Kuinka monta tuntia

lajitovereiden irrationaalisen käytöksen syy-seuraussuhteiden ja/tai aivopierujen lukeminen on nähtävä myöskin viihteellisenä tekijänä. Tosin minä en arvattavasti kykene koskaan ymmärtämään miksi hihu kiistää olevansa hihu tai pitää typerystä viisaana, joten siinä mielessä tämä ei ehkä ole sen arvoista. Toisaalta jos ei juurikaan katso esim. telkkaa ja jos lukunopeus on huomattavan korkea, ei tähänkään kovin paljoa viikkotunteja mene. Olkiukkosi - hakkaatko vielä vaimoasi vai oletko jo lopettanut, eli "Kuinka paljon sinulla menee aikaa Jumalan palvelemiseen tai kirkon vastustamiseen? - Onko se sen arvoista? " voidaan tietysti myös todeta siten että koska en ole luonut itselleni yhtään jumalaa, en niitä ymmärrettävästi palvokaan, enkä myöskään vastusta kirkkoa - onhan hölmöjen hyväksikäyttö ja pois pahanteosta pitäminen sekä väistämätön että toisaalta suotava asia. Sillä varauksella että pysyvät siellä omassa lampolassaan eivät tee tarpeettomia siviiliuhreja - siinä ehkä se "vastustaminen". Vaikeaa on asettua taikauskoisen ihmisen pöksyihin, tai sellaisen jonka äo on kymmeniä naksuja hitaamman puolella, joten ei Kimmo Koo tästä nyt taaskaan tullut sulle mitään vastausta.

Vaihdellen, mutta kyllähän tähän tunteja on kulunut ja kuluu. Usein sellaisia kolmen minuutin luppohetkiä jolloin naputan yhden viestin. Ei tätä varmaan jaksaisi puhtaasti aatteen takia. Vaan onneksi tämä on myös kivaa! Eroakirkosta.fi teknisenä suorituksena on kiinnostava nörtille, porukka on keskimäärin ottaen ihan mukavaa, ja onhan tässä tullut opittuakin monenlaista. Sitäpaitsi ehkä tämä on television korvike.

että vietät täällä vain vähän aikaa? No sen ajan mitä täällä olet, käytät ainakin melko tehokkaasti uskonnottomien solvaamiseen, elii siitä pojot sinulle. Mutta tuo, että katsot jumalien palvomiseen käytetyn ajan olevan tärkeämpää, kuin yhteiskunnallisen keskustelun, kertoo toki vain siitä, mikä hihulle on tärkeintä.

luulin Kimmo kysyy monta tuntia on Jessen paluuseen

Joutessani saatan muutamiin viesteihin täällä vastailla. Joskus menee kuukausiakin, eten kiinnitä koko palstaan mitään huomiota. Aina samaa höpötystä. Menee sitten varmaan puolikas tunti kun lukaisee läpi vapaa-ajattelijoitten lehden ja siinä se sitten aktiivi mielenkiinto onkin. joskus voi joutua uskiksen kanssa väittelyyn, jos joku on saanut kuullakseen, että en usko mihinkään. Ite en asiaa mitenkään mainosta, joskus tulee tilanteita, että sattuu johonkin keskusteluun, mikä jostain syystä kääntyy uskontoon. Silloin tottakai sanon minäkin käsitykseni. Mutta koitan välttää sellaisia tilanteita. Tahtoo mennä uskisten puolelta jankutukseksi ja käännytykseksi.

