ei taikauskoisen pelon vuoksi tohdittu lausua. Mikä se kaikkein alkuperäisin erisnimi oli, sitä en tiedä. Kaikentietävä (?) voisi osata valaista tätä asiaa.
Tämä ei ole oikein minun heiniäni, enkä viitsi kinata sen enempää. Mutta vaikka Jumala olisikin kunnon erisnimi, niin Jumala kuuluu silti jumalien olioluokkaan, aivan kuten Mies -niminen mies kuuluu miehiin.
tuo tieteen tuntemuskin enempi uskon puolella?
>>>Tieteen mukaan kaikki maailmankaikkeudessa on energiaa, eräälaista värähtelyä, joten kaikki on siis yhteydessä toisiinsa.>Tiede perustuu huomioitavien asioiden analysoimiseen, joten jos jotain ei voi huomioida sitä ei tieteen mukaan ole myös olemassa.>Aivan kuten ennen lääketieteen kehittymistä taudinaiheuttajat olivat yliluonnolisia asioita,>niin samassa tilanteessa on tieteellinen hengellisyyden tutkiminen, koska hengellisiä asioita ei voi mitata, ei niitä myöskään ole.
Mutta asia ei välttämättä jatku niin ikuisesti.
Jumalan "nimi" on tämä Vernankin jo kerran mainitsema JHVH jota juutalaiset eivät koskaan ole lausuneet ääneen perustuen toiseen käskyyn ("Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä"). Silloin kun Toorassa on tuo hepreankielen konsonanttiyhdistelmä, juutalaiset ovat kiertäneet sen käyttämällä nimityksiä Adonai ja Elohim ( molemmat tarkoittavat muistaakseni Herraa).
Tutkijat jonkun verran kiistelevät siitä miten JHVH tulisi lausua, jotkut ovat sitä mieltä että se lausuttaisiin muodossa Jehova, nykyisin kuitenkin yhä useampi on sitä mieltä että tuo muoto on virheellinen (Jehovan todistajat tosin pitävät siitä kiinni) ja oikea ääntämistapa on Jahve.
ettei ole pienintäkään ongelmaa olla valafiskin vatsassa 3vrk.
No hyvä. Yritän kaikin käytettävissä olevin keinoin välttää horjuttamasta vakaata (toivottavasti) uskoasi.
Onhan tämä Jahve-nimi tuttu, mutten ollut aivan varma, onko sekään henkilökohtainen Elliä vastaava erisnimi, vai joku yleisempi Herraa tms. tarkoittava.
tutkija väistyessäni valaskalaväittelystä. Mutta löydän Joonaan kirjasta tärkeämpää kuin merihirviön.
Joona oli Amittain eli "Totuuden Poika", joka lähti karkuun saatuaan tehtävän julistaa Ninivelle tuhoa. Hän ymmärsi Jumalan vain totuuden Jumalaksi, mutta Jumala oli enemmän kuin Joona luuli.Edessä oli nöyrtymisen paikka, sillä niniveläiset katuivat ja Jumala armahti kaupunkia. Joona pani tämän pahakseen ja rukoili..."minä tiesin, että sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri. Sinä olet aina valmis luopumaan rangaistuksesta, jolla olet uhannut".Hän mielestään "menetti kasvonsa", kun ei tapahtunutkaan niin kuin hän julisti. Joonan mielestä totuutta ja rangaistuksesta luopumista ei voinut yhdistää. Mutta Jumala teki niin.
Jotain tällaista ja paljon muuta olen ajatellut Joonan kirjan äärellä. Lisäksi tämä kaikki tapahtui pakanoitten keskellä. Joona on ainoa juutalainen kertomuksessa. Alkukristittyjen katakombien kuvissa on myös kuvia Joonasta, ehkäpä muistuttamassa ylösnousemuksesta jne. Kertomuksessa on paljon viitteitä ja vertauskuvia UT:n.
Vastaukseni ovat huteria ja selkäytimestä nousevia. Naurettaviakin. Fanaattisia. Mutta rakastan lukea Raamatun sanaa, sillä ymmärryksellä mitä minulla on. Ilman Googlea. =)
Tärkeintä on paluusi. Hieno kirjoitus tuo Joonaksen kirja on. Sitä kyllä on paikallaan lukea itse kunkin. Tässä on itse kullakin nöyrtymisen paikka. Minulla useammin kuin itse sitä huomaan.
JHVH on erisnimi, yhden tietyn jumaluuden nimi. Jumala raamatussa on el tai elohim.. JHVH käännetäänkin siis Herra ei Jumala. Raamatun alku "alussa loi Jumala " kuuluu: alkukielellä "bereshit bara ELOHIM...." vasta toinen luomiskertomus on JHVH kertomus.
Alunpitäen el ja JHVH olivat eri jumaluuksia. El-kaananilainen pääjumala ja jumalneuvoston pää. Sellaisena el esiintyy vielä esim psalmeissa.
mutta sen verran tässäkin el/elohom ja JHVH olivat alunpitäen eri jumaluuksia. JHVH nimeä ei todella saa lausua ,mutta ei myös el/elohim nimeä. Molemmat kierretään, mutta ei korvata toinen toisella.
JHVH nimen alkuperäislausumatraditio on kadonnut, mutta se tiedetään ettei se ole Jehova joka on keinotekoinen vokalisaatiorakennelma.
jumalasi on el?
En tiedä, mistä sinä ammennat tietosi, kun et maininnut lähdettäsi. Minun tämänkertainen tietolähteeni on "Opas Raamatun maailmaan" ja tässä muutama virke Ensimmäistä Mooseksen kirjaa koskevasta selityksestä:
" Tutkijoiden mukaan Raamatun luomiskertomuksessa on säilynyt kaksi toisistaan riippumatonta perimätietoa. Sitä osoittaa se, että Luojasta käytetään kahta hepreankielistä nimitystä. Elohim, joka on käännetty sanalla `Jumala` jaksossa 1:1-2:3, on monikollinen substantiivi. Vanhassa testamentissa sen yhteydessä käytetään yksiköllistä verbiä korostamaan, että on olemassa vain yksi tosi jumaluus. Nimi JHVH ( sanasta Jahve ) Elohim, joka on käännetty sanoilla `Herra Jumala` esiintyy ensimmäisen kerran 2:4:ssä. Nämä kaksi nimitystä viittaavat luonnollisesti yhteen ja samaan Korkeimpaan Olentoon."
