Aamuaurinko valaisi laakson,jossa metsäiset niemekkeet reunustivat peltolohkoja. Seistessäni hiekkaharjanteella,saatoin mielessäni nähdä jääkaudenaikaisen Litorinanmeren muovanneen maaston. Kuinka kaunis onkaa laaksoni,orastavan kauran hento vehreys havupuiden tummuutta vasten,laidunmaan syvemmän vihreyden erottuessa aamuauringon valossa.Kaiken yllä sininen taivas muutamine pilvenhattaroineen. On aika laskea karja laitumelle. On erityisen mieluisaa katsella talven navetassa seissyttä lypsykarjaa,niiden päästessä ulos aurinkoon! Jo parin viikon ajan ne ovat selvästi tunteneet kasvavan ruohon tuoksun navetan ovia avatessa,heitelleet päätään ja mylvineet. Nyt ovat ovet levällään,ja ensimmäiseksi irroitetaan vanha johtajalehmä Lilja kaulakettingeistään.Piha on piikkilanka estein aidattu laitumelle johtavaan hakaan asti,jonka leveä portti on valmiiksi auki. Täysin valkoinen ayshirerotuinen Lilja astuu kömpelösti yli navetan kynnyksen silmät pullottaen.Sieraimet laajenevat sen henkäillessä syvään,muutama askel varovasti, ja jo köyristyy selkä hyppäykseen jlkojen tavoitellessa maata harallaan. Seuraavan lehmän lähtiessä suoraan karaamaan tanteretta,onkin jokakeväinen riemu vallalla! Runsaat ytareet keikkuen puolelta toiselle kirmaa punaruskea Leena hiekka pöllyten,pää uljaasti koholla ohi ensimmäisen.Häntä korkealla se tömistää hakaan,laskeutuu puskemaan sarvillaan männynrunkoa kaarnan lennellessä ilmaan. Apujoukot odottavat kunnes kaikki seitsemän ovat karjapihalla,lähtien sitten ohjaamaan reippaat risut käsissään niitä laidunmaan veräjälle. Jokunen törmää takaisinpäin,saadaan juosten kääntymään oikeaan suuntaan ja niin soljuu kirjava karjani laitumelle:) Näkyipä muuan autokin pysähtyneen ,nykyään harvinaista näytelmää seúraamaan.Hymyillen mies nostaa kättään lähtiessään ajamaan. Kohta se on aika lehmien päästä laitumelle,niiltä tiloilta joissa vielä näin tehdään. Nämä ovat muistoja maalaiselämästäni,jos lukijoita kiinnostaa kuvaus millaisena koin tuon ajan.
Muistojen laaksoni.
33
1045
Vastaukset
- kuvannut
maalaiselämää.Kyllä siittä tunnelma välittyypi,mutta tämän päivän immeiset ei taida paljon noista ajoista tietää.Mukava oli lukea,olen itse Raumalainen syntyisin,äiti oli pienviljelijä tilalta.Isäni kaatui sodassa ja äiti meidät vei eteenpäin. Sain opiskella merkonomiksi ja nyt on jo elämä suurelta osin eletty. Ukkoni kanssa tässä elellään ja lastenlapsen kanssa "leikitään",jotta hyvää jatkoa vaan.
Olet latonut bittitodellisuuteen Pilvi'. Hyvin mielenkiintoinen, kirjoittajan luovuutta osoittava kirjoitus. Upeaa Pilvi*! Tuohon en pysty, mutta Itämeren vaiheet ovat hyvin kiinnostavia. Baltian jääjärvi Yoldiameri Ancylusjärvi näitä googlen näyttämiä vaiheita. Nurinperinkin; olin paimenpoika hiukan Pekko pässiämme korkeampana.
