Pyhän Karitsan ritarikunta
Suurmestari LEO
Kunniamerkkejä on myönnetty seuraaville henkilöille:
I luokan ritarimerkki
Viktor Riissanen, Lieksan seurakunta
Eira Saatsi, Lieksan seurakunta
Marjatta Riissanen, Lieksan seurakunta
Maura Saario, Rautalammin seurakunta
Kira Karpov, Helsingin seurakunta
Raija Pyöli, Lahden seurakunta
Virpi Ollikainen, Tampereen seurakunta
Leena Vasko, Oulun seurakunta
I luokan mitali
Hilkka Sidoroff, Joensuun seurakunta
Maija Korhonen, Lieksan seurakunta
Sylvi Malmioksa
Siunauskirja on myönnetty seuraaville:
Sirkka Kangas, Helsingin seurakunta
Erkki Kivinen, Lahden seurakunta
Toini Syrjä, Helsingin seurakunta
Soja Karhunen, Kuopion seurakunta
Pirkko Miinalainen, Kuopion seurakunta
Tyyne Kuismin, Kuopion seurakunta
Meeri Kasurinen, Kuopion seurakunta
Muuten, onko LEO adjutantteineen hakemassa Ukrainasta uusia tuulia uskonnolliseen lampaanjalostukseen? Eiko kotimaan katraassa enää ole tarpeeksi vai onkopa ruoho vihreämpää aidan takana...
Pässit ja karitsat
"Voi pyhä Sylvi"
312537
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
et ole tyytyväinen, koska sinä itse et päässyt päättämään mistään, mikä ei mitenkään sinulle kuulukaan?
bäääääää.....
älä valita KANONEJA vastaan hehehehe.... tämäkin on varmaan kanoneissa määritelty hyvinkin tarkkaan että pitää olla tälläinen maallinen järjestelmä
opetuslapsilleen ja kuulijoilleen? Merkkien, mitalien ja siunauskirjojen jako on lopetettava ortodoksisen kirkon piirissä. Tämän maallista valtaa antajilleen ja saajilleen tarkoittava rituaali pitää tehdä ilman ristiä ja viittaa. Näiden huomionosoitusten yksi tarkoitus on estää kriittinen tarkastelu ja keskustelu antajiensa toimiin. Tämä vaientaminen näkyy jo kirkon jumalattomassa menossa iltapäivälehdistön lööpeissä.
aivan selvästi se vaikuttaa niin, kun Nellimin tai Viekijärven tiistaiseurassa aktivistina vuosikymmeniä ollut saa piispallisen siunauskirjan, heti kohta hänen vaimentamisensa näkyy "jo kirkon jumalattomassa menossa iltapäivälehdistön lööpeissä".
tavalla se vaikuttaa skaalattuna pienempiin kuvioihin. Pikkuseurakuntien pikkupirut pääsevät mellastamaan ja suut pidetään tiukasti supussa, vaikka olisi keskustelun ja arvioinnin paikka.
nähtävissä, ettei mitään kiitosta pidä mennä koskaan ikinä antamaan kenellekään, aina on parempi haukkua hänet nimettömänä vaikka täällä Suomi24:n keskustelussa. Haukkuminen ja pahan puhuminen selän takana on paljon kannustavampaa ja reilumpaa, kiitos on turhuutta -- niin turhaa, aivan turhaa, niin turhaan ja aivan turhaan me ketään kiitellään, niin paljon ollaan saatu hyvää kulttuurivaikutusta ystäviltämme protestanteilta. Kiitettyhän saattaa sortua turhamaisuuden syntiin ja me olemme katkerina kiinnostuneita juuri hänen synneistään, omat synnit eivät niinkään meitä kiinnosta.
vai pitäisikö tän tyyppinen herjailu ihan tosissaan ottaa?
