kolminaisuus

Raamatussa ei ole kolminaisuudelle puoltoa
vaan Jumala on yksi
1 Joh 5:7 joka on typistetty menee
näin:" Sillä kolme ovat, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat: ja Jesaja 9:5 Sillä meille on lapsi syntynyt, ja poika on meille annettu, jonka hartioilla herraus on; ja hänen nimensä kutsutaan Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Ijankaikkinen Isä, Rauhan päämies:

tuo Ijankaikkinen Isä jo kuvaa Jeesusta
aika hyvin kuka hän on

Joh 10:30 Isä ja minä olemme yhtä.
alku teksti sanoo Isä ja minä olemme yksi

Jes 40:10. Mutta te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja minun palveliani, jonka minä valitsin, että te tietäisitte, ja uskoisitte minua, ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ei yhtään Jumalaa ole minun edelläni tehty, ei myös kenkään tule minun jälkeeni.
11. Minä, minä olen Herra, ja paitsi minua ei ole yhtään vapahtajaa.
12. Minä sen olen ilmoittanut, ja olen myös auttanut, ja olen sen teille antanut sanoa, ja ei ole muukalainen (Jumala) teidän seassanne: ja te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja minä olen Jumala.

Hei! Kolminaisuus ei ole raamatullinen ajatus vaan on kehittynyt vasta myöhemmin. Varsinainen käsite muotoiltiin vasta 300-luvulla. Raamatusta on turha etsiä viitteitä kolminaisuudelle.

Myös Jeesuksen jumaluus on kehittynyt vasta UT:n kirjoittamisen jälkeen, vaikkakin Johanneksen evankeliumissa, joka on nuorin evankeliumi, on jo merkkejä tämän kehityksen alkamisesta.

Tietoa löydät helmposti kriittisen raamattututkimuksen parista. Ks. esim. Heikki Räisäsen julkaisuja.

On kolme todistajaa: (Pyhä)Henki,vesi(Jumala) ja veri(Jeesus),ja nämä kolme pitävät yhtä.
Tämänhän Harrikin vastauksessaan totesi eli mitä muuta kolminaisuutta etsit?
"Kerro nyt" taas viittaa sosiaalipsykologi Eskolan haastatteluun,jossa asetetaan myös Ehtoolisen vietto kyseen alaiseksi,elikkäs hänen tarinansa lienee syytä jättää omaan arvoonsa.
Uskoahan ei pysty järjellä selittämään.
SIUNAUSTA teille kaikille!

Ote linkistä :
http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm

Tämä kolminaisuuskäsite on monille vaikea. Sana ei tosin sellaisena esiinny Raamatussa, mutta asia tulee monessa kohdassa esille. Raamatun alkusanat "Jumala loi" hepreaksi osoittavat, että Jumala on monikossa ja verbi yksikössä. Lähetyskäskyssä mainitaan kolminaisuuden henkilöt Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Raamatussa osoitetaan, että Poika (Jeesus) oli luomistyössä mukana. Myös Pyhä Henki oli siinä mukana (1.Moos.1:2). Jeesus puhui jumaluudestaan monta kerta toki hieman peitetysti, koska suoraa puhetta ei käynyt päinsä juutalaisuudessa. Kuitenkin sen ajan kirjanoppineet ymmärsivät sen ja sen takia halusivat raivata hänet pois.