Suomen kielessä, sanojen hengellisen kielen merkityksestä puhuttaessa, Jumala ja Herra ovat synonyymejä, ja ne tulee kirjoittaa isolla alkukirjaimella.
Tuosta em. tekstissä mainitusta kahdesta eri perimätiedosta en tiedä sen enempää.
hepreaa. Jumalani on kristinuskon Jumala, josta käytetään suomessa hengellisessä kielessä nimityksiä Jumala, Herra, Kaikkivaltias, Luoja, Isä.
Minua ärsyttää toisinaan tämä vastakkainasettelu ja se, että joutuu alvariinsa selittelemään. Tämä tuntuu joskus siltä, kuin joutuisi selittelemään sille, jolla on tyhjä käsi, sitä, miksi itse pitää täydestä kädestä, vaikka tyhjällä kädelläkin tulee toisen mielestä aivan hyvin toimeen. Tai jollakin olisi sinapinsiemen ja jollakin toisella ei, mutta tämä ei kuitenkaan haluaisi itselleen sinapinsiementä, vaan vain ja ainoastaan niin, ettei sillä toisellakaan sitä olisi.
JHVH ei tarkoita "jumalaa" (ts ei ole yleisanalla jumala käännettävissä) vaan on tietyn jumaluuden erisnimi. Raamatussa käännetty sanalla Herra. El on alunperin kaanilaisjumala , jumalpantheonin pääjumala ja jumalneuvoston puheenjohtaja. Ks esim psalmi 82:1 jossa on sana el ja taustana tämän perinteinen asema .Raamatussa on monia tarinoita duplikkaatteina, toisessa tekijänä el toisesa JHVh. Esim juuri luomiskertomus .
En tunne Opasta Raamatun maailmaan, mutta kovin asiantuntevalta se ei tunnu lainaamasi kohdan perusteella ainakaan. Siinä oli jo useampi perusteeton teologinen tulkinta. Katsopa vaikka HY:n teologisen tiedekunnan nettisivuilta jos löytäisit parempaa.
Omat tiedot ovat heprean ja lähi-idän varhaisen historian opiskelun perua.
on sinun uskosi ja sitä kunnioitan.
kuullut/lukenut että Jumalasta käytetyn nimen vaihteleminen ei niinkään johdu siitä että kyseessä olisi ollut kaksi eri jumaluutta, vaan siitä että kyseisen tekstin kirjoittajia on ollut useita, jotka ovat sitten käyttäneet eri kirjoitusmuotoja Jumalasta puhuessaan. Jotkut ovat kirjoittaneet Elohim, toiset taas JHVH. Tästä on syntynyt se nykyinen tieteellinen käsitys, että VT koostuu ainakin neljästä kirjasta joiden nimet ovat Pappiskirja, Deuterononium, Elohisti ja Jahvisti.
Luomiskertomuksen kahdesta eri kertomuksesta toisen uskotaan kuuluvan Pappiskirjaan (lähinnä tyylillisten syiden vuoksi) toisen taas on Jahvistiin ( koska Jumalaa kutsutaan Herraksi, eli JHVH, lisäksi myös kirjoituksen tyyli on selvästi erilainen kuin Pappiskirjassa).
Nykyisin jotkut ovat alkaneet tosin epäillä Jahvistin ja Elohistin olemassaoloa, lähinnä koska Jumalasta käytetty nimi ei vaihtele säännönmukaisesti ja samassa kertomuksessa hänestä voidaan käyttää molempia nimityksiä. Sen sijaan Deuterononiumin ja Pappiskirjan olemassaolosta ollaan lähes varmoja.
jahvisti ja elohisti tulevat alkuteksteissä käytetyn jumaluuden nimen mukaan:JHVH tai el /elohim. Muitakin jumalan nimiä käytetään VT:ssä. En nyt jaksa koko historiaa paahtaa läpi, mutta koska jumalan nimeä ei saanut lausua (tabu)tuli näitä kiertoilmuksia ja lopulta traditio katosi niin että enää ei ole varmoja miten JHVH on alunperin lausuttu. Sanan sai lausua ääneen vain ylipappi temppelissä Jom Kippurina mutta hänkin vain kuiskaten , niin ettei kansa sitä varsinaisesti kuullut.
JHVH lausutaan adonai, adoshem, hashem tilanteen mukaan mutta ei sitä korvata sanoilla el/ elohim. Selvää on että juutalainen traditio jo varhain selitti molemmat samaksi jumaluudeksi mutta alunperin ei näin ollut.
kirjoitin siis väärin kun sanoin että JHVH voidaan korvata sanalla Elohim.
Tuon mistä nuo käsitteet jahvisti ja elohisti tulevat, kyllä tiesin mutta sitten kirjoittaa jotenkin epäselvästi, jos se ei tullut selväksi. ELi siitähän nuo nimet tosiaan tulevat että jumaluudesta käytetään eri nimityksiä eri kertomuksissa.
että näyt tietävän, mistä puhut, varsinkin kun olet opiskellut hepreaa ja lähi-idän varhaista historiaa. Minulle olivat kertomasi asiat uutta, siksi tämä vähän vastahakoinen suhtautumistapa, mutta oppia ikä kaikki.
Saako kysyä, mikä sai sinut opiskelemaan hepreaa ja lähi-idän varhaista historiaa?
sinun näkemystäsi kunnioitan ja annan arvoa sille, että et esitä vastapuolta täysin hölmönä, vaikka joku muu näin tekisikin. Minua ei yleensä häiritse se, että joku on eri mieltä kuin minä, siihen luulisin elämäni aikana tottuneeni, vaan lähinnä ajatusteni tai uskoni naurettavaksi tekeminen.
vaan kävi sillä tavoin että historia oli pääaineeni ja tietyn ajanjakson Lähi-itä alkoi tuntua hyvin mielenkiintoiselta. Siellä kun syntyivät monet niistä uskonnollisista käsityksistä joihin meidänkin maailmassamme ja ajassamme yhä uskotaan. Asia seurasi sitten toistaan...
