Tiesin heti....

I should have a life kirjoitti:

...että se olit sinä kun näin käsivartesi. Olen oppinut jo tunnistamaan piirteesi, olemuksesi. En olisi uskonut että näin voi käydä. Että yhä edelleen voin tuntea jotain. Mutta tiedäthän että se on täysin tahatonta, olen yrittänyt jo pitkään jatkaa paremmin. Ja onnistunutkin. Tänään tuli yllättäen takapakkia, mutta kyllä se siitä.

Koetan ryhdistäytyä. Kerro työkaverillesi, että on ihan turhaa asiaa enää vatvoa. En usko että hän osaa arvostaa. Luulen, että hän ei tiedä asioiden todellista laitaa. Vaikka vaikea sanoa, mitä olet hänelle kertonut. Näin hänet lauantaina. Tehköön omat päätelmänsä, mutta ehkei tarvitse tuoda niitä eleelläkään esiin. Olen varma että se omahyväinen hymy jonain päivänä vielä katoaa, jos oikeutta maailmassa on.

Ei se siitä ole mihinkään muuttunut. Minulla ei ole elämää, johon et sisältyisi (luulit varmaan minun jo siirtyneen eteenpäin). Ei vielä, vaikka pitäisikin. Totta, minun vaikea hyväksyä päätöksiäsi, koska en tiedä mihin ne perustuivat. Eikä minulla ole oikeutta perusteluja kysyäkään. Ehkä on parempi etten tiedä. Mutta arvelen, että eleesi kertovat jotain muuta. Oletkohan ihan rehellinen itsellesi? Onko sinusta miestä siihen?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä