raiskaajan nimi julki

Olen samaa mieltä iltapäivälehtien ja muun median kivittämishaluista. Kontulaa en kuitenkaan pidä täysin neutraalina arvioimaan mitä hänen ystävälleen on tapahtunut. Ankara vasemmistofeministi, varsinaista telaketjusoastoa edustava Kontula saattaa hyvinkin miesvihassaan vahvasti värittää näitä juttujaan, jos ei jopa sepitä tarinoita.

Raiskaus ei ole enää asianomistajarikos. IL:n sivuilta: "Myöskään syyttäjä ei lähtenyt ajamaan asiaa, koska rikosnimikkeenä olisi ollut sukupuoliyhteyteen pakottaminen, joka on asianomistajarikos." Muuten tuo vaikuttaa mainostempulta tai ainakin olisi pitänyt ajatella hieman tarkemmin mitä tarinaa julkisuuteen päästää, jos ei kuitenkaan nimiä voi paljastaa. Kansanedustajia on niin vähän, että huhut rupeavat liikkumaan välittömästi. Nyt montaa epäillään syyttä suotta.

Punavuoren punikki kirjoitti:

Raiskaus ei ole enää asianomistajarikos. IL:n sivuilta: "Myöskään syyttäjä ei lähtenyt ajamaan asiaa, koska rikosnimikkeenä olisi ollut sukupuoliyhteyteen pakottaminen, joka on asianomistajarikos." Muuten tuo vaikuttaa mainostempulta tai ainakin olisi pitänyt ajatella hieman tarkemmin mitä tarinaa julkisuuteen päästää, jos ei kuitenkaan nimiä voi paljastaa. Kansanedustajia on niin vähän, että huhut rupeavat liikkumaan välittömästi. Nyt montaa epäillään syyttä suotta.

...olemmeko jostain eri mieltä? -Jäbä

sopii kysyä... kirjoitti:

...olemmeko jostain eri mieltä? -Jäbä

Ei kai muusta kuin siitä, että raiskaus olisi asianomistajarikos. Näin ei enää Suomessa ole. Lehden tekstissä puhutaankin "sukupuoliyhteyteen pakottamisesta".

Punavuoren punikki kirjoitti:

Ei kai muusta kuin siitä, että raiskaus olisi asianomistajarikos. Näin ei enää Suomessa ole. Lehden tekstissä puhutaankin "sukupuoliyhteyteen pakottamisesta".

Mikä ero on raiskauksella ja sukupuoliyhteyteen pakottamisella. Vai onko kyse vain juristien luomasta termistä? PS. oletko koskaan tavannut rehellistä juristia?

nimim. Tyhmä kirjoitti:

Mikä ero on raiskauksella ja sukupuoliyhteyteen pakottamisella. Vai onko kyse vain juristien luomasta termistä? PS. oletko koskaan tavannut rehellistä juristia?

En ole lakimies enkä muutenkaan henkilökohtaisesti joutunut asiaan perehtymään, mutta niillä lienee aste-ero tai se, että käytetäänkö väkivaltaa tms. Joka tapauksessa, jos kyse olisi ollut raiskauksen epäilystä, niin poliisi ja syyttäjä olisivat todennäköisesti syyllistyneet virkavirheeseen, jos olisivat jättäneet asian tutkimatta. Siis mikäli tämä lain uusin versio oli jo voimassa.

Punavuoren punikki kirjoitti:

En ole lakimies enkä muutenkaan henkilökohtaisesti joutunut asiaan perehtymään, mutta niillä lienee aste-ero tai se, että käytetäänkö väkivaltaa tms. Joka tapauksessa, jos kyse olisi ollut raiskauksen epäilystä, niin poliisi ja syyttäjä olisivat todennäköisesti syyllistyneet virkavirheeseen, jos olisivat jättäneet asian tutkimatta. Siis mikäli tämä lain uusin versio oli jo voimassa.