Kiitosken voi antaa samalla hetkellä kun tapaa kiitettävän. Mitali on metalli, joka korostaa aineellisuutta ja siihen liittyviä arvoja. Ällöttää seurakuntien lehdissä julkaistut papistolle ja kirkon työntekijöille osoitetut julkiset kiitosilmoitukset. Niissä kiittäjä korostaa enemmänkin itseään ja yhteyksiään kiitetävään. Vilpitön kiitos voi olla vähäeleisempikin. Kirje, kortti, sähköposti, textari, puhelu tai sana tavattaessa on vilpittömän ja mielistelemättömän, itseään korostamattoman ihmisen tapa toimia.
Ja mikä tämmöinen "puolivirallinen" Pyhän Karitsan Ritarikunta on? Jos halutaan kiittää uskonnollisissa viitekehyksissä niin vaikkapa lahjaristi tai ikoni on aiheeseen riittävän sopiva. Ja sen antaa kirkko eikä mikään pässinpäiden yhteisö.
jos kirkko antaa kiitosta, ja asianomainen saa piispallisen siunauskirjan, sehän on vain hyvä asia. Tavaksi on sitten tullut, että asianomainen kiitetty itse seuraavaksi kuuluttaa seurakunnan lehdessä kiitoksena papille tai piispalle saamastaan siunauskirjasta. Tämä on tietenkin tarpeetonta, sillä huomionosoituksesta voi kiittää myös vähäeleisesti ja henkilökohtaisesti esimerkiksi kirjeellä.
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=613694&tstart=0
Joukossa on ainakin pari tuntemaani, joilla ei ole sen kummallisempia ansioita kuin tavallisella perheenäidillä, paitsi ehkä hieman tavallista suurempi varallisuus! Sekö tekee ihmisestä kunniamerkin arvoisen, että on rahaa, millä mällätä lastensa kanssa? Minun arvostukseni on aivan toisaalla!
näy kirkossa kuin korkeintaan kerran vuodessa! Ei edes yksin, saatikka koko perhe tai edes yksi lapsi mukana!
Vanhaan "hyvään" aikaan paremmin toimeentulevat rakennuttivat tiluksilleen omia kirkkoja ja tsasounia. Sinne sitten kutsuttiin pappi käymään aina tarpeen mukaan. On tällä meppiehdokkaallakin oma tsasouna. Ehkä siellä toimitetaan palveluksia niille, jotka pelkäävät suurissa väkijoukoissa tai eivät oikein saa selvää puheesta Uspenskin kaikukammiossa. Siis jos jotakuta ei olekaan nähty joka pyhä isoss kirkossa, niin se ei vielä tarkoita kirkossakäymisen vähenemistä. Itsekin käyn Uspenskissa hyvin harvoin, mutta silti olen jossain kirkoistamme lähes joka viikonloppu.
tapa huomioida ihmisiä, jotain muuta voisi kehitellä. Maallikoita palkitaan kai yleensä pitkäaikaisesta toiminnasta kirkollisissa järjestöissä, myös kasvatustyöstä .
matkailija,joka etsii fiiliksiä milloin mistäkin? Mitä etsit meidän Kirkosta?
Helsingin seurakunnassa on monta kirkkoa. Käyn siinä, mikä sattuu milloinkin olemaan lähimpänä muiden liikeitteni suhteen. Ortodoksisissa kirkoissa ei pitäisi olla eroja, mutta Uspenskissa häiritsevät nuo suuret japanilaisryhmät ja surkea akustiikka, jota kaiutinjärjestelmä ei paljoakaan korjannut. Pikkukirkkojen kirkkokahveillakaan ei yleensä ole erikseen useita pappien ja kanttorin vetämiä pöytäryhmiä, vaan yksi iso pöytä. Niissä ei Uspenskin tapaan kukaan jää yhden hengen pöytäryhmään. Kysyn sinun kirkkoasi, jotta osaan jättää sen väliin.
vain: "Kysyn sinun kirkkoasi, jotta osaan jättää sen väliin." Tämän kirjoittanut nimimerkki näyttää tuovan aivan uutta omaa ajatteluaan Kirkon yhteisöllisyyteen. Niin sitä pitää. Ehkä olisi vain hyvä, jos hän kertoisi vähemmän omista mielipiteistään.