että asioita ei ehkä voi ihan noin pelkistää. Esimerkiksi itse huomaan itsessäni selkeitä nettiriippuvaisen piirteitä, se tarkoittaa sitä, että silmäilen ohimenneen usein jotain palstaa jonkun aikaan. Täytyy myöntää, että sinun, tuttumiehen tai Jorin viesti saa mielenkiinnon heräämään ja tällä ei pelkästään ole kirkon tai kirkosta eroamisen kanssa tekemistä vaan haistan tavallista keskustelua. Ja tämän lisäksi saatan saada ihan oikeasti uusia kulmia. Tuo telkkarittomuus oli vuosia yksi internetin käytön lisääjä minullakin, mutta tuli hommattua modeemi tietokoneeseen ja nyt telkkari tulee vielä tämän lisäksi. Kyse on osin inhimillisestä heikkoudesta Jumalan palvelun sijaan. ;) Pohjanoteeraus sitten Nassen ja minun välistä keskustelua, joka saa melkoisen lapsellisia piirteitä. Melkoista yhteiskunnallista keskustelua. :) Huolimatta monista kirjoitusvirheistäni aikaa kuluu myös siihen, kun haen tietoa, jostain keskustelunaiheesta ja ongelmani on olla liiankin lähdekriittinen, joten siihen menee ihan oikeasti aikaa. Jori on siinä oikeassa, että aatteen takia ei kukaan jaksaisi tehdä, vaan täytyy saada muutakin vastinetta. Nuo nettisivustojen kehittämiset ovat varmasti niitä antoisimpia asioita Jorille. Minulle on antoisaa silloin, kun saan uuden nettitutun. Itselleni mielenkiintoista on havaita ateistien seuraavan Kotimaata, jota itse en edes lue muulloin, kun joku laittaa tänne linkin. Siis törmään kirkkoon, kun tulen tänne ja etsin jotain tietoa jostain keskutelunaiheesta. Pitäisi, kai ihan oikeasti mennä käymään kirkolla. :))

koulusta eroon elin monta vuotta kiinnittämättä juuri mitään huomiota uskontoon tai kirkkoon. Sitten jouduin tekemisiin uskonnon kanssa tosiuskovaisten ihmisten muodossa. Oli jonkinlainen järkytys huomata, miten muinainen maailmankuva joillakuilla vielä oli yliluonnollisine henkiolentoineen ja taivaineen ja helvetteineen. Lapsuudenkodissani uskontoon ei kiinnitetty juuri mitään huomiota, ja olin yliarvioinut suomalaisten yleisen valistuneisuuden. Eivätkä formaalisten tieteiden opintonikaan olleet omiaan johdattamaan enkeleitten ja pirujen pariin. Jossakin vaiheessa löysin itseni jopa mainostamasta oletetun jumalan kehuttua hyvyyttä uskikselle, joka oli pahasti ahdistunut pelätessään kuolleen poikansa joutumista helvettiin. Huomasin etten ollut kovinkaan vakuuttava kirkon parituhatvuotiseen helvettiopetukseen verrattuna. Toinen minua aktivoinut tekijä oli omien lasteni kouluunmeno. Vielä jokunen vuosi sitten luterilainen uskonto oli perusoletus kirkkoon kuulumattomillekin lapsille, elämänkatsomustieto vaati ylimääräistä vaivannäköä, ja luterilainen luokanopettaja toi uskonnollisia näkemyksiään esiin muillakin kuin varsinaisilla uskontotunneilla. Varsinainen "kasvatustieteilijä" siinäkin. En ole katsonut, paljonko tämä vie aikaani, mutta jatkan niin kauan kuin valtionuskontokirkon latelemat valheet ärsyttävät minua. Suurempaan aktivismiin kuin nettikeskusteluun en tunne tarvetta, enkä oikein ehtisikään, kun on muitakin rakkaita harrastuksia ja perhettä ja välillä pitää töitäkin tehdä.

sekä yhteiskunnallinen keskustelu ovat minulle tärkeitä asioita. En osaa sanoa, paljonko minulla menee tähän toimintaan aikaa; riippuu paljonko kulloinkin ehdin. Ja kyllä, ihmisarvoa kun tärkeänä pitää, niin se on sen arvoista. Minkään jumalien palvelemisiin minulta ei kulu aikaa. Se ei olisi sen arvoistakaan.