"Jeesus on Jumala"-aiheesta kuulin kerran miettimisen arvoisia ajatuksia :
" Miten Jumala ja ihminen voivat yhtyä samassa henkilössä, emme käsitä.
Jumalan jumaluuteen kuuluu juuri se, ettei hän ole ihminen ja ihmisyyteen kuuluu juuri se, ettei hän ole Jumala. - Lihaksi tulossa on kysymys yhteen sopimattomien yhtymisestä; ei kuitenkaan puolijumalaksi, vaan Jeesus oli täysi Jumala ja täysi ihminen.
Kristusta ei nähdä Jumalan Pojaksi sen nojalla mitä hän tekee, vaan hän tekee, mitä hän tekee, sen nojalla, että hän on Jumalan Poika.
Kristus ei ole maanpäällä ainutlaatuinen siitä syystä, että hän syntyi neitseestä, vaan hän syntyi neitseestä siitä syystä, että hän on Ainutlaatuinen ja että hänen maailmaan tulonsa on inkarnaation (lihaksi tulon) ihme.
Kristus ei tule pelastajaksi sen nojalla, että hän sovittaa maailman synnin, vaan hän sovittaa maailman synnin, koska hän on Pelastaja .
Kristus ei ole elämänruhtinas sen nojalla, että hän nousee kuolleista,
vaan hän nousee kuolleista sen nojalla, että hän on Elämän Ruhtinas.
----------------------------
Jos ajattelette suurimpia ihmeitä, mitä koskaan on tapahtunut, niin yksi suurin ihme on se, kun Jumala tuli ihmiseksi.
Jeesuksesta on monenlaisia kuvia. Sinänsä ne voivat olla oikeita. Hän voi olla humanistin Jeesus, vallankumouksellisen Jeesus, luonnon mystiikkaan perehtyneen Jeesus, karismaatikon tai tietyn uskonsuunnan Jeesus. Mutta kuka on syvimmiltään Raamatun Jeesus ?
Jeesuksen ihmeet ja tunnusteot eivät riitä Vapahtajamme tunnistusmerkiksi. Maailmahan on täynnä ihmeitä ja tunnustekoja. Jeesus varoitti jopa uskomasta näihin.
Jeesuksen koko toiminta kiteytyy tähän : Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa, Jeesus kuoli ristillä syntiemme sovitukseksi ja hän nousi ylös kuolleista. Kaikki muu kytkeytyy tähän.
Tämä aika hyväksyy hänet ihmisenä. Jeesus auttoi köyhiä, sairaita ja syrjäytyneitä, sanoi kovia sanoja itseriittoisille, oli hyvä opettaja, jne. Ihmisyys tuo hänet meitä lähelle.
Tämän rinnalle on nostettava totuus : Hän on Jumala. Suurin, keskeisin työ on kuitenkin sovitus.
Evankeliumin sanoma on, että monien muiden hyvien asioiden rinnalla ennen kaikkea ihminen pelastuu sen kautta iankaikkisesta kadotuksesta.
Sosiaalisesti suuntautuva maailma korostaa ihmisen menestymistä ajallisesti. Tarjotaanko saarnoissa pelastusta ajallisista vaikeuksista ja hyvää ulkonaista elämää vai iankaikkista pelastusta ?
Vain sanoma Jeesuksen ristinkuolemasta voi meidät pelastaa. Muu korostus johtaa harhaan. Usein halutaan tämän vanhan totuuden lisäksi jotain uutta. Halutaanko voimaa, lisää voimaa taistellakseen vihollista vastaan?
Kuitenkin - voima on ristissä, Jeesuksen veressä, syntien anteeksiantamuksessa, ainoastaan sen voiman edessä sielunvihollisen on väistyttävä.
Pyhän Hengen työ ja toiminta on tärkeä, mutta se ei syrjäytä ristin ja Jeesuksen veren voimaa.
Ei ollut mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet (Jeesuksen) pitää, koska hän oli Jumala.

Pyhän Hengen tehtävästä ja vaikutuksesta uskovaisten elämässä puhutaan paljon UT:ssa.

En tässä lähde tässä enempää kolminaisuuden aihetta käsittelemään. Viittaan vain omiin havaintoihin, jotka omalta osaltani havainnollistavat tätä jumaluuden mysteeriä.
En tosin ole kovin paljon pohtinut sitä aihetta teologisesti, koska käsitteet helposti menevät sekaisin. Mutta näen sen kaikkialla Jumalan luomakunnassa. Kaikki alkuaineet voivat esiintyä kolmessa olomuodossa (kiinteä, neste ja kaasu). Ajattelepa vaikka vettä, vesihöyryä ja jäätä. Täysin erilaiset fyysiset ominaisuudet, mutta täysin sama kemiallinen koostumus. Entäpä ihmisen "kolminaisuus": ruumis sielu ja henki (joka pyrkii Jumalan yhteyteen).

Iso tietosanakirja sanoo: "Varsinaista kolminaisuusoppia ei ole Raamatussa. Kolminaisuusdogmin kehittäminen suoritettiin pääasiallisesti loppuun 300-luvulla. Länsimailla se valettiin Athanasiuksen tunnustuksen kaavoihin."

Encyclopedia Americana: "Kristillisyys juontui juutalaisuudesta ja juutalaisuus oli ehdottomasti unitaarinen (sitä tunnustavat uskoivat, että Jumala on yksi persoona)."

Nouveau Dictionnaire Universel: "Platonin kolminaisuus, joka on itsekin vain muinaisilta kansoilta peräisin olevien vanhempien kolminaisuuksien uudelleenjärjestelyn tulos, näyttää olevan se järkiperäinen ja filosofinen ominaisuuksien kolminaisuus, josta saivat alkunsa kristillisten kirkkojen opettamat kolme hypostaasiaa eli jumalallista persoonaa. -- Tämän kreikkalaisen filosofin (300-luvulla eaa. eläneen Platonin) käsitys Jumalan kolminaisuudesta -- voidaan löytää kaikista muinaisista pakanauskonnoista."