- pilvi*
Tuntuma maalaiselämään on hyvää tekevää meille.Se kun on niin luonnon "armoilla" Olin ajatellut vielä jatkoa,missä kerron poikimisesta,ja yleensä elämästä pientilalla. Kiitos kommentistasi:)
- fiiuliN
Minun lapsuusteni Kotikylä Halilassa oli myös kaunista ja niin ihmeellistä aikaa. Ehkä aika on luonut patinansa noihin muistojen vuosiin, mutta kyllä niissä oli tosi ihanuutensakin. Sinisenä läikehtivä Leeverin pelto lähelle Kuujärven rantaa, kyllä se oli niin kaunis. Villit pelto orvokit olivat valloittaneet koko niityn. Ja kun näkee nykyisin muutaman samanlaisen orvokin pienessä rykelmässä, nekin ovat jo kauniita, mutta kun antaa muistikuvansa tuoda esille koko peltoaukeaman, niin jopa jotakin. Mikään Kultarannankaan kukkaloisto ei tunnu vetävän vertoja tuolle villiorvokki pellolle, kyllä se niin upea oli. Entäs sitten nuo Halilan parantolat, ja niitten lähiympäristöt. Parantola alueen toisessa päässä oli Valkoinen portti, toisessa Musta. En tiedä, kumpi oli alku, kumpi loppu-portti mutta minä pidin sitä valkoista alkuna koska se oli meidän kotimme puolella. Joskus kuumina kesäpäivinä tuli jäätelön myyjä tuon valkoisen portin ulkopuolelle sellaisine pienine vaunuineen jäätelöä myymään. Kyllä isä meillekin yhden puikon jokaiselle kustansi. Parantoloitten pihapiirit olivat mitä kauniimpien kukka istutusten koristelemia. Porttien välisellä parantolan alueen ajotien toisella reunustalla oli koivujen reunustama kävelytie penkkeineen. Sitä sanottiin paneeliksi, ja siellä mekin äidin kanssa usein kävelimme ja istuskelimme penkeillä. Paljon muitakin ihmisiä siellä liikuskeli , useimmiten sunnuntaisin, ja tietenkin kesä-aikaan. Kaunis venäläistyylinen kirkko sijaitsi myös tuolla parantola alueella, ja se oli minun lapsuuden kirkkoni. Jumalan palvelus pidettiin sunnuntaisin aina päiväsaikaan, niin että tuo kirkko olikin lapsille aivan otsin omiaan. Se oli tosi hieno kirkko. Vaikka en pääkirkkoa paljonkaan muista, koska se sijaitsi noin kymmenen kilometrin päässä, niin valokuvista päätellen se oli melkein kuin lato verrattuna tähän Halilan kirkkoon jossa oli paljon ulkoseinissäkin koristeellisia kuvioita. Se oli ennen ollut kai kreikkalais- tai ordotoksinen kirkko, mutta minun lapsuuden aikoihin se oli jo muutettu luterilaisten kirkoksi. Tämän tyylistä oli minun kotikyläni lapsuudessa, Oli järviä ja kukkapeltoja. Ihmeellisen kaunista verrattuna nykyiseen kotipaikkaani
- pilvi*
ja ne on paljolti esi-isiemme muovaamia,raivatut pellot,talot ja riihet ja ladot.Lehmien aikaansaamat niityt ja jopa metsän aluskasvullisuuden karsiminen,silloin kun ne saivat metsissä hakea ravintonsa. Se on kulttuurimaisemaa kauneimmillaan!Kukka flora myös kukoisti lehmien jäljessä,se on todettu. Onneksi olemme saaneet kokea tuon kaiken,se jos mikä on ollut hyvä kasvupohja ihmiselle:)
pilvi* kirjoitti:
ja ne on paljolti esi-isiemme muovaamia,raivatut pellot,talot ja riihet ja ladot.Lehmien aikaansaamat niityt ja jopa metsän aluskasvullisuuden karsiminen,silloin kun ne saivat metsissä hakea ravintonsa. Se on kulttuurimaisemaa kauneimmillaan!Kukka flora myös kukoisti lehmien jäljessä,se on todettu. Onneksi olemme saaneet kokea tuon kaiken,se jos mikä on ollut hyvä kasvupohja ihmiselle:)
