Perisynti

Entä jos lähtisikin nollasta? Eiköhän se menisi jo ensimmäisenä tuntina sinne miinuspuolelle? Kun lapsi tuntisi kiukkua siitä, ettei nänni osu heti suuhun...

Taivaaseen pääsee vain täysin puhdas, täysin viaton, pelkästään hyvä. Kaikki viha, närkästys, itsekkyys, omahyväisyys, aivan ajatuksen tasollakin on syntiä, ja sellaiseen syyllistä ei kelpuuteta taivaaseen. Siksi Vapahtaja on ihmisille annettu. Kun Isä katsoo pahoja tekojamme Poikansa haavojen kautta, Hän näkee meidät ihan puhtoisina. Hänen haavainsa kautta me olemme paratut, lupaa raamattu. Ne haavat me olemme myös itse aikaansaaneet synneillämme. Mutta Hän antoi itsensä vikauhriksi edestämme. Niin paljon Hän meitä rakastaa.

Perisynti on yhtä kuin inhimillisyys, mikä on yhtä kuin taipumus itsekkyyteen ja siten myös pahuuteen. Väitetäänpä kokeneiden sanoneen, että jo kaksosvauvat osaavat riidellä oikein tosissaan äidin rinnasta. Ja se on vasta alkusoittoa. Tulee kateus, ahneus ym. täyteen mittaansa, aikuisikään mennessä sitten onkin jo riitaa maista ja mannuista, tuleva verisemmät taistelut, sodat...

Jos ajattelet, että 0-pisteestä lähteminen olisi jotenkin parempi, ilmeisesti ajattelet, että pelastuminen olisi mahdollista niin, että ihminen tekee enemmin hyvää kuin pahaa.

Missä on ihmistuntemuksesi? Miten hyvin tunnet oikein itsesikään? Löydätkö itsestäsi jotain sellaista, jonka varassa arvelet itsellesi pelastumisen iankaikkiselta kuolemalta tulevan ansaituksi?

Niin paljon on Vapahtaja maailmaa rakastanut, että on antanut oman Henkensä ihmisten edestä. Ettei YKSIKÄÄN, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Ja pienokaisista Vapahtaja on itse sanonut, että he uskovat Häneen. Pieninten pahentaja sitten kumminkin aina tulee... Se on ihmisjärki, joka ei tahdo uskoa, ja ihmismielihän on jo syntymästä lähtien itsekäs ja omahyväinen. Ilman Vapahtajaa ei yksikään ihminen pelastu.

Jeesus kuoli koko maailman edestä. Siksi Hän kehottaa uskovia kastamaan kaikki kansat, jo pienet lapsetkin HÄNEN nimeensä. Raamatussa on sanottu, että jokainen, joka on kastettu Vapahtajan nimeen, on kastettu Hänen kuolemaansa. Jotta voisi sitten uutena nousta ylös, kuten Hänkin on ylösnoussut. Kristillinen kaste on sinettinä iankaikkisen armoliiton lupaukselle, joka ihmisille on annettu Jeesuksessa.

Jokainen, joka uskoo Häneen, pelastuu. Kaikki pienokaiset pelastuvat, jos kuolevat pieninä. Lasten ja imeväisten suuhun on Herra valmistanut kiitoksen... ja pienokaisten enkelit näkevät Hänen Isänsä kasvot, joka on taivaissa.

Lapsen uskoon meillä on lupa palata joka päivä. Yksin armosta, Vapahtajan sovintotyön tähden ihminen pelastuu. Mutta usko on lahja.

Jokaiselle synneistään hätäilevälle on Ovi auki. Vapahtaja itse on Ovi, ja Hän sanoo:
"Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa.
Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä.
Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää!" (Jesaja 55:1-3)