Diva 39

Itse ostin Diva 39 Mk II:n loppukesästä -07. Oli ja on edelleen ainoa veneeni, eli muihin veneisiin en kauheasti osaa verrata. Olen ollut erittäin tyytyväinen, sain mielestäni paljon venettä maksamallani rahalla. Tilojen puolesta vene kuljettaa ja majoittaa ylellisesti 2, helposti 4 ja jos porukka sietää ahtautta niin vaikka 6-7. Lukemani perusluonnehdinnat pitävät mielestäni paikkansa, on kapea pituuteensa nähden, kevyt painoltaan, jonkin verran ylirikattu. Nauttii sivu- ja vastaisista tuulista, nousee hyvin tuuleen ja etenee vaudilla, ottaa hyvin isommatkin aallot. Itseskuuttaavalla fokalla vene ei kauheasti tykkää suorasta takatuulesta, niinkuin ei kai muutkaan osatakilaiset, mutta isompi genoa auttaa kyllä myötätuulissa. Alkukallistus tosiaan voimakkaampi kuin leveämmissä rungoissa, mutta se on mielestäni pelkästään positiivista koska se parantaa trimmituntumaa. Loppukallistukseltaan selvästi jäykistyvä, eli ei todellakaan saa helposti kaadettua. Kölipaino muistaakseni lähes 40% koko painosta eli poikkeuksellisen paljon. Rungon joustavuudesta en oikein osaa sanoa vaikka olen samat mutupuheet ja juorut myös kuullut. En ole huomannut notkumisia mutta en tiedä osaisinko edes sellaisia huomata. Itseskuuttaava fokka toimii hyvin, barduunoiden käsittelyä en ole kokenut ongelmalliseksi. Kun saa vähän tuntumaa halssinvaihtoon niin isoa ja barduunoita pystyy normisäissä käsittelemään aika helposti yksinkin. Ylirikaus tarkoittaa sitten vähän alempaa reivauskynnystä, mutta kolikon toinen puoli on tietysti se että kevyemmissäkin tuulissa pääsee sujuvasti eteenpäin. Kesällä -08 varustimme veneen valtamerikäyttöön ja lähdimme elokuussa suomesta kohti Kanariaa, mistä ARCin mukana Atlantin yli. Matka Kanarialle ajoittui sen verran myöhäiseen, että säät olivat jo melko ikävät. Enimmäkseen mentiin vastaiseen ja isoon aallokkoon. Välillä hakattiin aaltoihin niin että alkoi oikeasti hirvittämään, mutta niin vain vene kesti ja luottamus siihen kasvoi. Atlantilla taas oli tavallista kevyempää tuulta vaikka aallokkoa edelleen löytyikin, joten paria squelliä lukuunottamatta ei ollut tiukkoja paikkoja joiden perusteella osaisi veneen vahvuutta arvioida. Toisaalta kolmen viikon yhtäjaksoinen purjehdus kuormittaa venettä vähän eri tavalla kuin satunnaisempi retkipurjehtiminen, joten luulisin Diva 39:n kestävän hyvin myös pääsääntöisessä rannikkokäytössä jos se on mielessäsi. Sisätilojen layout on peruskauraa ja toimiva, kokkaaminen ja vessan käyttö onnistuvat pahemmissakin keleissä. Keula- ja peräpunkkaan mahtuu hyvin nukkumaan pidempikin kaveri, salongin makuutilat ovat myös toimivia väliaikaisessa käytössä. Salongin pöytä on mielestäni vähän liian iso, istumaan sovittautuminen ärsyttää, mutta mahtuu siihen sitten syömäänkin perusasennossa 4 ja toinen puoli käyttöön nostettuna 6-7 henkilöä. Navigointipöytä toimii ihan hyvin, pöydälle mahtuu isompikin kartta mutta isommat hyllytilat tietysti kelpaisivat. Kansilayoutissa on paljon hyvää, mitä enemmän on liikuttu sitä enemmän on alkanut arvostamaan fiksuja ratkaisuja kuten reiluja säilytystiloja sitlooran alla, korkealla olevaa companionwaytä (mitä se nyt suomeksi onkaan), köysilaatikkoa sitlooran etureunassa sekä erittäin hyvin sijoitettuja ja riittäviä vinssejä ja köysilukkoja. Huonoja puolia ei oikeastaan tule mieleen muita kuin sisäkorkeus, joka itselleni (olen 185) on turhan vähän, mutta tämä on kai vanhemmissa veneissä aika normaalia. Säilytystilaa kyllä löytyy, mutta kapeudesta johtuen ei salongin sohvien takaa eikä muutenkaan sivuilta kuten uudemmissa ja leveämmissä vehkeissä. Ja tuo konehan on vain 18 heppaa, joka kyllä liikuttaa venettä ihan mainiolla vauhdilla, mutta varsinkin taittuvalapaisella potkurilla on melko laiska reagoimaan laiturimanöövereissä. Jos mieleesi tulee tarkempia kysymyksiä niin vastailen mielelläni. t. S/Y Pauliina