Kouluaikana historia oli yksi lempiaineistani. Siksi oli myös selvää, että aloin opiskella yhtenä aineena myös sitä, sivuaineena yleistä historiaa. Oli siinä tentteihin luvussa pakertamista, kun muisti on tällainen keskinkertainen.
Isossa maailmanhistorian tentissä minun kävi köpelösti. Olin valmistautunut huolella ja lukenut kuukaisikaupalla. Osasin sitten kyllä vastata jotenkin kuuteen muuhun kysymykseen, mutta kysytystä eurooppalaisesta hallitsijasta en muistanut nimeä, vaikka muistin tasan tarkkaan, millainen hän oli ja mitä hän oli tehnyt. Veikkasin nimen väärin, ja reputin armotta koko tentin. Voi, että sapetti. Ei muuta kuin uudestaan lukemaan. Sen verran sisukas olin, että kesken en jättänyt.
Minun on viisainta katsoa asiat kirjoista. En muista niitä ulkoa. Ei voi mitään. Onnekkaita ne, joilla on hyvä muisti.
Minä olen muuten ollut viisaimmillani silloin, kun pääsin ylioppilaaksi. Silloin todella luulin tietäväni jotakin. Sen jälkeen olen tiennyt aina vain vähemmän. Onneksi on kirjoja, netti ja Googlekin taas toimii.
kun tietäisi jotakin, varsinkin uskontojen historiasta. Olen kyllä monessa yhteydessä huomannut ateisti45 tietämyksen kirkkohistorian alueella. Hämää meidän ennakkoluuloisia odotuksiamme tuolla nimimerkillään. En paljonkaan ihmettelisi vaikka nimimerkin takana olisi vaikkapa pappi. :-)
nyt tuottamaan pettymyksen :ateisti teini-iästä, ei teologisia opintoja puhumattakaan kirkollisesta virasta...
varmaan moni pohtii tarkemmin uskon asioita. Minä kiinnostuin silloin myös muista uskonnoista, luin niistä, varsinkin buddhalaisuudesta, ja sen jälkeen tuli se epäilysten kausi: voiko Jumalaa olla olemassa. En enää muista, olinko päiviä vai viikkoja uskomatta Jumalaan, mutta sen totesin, että tämä ei ole minun juttuni. Ehkä se uskomattomuus on jollekin helpottava kokemus, minulle se oli täysin päinvastainen: tuntui siltä kuin minut olisi heitetty silmät peitettyinä tyhjään kaivoon. Minun juttuni on elää tällaisena epäileväisenä Tuomaana, jolla kuitenkin on pahimpinakin päivinä jäljellä sinapinsiemenen verran uskoa.
Joku on selittänyt uskomisen ja uskomattomuuden eri ihmisten aivojen erilaisuudella. Jos on näin, niin mitäpä sitten toisiamme liikaa arvostelemaan, pilkkaamaan tai nitistämään, sillä kukaan meistä ei ole aivojaan valinnut.
Mielestäni toinen virkkeesi osoittaa, että olet käsittänyt asioita jotenkin väärin. Jos joku tekee pahoja tekoja, niin itse hänen on niistä vastattava ja yritettävä sen jälkeen tehdä parannus. Omituiselta tuntuu myös väite, että pahuudet eriuskoisia kohtaan olisivat sallittuja, ainakaan jos puhutaan nykyajasta.
Toisaalta, ateistilla on vähän enemmän taipuvuutta arvomaailman suhteen sekä joutuu päättämään siitä ilman itsekästä ajattelua ikuisesta kidutuksesta.
jo se ikuinen kidutus. Se kuuluu keskiaikaiseen ajattelutapaan. Miksi ihmeessä monet ateistit rakastavat ikuisesta kidutuksesta puhumista? Saako siitä ajattelutavasta jonkinlaisia väristyksiä vai mistä oikein on kysymys?
ne pitäisi unohtaa...
>>>jo se ikuinen kidutus. Se kuuluu keskiaikaiseen ajattelutapaan
Se keskiaikainen ajattelutapa on seurannut ihmistä nykyaikaan. Monet kristityt näkevät helvetin, joka ei ole kiva paikka kaiken maailman kärsimyksen takia.
Ja eipä sillä mitään väliä ole. Uskovaisille voi toimia taivas-palkinto kuoleman jälkeen, edellyttäen että on kiltti muille uskovaisille.
"Monet kristityt näkevät helvetin, joka ei ole kiva paikka kaiken maailman kärsimyksen takia. Ja eipä sillä mitään väliä ole. Uskovaisilla voi toimia taivas-palkinto kuoleman jälkeen, edellyttäen että on kiltti muille uskovaisille."
Tuollainen ajattelutapa uskovista on joillakin ei-uskovilla näköjään niin syvällä, että sitä ei pysty millään muuttamaan. Kuinka monen uskovan kanssa olet näistä asioista, Jason, keskustellut? Kuinka moni puhuu keskiaikaisesta käsityksestä helvetistä, taivaspalkinnosta ja muille uskoville kilttinä olemisesta? Pidätkö sinä uskovia vähän kaheleina? Kirjoituksistasi saa välillä sen käsityksen. Toivoisin, että näin ei olisi.
kyl hän o hyvinki voinu huamat et ainaki mää ole hiuka kaheli.
jos sinä suostut olemaan vähän kaheli, niin sitten minäkin.
diagnoosit ovat olleet siksi vakuuttavia, että olen palstarauhan nimissä antanut vähän periksi.
Tosin jo aikanaan vaimoni kosiessa minua, varoitin häntä hulluudestani, hän lupasi sen hyväksyä ja hyvin onkin pärjätty.
Avioliittoa ei kannata rakentaa valheelliselle pohjalle. ;-)
noitavainot eivät tapahtuneet keskiajalla, vaan uljaalla uudella ajalla, jolloin palattiin antiikin sivistykseen ja noustaan sen ylitse, kuten uuden uljaan ajan uljaat ihmiset sanoivat ja tuhahtivat halveksuvasti pimeän keskiajan pimeille ja uskonnollisille (?) ihmisille.