New Catholic Encyclopedia sanoo:"Sanamuotoa -yksi Jumala kolmessa persoonassa- ei lopullisesti vakiinnutettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskon tunnustukseen ennen 300-luvun loppua. Mutta vasta tämä sanamuoto ansaitsee nimityksen kolminaisuusoppi. Apostolisten Isien keskuudessa ei ollut ollut mitään etäisestikään tällaista ajtusta tai näkökantaa muistuttavaa."

Siis vasta yli 300 vuotta Jeesuksen jälkeen tällainen oppi tuli olemassaoloon ja sekin on mielenkiintoinen tarina, miten se omaksuttiin. Kirjoitan tänne siitä huomenna, kun käytössäni on eräs julkaisu, josta siitä kerrottiin.

Jos Jumala ja Jeesus ja Pyhä henki olisivat kolminaisuuden eri osia, olisi Jeesus opettanut sen selvästi op.lapsilleen. Hän kuitenkin toistuvasti sanoi että Isä on minua suurempi. Ja kun hän puhui rukoillessaan hänen ja isän yhteydestä, hän sanoi samalla Joh. 17:21 jotta he olisivat kaikki yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minun yhteydessäni ja minä sinun yhteydessäsi, että hekin olisivat meidän yhteydessämme, jotta maailma uskoisi, että sinä olet lähettänyt minut.
Ei siis yhtä persoonaa vaan yksimielisiä. Sanotaanhan avioparistakin Raamatussa että he tulevat yhdeksi lihaksi, eikä kukaan ajattele heidän olevan yksi persoona jolla olisi kaksi olomuotoa.

Noitakin vastauksia. Hakekaa Googlella hakusanalla filioque siis Q kirjaimella niin löydätte tietoja kolminaisuusopista ja sen synnystä. Muistakaa kolminaisuuden ja kolminaisuusopin olevan eri käsitteitä.

Tässä vähän alkupaloja taas kerran.

Kolminaisuudesta
Kristikunnan kirkoista ja yhteisöistä valtaosa tunnustautuu kolminaisuusopin kannattajiksi. Tämä oppi on myös ehkä merkittävin vedenjakaja siinä, pidetäänkö jotain yhteisöä kristillisenä vai ei. Se on ollut sitä jo varhaisista ajoista lähtien. Kiista Jeesuksen jumaluudesta oli ensimmäinen koko kirkkoa ravisteleva tapahtuma.

Kun siinä lopulta voittivat ne, joiden mielestä Jeesus oli Jumala, se ei tapahtunut sen vuoksi, että heidän käsityksensä olisi ollut opillisesti oikeampi tai parempi.

Kolminaisuusopin taustaa.
Tuon varhaisen kiistan osapuolista areiolaiset, jotka eivät hyväksyneet käsitystä Jeesuksen jumaluudesta, olivat suvaitsevampia ja suosivat uskonnonvapauden periaatetta. Tämä mahdollisti näkemyserojen syntymisen heidän keskuudessaan ja johti siihen, että heiltä puuttui vahva opillinen yhtenäisyys, mikä antoi lopulta vastapuolelle etulyöntiaseman.

Valtaan päästyään athanasiolaiset eivät empineet käyttää kovia otteita hävinneitä kohtaan. Näiltä kiellettiin aluksi uusien kirkkojen ja kokoontumistilojen rakentaminen, sitten entisetkin riistettiin heiltä ja lopulta otettiin käyttöön kuolemantuomiot 'harhaoppisille'. Vaikka kiista tuolloin koskikin vain sitä, oliko Jeesuksessa kaksi luontoa (inhimillinen ja jumalallinen), se vaikutti ratkaisevasti itse kolminaisuusopin syntymiseen vähän myöhemmin.

Historian valossa voidaan joka tapauksessa todeta, että kolminaisuusoppi pidettiin voimassa pakkokeinoin lähes alusta asti.

Kolminaisuusopin vastustajia ei kuitenkaan koskaan saatu täysin hävitettyä; kautta vuosisatojen on ollut ryhmiä, jotka eivät ole kyseistä oppia hyväksyneet. Näistä ryhmistä on käytetty monenlaisia nimityksiä, eivätkä ne ole opillisesti olleet kovinkaan yhtenäisiä.