Vaikka vaihdatkin nickiä jokaisen viestin yhteydessä, niin viestiesi kokonaiskuva on sen laatuinen, että en halua otta riskiä joutua samaan pöytään sinun kanssasi. Saattaisin sanoa, mitä ajattelen. Täällä sentään pitää hieman sensuroida omia kirjoituksiaan.
vaaraa, sillä en viihtyisi seurassasi. Toivoisin toisaan että sensuroisit kirjoituksiasi enemmän, vaikuttaa aika mielettömältä, että lähes jokaiseen asiaan antaa ensimmäisenä oman vastauksensa gölem tai jokin hänen tunnetuista rinnakkaisistaan toisinnoistaan. Minkä "kyvyn" luterilaisuus onkaan menettänyt.
Minä käytän rekisteröityä nimimerkkiä toisin, kuin nämä nickiään joka kerralla vaihtavat. Luterilaisuus menetti minut pian täysi-ikäisyyden saavuttamiseni jälkeen. Ilman uskovaista sotilaspastoria ero olisi tapahtunut jo paljon aiemmin. Olen sen jälkeen perehtynyt luterilaisuuteen myös teorian tasolla ja todennut, että Suomen luterilainen kirkko ei taida olla edes luterilainen. Siis mitä paremmin opin tuntemaan uskonnon, sitä kauempana siitä totesin olevani. Joten erosin siitä kirkosta ja ryhdyin etsimään alkuperäisempää uskontoa. Perehdyin ortodoksisuuteen käymällä ensin puoli vuotta vigiliapalveluksissa ja sen jälkeen myös liturgioissa ennen kuin edes ryhdyin erään papin ohjauksessa tutustumaan uskonnon sisältöön tarkemmin. Siihenkin opiskeluun meni vuoden päivät, ennen kuin minut otettiin kirkon jäseneksi. Siis mikään ei tapahtunut hetken mielijohteesta. Olen ollut ortodoksisen kirkon jäsenenä kauemmin, kuin luterilaisessa kirkossa. Mutta hyvän papin ohjauksessa opin ortodoksisesta uskosta vuodessa enemmän, kuin luterilainen kirkko opetti omasta uskostaan(?) minulle koko nuoruuteni aikana.
Jotkut jopa melko lyhyen aikaa. Mutta lienee raha, joka vaikuttaa, ehkä on annettu iso lahjoitus kirkkokunnalle tai jotain... Niistähän saa verovähennyksiäkin! Erään näistä olen nähnyt tänä vuonna kerran kirkossa, viime vuonna jokseenkin saman verran. Eikä edes kovin iso perhekään.
Onks tää nyt sitä narsismia?
Voidaan tietysti sanoa sinun lohdutukseksesi niinkin, että keskimääräinen taso laski molemmissa kirkoissa. Kun kerran sinun mielestsi olisin luterilaisella puolella olut "kyky" ja täällä lähinnä häirikkö.
tajuat itse juttelevasi vain yhden sinua kriittisesti lukevan kanssa. Mitä ilmeisimmin tässäkin lyhyessä ketjussa on mukana ainakin kolme henkilöä, joita luulet yhdeksi sinua vastustavaksi persoonaksi
Miksi pitäisi palkita?
Miksi, jos on kutsumus sitä ei aja kunnia eikä palkkiot!Muutenhan jos palkkiot ja maallinen arvostus ajavat niin se on sitten maalisten ansioiden hankkimista eikä sydämmen työtä vakaumuksesta puhumattakaaan.
Mistä nämä tälläiset kamaluudet ovat oikein saaneet valtaa?
Ettekö te erota varsinkin arkkipiispa yms että tämä on maallista ei hengellistä toimintaa.Tietyn aikakauden ei ortodoksinen tapakulttuurin esiintymä.Lopettakaa ihmeessä tuollainen!
vuodelta 2008. Tälle vuodelle on uudet palkitut :-)
Mikä häpeä kristikunnalle antaa tälläisiä epätasa-arvon jatkeita ihmisille.Täysin yhteiskunnallinen asia eikä kuulu kirkkoon tai uskoon millään lailla.Jokohan ort.kirkko osaisi päättää onko hengellinen instituutio vaiko maallinen.