S/Y Pauliina kirjoitti:

Itse ostin Diva 39 Mk II:n loppukesästä -07. Oli ja on edelleen ainoa veneeni, eli muihin veneisiin en kauheasti osaa verrata. Olen ollut erittäin tyytyväinen, sain mielestäni paljon venettä maksamallani rahalla. Tilojen puolesta vene kuljettaa ja majoittaa ylellisesti 2, helposti 4 ja jos porukka sietää ahtautta niin vaikka 6-7. Lukemani perusluonnehdinnat pitävät mielestäni paikkansa, on kapea pituuteensa nähden, kevyt painoltaan, jonkin verran ylirikattu. Nauttii sivu- ja vastaisista tuulista, nousee hyvin tuuleen ja etenee vaudilla, ottaa hyvin isommatkin aallot. Itseskuuttaavalla fokalla vene ei kauheasti tykkää suorasta takatuulesta, niinkuin ei kai muutkaan osatakilaiset, mutta isompi genoa auttaa kyllä myötätuulissa. Alkukallistus tosiaan voimakkaampi kuin leveämmissä rungoissa, mutta se on mielestäni pelkästään positiivista koska se parantaa trimmituntumaa. Loppukallistukseltaan selvästi jäykistyvä, eli ei todellakaan saa helposti kaadettua. Kölipaino muistaakseni lähes 40% koko painosta eli poikkeuksellisen paljon. Rungon joustavuudesta en oikein osaa sanoa vaikka olen samat mutupuheet ja juorut myös kuullut. En ole huomannut notkumisia mutta en tiedä osaisinko edes sellaisia huomata. Itseskuuttaava fokka toimii hyvin, barduunoiden käsittelyä en ole kokenut ongelmalliseksi. Kun saa vähän tuntumaa halssinvaihtoon niin isoa ja barduunoita pystyy normisäissä käsittelemään aika helposti yksinkin. Ylirikaus tarkoittaa sitten vähän alempaa reivauskynnystä, mutta kolikon toinen puoli on tietysti se että kevyemmissäkin tuulissa pääsee sujuvasti eteenpäin. Kesällä -08 varustimme veneen valtamerikäyttöön ja lähdimme elokuussa suomesta kohti Kanariaa, mistä ARCin mukana Atlantin yli. Matka Kanarialle ajoittui sen verran myöhäiseen, että säät olivat jo melko ikävät. Enimmäkseen mentiin vastaiseen ja isoon aallokkoon. Välillä hakattiin aaltoihin niin että alkoi oikeasti hirvittämään, mutta niin vain vene kesti ja luottamus siihen kasvoi. Atlantilla taas oli tavallista kevyempää tuulta vaikka aallokkoa edelleen löytyikin, joten paria squelliä lukuunottamatta ei ollut tiukkoja paikkoja joiden perusteella osaisi veneen vahvuutta arvioida. Toisaalta kolmen viikon yhtäjaksoinen purjehdus kuormittaa venettä vähän eri tavalla kuin satunnaisempi retkipurjehtiminen, joten luulisin Diva 39:n kestävän hyvin myös pääsääntöisessä rannikkokäytössä jos se on mielessäsi. Sisätilojen layout on peruskauraa ja toimiva, kokkaaminen ja vessan käyttö onnistuvat pahemmissakin keleissä. Keula- ja peräpunkkaan mahtuu hyvin nukkumaan pidempikin kaveri, salongin makuutilat ovat myös toimivia väliaikaisessa käytössä. Salongin pöytä on mielestäni vähän liian iso, istumaan sovittautuminen ärsyttää, mutta mahtuu siihen sitten syömäänkin perusasennossa 4 ja toinen puoli käyttöön nostettuna 6-7 henkilöä. Navigointipöytä toimii ihan hyvin, pöydälle mahtuu isompikin kartta mutta isommat hyllytilat tietysti kelpaisivat. Kansilayoutissa on paljon hyvää, mitä enemmän on liikuttu sitä enemmän on alkanut arvostamaan fiksuja ratkaisuja kuten reiluja säilytystiloja sitlooran alla, korkealla olevaa companionwaytä (mitä se nyt suomeksi onkaan), köysilaatikkoa sitlooran etureunassa sekä erittäin hyvin sijoitettuja ja riittäviä vinssejä ja köysilukkoja. Huonoja puolia ei oikeastaan tule mieleen muita kuin sisäkorkeus, joka itselleni (olen 185) on turhan vähän, mutta tämä on kai vanhemmissa veneissä aika normaalia. Säilytystilaa kyllä löytyy, mutta kapeudesta johtuen ei salongin sohvien takaa eikä muutenkaan sivuilta kuten uudemmissa ja leveämmissä vehkeissä. Ja tuo konehan on vain 18 heppaa, joka kyllä liikuttaa venettä ihan mainiolla vauhdilla, mutta varsinkin taittuvalapaisella potkurilla on melko laiska reagoimaan laiturimanöövereissä. Jos mieleesi tulee tarkempia kysymyksiä niin vastailen mielelläni. t. S/Y Pauliina