kuvauksianne, maaseudusta..Oli varmaan ihanaa viettää lapsuuttanne,kauneissa maisemissa.. Oli tietysti ,erilaisia kotieläimiä myös..Niin,kerroittehan kyllä,että oli karjaa.. Varmaan muitakin eläimiä..Niistä kertyy ,mukavia muistoja..Onnea teille! t.Irkku
irkku-37 kirjoitti:
kuvauksianne, maaseudusta..Oli varmaan ihanaa viettää lapsuuttanne,kauneissa maisemissa.. Oli tietysti ,erilaisia kotieläimiä myös..Niin,kerroittehan kyllä,että oli karjaa.. Varmaan muitakin eläimiä..Niistä kertyy ,mukavia muistoja..Onnea teille! t.Irkku
lehmien keväistä laitumelle pääsyä,tai oli.Nykyisin enää vähän lehmiä niityillä näkee,puhumattakaan,että metsissä saisivat vapaasti kuljeskella. Ei tarvinne iltaisin lypsäjän huhuilla;ptrui Mansikki,ptrui Orvokki...ptruiii. Ennen kun oli vielä paljon hiekkateitä,ne olivat mahdottoman mutkaisia ja kiemuraisia,niin isäni selitti olleen entisiä lehmipoilkuja,voipipa pitää vaikka paikkansa. Ehkä siksi nyt niin paljon isäni tempauksia mieleeni tullut,kun hän olisi tänä vuonna 100 vuotta täyttänyt,mutta jo 61-vuotiaana sodassa saamiinsa vammoihin kuoli. Tuolla aikaisemminkin olen kertonut hänen olleen erikoislaatuisen,jopa originellin. Ei hänen ammattiinsa liittynyt karjanhoito tai maatalous,metsät ja luonto kylläkin.Ehkä hän halusi heti sodan päätyttyä sodan kauhujen vastakohdaksi kokeilla tällaistakin vuosina -46-48. Voi hyvänen aika,miten olikin kaiken kokeilija. Asuimme silloin Niiralassa,Värtsilää se kai.Meillä oli kaikki mahdolliset kotieläimet,no yksi lehmä,Amanda ja yksi tammakin,nimeltään Lempi. Kerrankin karkasi Lempi omille teilleen,yritti kai Neuvostoliiton puolelle,luuli kai "vihreempää ruohon" olevan siellä,vai liekkö sitten ollut aatteellinen lehmä hän.Me koko konkkaronkka kuin Kiljusen perhe perässä,vauvasta vaariin.Saimme hänet kiinni juuri ennenkuin hän olisi tavoittanut rajavartijat,jotka jo vesi kielellä jännäsivät,ennättääkö heidän puolelleen,oli kai rajapuomikin jo valmiiksi ylhäällä ja huutelivat kai venäjäksi ptrui-ptrui ja strastutje tavatits. No Lempi-hevosemme kanssa halusimme isoveljeni kanssa mahtailla ratsastustaidoillamme,kun isällä oli "hienoja herroja" Metsähallituksesta vieraina. Mahtavina istuimme Lempin selässä molemmat,mutta juuri herrojen kohdalla sain väläyksen nipistää Lempiä takapäästä.No,Lempihän siitä suuttui ja heitti takajaloilleen nousten meidät kiusantekijät selästään. Oli muuten jo silloin sellainen sähköaitakin hepallemme laitettu. Sen verran vielä kerron,kun isäni sai päähänsä kokeilla keinotekoista tipujen kehittymistä kananmunista.Hän yritti saada ikivanhaa lihavaa Ruustinnaamme hautomaan,muttei hän väilittänyt äidinkorvikkeena olla,kiekkö ollut vaikka vanhapiikakin. Isäni keksi sitten itse laitta sellaiset lämmittävät lamput munien ylle,ja niin kehittyivätkin pikku tipuset. No,nyt on lopetettava hyvän sään aikan,pitkäks vennyy juttu. "Ammuu,iihahaa,röh-röh" vaan kaikille aamuherännäisille.