Kuinka tälläinen potaska tulisi oikein nähdä?
Eriarvoisuutenako vaiko maallisuutena?
Viisaat kieltäytykööt kunniasta jos ovat yhtään hengellisiä!
lähimmäisten kunnioittamista... tuollainen on nuoleskelua ja kiipimistä ei kunnioittamista lähimmäisinä eikä tavallisina ihmisinä eikä sen kunnioituksen tule osua vain tietyille ihmisille vaan uskova kunnoittaa kaikkia lähimmäisiään samalla tavoin eikä se tarkoita maallista kunnioitusta.
Ymmärrän että palkitaan tahtomattaan sotaan joutuneita ihmisiä jotka siitä selvisivät ja pelastivat henkiä jopa omansa.Ymmärrän niitä jotka ovat sattumalta joutuneet tilanteeseen ja ovat pelastaneet jonkun hengen valmiina uhraamaan omansa.
Mutten ymmärrä sitä ettäpalkitaan kirkon piirissä jossa asia on itsestäänselvää että toinen pelastetaan toisen puolesta uhraudutaan kuten Kristuskin teki!.
Ei tavallisesta työstä voi palkita se on ammatti jonka jokainen on valinnut, nykyajan äitejä on turha palkita elävät niin tasan valmiissa maailmassa jossa lapsetkin hoidetaan valmiiksi jos itse ei kykene.Ja miksi palkita äitiä joka ei ole edes uhrautunut itse lapsensa kasvatukseen vaan heidät on hoitanut joku muu sillävälin kun äiti on ollut uraputkessa???Sama koskee miehiäkin!
Mitään yhteiskunnan eliittiä jotka ovat suorittamisillaan sinne päässeet tarvitse palkita vaan niitä köyhyydessä eläviä sairastavaisia äitejä jotka viimeisensä antaen yrittävät pärjätä ja heitäkin sillä' uskovaisen lähimmäisen kunnioituksella eikä prenikoilla!Auttamaa lähimmäisiä kyselemättä ja tekemättä siitä numeroa!Hienovaraisesti eikä suurieleisesti!
Täytyy todeta että luottamuskirkon johtoon on ollut murenemassa tälläisten maallisten asioiden ihannoinnin vuoksi.
Kyllä minuakin hieman ihmetyttää nämä palkistemisjutut, pahoin pelkään ettei koskaan palkinnoille pääse ne hiljaisimmimmat ja näkymättömimmät, tehköötpä kuinka paljon hyviä töitä seurakunnan ja lähimmäistensä eteen.
Suomen yhteiskunta on vahvasti porvarillinen, aivan omituista on jos järellä ajattelee esim nämä itsenäisyydpäivän tienoilla tapahtuvat arvonimien ja prenikoiden jaot. Prenikoiden saanissa ensi ehto on kokoomuksen tai kepun äänestäminen ja vaurautta pitää olla; talot ja tavarat, maasturit ja mönkijät.
Tiedän monia ihmisiä jotka ovat raataneet erittäin kovaa työtä koko ikänsä, ovat auttavaisia ja yhteisölleen ainoastaan hyödyksi. Mutta koska he rehellisellä työllään eivät ole ikinä vaurastuneet, heitä katsotaan kuin toukkaa lantakasassa, prenikoista on turha haaveilla.
Sen sijaan rinta röyheänä prenikoiden saajina keikkuvat nuo paikkakunnan nappimiehet, jotka aina juonivat kunnan luottomiesten kanssa yhteistuumin uusia etuja itselleen, ja vaikutusvaltansa turvin vain lyövät köyhät entistä enemmän kyykkyyn - etenkin jos tällainen vaikutusvallaton köyhä uskaltaa kysyä omia oikeuksiaan tai arvostella julkisesti yhteisön elämään vaikuttavia hankkeita.