Noitavainot olivat verisimmillään 1600-luvun lopulla, jolloin ns. keskiajasta oli kulunut jo lähes kaksisataa vuotta ja viimeiset noitaoikeudenkäynnit käytiin 1700-luvulla, Suomessa niitä taidettiin käydä vielä 1800-luvullakin. Se taas otti valistuksen ajan sivistyneistöä niin paljon päähän (että noitia oli tapettu tuhansittain ei edes sataa vuotta sitten heidän omasta "sivistyneestä" ajastaan) että he "loivat" täysin perättömän myytin "keskiajan noitavainoista, jolloin katolinen kirkko tappoi miljoonia naisia noitina" jonka historiallinen totuusarvo on nolla ja jonka yksinkertainen tarkoitus oli "paljastaa kristinuskon todelliset kasvot". Valitettavasti kyseinen myytti elää yhä edelleen jopa historian oppikirjoissa.
olet varmasti historian vuosista oikeassa, mutta entäs itse asia, oliko se jotenkin eri uskonnon kuin kristiuskon aikaan saannoksia, ja mikähän moraali sitten tavat muutti, uskonto vai jokin muu?
miksi noitavainot loppuivat, aivan kuten on vaikea sanoa myös että miksi ne edes alkoivat. Noitavainothan eivät olleet mikään kirkon sisäinen projekti, joka kosketti tavallista kansaa ainoastaan silloin kun joku joutui syytetyksi. Monesti se oli itse asiassa päinvastoin. Yksi noitavainojen alkuun vaikuttava syy oli se, että tavalliset ihmiset pelkäsivät hysteerisesti noitia ja noituutta ja he vaativat että kirkko ja valtiovalta (mikä osallistui erittäin aktiivisesti noitavainoihin) tekevät asialle jotain.
Jostain syystä pelon ilmapiiri alkoi sitten nopeasti 1600-luvun lopulla haihtua. Miksi, sitä ei oikeastaan tiedetä. Valistus tietysti otti siitä kaiken kunnian itselleen, mutta itse epäilisin että valistuksen aika on pikemminkin pelon ilmapiirin vaihtumisen seuraus eikä syy. Jos tavalliset ihmiset olisivat "halunneet" vainoja jatkaa, ei siinä muutaman älykön urputus olisi mitään auttanut, noitavainojakin kun vastustettiin jo 1500-luvulta lähtien.
olisi taas tilausta. Noidat ilmoittelevat Hesarissa ja tekevät temppujaan uskonnon varjolla erilaisissa seuroissa.
olivat kuitenkin osa kristinuskon oppin hyväksyttävissä, ja sen eettismoraaliset käsitykset kuitenkin oikeuttivat sen?
Onko nykyinen kristinusko jotenkin eri uskonto kuin tuolloin?
ikävä tunne, että minua yritetään nyt saada johonkin ansaan...? Pitäneekö paikkansa?
Mutta kyllä tuo kristinusko on eettismoraalisesti muuttunut siinä missä muukin yhteiskunta. Eihän kristinusko elä missään tyhjiössä. Noitavainot oli oman aikansa lapsi, sen hyväksyi sekä maallinen moraali että uskonnollinen. Nykyisinhän me pidämme omaa kulttuuriamme ja yhteisöämme eettisesti kaikkein parhaimpana, mutta on minusta hyvinkin todennäköistä että jo sadankin vuoden päästä tuhahdetaan halveksuvasti 2000-luvun alun barbaareille, joilla ei ollut samoja arvoja kuin 2100-luvun ihmisillä.
Eli kyllä 2000-luvun kristinusko on erilaista kuin 1600-luvun kristinusko. Selvä kehityskaari siinä on ollut. Voitaisiin sanoa, että kristinuskon peruseettinen oppi kuten esim. kultainen sääntö ja rakkauden kaksoiskäsky on pysynyt ennallaan, mutta se käytännön toiminta miten noita sääntöjä noudatetaan on muuttunut ja muuttuu yhä jatkossakin, varsinkin nyt kun kristinuskon painopiste siirtyy etelään, Euroopan ulkopuolelle.
Islam puolestaan on hyvä esimerkki uskonnosta joka ei ole juuri muuttunut ja joka on pohjimmiltaan sama uskonto kuin se oli 500 vuotta sitten. Nykyajan muslimi tuntisi olonsa melko kotoisaksi 1500-luvun muslimien parissa, kun taas nykyajan kristitty olisi melkoisen orpo otus 1500-luvun kristtyjen parissa.
Näet kyllä kun katselet ympärillesi monenlaisia pelleheikkejä ja suoranaisia huijareita, uskon varjolla ja ilman. Asia on tietysti tabu, noidat nauttivat yhteiskuntamme suojelua.
Eräiden täällä käytyjen keskustelujen perusteella olen joutunut toteamaan itseni varsinaiseksi ev.lutiksi. Tällä kirkolla on koulutetut työntekijät ja arvot melkoisen paikallaan.
Tässä kun on joutunut asioita monesta näkökulmasta pohtimaan, pidän mahdollisena noitavainojen olleen ajassaan hyvinkin tarpeelisia. Me emme täsmällisesti tunne noita tapahtumia. Nykyajassakin näyttää tilaa ja tarvetta erilaisille noidille kovastikin olevan emmekä sitä edes huomaa.
ymmärettävä niin, että kristittyjen uskonto on sellaista kun siihen uskovat sen haluavat olevan, eli uskovaiset päättävät mitä heidän uskonsa kullonkin on, eikä niin, että he uskoisivat uskonsa opinkappaleita?
Kristiusko siis, vaikka se perustuukin ikivanhoihin myytteihin opinkappaleista, voidaan tarpeitten mukaan soveltaa ja sitä tulee soveltaa kulloisenkin kulttuurin mukaiseksi eettismoraalisesti ja opinkappaleet ovatkin vain aina otettava sen hetkisen selityksen muksisesti, missä hetkessä niihin uskova elää?
No tuohan sitten tietysti selittääkin sen, miksi Kristiuskon "Jumalaan" uskovilla on niin erilaiset käsitykset ja uskomukset "Jumalastaan", uskontonsa opista ja niin monenlaisia selityksiä sen oppien tulkinnasta.