- sama edellä
susmorsian kirjoitti:
lehmien keväistä laitumelle pääsyä,tai oli.Nykyisin enää vähän lehmiä niityillä näkee,puhumattakaan,että metsissä saisivat vapaasti kuljeskella. Ei tarvinne iltaisin lypsäjän huhuilla;ptrui Mansikki,ptrui Orvokki...ptruiii. Ennen kun oli vielä paljon hiekkateitä,ne olivat mahdottoman mutkaisia ja kiemuraisia,niin isäni selitti olleen entisiä lehmipoilkuja,voipipa pitää vaikka paikkansa. Ehkä siksi nyt niin paljon isäni tempauksia mieleeni tullut,kun hän olisi tänä vuonna 100 vuotta täyttänyt,mutta jo 61-vuotiaana sodassa saamiinsa vammoihin kuoli. Tuolla aikaisemminkin olen kertonut hänen olleen erikoislaatuisen,jopa originellin. Ei hänen ammattiinsa liittynyt karjanhoito tai maatalous,metsät ja luonto kylläkin.Ehkä hän halusi heti sodan päätyttyä sodan kauhujen vastakohdaksi kokeilla tällaistakin vuosina -46-48. Voi hyvänen aika,miten olikin kaiken kokeilija. Asuimme silloin Niiralassa,Värtsilää se kai.Meillä oli kaikki mahdolliset kotieläimet,no yksi lehmä,Amanda ja yksi tammakin,nimeltään Lempi. Kerrankin karkasi Lempi omille teilleen,yritti kai Neuvostoliiton puolelle,luuli kai "vihreempää ruohon" olevan siellä,vai liekkö sitten ollut aatteellinen lehmä hän.Me koko konkkaronkka kuin Kiljusen perhe perässä,vauvasta vaariin.Saimme hänet kiinni juuri ennenkuin hän olisi tavoittanut rajavartijat,jotka jo vesi kielellä jännäsivät,ennättääkö heidän puolelleen,oli kai rajapuomikin jo valmiiksi ylhäällä ja huutelivat kai venäjäksi ptrui-ptrui ja strastutje tavatits. No Lempi-hevosemme kanssa halusimme isoveljeni kanssa mahtailla ratsastustaidoillamme,kun isällä oli "hienoja herroja" Metsähallituksesta vieraina. Mahtavina istuimme Lempin selässä molemmat,mutta juuri herrojen kohdalla sain väläyksen nipistää Lempiä takapäästä.No,Lempihän siitä suuttui ja heitti takajaloilleen nousten meidät kiusantekijät selästään. Oli muuten jo silloin sellainen sähköaitakin hepallemme laitettu. Sen verran vielä kerron,kun isäni sai päähänsä kokeilla keinotekoista tipujen kehittymistä kananmunista.Hän yritti saada ikivanhaa lihavaa Ruustinnaamme hautomaan,muttei hän väilittänyt äidinkorvikkeena olla,kiekkö ollut vaikka vanhapiikakin. Isäni keksi sitten itse laitta sellaiset lämmittävät lamput munien ylle,ja niin kehittyivätkin pikku tipuset. No,nyt on lopetettava hyvän sään aikan,pitkäks vennyy juttu. "Ammuu,iihahaa,röh-röh" vaan kaikille aamuherännäisille.
taas laitoin yltiöpäissäin menemään ilman tarkastuksii...siis Amanda karkasi,ei Lempi..heheh.
