Lueskelin tässä nobilistin sujuvaa tekstiä. Nobilisti on sentään aina jotain.
Tässä kirjassaan J.M. Coetzee tuo julki naiskirjailija Elizabeth Costellon analyyttistä ja kipeää, koskettavaa, sekä syväluotavaa ihmisyyttä suhteessa eläimiin. Kirjailija, vaikka mies onkin, on paneutunut samalla vanhenemisen myyttiin, tuoden kirpaisevalla tavalla näkyviin; sen minkä väistämättä kohtaamme, jos elämä täyttyy.
Jäinkin mietteliäänä pohdiskelemaan: Pitäisikkö vanhenemisen olla piiloitettua, tai miksi yleensäkkin vanenemiseen liittyy myös häpeä.
Joissain kulttuureissa, ainakin sellaisissa, joissa vanhuksia ilmeisemmin kunnioitetaan ja arvostetaan heidän elämänsä kokemusten myötä, vanhuus saa näkyä.
Mutta entäpä meillä, jotka itsemme sivistyneiksi luokitamme? Vanhat, ikääntyneet, joita nyt tulevaisuudessa tulee yhä vaan enemmän, onko häpeällistä näyttää vanhalle?
Miksi vanhuksen pitäisi olla seksy, viettelevä, väkisten nuori? Eikös se ole naurettavaa?
Eivätkö he saisi olla seesteisiä, ylväitä, vapautuneita? Kenen kanssa heidän pitäisi pyrkiä vielä kilpailemaan?
No, onhan meilläkin Pirkko pirteä, joka setsenkymppisenä heilautti sutjakkaalla säärellään itsensä tanssivien tähtösten finaliin.
Eikä toki tarvitse taitojaan hävetä nuorempien kilpailijoidenkaan joukossa.
Notkea terve keho yhdessä mielyttävän luonteen kanssa on kylläkin paras käyntikortti senjoreillekin. Mutta väkisin väkerretty nuoruuden hullutus, sitä en kokisi miksikään tavoittelun arvoiseksi.
Aikansa kutakin---vai
Oka-Riina
7668
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
aina seesteinen? Se olis aika positiivinen lupaus.. Ja sitten taas....se sivistys...sekin pitäis määritellä ensin, että tietäis kuka sen kriteerit täyttää. Me PIDÄMME itseämme sivistyneinä, mutta olemmeko? Tais olla off topic tääkin...
vanhuus ei todellakaan ole aina seesteistä. Nykyisellään enemmänkin pilleripilvessä" hissuksiin höpsähtämistä. Mutta ihannehan se se voisi olla---? Niipä---tuo sivistys! Siinä niitä mustia-aukkoja on mihin humpsahdella:-
Intro:"Onko jotenkin kummallista tai kiellettyä miehen kirjoittaa kirpaisevalla tavalla vanhenemisen myytistä??" Vahuuden julkinen näkyminen pitäisi tietenkin kieltää kaikkialla. Onhan se todistettvan kauheaa, kun yli viisikymppisen saavat kuleskella ympäriinsä häritsemässä nuorison herkkää harmoniaa. Sitä viimeistä kymmentä - viittäkytä vuotta kliimaksin odottelussa on todella sopimatonta näytttää. Eihän ole mistään kotoisin, ei edes sieltäkään, että tuo iäkäs joukko, joka olisi sata vuotta sitten ollut haudassa tai vaivaistaloissa kuolemaa odottelemassa hyppää ja keikistää ilman julkisivulautakunnan tai valtakunnanoikeuden lupaa muotikuteessa kadulla ja torilla; vetää lärvit kapakassa ja harrastaa omaksi riemukseen sensuellipuuhastelua niin että. Minulla ei ole tervettä kehoa, ei miellyttävää luonnetta, joten käyntikortit on vähissä, mutta nupissa suhisee offtopic jatkuvasti Puolalainen gertonkian proffeetta Miljak Fryykiewitzsh kehoitti minua tarjoamaan "piccoloni" soitettavksi viimeiseen trilliin asti. Joku sen voi joskus huulilleen nostaa.
Johan sitä tekstiä irtosikin:) Tuli pieni viba tuossa alussa. Piti ja piti ilmenettäväni: mieskirjailija, joka eläytyvästi on tekstissään asettunut vanhan naiskirjailijan sisuksiin*. Minen ole läheskään varma; että onkos nykyisin viiskymppinen vielä edes vanhus---ei kait? Tuotas joo,,,,kun tuossa luettavassani kirjassa on yksi häkellyttävä kohtaus (tai useampikin). Siinä kun vanha ukonkäppänä maalaa taulua noin nelikymppisestä naisesta. Hämpäs haluasi maalata naisen alastomana. Nainen siinä riisuu rintansa paljaaksi ukon töllistellä ja muistaa sitä nuoruuden kiimaansa. Jessus mikä kuvaus naisen rinnoista (siis kirjailijalta). Ukon kuoleman saapuessa tämä maalauksen nainen vielä kerran paljastaa rintansa ja soittaa sitä "piccoloa" huulillaan. Siis niikus viimeisenä messuna ennen porttien avautumista. *köh* tämä tais olla perhepalsata---joten hillitsen näppäimiä*
Saattaa olla joskus yhtä ilvoksuttavaa, kuin romaanissa "Täällä pohjantähden alla" esiintyvän naishenkilön (nimeä en juuri nyt muista)mielestä raa-an (miten tuokin kirjoitetaan)sianlihan syönti. Ja halusiapa taiteilija maalata alastomana nelikymppistä naista, niin tissiosasto kertoo kuitenkin suurenmoista "perfekto trubadurus"-tulkintaa. Ja miksiköhän porojen kiimaa kutsutaa *köh, köh* rykimisajaksi? Arvelen vain, että kenties siksi, että suvunjatkamisen vimma, ja taistelun paikka oman siemenen kylvämisestä kilpailtuun maahan sallii myös omopoeettisen tulkinnan muuten niin makeille ihmisten lemmenlurituksille. Lienee ajan kysymys, että monet tieteelli seksi uskotut asiat todetaan vainoharhaksi!!
paljon kulttuureja joissa vanheneminen on arvostettua ja joissa ihmiset näyttävät reilusti ikäisiltään. Siellä, missä on pulaa aineellisista resursseista, arvostetaan aineettomia kuten kokemusta ja viisautta.
Kyllä vaan on kaunista katsella noiden kulttuurien vanhuksia. Sen sata ryppyä on naamalla, mutta sameissakin silmissä se jokin sielun häivähdys, kuin ikiviisauden lähteen syvyydessä. Enkä tiedä; vaivaako heitä demetia, tai onko heillä särkyisinsä muuta lääkettä, kuin ehkä perintötietona yrteistä valmistettua. Kuitenkin he muistavat tarinat ja kertovat niitä värisevällä äänellä. Ihanteellistako-----kenpä tietää:-