Nykyään tätä suuntausta edustavat ainakin Ortodoksit, Unitaariuniversalistit, Jehovan todistajat, Raamatuntutkijat, Mormonit, konkordanttista raamatuntulkintaa noudattavat yhteisöt, branhamilaisuus ja eräät muut pienemmät yhteisöt. Näidenkään ryhmittymien näkemykset eivät ole kovin yhteneväisiä. Esim. branhamilainen käsitys jumaluudesta edustaa ns. modalismia: on vain yksi Jumala, Jeesus, jonka eri 'rooleja' ovat Jahve, Elohim, Isä, Pyhä henki ym. Tämän opin mukaan esim. kaste tulee suorittaa vain Jeesuksen nimeen. Modalistit kuitenkin yleensä hyväksyvät opin Jeesuksen kahdesta luonnosta.

Unitaariuniversalistit korostavat uskonvapauden periaatetta siinä määrin, että hyvinkin erilaiset uskonkäsitykset heidän keskuudessaan ovat mahdollisia. Yleistä on kuitenkin mm. perisynnin kieltäminen ja usko kaikkien pelastumiseen.

Jehovan todistajat ovat ehkä tunnetuin kolminaisuutta vastustava ryhmä. Päinvastoin kuin Unitaariuniversalistit he ovat muissa uskonkäsityksissään hyvin yksimielisiä johtuen keskitetysti ohjatusta 'teokraattisesta' hallinnosta. Mormonit eivät hyväksy kolminaisuusoppia, mutta uskovat Jumalalla olevan lihaa ja luuta oleva ruumis kuten Jeesuksella oli. Toisaalta heidän mukaansa ihminen voi korkealle tasolle henkistyessään lopulta saavuttaa jumaluuden asteen, tulla Jumalaksi.

Teologit ja teologiset tietoteokset yleensä myöntävät, ettei kolminaisuusoppia (sellaisena kuin se dogmatiikassa esitetään) löydy Raamatusta. Siihen kuitenkin uskotaan yleisesti sillä perusteella, että jo varhaiset kirkkoisät ja kirkolliskokoukset tulkitsivat Jumalan olemusta sillä tavoin kuin kolminaisuusoppi sen esittää. Ja mikäli voidaan luottaa siihen, ettei eräiden kirkkoisien, kuten Ignatiuksen, kirjoituksia ole käsikirjoitusjäljennöksissä peukaloitu (katolisen kirkon käsityksen mukaiseksi), näyttää todella siltä, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa esiintyi käsityksiä siitä, että Jeesus oli sekä Jumala että ihminen.

Tämä ei ehkä ole ihme, koska jo evankeliumiteksteissä ja apostolien kirjeissä esiintyy lausumia, jotka voitaisiin tulkita tämän suuntaisesti, jos niitä tarkastellaan irrallaan näiden tekstien antamasta kokonaiskuvasta.

Toisaalta ei pidä unohtaa, että silloisessa pakanallisessa ympäristössä jumalien inkarnoitumista pidettiin hyvin tavallisena. Niin kreikkalaiset kuin roomalaisetkin jumalat olivat ihmishahmoisia jumalia ihmismäisine heikkouksineen, jopa paheineen. Heillä oli ihmisen hahmo, mutta jumalallisia ominaisuuksia. He siis olivat sekä jumalia että ihmisiä samalla kertaa.

Rooman keisareitakin piti palvoa jumalina. Kirkkoisä Krysostomos kertoo eräässä kirjoituksessaan Juudean maaherran Rooman senaatille tekemästä esityksestä: Siinä senaattia pyydettiin harkitsemaan, voitaisiinko Jeesuskin lukea Rooman jumalien joukkoon! Senaatti ei esitystä kuitenkaan hyväksynyt ja Krysostomos sanoo kansan tunnustaneen Kristuksen jumaluuden vastoin senaatin tahtoa.

Varhaiset kirkkoisät tuskin olivat myöskään immuuneja silloisille filosofisille käsityksille; olivathan jotkut heistä opiskelleetkin filosofiaa ja siten varmasti perehtyneet Platonin, Filonin, Plotinoksen ym. opetuksiin. Ja gnostilaisuuden vastainen kiivailu saattoi hyvinkin vaikuttaa sen, että haluttiin korvata gnostilainen isä-äiti-poika jumaluus kristillisemmillä käsitteillä Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Tällä samalla periaatteellahan kirkossa pyhitettiin muitakin, pakanuudesta ja juutalaisuudesta peräisin olevia traditioita.

Mitä Raamatun lausumiin Jeesuksesta tulee, on myönnettävä niiden joukossa olevan joitakin vaikeaselkoisia, joiden merkitys on paljolti kiinni lukijan raamatullisesta kokonaisnäkemyksestä ja tavasta tulkita Raamatun tekstiä. Voisi jopa ajatella olevan mahdollista, että ne on ymmärretty jotenkin väärin melkein alusta lähtien.