Tarkoitin raiskauksella ja sukupuoliyhteyteen pakottamisella samaa asiaa. Raiskaus ilmeisesti on edelleen sellainen yleisen syyttäjän alainen rikos, jos joku tuntematon hyökkää usikosta kimppuun ja tekee temppunsa väkivalloin, mutta supupuoliyhteyteen pakottaminen taas sitä, että juhlitaan yhdessä ja pidetään hauskaa, mutta toinen ei sitten annakkaan suosiolla, kun sen aika tulee. Vaikeita näyttökysymyksiä tuollaiset, kun asiassa on vain sana sanaa vastaan. Silti hyvin törkeää käytöstä miehen puolelta, mutt ei asia oikeuta mihinkään nimien julkaisemiseen, ei ainakaan kauan sen jälkeen, kun uhri on luopunut vaatimasta poliisitutkintaa eikä yleinen syyttäjä ole nähnyt siinä muuta kuin asianomistajarikoksen tunnusmerkit. -Jäbä

asia ookoo kirjoitti:

Tarkoitin raiskauksella ja sukupuoliyhteyteen pakottamisella samaa asiaa. Raiskaus ilmeisesti on edelleen sellainen yleisen syyttäjän alainen rikos, jos joku tuntematon hyökkää usikosta kimppuun ja tekee temppunsa väkivalloin, mutta supupuoliyhteyteen pakottaminen taas sitä, että juhlitaan yhdessä ja pidetään hauskaa, mutta toinen ei sitten annakkaan suosiolla, kun sen aika tulee. Vaikeita näyttökysymyksiä tuollaiset, kun asiassa on vain sana sanaa vastaan. Silti hyvin törkeää käytöstä miehen puolelta, mutt ei asia oikeuta mihinkään nimien julkaisemiseen, ei ainakaan kauan sen jälkeen, kun uhri on luopunut vaatimasta poliisitutkintaa eikä yleinen syyttäjä ole nähnyt siinä muuta kuin asianomistajarikoksen tunnusmerkit. -Jäbä

Sukupuoliyhteyteen pakottaminen on myös raiskaus, joksi sitä myös rikoksen tunnusmerkistössä kutsutaan. Nimittäin: "Jos raiskaus, huomioon ottaen väkivallan tai uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty, rikoksentekijä on tuomittava pakottamisesta sukupuoliyhteyteen vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi." Rikos erottuu siis raiskauksen perusmuodosta siinä, että väkivallan tai uhkauksen todetaan olevan vähäinen ja tekoa voidaan kokonaisuutena arvostellen pitää lieventävien asianhaarojen vallitessa tehtynä. Eroa ei tehdä lainkaan sen mukaan, onko raiskaus ns. puskaraiskaus tai illanistuijaisraiskaus. Raiskaus ja törkeä raiskaus ovat nykyisin aina virallisen syytteen alaisia rikoksia. Syyttäjän pitää siis nostaa niistä syyte aina, kun näyttöä on riittävästi riippumatta uhrin eli asianomistajan mielipiteestä. Sukupuoliyhteyteen pakottaminen on taas asianomistajarikos, mistä syyte voidaan nostaa pääsääntöisesti vain asianomistajan sitä vaatiessa. Lakiteksti kuuluu tältä osin näin: "Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 3 tai 4 §:ssä eikä 5 §:n 1 momentin 2 tai 4 kohdassa tarkoitetuista rikoksista, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista." Tuo 3 §:n rikos on sukupuoliyhteyteen pakottaminen. Syyteoikeutta koskeva säännös tuntee kuitenkin yhden poikkeuksen eli sen, että erittäin tärkeä yleinen etu vaatisi syytteen nostamista. Minusta poliisi on tässä tehnyt erittäin suuren virheen suositellessaan syytteen nostamatta jättämistä. Päinvastoin poliisin olisi tuonut viedä asia syttäjälle, jotta tämä voisi ottaa kantaa siihen, onko tunnetun politiikon epäileminen tällaisesta rikoksesta seikka, joka tarkoittaa erittäin tärkeän yleisen edun kriteerit. Jos olisin itse tällaisessa jutussa syyttäjänä, luulen, että pitäisin sitä virallisen syytteen alaisena juuri sillä perusteella, että erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista. Ratkaisevaa voisi kylläkin olla se, onko ko. poliitikko käyttänyt jotenkin asemaansa hyväkseen tapauksessa ja onko hän saanut uhrin suostutelluksi esim. huoneeseensa asemaansa ja sen tuomaan luotettavuuteen vedoten. Erittäin tärkeä yleinen etu voisi olla jo se, että tunnettu poliitikko ja kansanedustaja syyllistyy tällaiseen vakavaan rikokseen, mistä voi olla seurauksena pitkähkö vankeusrangaistus. Joku media voisi kysyä kaikilta miespuolisilta kansanedustajilta sitä, pitäisikö Kontulan kirjassa olevan henkilön nimi julkaista. Siis ihan kaikilta ja julkaista sitten tiedot. Jos ko. henkilö sitten on sitä mieltä, että pitäisi, Kontula voisi tähän vedoten julkistaa nimen.

mielipidepankki kirjoitti:

Sukupuoliyhteyteen pakottaminen on myös raiskaus, joksi sitä myös rikoksen tunnusmerkistössä kutsutaan. Nimittäin: "Jos raiskaus, huomioon ottaen väkivallan tai uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty, rikoksentekijä on tuomittava pakottamisesta sukupuoliyhteyteen vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi." Rikos erottuu siis raiskauksen perusmuodosta siinä, että väkivallan tai uhkauksen todetaan olevan vähäinen ja tekoa voidaan kokonaisuutena arvostellen pitää lieventävien asianhaarojen vallitessa tehtynä. Eroa ei tehdä lainkaan sen mukaan, onko raiskaus ns. puskaraiskaus tai illanistuijaisraiskaus. Raiskaus ja törkeä raiskaus ovat nykyisin aina virallisen syytteen alaisia rikoksia. Syyttäjän pitää siis nostaa niistä syyte aina, kun näyttöä on riittävästi riippumatta uhrin eli asianomistajan mielipiteestä. Sukupuoliyhteyteen pakottaminen on taas asianomistajarikos, mistä syyte voidaan nostaa pääsääntöisesti vain asianomistajan sitä vaatiessa. Lakiteksti kuuluu tältä osin näin: "Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 3 tai 4 §:ssä eikä 5 §:n 1 momentin 2 tai 4 kohdassa tarkoitetuista rikoksista, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista." Tuo 3 §:n rikos on sukupuoliyhteyteen pakottaminen. Syyteoikeutta koskeva säännös tuntee kuitenkin yhden poikkeuksen eli sen, että erittäin tärkeä yleinen etu vaatisi syytteen nostamista. Minusta poliisi on tässä tehnyt erittäin suuren virheen suositellessaan syytteen nostamatta jättämistä. Päinvastoin poliisin olisi tuonut viedä asia syttäjälle, jotta tämä voisi ottaa kantaa siihen, onko tunnetun politiikon epäileminen tällaisesta rikoksesta seikka, joka tarkoittaa erittäin tärkeän yleisen edun kriteerit. Jos olisin itse tällaisessa jutussa syyttäjänä, luulen, että pitäisin sitä virallisen syytteen alaisena juuri sillä perusteella, että erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista. Ratkaisevaa voisi kylläkin olla se, onko ko. poliitikko käyttänyt jotenkin asemaansa hyväkseen tapauksessa ja onko hän saanut uhrin suostutelluksi esim. huoneeseensa asemaansa ja sen tuomaan luotettavuuteen vedoten. Erittäin tärkeä yleinen etu voisi olla jo se, että tunnettu poliitikko ja kansanedustaja syyllistyy tällaiseen vakavaan rikokseen, mistä voi olla seurauksena pitkähkö vankeusrangaistus. Joku media voisi kysyä kaikilta miespuolisilta kansanedustajilta sitä, pitäisikö Kontulan kirjassa olevan henkilön nimi julkaista. Siis ihan kaikilta ja julkaista sitten tiedot. Jos ko. henkilö sitten on sitä mieltä, että pitäisi, Kontula voisi tähän vedoten julkistaa nimen.

Pakko kiittää tarkasta ja asiantuntevasta oikaisustasi. Usko tai älä, mutta samankaltaisia ajatuskulkuja omassa päässäni liikkui, kun luin tuon iltalehden uutisen: poliisi ja syyttäjä ovat ilmeisesti hyssytelleet asiaa siksi, että se kohdistuu tunnettuun poliitikkoon ja juttu olisi herättänyt hankalaa julkisuutta. Toinen asia kokonaan on tuo näyttökysymys, sillä jos se on ollut epävarma eikä poliitikko nauti yksityisyyden suojaa, niin esitutkinnan repiminen iltalehtien palstoilla julkiseksi olisi ollut todella kiusallinen juttu kaikille osapuolille, myös uhrille, jos näyttöä ei kunnolla löytyisikään. Nämä "lieventävät asianhaarat", joissa on juhlittu yhdessä ja toinen ei sitten suostukaan ovat valitettavan paskamaisia tutkittavia, vaikka itse olen sitä mieltä, että miehen on pystyttävä vetämään vetoketjunsa kiinni, jos nainen sanookin viime sekunnilla ettei haluakaan. -Jäbä

mielipidepankki kirjoitti:

Sukupuoliyhteyteen pakottaminen on myös raiskaus, joksi sitä myös rikoksen tunnusmerkistössä kutsutaan. Nimittäin: "Jos raiskaus, huomioon ottaen väkivallan tai uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty, rikoksentekijä on tuomittava pakottamisesta sukupuoliyhteyteen vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi." Rikos erottuu siis raiskauksen perusmuodosta siinä, että väkivallan tai uhkauksen todetaan olevan vähäinen ja tekoa voidaan kokonaisuutena arvostellen pitää lieventävien asianhaarojen vallitessa tehtynä. Eroa ei tehdä lainkaan sen mukaan, onko raiskaus ns. puskaraiskaus tai illanistuijaisraiskaus. Raiskaus ja törkeä raiskaus ovat nykyisin aina virallisen syytteen alaisia rikoksia. Syyttäjän pitää siis nostaa niistä syyte aina, kun näyttöä on riittävästi riippumatta uhrin eli asianomistajan mielipiteestä. Sukupuoliyhteyteen pakottaminen on taas asianomistajarikos, mistä syyte voidaan nostaa pääsääntöisesti vain asianomistajan sitä vaatiessa. Lakiteksti kuuluu tältä osin näin: "Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 3 tai 4 §:ssä eikä 5 §:n 1 momentin 2 tai 4 kohdassa tarkoitetuista rikoksista, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista." Tuo 3 §:n rikos on sukupuoliyhteyteen pakottaminen. Syyteoikeutta koskeva säännös tuntee kuitenkin yhden poikkeuksen eli sen, että erittäin tärkeä yleinen etu vaatisi syytteen nostamista. Minusta poliisi on tässä tehnyt erittäin suuren virheen suositellessaan syytteen nostamatta jättämistä. Päinvastoin poliisin olisi tuonut viedä asia syttäjälle, jotta tämä voisi ottaa kantaa siihen, onko tunnetun politiikon epäileminen tällaisesta rikoksesta seikka, joka tarkoittaa erittäin tärkeän yleisen edun kriteerit. Jos olisin itse tällaisessa jutussa syyttäjänä, luulen, että pitäisin sitä virallisen syytteen alaisena juuri sillä perusteella, että erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista. Ratkaisevaa voisi kylläkin olla se, onko ko. poliitikko käyttänyt jotenkin asemaansa hyväkseen tapauksessa ja onko hän saanut uhrin suostutelluksi esim. huoneeseensa asemaansa ja sen tuomaan luotettavuuteen vedoten. Erittäin tärkeä yleinen etu voisi olla jo se, että tunnettu poliitikko ja kansanedustaja syyllistyy tällaiseen vakavaan rikokseen, mistä voi olla seurauksena pitkähkö vankeusrangaistus. Joku media voisi kysyä kaikilta miespuolisilta kansanedustajilta sitä, pitäisikö Kontulan kirjassa olevan henkilön nimi julkaista. Siis ihan kaikilta ja julkaista sitten tiedot. Jos ko. henkilö sitten on sitä mieltä, että pitäisi, Kontula voisi tähän vedoten julkistaa nimen.

Voi vittu mitä kapulakieltä meidän juristi harrastaa. Oletkohan ihan terve?

mielipidepankki kirjoitti:

Sukupuoliyhteyteen pakottaminen on myös raiskaus, joksi sitä myös rikoksen tunnusmerkistössä kutsutaan. Nimittäin: "Jos raiskaus, huomioon ottaen väkivallan tai uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty, rikoksentekijä on tuomittava pakottamisesta sukupuoliyhteyteen vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi." Rikos erottuu siis raiskauksen perusmuodosta siinä, että väkivallan tai uhkauksen todetaan olevan vähäinen ja tekoa voidaan kokonaisuutena arvostellen pitää lieventävien asianhaarojen vallitessa tehtynä. Eroa ei tehdä lainkaan sen mukaan, onko raiskaus ns. puskaraiskaus tai illanistuijaisraiskaus. Raiskaus ja törkeä raiskaus ovat nykyisin aina virallisen syytteen alaisia rikoksia. Syyttäjän pitää siis nostaa niistä syyte aina, kun näyttöä on riittävästi riippumatta uhrin eli asianomistajan mielipiteestä. Sukupuoliyhteyteen pakottaminen on taas asianomistajarikos, mistä syyte voidaan nostaa pääsääntöisesti vain asianomistajan sitä vaatiessa. Lakiteksti kuuluu tältä osin näin: "Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 3 tai 4 §:ssä eikä 5 §:n 1 momentin 2 tai 4 kohdassa tarkoitetuista rikoksista, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista." Tuo 3 §:n rikos on sukupuoliyhteyteen pakottaminen. Syyteoikeutta koskeva säännös tuntee kuitenkin yhden poikkeuksen eli sen, että erittäin tärkeä yleinen etu vaatisi syytteen nostamista. Minusta poliisi on tässä tehnyt erittäin suuren virheen suositellessaan syytteen nostamatta jättämistä. Päinvastoin poliisin olisi tuonut viedä asia syttäjälle, jotta tämä voisi ottaa kantaa siihen, onko tunnetun politiikon epäileminen tällaisesta rikoksesta seikka, joka tarkoittaa erittäin tärkeän yleisen edun kriteerit. Jos olisin itse tällaisessa jutussa syyttäjänä, luulen, että pitäisin sitä virallisen syytteen alaisena juuri sillä perusteella, että erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista. Ratkaisevaa voisi kylläkin olla se, onko ko. poliitikko käyttänyt jotenkin asemaansa hyväkseen tapauksessa ja onko hän saanut uhrin suostutelluksi esim. huoneeseensa asemaansa ja sen tuomaan luotettavuuteen vedoten. Erittäin tärkeä yleinen etu voisi olla jo se, että tunnettu poliitikko ja kansanedustaja syyllistyy tällaiseen vakavaan rikokseen, mistä voi olla seurauksena pitkähkö vankeusrangaistus. Joku media voisi kysyä kaikilta miespuolisilta kansanedustajilta sitä, pitäisikö Kontulan kirjassa olevan henkilön nimi julkaista. Siis ihan kaikilta ja julkaista sitten tiedot. Jos ko. henkilö sitten on sitä mieltä, että pitäisi, Kontula voisi tähän vedoten julkistaa nimen.