- pilvi*
susmorsian kirjoitti:
lehmien keväistä laitumelle pääsyä,tai oli.Nykyisin enää vähän lehmiä niityillä näkee,puhumattakaan,että metsissä saisivat vapaasti kuljeskella. Ei tarvinne iltaisin lypsäjän huhuilla;ptrui Mansikki,ptrui Orvokki...ptruiii. Ennen kun oli vielä paljon hiekkateitä,ne olivat mahdottoman mutkaisia ja kiemuraisia,niin isäni selitti olleen entisiä lehmipoilkuja,voipipa pitää vaikka paikkansa. Ehkä siksi nyt niin paljon isäni tempauksia mieleeni tullut,kun hän olisi tänä vuonna 100 vuotta täyttänyt,mutta jo 61-vuotiaana sodassa saamiinsa vammoihin kuoli. Tuolla aikaisemminkin olen kertonut hänen olleen erikoislaatuisen,jopa originellin. Ei hänen ammattiinsa liittynyt karjanhoito tai maatalous,metsät ja luonto kylläkin.Ehkä hän halusi heti sodan päätyttyä sodan kauhujen vastakohdaksi kokeilla tällaistakin vuosina -46-48. Voi hyvänen aika,miten olikin kaiken kokeilija. Asuimme silloin Niiralassa,Värtsilää se kai.Meillä oli kaikki mahdolliset kotieläimet,no yksi lehmä,Amanda ja yksi tammakin,nimeltään Lempi. Kerrankin karkasi Lempi omille teilleen,yritti kai Neuvostoliiton puolelle,luuli kai "vihreempää ruohon" olevan siellä,vai liekkö sitten ollut aatteellinen lehmä hän.Me koko konkkaronkka kuin Kiljusen perhe perässä,vauvasta vaariin.Saimme hänet kiinni juuri ennenkuin hän olisi tavoittanut rajavartijat,jotka jo vesi kielellä jännäsivät,ennättääkö heidän puolelleen,oli kai rajapuomikin jo valmiiksi ylhäällä ja huutelivat kai venäjäksi ptrui-ptrui ja strastutje tavatits. No Lempi-hevosemme kanssa halusimme isoveljeni kanssa mahtailla ratsastustaidoillamme,kun isällä oli "hienoja herroja" Metsähallituksesta vieraina. Mahtavina istuimme Lempin selässä molemmat,mutta juuri herrojen kohdalla sain väläyksen nipistää Lempiä takapäästä.No,Lempihän siitä suuttui ja heitti takajaloilleen nousten meidät kiusantekijät selästään. Oli muuten jo silloin sellainen sähköaitakin hepallemme laitettu. Sen verran vielä kerron,kun isäni sai päähänsä kokeilla keinotekoista tipujen kehittymistä kananmunista.Hän yritti saada ikivanhaa lihavaa Ruustinnaamme hautomaan,muttei hän väilittänyt äidinkorvikkeena olla,kiekkö ollut vaikka vanhapiikakin. Isäni keksi sitten itse laitta sellaiset lämmittävät lamput munien ylle,ja niin kehittyivätkin pikku tipuset. No,nyt on lopetettava hyvän sään aikan,pitkäks vennyy juttu. "Ammuu,iihahaa,röh-röh" vaan kaikille aamuherännäisille.
Sain nauraa täällä ääneen,kun näin sieluni silmillä teidät siellä raja Karjalaa kai? juoksemassa lehmän perässä,tuttuapa hyvinkin. Aikanaan koira Skottlannin paimenkoira oli hyvänä apuna,sillä kun se paimentaminen veressä. Jopa suojeli ensimmäistä lastenlastani pihalla hanhiurokselta,joka vahti taas hautovia naaraitaan,menemällä poikittain hanhen ja pojan väliin.tai työntämällä lapsen nurin. Näin ehkäisten pääsyn pesille,jossa uroshanhi olisi nokkassut vaikka silmiin!