Myöhemmin niiden merkitys on voinut hämärtyä esim. joidenkin sanojen tai sanontojen yleisen merkityksen muuttuessa, jolloin kirjoitusten jäljentäjä on saattanut tulkita lukemansa väärin ja ehkä lisännyt olettamansa puuttuvan merkin tai tehnyt jonkin muun mitättömältä tuntuvan korjauksen. Jonkin kohdan merkityksen hämärtyminen on myös helposti voinut johtaa siihen, että - kun ei oltu täysin varmoja sen merkityksestä - pitäydyttiin ankaran kirjaimelliseen merkitykseen, ja näin dynaamisesta, elävästä tekstistä (tai muistinvaraisista suullisista lausumista) tuli paikoilleen jämähtäneitä dogmeja.

Jeesuksen kahta luontoa koskeva oppi ei suinkaan ollut ainoa, jossa evankeliumeja ja apostolisia kirjeitä tulkittiin hyvin 'inhimillisesti', voisi sanoa byrokraattisesti. Esim. Jeesuksen Pietarille osoittamien sanojen "Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani", merkitys väännettin hyvin varhaisessa vaiheessa tarkoittamaan ensin hengellistä, sitten myös maallista valtaa. Niinkuin Paavali ennusti, pian hänen kuolemansa jälkeen ilmaantui 'julmia susia', piispoja, jotka halusivat hallita ja määrätä oikeasta opista.

Kun lukee kolminaisuutta tai Jeesuksen kaksiluonto-oppia puolustavia varhaisia kirjoituksia, voi havaita, että niissä oppi usein esitetään ikäänkuin 'ylhäältä päin', auktoriteetin nojalla. Tätä pyrkimystä voitiin tietysti puolustella raamatullisella periaatteella "että kaikki yhtä olisivat". Mutta on muistettava, että tuon ajan kirkkolaitos teki monia sellaisia asioita, jotka eivät olleet Jeesuksen opetuksen mukaisia.

Jeesus esim. kehoitti rakastamaan vihamiehiäkin, mutta paavillinen laitoskirkko - saatuaan maallista valtaa - saattoi tapattaa enemmän 'harhaoppisia' tai 'vääräuskoisia' päivässä, kuin aiemmissa kristittyjen vainoissa oli kaikkiaan surmattu. Samaa henkeä osoittivat myöhempien vuosisatojen ristiretket ja noitavainot.

Tällaisessa toiminnassa ei varmasti kysytty ainakaan Pyhän hengen mielipidettä, ja voidaan täydellä syyllä olettaa, ettei sitä kysytty paljossa muussakaan. Vaikka kirkko itse ei suoranaisesti osallistunut näihin hirmutekoihin, monet kirkolliset johtomiehet olivat myös valtion viroissa ja vaikuttivat sitä kautta asioihin.

Kirkon maallisen vallan ollessa suurimmillaan hallitsijoidenkin oli kuunneltava "kirkon ääntä" ja kirkossa oli luonnollisesti niitä, jotka käyttivät laillisia esivaltoja hyväkseen, säilyttääkseen voimassa oikeana pitämänsä opin.

Toisaalta kansan saaminen yhden yhteisen uskon alaisuuteen palveli myös hallitsijoiden valtapoliittisia etuja. He käyttivät kirkkoa hyväkseen pitääkseen eripuraista kansaa kurissa ja säilyttääkseen yhteiskuntarauhan; oikea oppi oli heille vähemmän tarkeä sivuseikka.

Opin myöhempi kehitys.
Raamatusta löytyy kohtia, jotka ainakin näennäisesti tukevat ajatusta kolminaisuudesta, vaikka itse kolminaisuus- käsitettä ei siellä esiinnykään. Näihin raamatunkohtiin luonnollisesti tukeudutaan dogmatiikassa kun pyritään osoittamaan, että Raamattu tukee kolminaisuutta. Kolminaisuusoppia vastaan puhuvia raamatunkohtia on kuitenkin monin verroin enemmän.

Tavallisesti nämä Raamatun maininnat, joissa puhutaan Jeesuksen alemmuudesta tai erillisyydestä Isä Jumalaan nähden 'selitetään' vetoamalla oppiin Kristuksen kahdesta luonnosta ja sanotaan kyseisten raamatunkohtien koskevan vain Jeesuksen inhimillistä luontoa. Mutta myöskään kaksiluonto-oppi ei saa tukea Raamatusta, ja yritykset löytää tällaista tukea johtavat pakostakin kehäpäättelyyn.