Tuollainen uskonto on tietysti kätevä, kun sitä voi muokata jokaisen ajan ja ryhmän tarpeen mukasiseksi, luulisi tietysti jos "Jumalaan" uskoisi "Hänen" olevan vähän ymmällään touhua katsoessaan, mutta sehän ei olekkaan minun murheeni.
>>>Islam puolestaan on hyvä esimerkki uskonnosta joka ei ole juuri muuttunut ja joka on pohjimmiltaan sama uskonto kuin se oli 500 vuotta sitten. Nykyajan muslimi tuntisi olonsa melko kotoisaksi 1500-luvun muslimien parissa, kun taas nykyajan kristitty olisi melkoisen orpo otus 1500-luvun kristtyjen parissa.
Sotkenut pahemman kerran aika ja ajattomuus käsitteen. Kun tähän maalliseen aikakäsitteeseen olemme kerran sotkeutuneet, niin se edellyttää aikakäsitteen noudattamista myös uskonnoissa ja uskossa. Ei maanpäällä noin vaan voida kalenteria pysäyttää. Ajan mukana kaikki tuppaa väkisinkin vähän muuttumaan, vaikkei se aina ole ollenkaan hyväksi.
Minun mielestäni "noitavainot" tulisi kyllä ainakin jossakin laajuudessa ottaa uudelleen käyttöön. Ikäänkuin kääntää kelloa ja kalenteria vähän taaksepäin.
ehkä tuon "Jumalan" tai hänen tiedotussihteerinsä pitäisi "päivittää" noita "ilmoituksia", ja antaa niitä vähän useimmin ja laajemmin kuin aina jonkun yksittäisen ihmisen kautta?
Mutta tietysti siellä "ajattomuudessa" ei aina tule varmaan tuollaisia ajateltua, että täällä matosessa maailmassa aika kulkee ja moraalit ja etiikat vaihtuvat ajan myötä?
Tuo "noitavaino" juttu varmaan tulisikin uudelleen jos nuo hihhulit saisivat samanlaisen vallan kuin uskonnolla aikaisemminkin oli, ja homotkin varmaan pantaisiin roviolle ensinmäisinä meikäläisten ateistien mukana?
Yleensä olet varsin selväsanainen uskontoa koskevissa asioissa. Nyt en valitettavasti ymmartänyt. Olen kyllä uskonnollinen, sittenkään en kyennyt ymmartämään ilmoitustasi. Siis oletko puolellani uusien noitavainojen käynistämisessä vai asetutko mahdollisesti koko arvovallallasi minua vastaan ja siten esteeksi koko vainojen käynnistämiselle.
Vstaukset tl.kont. nimm. Noita
Vuf vuf mmmrrr vuf
EI kyllä Noidat pitää ehdottomasti rauhoittaa ja Kyöpelinvuori liitettävä Natura-alueisiin.
Toisaalta "Noita-pillit" pitäisi lailla kieltää, kun meidän koira ei tykkää niistä ollenkaan.
kunhan ei pure!
Pikku Piskit voi purrakin, en tiedä. Kisut lähinnä raapii...
"Aivan oikein, siellä tuntuukin olevan tärkeintä itse uskonto ja sen opinkappaleet, eli "ilmoitukset", kuin mitä ajan henki tai moraali kulloinkin sattuu olemaan, tosin sielläkin kyllä nota tulkintoja sitten on erilaisia. Onkohan tuo "vapaan tahdon" käsitys erilainen siellä, kun siitä vapaasta tahdosta sattaa lähteä joissakin maissa pää, tai tulee kivitystuomio, tai ainakin raippoja? "
Syy siihen miksi islam ei uskontona ole oikeastaan muuttunut miksikään eikä myöskään tule muuttumaan, johtuu erilaisesta käsityksestä Pyhästä Kirjasta. Islamin Koraani on heidän mukaansa Allahin Muhammedille sanelema, suora kopio taivaallisesta Koraanista. Se on täyttä Jumalan lakia alusta loppuun saakka. Niinpä sitä ei kerta kaikkiaan saa mennä muuttamaan, koska samalla rikottaisiin Jumalan lakia. Teosta ei myöskään saa kääntää, koska Allah katsoi antaa Koraanin maailmalle arabiankielellä ja jos se käännettäisiin, olisi vaarana että jotain ilmoituksesta menetettäisiin.
"No tuohan sitten tietysti selittääkin sen, miksi Kristiuskon "Jumalaan" uskovilla on niin erilaiset käsitykset ja uskomukset "Jumalastaan", uskontonsa opista ja niin monenlaisia selityksiä sen oppien tulkinnasta. "
Kristinuskossa puhutana improvisaatio-opista. Uskotaan että Pyhä Henki on innoittanut ja improvisoinut Raamatun kirjoittajia kirjoittamaan Jumalasta omien kykyjensä ja tietojensa mukaan. Eli vaikka he ovatkin toimineet Jumalan innoittamina, he ovat silti säilyttäneet persoonalliset piirteensä. Tämä on ollut kirkon opetus aina, ei mikään nykyisen vuosisadan liberaalien keksintö. Hyvä osoitus tästä on esimerkiksi se, että evankelistat on kuvattu erilaisiksi ( Matteus on enkeli, Markus leijona, Luukas härkä ja Johannes kotka) selvänä osoituksena siitä että myös evankeliumit ovat erilaisia ja persoonallisia. Näin ollen Raamatusta löytyy myös inhimillinen, erehtyväinen puolensa ja jumalallinen, erehtymätön puolensa.
Toinen seikka on myös tuo jako VT:n ja UT:n välillä. Oletan että viittaat opinkappaleilla VT:n puolella oleviin Mooseksen antamiin käskyihin, joista löytyy myös tämä "Noitanaisen älä anna elää"? Yleisesti kristinuskossa on katsottu että VT:n eli vanhan liiton lait ja määräykset eivät enää koske kristittyjä ( 10 käskyä tosin koskee, koska niiden sisältämät käskyt sisältyvät myös Jeesuksen käskyihin) koska Jeesus on solminut ihmisten kanssa uuden liiton ja antanut uudet määräykset (esim. Vuorisaarnassa). Esimerkiksi kristittyjen ei tarvitse ympärileikkauttaa itseään, vaikka VT:ssä se on ehdoton määräys.