Onhan täällä asiantuntijakin paikalla, niin ei meidän tyhmempien tarvitse asialla arvuutella. Itseäni hieman epäilyttää tuo, että nimi julkaistaisiin siinä tapauksessa, että tekoa ei enää pystytä osoittamaan suuntaan eikä toiseen. Julkistus olisi kansanedustajalle rangaistus jo itsessään ja ilmeisesti tässä olisi vain sana sanaa vastaan enää jäljellä. Leima otsaan kuitenkin loppuiäksi.

mestarityö kirjoitti:

Voi vittu mitä kapulakieltä meidän juristi harrastaa. Oletkohan ihan terve?

Niin tällainen lakiteksti voi olla liian vaikeaselkoista peruskoulun ala-asteella oleville. Kunhan vähän etenet opinnoissa ja ikää tulee lisää, niin kyllä se ymmärrys ehkä siitä lisääntyy. Toivossa on ainakin hyvä elää.

Punavuoren punikki kirjoitti:

Onhan täällä asiantuntijakin paikalla, niin ei meidän tyhmempien tarvitse asialla arvuutella. Itseäni hieman epäilyttää tuo, että nimi julkaistaisiin siinä tapauksessa, että tekoa ei enää pystytä osoittamaan suuntaan eikä toiseen. Julkistus olisi kansanedustajalle rangaistus jo itsessään ja ilmeisesti tässä olisi vain sana sanaa vastaan enää jäljellä. Leima otsaan kuitenkin loppuiäksi.

Olen tismalleen samaa mieltä, ettei nimeä pidä julkaista vielä rikoksen tutkintavaiheessa vaan vasta sitten, kun syyttäjä on päättänyt nostaa syytteen. Nimi voitaisiin kuitenkin julkistaa kirjan kirjoittajan toimesta siinä tapauksessa, että epäilty itse kannattaa nimen julkistamista. Tämän vuoksi esitinkin, että joku media kysyisi kaikilta kansanedustajilta, pitäisikö nimi julkistaa. Jotkut tiedothan kertovat, että ko. henkilö on nykyäänkin kansanedustajana. Jos henkilö itse tällä tavoin pitää hyvänä nimen julkistamista, kirjoittajalta häviää eettinen ongelma julkistaa nimi. Jos taas tällaista lupaa ei tule, media voi tutkia tarkemmin niiden kansanedustajien mielipiteitä, jotka vastustavat julkistamista ja kysyä, miksi he vastustavat. Tämän kaiken voi sitten yhteiuskunnallisesti merkittävänä asiana julkistaa. Tarvitaan siis vain hieman innovaativista mielikuvitusta medialta ja halua lähteä tekemään sitä työtä, mikä median osana on.

mielipidepankki kirjoitti:

Niin tällainen lakiteksti voi olla liian vaikeaselkoista peruskoulun ala-asteella oleville. Kunhan vähän etenet opinnoissa ja ikää tulee lisää, niin kyllä se ymmärrys ehkä siitä lisääntyy. Toivossa on ainakin hyvä elää.

Voi herranjestas kun olet viisas. Voi voi