Toinen tapa tyrmätä kolminaisuusopin kritiikki, on viitata siihen, että kaikki eriävät käsitykset on kirkon piirissä aina julistettu harhaopeiksi:

"Jos joku ei tunnusta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen yhtä luontoa tai olemusta ja yhtä voimaa ja valtaa, yksiolemuksellista Kolminaisuutta ja yhtä jumaluutta, jota on palvottava kolmessa hypostaasissa tai persoonassa, hän olkoon kirottu." (Konstantinopolin konsiili v.553)

Ns. jakamattoman kirkon aikana pidettiin kaikkiaan seitsemän konsiilia eli kirkolliskokousta, joissa tuomittiin erilaisia harhaopeiksi katsottuja käsityksiä, jotka lähes kaikki liittyivät enmmän tai vähemmän juuri kolminaisuusoppiin.

Näistä ensimmäinen, Nikaian konsiili (v.325) tuomitsi siis areiolaisuuden, jonka mukaan vain Jumala on iankaikkinen ja vailla alkua, Poika sen sijaan ei ole ollut aina, vaan hän on Isän luoma, eikä siksi yhtä olemusta Isän kanssa.

Toinen konsiili Konstantinopolissa v. 381 tuomitsi mm. apollinarianismin, makedoniolaisuuden ja Markellos Ankyralaisen opetukset. Apollinaris kielsi Kristuksen täyden inhimillisen luonnon opettaen, että Kristuksessa oli vain yksi luonto, Jumalan Sanan yksi lihaksi tullut luonto. Makedonios selitti, että Pyhä Henki on enkelin kaltainen olento, joka ei ole samaa olemusta Isän kanssa. Markelloksen mukaan Logos on jumaluudessa oleva persoonallinen voima, jonka syntymisestä voidaan puhua vain tämän tullessa inkarnaatiossa Kristukseksi ja Jumalan pojaksi.

Kolmas konsiili (Efeso v. 432) tuomitsi Konstantinopolin patriarkan Nestorioksen tulkinnan, jonka mukaan Maria ei ollut Jumalan synnyttäjä vaan Kristuksen synnyttäjä. Konsiilin mielestä Nestorios erotti toisistaan Kristuksen jumalallisen ja inhimillisen olemuksen.

Neljännessä konsiilissa (Khalkedon v. 451), tuomittiin nestoriolaisuuden lisäksi Eytykhes-nimisen Konstantinopolin arkkimandriitan tulkinta, joka tähdensi Kristuksen jumalallisuutta ja läheni siten yksiluonto-oppia.

Viidennessä konsiilissa (Konstantinopoli v. 531) vahvistettiin mm. oppi Marian ikuisesta neitsyydestä.

Kuudes konsiili tuomitsi monotheletismin eli yksitahto-opin, minkä mukaan Kristuksella tosin olisi kaksi luontoa, mutta vain yksi tahto.

Seitsemännessä konsiilissa (Nikaia v. 787), vahvistettiin pyhien kuvien (suhteellinen) palvonta.

Vaikka Luther kiivaasti vastusti paavinkirkon eräitä harhaoppeja ja jopa piti paavinvaltaa antikristuksen valtana, hän oli kuitenkin siinä määrin kasvanut tuohon mystiseen katoliseen kolminaisuus-ajatteluun, ettei halunnut tinkiä siitä vähääkään. Myös luterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin kuuluvassa Yksimielisyyden ohjeessa tehtiin tarkka rajanveto moniin sen ajan 'heresioihin', kuten:

Kasteenuusijoiden harhaoppeihin, joiden joukossa oli opit, että
1. Kristus ei saanut ruumistaan ja vertaan Neitsyt Mariasta vaan toi ne mukanaan taivaasta.
2. Kristus ei ole tosi Jumala, vaan hänellä on pelkästään enemmän Pyhän Hengen lahjoja kuin kellään muulla pyhällä ihmisellä.

Schwenckfeldiläisten harhaoppeihin, joiden mukaan
1. Ne, jotka pitävät Kristuksen lihaa luotuna, eivät oikealla tavalla tunne Kristusta taivaan hallitsijana ja kuninkaana.
2. Korotuksessa Kristuksen liha on sillä tavoin omaksunut kaikki jumalalliset ominaisuudet, että hän ihmisenä on joka suhteessa olemuksensa asteen ja tilan puolesta Isän ja Sanan vertainen, hänellä on sama valta, voima, majesteetti ja kirkkaus. Tämä merkitsee, että Kristuksen kummankin luonnon olemus, ominaisuudet, tahto ja kunnia ovat samat, sekä myös, että Kristuksen liha kuuluu Pyhän Kolminaisuuden olemukseen.