Näin ollen kristinusko voi mukautua ympäröivän yhteiskunnan sääntöihin ja moraaliin, mikäli ne ovat sellaisia että niihin voidaan mukautua. Kristinuskon tulisi kuitenkin edustaa ennen kaikkea kristillistä moraalia. Siitä sitten että mikä on "kristillistä moraalia" on lukuisia eri mielipiteitä.
kuulosti vaan ihan koiralta tuo ääntely?
Kisut yleensä kehrää minun sylissä.
ristiretket, kidutustunnukset noitavainoissa, anekirjeitten myynti, Etelä - Amerikan intiaanien kulttuurin tuhoaminen, jne, jne, eivät kuitenkaan rikkoneet "Jumalan", Jeesuksen ja "Pyhän Hengen" lakeja ja määräyksiä, vaan olivat tulosta..
>>>Näin ollen kristinusko voi mukautua ympäröivän yhteiskunnan sääntöihin ja moraaliin, mikäli ne ovat sellaisia että niihin voidaan mukautua. improvisaatio-opista
teot olivat varmasti Jumalan, Jeesuksen ja Pyhän Hengen lakien rikkomista mutta ennen kaikkea tulosta tuosta kulttuuriin sopeutumisesta.
Osa tuon ajan kristityistä varmasti uskoi toteuttavansa Jumalan tahtoa ristiretkillä, kidutustunnustukset taas olivat itsesuojelua Saatanaa vastaan (samanlaista retoriikkaa käytetään yhä - esimerkiksi eräs valtiopäämies puhuu "ennaltaehkäisevistä iskuista" - ei paljoa poikkea ajatuksiltaan 1600-luvun piispojen puheista ). Osa taas aivan varmasti käytti hyväkseen kristinuskoa ja hölmöjä uskovaisia toteuttaakseen omaa vallannälkäänsä (esimerkiksi aikamoinen sattuma se että anekirjeet pistettiin myyntiin juuri silloin kun paavi kaikkein kipeimmin tarvitsi rahaa).
Kristinusko on kieltämättä historiansa aikana monesti toiminut omia oppejaan vastaan, kuten aivan varmasti miltei kaikki muutkin uskonnot ja aatteet. Ristiretket ym. eivät ole hyvä esimerkki onnistuneesta kulttuuriin mukautumisesta, vaan nimenomaan huonosta, jolloin kristinuskon ajamat arvot on korvattu valtaapitävien ja myöhemmin valtioiden arvoille.
voisiko olla silloin, että vallanpitäjillä on ja oli parempaa ja salattua tietoa, tuosta kristiuskosta ja "Jumalasta", ja heidän ei tarvinnut pelätä "Jumalan" rangaistusta, jolla näitä "hölmöjä" uskovaisia uhattiin?
Kreikkalaisen Isokrateen (436 - 338 ekr), mukaan muinaisen Egyptin "papit" olivat keksineet uskontoon jumalten rangaistukset vaikuttaakseen kansan käyttäytymiseen?
Anteeksi jos loukkasin, nickisi liitettynä tekstiisi inspiroi mielikuvitustani.
Minä "inspiroin" syliini tulevaa kissaa lähinnä joko käpristelemään kynsiään tai nukkumaan. Kissan kehräys on ihanimpia ääniä maailmassa!
kuulisin mielelläni perusteluja. miten olet havainnut käytännössä väitteesi paikkansapitävyyden? kuinka laajoja tutkimuksia olet tehnyt?
arvomaailmaani ei ole rakennettu ihan samalle perustalle kuin uskovaisten, joten niitä ei ehkä kannatakaan vertailla. no, arvostan kovasti sitä, että ihminen ottaa vastuun tekemisistään, teki sitten hyvää tai pahaa (ja mistä me tiedämme, mikä lopulta on hyvää ja mikä pahaa?). arvostan myöskin sitä, että aloitettu asia tehdään loppuun, eikä sitä ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla jätetä puolitiehen.
kerrohan nyt, miten oma arvomaailmasi on parempi kuin vaikkapa minun.
minua on aina kiinostunut historia ja varsinkin uskontojen historia ja niiden vaikutus yhteiskuntaan. Olen tutkinut vuosia eri uskontoja ja myös asunut eri uskontojen maanosissa ja samanaikaisesti vertaillut, modernin tieteen vaikutusta eri kulttuureissa.
Olen oman maailmankaikkeuteni keskipiste, sillä maailmankaikkeuteni tarkkailu alkaa minusta, johon myös oma arvomaailmani perustuu.Tämän vuoksi oma arvomaailmani on minulle paras mahdollinen, olenhan kykenyt säilyttämään hyvän omatunnon kaiken kokemani jälkeen, ja hyvä omatunto on kaiken onnellisuuden ja sisäisen rauhan perusta.
miten tämä liittyy uskonnollisuuteen? eikö se kuitenkin mielestäsi ollut asian ydin?
Lainasin Dalai Laman sanoja:
"Olen oman maailmankaikkeuteni keskipiste, sillä maailmankaikkeuteni tarkkailu alkaa minusta"
en silti edelleenkään ymmärrä alkuperästä tarkoitustasi...
"Olen oman maailmankaikkeuteni keskipiste, sillä maailmankaikkeuteni tarkkailu alkaa minusta"
kuka tahansa voi allekirjoittaa nuo sanat. ja jos arvomaailma perustuu tähän, ei siihen voi mitenkään vaikuttaa uskonnollinen vakaumus.
"kuka tahansa voi allekirjoittaa nuo sanat"
Kyllä monoteistien maailmankaikkeuden keskipiste on jumala, siis jeesus, allah,jahve.
hyvä on, valitsin sanani väärin ja täsmennän nyt tarkoitustani.
siis kuka tahansa ihan oikeasti ajatteleva voi olla tuota mieltä, siihen ei vaikuta uskonnollinen vakaumus. monoteisteista en tiedä, kun en heihin kuulu.