- fiiuliN
irkku-37 kirjoitti:
kuvauksianne, maaseudusta..Oli varmaan ihanaa viettää lapsuuttanne,kauneissa maisemissa.. Oli tietysti ,erilaisia kotieläimiä myös..Niin,kerroittehan kyllä,että oli karjaa.. Varmaan muitakin eläimiä..Niistä kertyy ,mukavia muistoja..Onnea teille! t.Irkku
Ei, ei meillä ollut eläimiä. Isä oli työväentalon vahtimestarina ja asuimme vinttihuoneistossa Työväentalo oli siis oikeastaan lapsuuden kotini jota pidinkin kotinani aina monta, monta vuotta. Sota sitten sieltä karkotti minut, kuten toisetkin, mutta sitä ennen sain kokea kaikenlaista mieleen jäävää. Suurin osa lapsuuden muistoistani liittyy aikaan, jolloin kotini oli tuo suuren kokoinen, mutta kohtalaisen kaunis työväentalo. Ja rakas, ainakin minun mittapuuni mukaan, vaikkakin lapsen mielestä joskus pelottava. Muistan myös naapurin ankkaparven, joka tulla taapersi ylärinteenpuoleisesta kodistaan, jatkaen matkaansa meidän talomme ohi aivan seinän vierustalta talon takana olevaan soiseen metsikköön. Siellä oli suolammikoita, jossa ankat kävivät peseytymässä kesäaikaan luultavasti joka päivä. Ei niitä Kurre kollikissammekaan lainkaan hätyytellyt vaikka mikään koira ei uskaltanut pihallemme tullakaan, sen verran kodin vartija kissamme suuri kokoisena oli. Serkkutyttöni oli Halilan parantolan ylilääkärin kotiapulaisena, ja hän tuli joskus kyläilemään mukanansa isäntänsä susi koira. Jo kaukaa hän huuteli, missä Kurre kissa lienee, että uskaltaakohan hän lähemmäksi tulla. Silloin joutui kisuli lukkojen taakse sillä muuten olisi tullut aikamoinen tappelu. Sellainen oli meidän jo vanhanlainen kisumirri. Mutta ei aavistanut kissa, eikä aavistanut kukaan muukaan, minkälainen Kurre kissamme kohtalo tulisi olemaan. Se oli jo vanha, yli kymmenvuotias, ja täysin valkoinen. Mieleeni muistuu kuinka isä aina kylminä iltoina sitä kävi kutsumassa sisätiloihin, ja tulihan se. Sodan sitten syttyessä kissa ressumme jäi yksikseen sinne talvipakkaseen. Ei kukaan varmaan sitä enää sisälle kutsuskellut. Isä kai aavisteli sodan syttymistä jo keväällä , sillä hän toi meille porsaan. Se oli jo teurastettu ja suolaan säilötty silloin kun marraskuussa jouduimme lähtemään sotaa pakoon. Äiti olisi koonnut enemmän vaatteita mukaan , mutta isä sanoi ettemme jaksa niin paljoa kantaa sillä evästä täytyy olla matkalle mukaan. Niinpä he ottivat sitä suolattua sianlihaa jota söimme leivän päällä reissullamme. Junassa oli muitakin paljon karjalaisia pakattuna tavaravaunuihin ja nämä katselivat himoiten syömistämme.
- pilvi*
fiiuliN kirjoitti:
Ei, ei meillä ollut eläimiä. Isä oli työväentalon vahtimestarina ja asuimme vinttihuoneistossa Työväentalo oli siis oikeastaan lapsuuden kotini jota pidinkin kotinani aina monta, monta vuotta. Sota sitten sieltä karkotti minut, kuten toisetkin, mutta sitä ennen sain kokea kaikenlaista mieleen jäävää. Suurin osa lapsuuden muistoistani liittyy aikaan, jolloin kotini oli tuo suuren kokoinen, mutta kohtalaisen kaunis työväentalo. Ja rakas, ainakin minun mittapuuni mukaan, vaikkakin lapsen mielestä joskus pelottava. Muistan myös naapurin ankkaparven, joka tulla taapersi ylärinteenpuoleisesta kodistaan, jatkaen matkaansa meidän talomme ohi aivan seinän vierustalta talon takana olevaan soiseen metsikköön. Siellä oli suolammikoita, jossa ankat kävivät peseytymässä kesäaikaan luultavasti joka päivä. Ei niitä Kurre kollikissammekaan lainkaan hätyytellyt vaikka mikään koira ei uskaltanut pihallemme tullakaan, sen verran kodin vartija kissamme suuri kokoisena oli. Serkkutyttöni oli Halilan parantolan ylilääkärin kotiapulaisena, ja hän tuli joskus kyläilemään mukanansa isäntänsä susi koira. Jo kaukaa hän huuteli, missä Kurre kissa lienee, että uskaltaakohan hän lähemmäksi tulla. Silloin joutui kisuli lukkojen taakse sillä muuten olisi tullut aikamoinen tappelu. Sellainen oli meidän jo vanhanlainen kisumirri. Mutta ei aavistanut kissa, eikä aavistanut kukaan muukaan, minkälainen Kurre kissamme kohtalo tulisi olemaan. Se oli jo vanha, yli kymmenvuotias, ja täysin valkoinen. Mieleeni muistuu kuinka isä aina kylminä iltoina sitä kävi kutsumassa sisätiloihin, ja tulihan se. Sodan sitten syttyessä kissa ressumme jäi yksikseen sinne talvipakkaseen. Ei kukaan varmaan sitä enää sisälle kutsuskellut. Isä kai aavisteli sodan syttymistä jo keväällä , sillä hän toi meille porsaan. Se oli jo teurastettu ja suolaan säilötty silloin kun marraskuussa jouduimme lähtemään sotaa pakoon. Äiti olisi koonnut enemmän vaatteita mukaan , mutta isä sanoi ettemme jaksa niin paljoa kantaa sillä evästä täytyy olla matkalle mukaan. Niinpä he ottivat sitä suolattua sianlihaa jota söimme leivän päällä reissullamme. Junassa oli muitakin paljon karjalaisia pakattuna tavaravaunuihin ja nämä katselivat himoiten syömistämme.