Uusien areiolaisten harhaoppeihin, joiden mukaan
Kristus ei ole olemukseltaan ja luonnoltaan tosi Jumala, samaa iankaikkista jumalallista olemusta kuin Isä Jumala, vaan hän on ainoastaan jumalallisella majesteetilla varustettu olento Isän Jumalan alapuolella ja hänen ohellaan.

Antitrinitaarien harhoihin:
Antitrinitaarit ... uskovat, opettavat ja tunnustavat, ettei Isän, Pojan ja Pyhän Hengen olemus ole yksi ainoa iankaikkinen ja jumalallinen olemus. Niin kuin Isä Jumala, Poika ja Pyhä Henki ovat kolme eri persoonaa, niin on joka persoonalla myös oma erillinen ja muiden jumaluuden persoonien olemuksesta erottuva olemuksensa. Kuitenkin ovat kaikki kolme voimalta, viisaudelta, majesteetilta ja kirkkaudelta samanvertaisia, niin kuin kolme erillistä, olemukseltaan toisistaan poikkeavaa ihmistä.

Toisten mukaan sitä vastoin persoonat eivät ole olemukseltaan ja ominaisuuksiltaan yhdenvertaisia, vaan Isä yksin on oikea, tosi Jumala.

"Kaikki nämä ja tämäntapaiset opit niihin liittyvine ja niistä johtuvine harhoineen me hylkäämme ja torjumme väärinä, valheellisina, kerettiläisinä...."

Kolmas usein käytetty keino on selittää kolminaisuus irrationaaliseksi, ylijärjelliseksi, jumalalliseksi salaisuudeksi tai paradoksiksi, jota ei kannata yrittääkään järjellä selittää.

Tarkasteltaessa kolminaisuutta vastaan olevia raamatunkohtia olisi kuitenkin syytä hetkeksi unohtaa kaksiluonto-oppi ja pitäytyä siihen, mitä teksti sanoo. Täydellinen tieto tai ymmärrys Jumalan olemuksesta ei liene ihmiselle mahdollista ja tuskin edes tarpeellista. Aniharva kirkon rivijäsen on koskaan edes pohtinut koko asiaa, eikä kirkkokaan sen ymmärtämistä vaadi (mikä olisikin mahdoton tehtävä).

Asia kiinnostaa vain lähinnä teologeja ja niitä harvoja, jotka pohtivat uskonsa perusteita - sekä tietysti kristinuskon vastustajia, jotka näkevät kyseisessä opissa hyvän lyömäaseen, esimerkin kristinuskoon liittyvästä epäloogisesta ajattelusta.

Aiheeseen liittyvien raamatunkohtien tarkastelua.
Vain yksi Jumala, Isä.
1 Kor. 8:5,6 "Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa."

Jumala on henki.
Joh. 4:24 "Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."

Jeesus on näkymättömän Jumalan kuva.
1 Tim. 1:17 "Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen".
Jumala on siis näkymätön. Jeesus ihmisenä ei ollut näkymätön.

Joh. 1:18 "Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut".

Ihminen ymmärtää vain ihmisen kieltä eikä myöskään voi olla suorassa kosketuksessa olemukseltaan ja voimaltaan (energialtaan) käsittämättömän Jumalan kanssa. Siksi on aina tarvittu joku välittäjä, tulkki, sanansaattaja, joka on ilmoittanut ihmisille mitä Jumala kulloinkin on nähnyt tarpeelliseksi.

Jeesus oli Jumalan kuva ja Sana, hänen olemuksensa heijastaja ja tahtonsa ilmoittaja, elävä ilmoitus Jumalasta.

Kol. 1:15 "Ja hän on näkymättömän Jumalan kuva , esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa".

Siinä, että Jeesus oli Jumalan kuva, ei ole mitään mystistä. Luotiinhan ihminenkin Jumalan kuvaksi. Se ei tietenkään merkitse sitä, että Jumala olisi olemukseltaan ihmisen kaltainen. Jeesuksen ajan rahakolikoissa oli keisarin kuva (Matt. 2:21). Vaikka se esitti vain pientä osaa keisarista (päätä), sitä sanottiin silti keisarin kuvaksi. Se symbolisoi kaikkea sitä, mitä keisari edusti. Ihmisenä Jeesus ei varmaankaan poikennut meistä muista lukuun ottamatta synnittömyyttään ja poikkeuksellista Jumala-suhdettaan. Hän oli "kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä" (Hebr 4:15). Aadamille ja hänen jälkeläisilleen langetettu kuolemantuomio ei kuitenkaan koskenut häntä, koska hän ei isän puolelta ollut Aadamin lihallinen jälkeläinen vaan "sikisi Pyhästä Hengestä." Hän olisi siis halutessaan voinut elää ikuisesti ihmisenä. Juuri tämä seikka tekee hänen uhrikuolemansa arvon niin suureksi. (Luuk. 1:34,35)

Jeesus on myös "esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa". Tätä tosiasiaa käytetään usein tukemaan kolminaisuutta, koska se osoittaa Jeesuksen olleen olemassa ennen maailman luomista. Mutta esikoinen on aina jonkun lapsi tai luomus. Isä ei sama kuin hänen esikoisensa. Mikään kohde ei myöskään ole sama (samaa olemusta) kuin sen kuva. Mikään ei voi olla samalla sekä kohde että kuva.