Lue lisää

Hei s/y pauliina. Voisitko ottaa yhteyttä [email protected] aika vanha teksti jo, mutta jos vaikka näkisit.

Seppomartti, voitko ottaa yhteyttä. [email protected]

.....Targa 42 kanssa yhdessä.... ehkäpä Omega 42:n kanssa, vai? :-)

>>Diva tuntui erityisen sopivalta yksinpurjehdukseen

En osaa pitää barduunavenettä "erityisen sopivana" yksinpurjehdukseen. Siis kyllähän niitä yksinkin hoitelee, mutta ylimääräistä häslinkiä se kuitenkin teettää yksinpurjehtijalle. Kokemusta on.

Etenkin kun olen ymmärtänyt, että Diva 39:ssä on sen verran hentoinen masto, että barduunat ovat oikeasti tarpeellisia. Saa korjata jos olen väärässä.

Diva lys 1,26. Targa 42 lys 1,24 (kuin myös Omega 42)

Olisiko tuon perusteellla ollut kuitenkin enemmän purjehtijoiden taidosta kuin veneistä kiinni tuo nopeusero?

FG37 kirjoitti:

.....Targa 42 kanssa yhdessä.... ehkäpä Omega 42:n kanssa, vai? :-)

Siis Targa tai Lancing 42 muttei Omega 42

abcd9876 kirjoitti:

>>Diva tuntui erityisen sopivalta yksinpurjehdukseen

En osaa pitää barduunavenettä "erityisen sopivana" yksinpurjehdukseen. Siis kyllähän niitä yksinkin hoitelee, mutta ylimääräistä häslinkiä se kuitenkin teettää yksinpurjehtijalle. Kokemusta on.

Etenkin kun olen ymmärtänyt, että Diva 39:ssä on sen verran hentoinen masto, että barduunat ovat oikeasti tarpeellisia. Saa korjata jos olen väärässä.

Lue lisää

Mikä kenestäkin tuntuu sopivalta yksinpurjehdukseen on niin subjektiivinen asia, etten rupea laatimaan pitkää listaa. Kerroin vain muistelon ajalta, jolloin veneissä esim oli isot genoat ja Diva kulki vaivattomasti itseskuuttaavalla samaa vauhtia tai kovempaa.
Mastoprofiili oli varmaan turhan taipuva avomerelle ja tukematon toppi pitkä, ehkä olisi kaivannut timantin/ viulun. Ei varmaan olisi toiminut ilman barduunoja, mitä en pidä hankalana vaan teetän seuraavaan veneeseen. Turhan ohuet ja venyvät vantit ja heikot rustien kiinnitykset?