tuo kertomasi onkaan!Sieltäkö sinäkin olet sodan jaloista joutunut lähtemään! Edesmennyt mieheni on kertonut paljon niistä ajoista Ensosta nyk.Svetogorsk,onnellisia lapsuuskodin muistoja,joskin hän liittyi vapaaehtoisena armeijaan,eikä näin ollen ollut evakkomatkalla. Hän kertoi karjalaisesta vieraanvaraisuudesta ja naapurielämästä,että sain niin elävän kuvan tienoosta ja ihmisistä. Heillä jäi myös kissa,toivottavasti venäläiset,jotka valtasivat talot,antoivat ruokaa kotiin pyrkiville eläimille. Ankat joista kerroit oli kivasti kun ihan näin kuinka ne liikkuivat vaappuen,minullakin oli ankkoja ja hanhia 40 yksilöä. Ne tarvitsevat vettä paritellessaankin ,ja uivat ja puhdistuvat ja syövät pohjasta kaikenlaista:)
Tein 'kymmenmonta' vuotta sitten itselle oudon havainnon; depressiopäivistä ylipäästyä mieleen tulivat lapsuusajan suo/räme mielikuvat. Vastapainona masennuksen ryvettämiin mielikuviin "asensin" meditoidessa lapsuudenaikaisia kultamaita ikäänkuin siedätyskeinona. Se toimii hyvin tehokkaasti. Entiset rakkaat maisemat näyttäytyvät epätavallisen korostuneina kuin valveunessa. Sitä sanoo mielessään: ei tuolla paikalla nyt mitään 'kultaista tunturia' ilta-auringossa kylpenyt. Nämä salatajunnan mekanismit loihtivat mieleen huikeita illuusioita ikään kuin korvaushoitona. Ne pystyivät tuottamaan vahvoja mielihyvän tuntoja. Noista lapsuuden maisemista poismuuttaneena olen nähnyt monen karskin miehen käytännössä tärväytyvän piilotajuisen ikävän tuottamiin oireisiin. Ikävän lapsuuden kultamaille. He syrjäytyvät tai sairastuvat - kuolevat ennenaikojaan. Meillä, joilla lapsuudenkoti on vielä suvun hallussa; lomat sinne ovat hyvin merkittävä, voimaannuttava energislähde. Kun näen tuplapyhien loma-matkailijoiden täyttämät päätieväylämme tuossa voi olla perääkin.
- tajuat
Minussa on vieläkin se isin kaunis, aulis pikkutyttö , poljin hänen selkäänsä, kun se oli jumissa, kaadoin kahvia. Tarkkasin, milloin kuppi oli tyhjä. Vaarin kullanmuruna ihmettelin, kun jaloviinapulloa pidettiin pöydänjalan juuressa, piilossa. Sekä isi että vaari tanssittivat minua, silittivät tukkaani - siksi rakastan miehiä, iloitsen heistä !