Olen samaa mieltä kanssasi.
Mutta suurin osa ihmisistä on kuitenkin monoteistejä.
Uskovat usein tekevät tietoisesti syntiä, koska uskovat Jeesuksen kuitenkin armahtavan. Uskottomat eivät usko mihinkään anteeksiantoon, joten mieluummin välttävät vääriä tekoja.
"Uskottomat eivät usko mihinkään anteeksiantoon, joten mieluummin välttävät vääriä tekoja" Toivon todella,että väitteesi olisi totta. Siis siinä mielessä kuin mitä näkee nykyään tapahtuvan. Mutta tosiasia taitaa olla niin, että uskottomat (kuten sanoit) eivät vain tiedä mitkä ovat niitä Raamatun vääriä tekoja tai pitävät "väärien tekojen" rimaa niin korkealla, etteivät sinne näe.
Olet aivan oikeassa, että vähemmän löytyy tanssilattialta ja ravintolasta synnin tunnustavaa ihmistä kuin kirkosta.
"Uskovat usein tekevät tietoisesti syntiä, koska uskovat Jeesuksen kuitenkin armahtavan." Mihin perustat tuollaisen väitteesi? Synti tarkoittaa mm. pahaa tekoa, rikkomusta, rikosta. Jos sanot, että uskovat tekevät tahallaan pahoja tekoja, niin väität heidän olevan rikollisia. Tätäkö tarkoitat?
Ei oikein tunnu siltä tällä kertaa, kuin olisit ajatellut, mitä sanot.
Se väite oli sitaatti PakanaM:n väitteestä,lue pari riviä ylempää.Minä en sitä väitä,vaan väitän,että uskovat näkevät ja tunnistavat synnin ja pahuuden helpommin kuin Raamattuun ei uskovat. Siitä on se totuus,että hengellisistä tilaisuuksista löytyy synnin tunnustavia ihmisiä helpommin kuin esim. tanssilattialta tai kapakasta.
Kirjoitukseni oli PakanaM:lle ja jos luet sen ja minun kirjoituksen ajatuksen kanssa niin huomaat sen mitä et ennen äsken huomannut.
oli Pakana ( M ):lle, mutta mitäpä se haittaa, jos täällä kirjoitetaan tai luetaan joskus vähän ristiin.
Luulenpa minäkin, että hengellisistä tilaisuuksista löytyy synnin tunnustavia ihmisiä helpommin kuin kapakoista. Vaikka mistäpä minä tiedän, vaikka jotkut humalapäissään itkisivät syntejään, kun en käytä alkoholia enkä luuhaa yleensäkään kapakoissa.
"vaan väitän,että uskovat näkevät ja tunnistavat synnin ja pahuuden helpommin kuin Raamattuun ei uskovat. Siitä on se totuus,että hengellisistä tilaisuuksista löytyy synnin tunnustavia ihmisiä helpommin kuin esim. tanssilattialta tai kapakasta."
Oletko koskaan miettinyt, että elät yksinkertaisesti erilaista maailmaa kuin esim. ateisti? Jos hakeudut tietyn uskonnon tai lahkon piiriin, tunnustat tietysti siinä uskonnossa tai lahkossa -synniksi nimitetyn- paremmin kuin jotain muuta arvomaailmaa toteuttava yksilö..
Sinä nimität, ts. konkretisoit, tietyt asiat synniksi ja pahuudeksi ja näinollen keskityt niiden hylkimiseen.
Ongelma ajattelussasi on siinä, että lahkosi ikäänkuin omii pahan käsitteen ja tuotokset itselleen. Tällöin on helpompaa osoitella sormellaan kohti "pahaa" ja "syntisiä". Edellinen saattaa suojella sinua muutamalta huonolta päätökseltä toki, mutta sulkee sinulta myös hyvin monta porttia ja vaihtoehtoa johonkin muuhun, koska et tohdi vilkaista niihin pelossasi.
Virheesi voi olla siinäkin, että luulet, ettei pahoilta teoilta voi välttyä konkretisoimatta niitä omalla tekniikallasi. (lue: lahkosi tai uskontosi tekniikalla)
Olet kuitenkin väärässä. Ateistit ja muut "Raamattuun ei uskovat" erottavat kyllä hyvän ja pahan käsitteet. He näkevät jopa erilaisia sävyjä mustan ja valkean välissä.
Toisin kuin esim. katolinen, ateisti ei väitä että a)abortti=murha b)eutanasia=murha c) murha=murha, vaan erottavat näiden ikävien asioiden sisällä erilaisia mahdollisuuksia ja tilanteita joihin ei voi päteä yksi ja ainoa ehdoton sääntö.
Yhden tien valitsemisessa on ikävä kyllä haittana monen muun tien sulkeutuminen. Tuntuu usein, että hartaasti uskonnolliset ihmiset pelkäävät omaa pahuuttansa niin paljon, etteivät uskalla enää elää tai ajatella itse.
Vastaan vain, että teen työtä niin kapakoissa kuin hengellisissä tilaisuuksissakin, minulle ovat yhtä arvokkaita niin juopot kuin raittiit niin kiroilevat kuin sitä välttelevätkin. Itse en koe itseäni synnittömäksi, mutta huomaan kristinuskoon tutustuttuani, että pahuuden "rima" olikin matalammalla kuin olin kännipäissäni huomannut.
Annan esimerkin. Uskovainen (helluntailainen) nainen epäili olevansa raskaana, vaikka sitten ei ollutkaan. Hän olisi ollut valmis tekemään abortin. Ihmettelin, että miten uskovainen nainen voisi tehdä abortin. Sehän on murha. Hän kuittasi asian kevyesti sillä, että kyllä Jeesus antaa synnit anteeksi. Minä en voisi tappaa omaa lastani, koska minulla ei ole jeesuksia antamassa anteeksi syntejäni.
Edellä olevan kaltainen käytös on todella yleistä uskovaispiireissä.
että uskovat kyllä tunnustavat syntejään, mutta juuri sen vuoksi niitä myös tekevät. Onhan helppo tehdä syntiä, kun "tietää", että ne saa anteeksi tunnustamalla.
