Mihin uskoa?

...monelle haaste,siihen löytyy kokemusta,monena versiona. Meditaatiotila sivuaa "uudelleensyntymistä",ja on "vain aivojen ominaisuutta",siinä se eroaa edukseen muista luuloista ja uskonnoista. Mielikuvitusmaailma=henkimaailma. http://fi.wikipedia.org/wiki/Mielikuvitusmaailma Usko huviksesi?

Kyselet: # Mihin ihmeessä uskoisin? Vai annanko kuoleman kertoa totuuden? # Älä ihmeessä odota siihen asti! Miten oikein Raamattua olet lukenut? Muista, että se ON myös Israelin kansan historiaa. Jos tarkkaan luet, löydät ihmeteltävän, anteeksiantavan ja uskollisen Jumalan, joka uudelleen ja uudelleen armahtaa niskurikansaa, joka lankee kerta toisensa jälkeen palvomaan muita, epäjumalia, jotka jumalia eivät lainkaan ole. Jumalaa ei ihminen ymmärrä. Hänen ajatuksensa ovat niin paljon korkeammalla kuin meidän. Yritä miettiä, miltä Jumalasta tuntui, kun Israel lähti muiden jumalien perään, kuin uskoton vaimo. Raamattuun pitää syventyä. Ei sitä tosta vaan lueta. Jos niin tekee, käy niin, ettei ole ymmärtänyt siitä mitään, ja ajattelee, niinkuin sinä nyt Raamatusta ja Jumalasta ajattelet. Lue evankeliumeja sillä mielellä, että myös uskot siihen sanaan, mitä luet. Kyllä siellä selvästi on sanottu, mitä kuoleman jälkeen on odotettavissa, ja mistä syystä. Jeesus sanoo itsestään: "Minä olen tie ja totuus ja elämä". Usko se. Sinä moitit Jumalan, Luojan, logiikkaa ja Hänen tekojaan, sinä, joka olet luotu. Ihmetellä täytyy, millä edellytyksillä sen teet. Sinäkö olet viisaampi kuin Hän? Missä Hän vaatii sinua 'sokeasti' uskomaan Häneen? Hänen tekonsa kyllä todistavat Hänestä, jos vähääkään älliä on päässäsi ne havaitaksesi. On tahdostasi kiinni, uskotko Häneen. Järkevääkö selitystä etsit Jumalalle? Jos Hän olisi ihmisen järjellä käsitettävissä ja ymmärrettävissä, Hän EI olisi Jumala. Mitä taas helvettiin tulee, sitä EI ole luotu ihmistä varten, vaan Luciferia ja hänen langenneita 'kumppaneitaan' varten. Jumala rankaisi kapinoivia enkeleitäänkin, miksei sitten ihmistä. Hän ei kuitenkaan halunnut, että ihminen, Hänen kuvansa, joutuisi moiseen paikkaan, SIKSI Hän lähetti Ainoan Poikansa toteuttamaan pelastussuunnitelmansa.Hän oli ainoa siihen kelvollinen. Jeesus 'täytti työn' ja kärsi ihmisen ansaitseman rangaistuksen, että ihminen saisi iankaikkisen elämän, Hänessä. Joka Jeesukseen uskoo ja ottaa Jumalan lahjan vastaan, hän pelastuu. Joka EI usko, eikä Jeesusta Herrakseen, Vapahtajakseen, ota, Hän joutuu iankaikkiseen eroon Jumalasta ja on rangaistuksenalainen. Ei tämä elämä lopu kuolemaan! Elämä jatkuu rajan tuolla puolen. Sen Raamattu kertoo.

Eikö ole hassua? Lisäksi se, miksi hän antoi oman poikansa kuolla ristillä on melko lystikäs juttu. Me ihmiset nimittäin olimme niin syntisiä, että jotta saisimme ne syntimme anteeksi, niin Jeesuksen oli kuoltava. Mieti kuitenkin, että kuka meille syntimme anteeksi sitten antoi? No Jumalapa itse! Hän ei siis armollisena ja kaikkivoipana kyennyt antamaan ihmiskunnalle anteeksi tappamatta omaa poikaansa! Vaikuttaa melko skitsahtaneelta Jumalalta. Minun naapurini kolaroi minun autoni, mutta en pysty pääsemään asiasta yli vetäisemättä omaa kakaraani turpaan... No jopas on loogista! Jotkut muistavatkin... Mutta sillä on kuitenkin tarkoitus, ettemme muista. Olemme täällä oppimassa tätä läksyä, emme entisiä. Sielusi kyllä muistaa osia edellisestä elämästä. Esimerkiksi tunteita. Jos olet edellisessä elämässäsi oppinut suuren läksyn, niin sen jo tavallaan tiedät, eikä sen asian tietäminen ole sinulle uutta. Esimerkkinä vaikka tämä: Ehkä jouduit sotimaan ja siksi "vaistonvaraisesti" pelkäät sotaa, vaikka tuskin olet sellaista tässä elämässäsi nähnyt. Jos oikein keskityt miettimään millaista on olla sodan keskellä, niin voi olla, että osaat samaistua hyvin niihin ihmisiin, jotka siellä elävät ja varmaan ymmärrät, että se on kauheaa. Et edes halua ajatella asiaa enempää, kun tuntuu niin pahalta. Silloin sielusi muistaa, mitä on olla sodassa. Tässä sitten kysymyksiä, joihin en itsekään osaa vastata... Olettaisin, että jälleensyntymisen kehä ei ole loputon. Uskoisin myös, että jotain karmaa voi tavallaan maksaa pois kuoltuaankin katumuksen muodossa. Kielivaikeudet saattavat toki olla osa tämän elämäsi haastetta! :-) Joskus mietin tätä vaihtoehtoa ja loppujen lopuksi siinäkään ei ole mitään pahaa. Jos lakkaat olemasta, niin etpähän ainakaan voi murehtia sitä, että oletko olemassa vai et! Ei siis paha vaihtoehto laisinkaan, mutta tähän en itse usko. Sitten se asia vaan on niin. Kuten edellä kirjoitin, niin eipähän sitten tarvitse asiasta enää murehtia. Ikuinen olemassaolo voi olla rasittavaakin. Ihanaa nukahtaa joskus täysin tiedottomaksi kaikesta ympärillä olevasta. Olisiko se sitten niin paha, jos koskaan ei heräisikään? Eihän sitä itse olisi ymmärtämässä! Jumala on olemassa, mutta me olemme kaikki osia sitä, eli sitä kautta juuri kuten kuvailit. Tasavertaisia! Pyydä mielessäsi, että haluat oppia ymmärtämään ja sinua autetaan. Se voi kestää, varsinkin, jos et osaa lukea ja tulkita apua. Varmaa on kuitenkin se, että kysyville vastataan tavalla tai toisella. Vaikka jonkun toimesta netissä... Tunnet kyllä sydämessäsi kuka on se, joka kirjoittaa sitä mikä on oikein!

Eihän sitä kukaan tiedä mitä kuoleman jälkeen on. Joku sanoo ettei mitään ja joku sanoo että on jotain. Nämä ovat kuitenkin vain uskomuksia. Se "tieto" ja "todistusaineisto" on yhtä tyhjän kanssa. Mutta eiköhän se jokaiselle kuoleman yhteydessä selviä.

Usko ja järki ovat hyvä yhdistelmä jokapäiväisessä elämässä.

Siinä on vaan semmonen ongelma, että jos odotat että kuolema paljastaa totuuden, niin valinnat on jo tehty. Sitten ei ole enää valintoja. Valinta on tehtävä täällä ajassa eläessä.