1 Tim. 6:16 "... jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä - hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen."

Johannes ja monet muut näkivät Jeesuksen. Silti hän sanoi, ettei kukaan ole milloinkaan nähnyt Jumalaa. Tämä merkinnee sitä, että Jumala on kautta aikojen ilmestynyt ihmisille ainoastaan jonkun välittäjän kautta. Jopa silloinkin, kun hänen sanotaan puhuneen jollekin kasvoista kasvoihin ( 2 Moos. 33:11; 5 Moos. 34:10). Paavali yhtyy Johanneksen tulkintaan sanoessaan lakiliiton lupausten annetun ja säädetyn enkelien kautta:

Gal. 3:19 "Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä."
Hebr. 2:2 "Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa .."

Jeesuksen Jumala.
Joh. 17:3 "Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen".
Joh. 20:17 Jeesus sanoi hänelle: "Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö".
Ilm. 3:12 "Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni".
Ilm.1:1 "Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa mitä pian tapahtuman pitää; ja sen lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle...". Jumala siis antoi tämän ilmestyksen ensin Jeesukselle, joka oli jo ylösnoussut ja taivaassa.
1Pt 1:3 "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta..."
(Ks. myös 2 Kor 1:3 ja Ef 1:3)

Jumala ja Karitsa.
Ilm. 5:1,2 "Ja minä näin valtaistuimella-istuvan oikeassa kädessä kirjakäärön, sisältä ja päältä täyteen kirjoitetun, seitsemällä sinetillä suljetun. Ja minä näin väkevän enkelin, joka suurella äänellä kuulutti: "Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?"
Ilm. 5:5,6 "Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut"

tutkijat, kuten Arthur Weigall teoksessaan The Paganism in Our Christianity, esittävät kolminaisuusdogman assimiloituneen kristinuskoon hellenistisen filosofian (platonismi) ja Egyptin kaltaisten pakanakulttuurien vaikutuksesta.
381 vuotta jkr istambulin kirkolliset kokouksessa päätettiin lisätä. Eikä vaivautuneet selittämään ihmisille.

Minä ihmettelen jos jesus on Jumala Miksi huusi ristillä " Jumalani Jumalani Miksi hylkäsit minut" miten voi Jumala avuttomana huutaa apua toiselta Jumalalta.

Paljon paskapuhetta olemattomasta jeesuksesta, olemattomasta jumalasta ja rikinkatkuisesta pyhästä pierusta.

Onhan siihen kolmiomaisuuteen tarjolla neljäskin kulma, kun osa kristinuskonharhaisista pitää jeesuksen muka synnyttänyttä neitsyt 😂 Mariaa jotenkin pyhänä.

Olette te vitun hukassa uskonharhoininne!

Käytännön tasolla kolminaisuus on eräs monijumalaisuuden muoto, joka on verhottu filosofis-teologiseen terminologiaan pyrkimyksenä välttää syytös Jumalan rinnalle asetettavista kumppaneista.
Jesus ei saarnannut kolminaisuutta eikä kristin uskoa.
Yhtälö, jonka mukaan ”yksi on yhtä kuin kolme ja kolme on yhtä kuin yksi”, edustaa loogista ja matemaattista ristiriitaa, jota ihmismieli ei voi hyväksyä. Kolminaisuusoppi on ihmisten myyttien, legendojen ja muinaisten filosofioiden kehityksen tulos eikä jumalallisesti ilmoitettu totuus.

Se on se juttu joka ohjasi perheemme Islamiin jossa jumalalla ei ole ketään rinnalla vaan yksinvaltias. Elämä on paljon helpompaa nyt.

Kyllä kolminaisuuuteen on järkevä selitys, koko kristinuskon perusta.

Se kuvaa sen, että Jeesus on opettamanaan taivasten valtakunnan isä Jumalana kuoliaaksi kidutettuna ja kiroukseksi kirottuna Kristus-nimeen helvetissä, mihin kristityt Paavalin opilla seuraat perässä uhreiksi.