Suomen uusi kielilaki yrittää toimia aikaa vastaan tavalla, joka ei ole kansainvälisessä oikeuskäytännössä hyväksyttävää. Etnisten ryhmien luonnolliseen kehitykseen ei saa puuttua ylhäältäpäin, eikä maan etnistä rakennetta saa pyrkiä keinotekoisesti muokkaamaan. Suomessa kuitenkin pyritään tilanteeseen, jossa eri etnisille ryhmille levitetään "kansallisiksi" valittujen etnisten ryhmien piirteitä, esim. kieltä kouluopetuksen keinoin. Näin siitä huolimatta että ryhmät eivät itse hyötyisi näistä piirteistä tai identifioituisi niihin. Toisaalta pyritään luomaan tiettyjä etnisyyksiä tukeva tilanne. Tuetuksi valittua ruotsinkielisyyttä kehutaan ja tuetaan rahallisesti ja muuten niin paljon, että siitä muodostuu statusetnisyys, jonka toivotaan keinotekoisesti edesauttavan esimerkiksi kaksikielisten tai monikulttuuristen perheiden ruotsinkielistymistä jonkun muun kehityskulun kustannuksella. Tämä on kajoamista etnisten ryhmien luonnolliseen kehitykseen ja oikeuteen valita oma tiensä ilman ohjailua.
Valtiolla ei ole oikeutta kivettää maan etnistä rakennetta, ja pyrkiä säilyttämään sitä saamalla ihmiset sulautumaan statusetnisyyteen, tai tekemällä olot muille etnisyyksille muutoin hankaliksi. "Kahden kielen kansan" luomisyritykset kielilakeineen ovat esimerkkejä tällaisesta pyrkimyksestä monoliittiseen, ylhäältäpäin ja ennalta määriteltyyn suomalaisuuteen.
Valtiolla ei ole oikeutta kivettää maan etnistä rakennetta, ja pyrkiä säilyttämään sitä saamalla ihmiset sulautumaan statusetnisyyteen, tai tekemällä olot muille etnisyyksille muutoin hankaliksi. "Kahden kielen kansan" luomisyritykset kielilakeineen ovat esimerkkejä tällaisesta pyrkimyksestä monoliittiseen, ylhäältäpäin ja ennalta määriteltyyn suomalaisuuteen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.