Haluan tässä kertoa omasta kokemuksestani kaikille nuorille hevoshulluille, jotka haaveilevat omasta hevosesta...
Olin 13-vuotias hevoshullu tyttö ja ratsastanut noin nelisen vuotta (uskoin sen olevan PITKÄ aika) ja haaveilin tosissani hankkivani ikioman hevosen.
ONNEKSI päätimme kuitenkin ystävän kanssa vuokrata eräänä kesänä hevoset viikoksi. No, hevoset tulivat ja ne majoitettiin meille (lapsuudenkotini oli maatila). Hoidimme hevoset kokonaan itse. Se viikko oli ehkä yksi elämäni tärkeimmistä oppitunneista; opin kuinka raskasta oman hevosen hoitaminen ja vastuu siitä olisivat JOKA IKINEN päivä. Totta kai se viikko, minkä hevoset meillä olivat oli myös aivan mahtava ja onnellinen, mutta hevoshaaveet loppuivat kuin seinään.
Jatkoin toki ratsastusharrastusta vielä muutamia vuosia, kunnes aika ei enää lukiossa riittänyt. Mutta tosiaan, tuon vuokraviikon jälkeen en ole enää koskaan vakavasti edes harkinnut hevosen ostamista. Joten tarinan opetus on, että jos haaveilette/suunnittelette oman hevosen hankintaa, kokeilkaa ihmeessä ensin millaista se OIKEASTI on, esimerkiksi juuri vuokraamalla.
Nostan hattua kaikille, jotka jaksavat tunnollisesti hoitaa omaa hevostaan. Opin aikoinani että itsestäni ei siihen olisi ja että vanhempani tekivät viisaasti, kun toppuuttelivat intoani ja neuvoivat ensin koeilemaan vuokrahevosta.
Nyt olen jo 24-vuotias ja pidän edelleen hevosista paljon ja olen aikeissa nousta taas satulaan heti kunhan aikaa ja rahaa taas löytyy :). Tosin koiraharrstus vie kyllä tehokkaasti kaiken vapaa-ajan...
Tämä juttu oli siis esimerkkinä siitä, että kyllä se innostus voi ihan oikeasti vaimeta/sammua, vaikka olisi kuinka hevoshullu eikä siinä ole mitään pahaa. Pahin hevoshulluus on päällä yleensä juuri 10-14 vuoden iässä, jolloin ei vielä tiedä yhtään, millaiseksi elämä tulee vanhempana kehittymään.
Toivottavasti ei tullut saarnaava teksti, vaan tarkoitin tällä ihan vaan hyvää :). Terveisiä vaan kaikille entisille, nykyisille ja tuleville hevosharrastajille!
Näinkin voi käydä
jjKK
1151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo oli hyvä esimerkki, toivon syvästi että mahdollisimman moni lukee tuon kyseisen tekstin...siis ne jotka ovat heppa"hulluja". Itse olen 15-vuotias tyttö ja rakastan hevosia yli enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Muutenkin olen henkeen ja vereen eläinihminen. Itse olen tiedostanut että työ on tosiaan fyysisesti ja henkisesti todella raskasta, mutta omalla kohdallani voin sanoa: rakkaus vahvistaa ja voittaa kaiken muun. Ja olenkin ajatellut työksi asti hevosten kanssa touhuilua. Se on vaivan arvoista. Itselläni ei vielä omaa hevosta, mutta hoitohevonen löytyy, ja hänen kanssaan vietän aikaa noin 20 tuntia viikossa...kesällä enemmän. Itse kunnioitan myös kaikkia niitä talli-ahertajia, jotka todella jaksaa hoitaa työnsä kunnialla, eivätkä lannistu pienistä vastoinkäymisistä. Hevoset ovat isoja, vaativia ja arvaamattomia eläimiä, ei todellakaan jokaisen ihmisen lemmikki. Mukavaa kesää kaikille hevos-harrastajille!