En tunne helluntailaisia sen paremmin, mutta jos todella juttelit jonkun helluntailaisnaisen kanssa tuohon tyyliin, niin olipa poikkeustapaus. Älä ihmeessä yleistä. Oletko varma, ettei joku, joka tuntee sinut ja tapasi heittää huulta, tehnyt vain piloillaan samalla tavalla? Vai keksitkö koko jutun? Uskova nainen tuskin keskustelee tuollaiseen kevyeen sävyyn abortista.
Minä en tiedä, millaisia uskovia tunnet, mutta ihmetellä täytyy, jos he todellisessa elämässä keskustelisivat ei-uskovan kanssa tuollaiseen kepeään sävyyn ja hölmöjä väitteitä esittäen. Joko tuttusi eivät ole uskovia lainkaan tai sitten he puhuvat, niin kuin sinut tuntien luulevat sinun haluavan kuulla, koska pääsevät siten vähemmällä.
Kolmas selitys on se, että haluat vain ärsyttää uskovia kommenteillasi ja naureskelet itseksesi, kun saat taas jonkun ottamaan sinut tosissaan. Jos minä tapaisin sinuntyylisesi henkilön kadulla, niin enpä alkaisi kanssasi koskaan puhua ainakaan uskonnoista. Voipi olla, että on viisainta lopettaa sellainen näilläkin palstoilla. Sinähän et ota uskovia koskaan todesta.
"Lapseni, viimeinen aika on käsillä. Te olette kuulleet, että on tulossa Antikristus, ja niin onkin nyt monia antikristuksia ilmaantunut. Tästä me tiedämme, että viimeinen aika on käsillä. He ovat lähtöisin meidän joukostamme, mutta he eivät olleet meidän joukkoamme".
Edellä oleva otettu Raamatusta. Ts.uskovien joukkoon ilmestyy eksyttäjiä jotka esiintyvät uskovina.
"Kolmas selitys on se, että haluat vain ärsyttää uskovia kommenteillasi" Voi olla noinkin, mutta toisaalta tuollaiset "todistukset" vahvistava Raamatun todellisuutta.
Ei suinkaan "joku toinen tulisi ja hyvittäisi synnit" Vaan Jeesus tuli ja sovitti kaikki ihmisten synnit, meille riittää kun tunnustamme syntimme ja teemme parannuksen ja uskomme Jeesuksen Herraksemme ja Jumalaan joka Hänet lähetti.
Toisaalta emme voi sulkea ateistia pois uskonnoista, heidän usko ei vain ole samaa kuin meille kristityillä, he eivät usko tuohon johon me uskossa panemme pelastuksen.
Mihin pohjaat mielipiteesi siitä että toisen tekemä hyvitys on kieroutunut mielikuva? Kirjavinkkejä kaipaan edelleen.
Käsittääkseni Jeesus ei saarnannut semmoista että pahuudet eriuskoisia kohtaan on sallittuja. Riippuu tietenkin mitä pahuudella tarkoittaa. Raamattu on käsitettävä kokonaisuutena antamalla molemmille puolille (UT/VT) yhtä suuri painoarvo.
Olen tutkinut eri uskontoja pitkään ja tullut siihen tulokseen, että maailman korkeimman älykkyysosamäärän omaavilla kansoilla on myös älykkäin uskonto.
Buddismin mukaan ihminen on itse vastuussa teoistaan ja ihminen voi vain itse itsensä pelastaa.
Joten jokaisen on itse hyvitettävä tekemänsä synnit, joko tässä elämässä tai tulevaisuudessa.
Minun ymmärryykseeni ei mene, että joku toinen kärsisi minun pahojen tekojeni vuoksi, sillä eihän se olisi oikeudenmukaista.
Ymmärrän kyllä kristillisen ja varsinkin katollisin käytännön suosion, sillä kyllähän se helpottaa huonoa omaatuntoa, kun pappi lupaa vapautuksen pahoista teoista.
Mutta totuus on, että jos ajatellaan, että kukaan muu ei minun pahoja tekoja hyvitä,vaan ne on itse hyvitettävä, niin kyllä se estää pahuuden tekemistä enemän kuin monotistien käsitys syntien siirtämisestä jumalan niskaan.
"Ymmärrän kyllä kristillisen ja katolisen käytännön suosion, sillä kyllähän se helpottaa huonoa omaatuntoa, kun pappi lupaa vapautuksen pahoista teoista."
Luulen, että sinä olet nyt käsittänyt asiat väärin. Minusta on aina ollut itsestään selvää, että vastaan itse teoistani. Jos valehtelisin, varastaisin tms., niin ei se juttu olisi siinä, että pappi julistaisi vapautuksen pahoista teoistani, vaan minun olisi ensin itse kaduttava tekojani ja kärsittävä niistä koituva rangaistus.
Eri asia, mitä ei pidä sotkea tähän yhteyteen, on käsitys taivaaseen pääsystä. Sinne ei pääse omien hyvien tekojensa vuoksi.
Kuulostaa mutu-menetelmältä. Käytössä minullakin.
"Minun ymmärryykseeni ei mene, että joku toinen kärsisi minun pahojen tekojeni vuoksi, sillä eihän se olisi oikeudenmukaista."
Kärsiihän joku toinen tehdessäkin, miksei sitten jälkikäteen? Onko oikeudenmukaisuus aina hyväksi?
"Ymmärrän kyllä kristillisen ja varsinkin katollisin käytännön suosion, sillä kyllähän se helpottaa huonoa omaatuntoa, kun pappi lupaa vapautuksen pahoista teoista."
Ymmärrät katoliseen synnintunnustuksen anteeksiannon uskomisen helpoksi? Minä en.
"Mutta totuus on, että jos ajatellaan, että kukaan muu ei minun pahoja tekoja hyvitä,vaan ne on itse hyvitettävä, niin kyllä se estää pahuuden tekemistä enemän kuin monotistien käsitys syntien siirtämisestä jumalan niskaan."
Järkevä luottaa järkeensä alias itseensä, ei siinä jumalia tarvita...
Itse olen sitä mieltä, että pelkkä katuminen ei riitä, vaan pahat teot on hyvitettävä hyvien tekojen kautta.