vapaan kirkkosuunnan kesäleirillä, jonne vanhempani minut laittoivat (he kuuluivat passivisina jäseninä tuohon lahkoon ja ilmeisesti halusivat minut kesällä pariksi viikoksi pois jaloista), vaahtosuiselle karjumiselle, perkele-puheille ja helvetillä pelottelulle. Minun on nyt aikuisena, kirkkoon kuulumattomana, näennäisesti uskonnottomana ihmisenä todella vaikea päästä eroon noista kauhukuvista ja syyllisyydentunnoista, joita pastori meissä lapsissa herätti. Olimme n. 7-15-vuotiaita, ja meille järjestettiin todellisia käännytyskokouksia, joissa sai karjusaarnan jälkeen mennä "alttarille" polvistumaan ja "ottamaan vastaan vapahtaja".
Minulle tulee paha olo edelleenkin, kun muistan nuo tilanteet. En voinut niistä koskaan kenenkään kanssa puhua: vanhempani kuittasivat lyhyesti, ettei kaikkea tarvitse uskoa. Ahdistus jäi: kädet vapisevat vieläkin, kun muistan tuon tunnelman.
Joskus muistan, että minua melkein nauratti, kun pastori kiihdytti itsensä hurmioon: olette SAAATANAN perillisiä! Itse PERRRRKELE pitää teitä vallassaan! Teita uhkaa HELLLLVETIN tuomio, jos ette käänny!
Ajattelin pienessä seitsenvuotiaassa mielessäni, että papin tekee varmaan mieli kiroilla, ja tällä lailla saarnatessaan se saa sen tavallaan tehdä, kun noita sanoja koko ajan toistelee.
Minut altistettiin
lapsena
13438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Uskonnon opetukseen. Opettaja saarnasi suu vaahdoten ja jos jäi Jeesus kappaleet lukematta, pistokokeessa jäät kiinni, jäit koulun jälkeen lukemaan ja uusinta pistokoe. Tästä syystä pelleily sai loppua. Hihhulit ootte vitun vajakkeja!
You like suffering? Why remember? Wash your brains.
toki irti ja nautin elämästäni, mutta kaikesta uskonnollisesta tulee aina mieleen karjuminen, helvetti, kadotus, synti, syyllisyys ja verinen Golgata ja kiihkosta vapiseva saarnamies. Hyh... no, ehkä voi ajatella, että minut rokotettiin tuolloin uskontoa vastaan, which is good :) Tuntuu, etten voi edes ajatella uskonnolisia asioita, ns. hengellisyyttä tms., kun siitä tulee yksinkertaisesti paha olo. Uskovaisten ihmisten seurassa tunnen outoa syyllisyyttä...?
jos syyllisyys pukkaa esiin, juokse pois ja lujaa. Syyllisyyshän on synneistä kammottavin :)
trollikansa on herännyt
Minut taas alistettiin ateistiseen tyranniaan. Vain muutama asia oli oikein ja kaikki muu ulkopuolinen oi väärää ja tuomittavaa. No oppipa siitä sen, että heti kun pääsin pois kotoa eli karkasin, on ateismi ollut minulle pahinta mitä maailmassa on. Tietysti pitää ymmärtää, että varsinkin isäni oli tyranni, jolla oli kovin suppea katsomus ja sotakokemukset eivät varmaan sitä parantaneet. Rikkinäisiä ihmisiä nämä tyrannit ovat, nyt sen aikuisena ymmärrän. Ja näitä tulee aina olemaan. Ateistien vihakampanjat ruokkivat tällaista tyranniaa ja toisaalta taas uskonnollinen fundamentalismi on toinen tyrannian muoto. Ihminen tulee nähdä silti tuollaisen takaa ja tunnen enemmänkin sääliä vanhempiani kohtaan, kun niin moni hieno asia jäi heiltäkin kokematta ja tietysti meiltä lapsiltakin ahtaan katsomuksen seurauksena.
........
Vai väitätkö, että ateistit eivät voi olla isäni kaltaisia? Veikkaan, että en ole edes ainoa tuollaisen despootin kynsissä. Viha-attekirjoitukset osoittavat, kuinka rajoittuneita ja suvaistmattomia ateistit todella ovat. Mutta senhän tiedän itse kokemuksesta.
Varmaan sinun puolestasi on paljon rukoiltu ja rukoillaan vieläkin. Olet saanut kuulla evankeliumin totuuden, lähtemättömän Jumalan Sanan siemenen. Omatuntosi ei anna rauhaa, vaikka yrität hukuttaa nuo Sanan siemenet sielustasi. Pyhä Henki kutsuu sinua vieläkin pelastukseen. Alä pakene Jumalan puhetta. On totta, että on olemassa inkaikkinen kadotus ja helvetti. Jos et anna elämääsi Jeesukselle. Usko on ihanin ja tärkein löytö ihmisen elämässä.
ihmisyyttä sinusta löydy? Toinen kertoo traumaattisesta kokemuksestaan ja sinä näet tilaisuuden lyödä lisää! Kristinusko on kovuuden ja julmuuden uskonto ja juuri uskovaiset siitä todistavat käytöksellään.
En voi asialle mitään. Jumala kutsuu tätäkin sielua pelastukseen ja hän ei ilmeisesti ole vielä paatunut ateismin tasolle! Ei tässä häpeää tarvita, pikemminkin esirukousta henkilön puolesta!
niin vai unohdeta. Mutta niiden kanssa pystyy elämään, kun ne käsittelee. Ymmärrän varmaan aika hyvin tilanteesi. Itselläni kun on uskontotraumani myös. Tässä iässä jo tiedän, etteivät ne lähde pois. Mutta pystyn elämään niiden kanssa; tiedän mistä ne juontavat ja tiedostan ne. Parempaa kai ei voi toivoa. Voimia sinulle. Ainakin voimme tehdä parhaamme sen eteen, että lasten pelottelu ja henkinen rikkominen uskon nimissä loppuisi!
sitä sanotaan laupiaasti, että Jeesus on lasten ystävä, mutta mitenkähän se käytännössä näkyy? Kristinuskossa on vaikeita elementtejä, pahin niistä on tuo iankaikinen helvetin tuli ja kärsimys. Näitä on vaikea kenenkään ajatella, saati lapsen, joka herkästi uskoo kaiken, mitä aikuinen sanoo (taikka peräti huutaa). Onhan minulla lähipiirissä yksi kymmenvuotias poika, joka itki monta yötä itsekseen, kun joku uskovainen meni hänelle sanomaan, että "sinun äitisi kulkee laveaa tietä ja on menossa suoraa päätä helvettiin kunhan kuolee".