- pilvi*
luonnon läheisyyttä.Kun ajattelee 1900 lukua ja siitä eteenpäin,kuinka kehitys on mennyt yhä hurjempaa vauhtia yhä uusiin vempaimiin,joita mekin käytämme päivittäin. Ja ennenkaikkea, kuinka pljon informaatiota joudumme vastaanottamaan! Jonkinlainen palautuminen siihen alkuasetelmaan,johon ihminen on koko eksistenssinsä aikana kuulunut,palauttaa voimavarojamme. Ei meitä ole luotu istumaan tuntitolkulla katselemaan kuvaruutua,ei olemaan sisätiloissa jatkuvasti. Tai istumassa koulun penkillä ohi varsinaisen luonnon saneleman synnytyskauden.Jonka luonnollisin ajanjakso on 20-25. Olen istunut ja keskustellut nuorten naisten kanssa,jotka ovat viittä vaille tohtorin väitöstä. Kokevat turhautumista,koska niin monet tytöt ovat asettaneet tavoitteekseen myös pärjätä "miesten" mailmassa. Näin ollen on ylitarjontaa naistohtoreita. No,sittenhän on meriittejä,mutta kun se äidiksi tulo menee pitkälle yli 30 niin omat tavat, ja mukavuuskin on saanut sijaa. Luonnolla on omat lakinsa ja mikään ei onnellistuta ihmistä niin,kun hän saa ammentaa kauneutta ja läheisyyttä luontoon,olla osa sitä:)
- pilvi*
tajuat kirjoitti:
Minussa on vieläkin se isin kaunis, aulis pikkutyttö , poljin hänen selkäänsä, kun se oli jumissa, kaadoin kahvia. Tarkkasin, milloin kuppi oli tyhjä. Vaarin kullanmuruna ihmettelin, kun jaloviinapulloa pidettiin pöydänjalan juuressa, piilossa. Sekä isi että vaari tanssittivat minua, silittivät tukkaani - siksi rakastan miehiä, iloitsen heistä !
Se on se luonnollisin tapa saada rakkautta ja huomiota,olen nähnyt sen omissa tyttärissäni! Itsekin sain kokea isän turvallisen ja minut aina huomioon ottavana aina vanhuuteensa asti. Minäkin rakastan miehiä,kaiken sen evästyksen myötä,mitä lapsena sain:D Ollaan onnellisia siitä!
- Atolfia
Pilvi kuvan tuosta maalaisidyllistä. Minullekin tuli aivan lehmisavun haju nenään. Olen kaupunkilainen ollut koko ikäni, mutta saanut olla maalla kesäisin. Oi kuinka nautinkaan olostani siellä. Iltaisin oli kohokohta tuo lehmien kotihakaan tulo. Tuo kutsuääni, Ptrui piikoja kottiin, ptrui, kaikuu vieläkin korvissani. Lehmisavu ja lehmien ripsuaminen lypsyn aikana oli niin hauskaa, että mikään leikki ei vetänyt vertoja sille. Heinänteonaikaan saimme me lapset ratsastaa hevosilla, kun veimme niitä juomaan. Ei ollut satuloita, selkään vaan ja menoksi. Mukavia muistoja ovat. Paljon jää nykyajan lapset paitsi ilman noita kokemuksia.
- pilvi*
niitä kokemuksia joista saamme olla kiitollisia.Voimmehan kertoa niistä jälkipolville.emmekä tiedä,vaikka joskus mentäisi takaisinkin noihin pietilallisten elämään. Vaan muistellaan minkälaista se oli.täyttä elämää lähellä luontoa aidoimmillaan! Tulen vielä jatkamaan kuvausta maatilallisena 16 vuotta elämästäni karjatilan emäntänä.Kunhan saan muistiinpanoni tänne mökille. Nyt aion olla täällä omassa rauhassani työnkin merkeissä. Tässä haluaisin vielä kertoa,kuinka onnellinen olen tästä nettiystävyydestä,joka on ollut minulle tässä elämänvaiheessa suuressa merkityksessä. Nukkukaahan makoisasti siellä huomenna on lauantai,ja kesä senkun paranee! Heippa Atolfia,kuullaan taas.
pilvi* kirjoitti:
niitä kokemuksia joista saamme olla kiitollisia.Voimmehan kertoa niistä jälkipolville.emmekä tiedä,vaikka joskus mentäisi takaisinkin noihin pietilallisten elämään. Vaan muistellaan minkälaista se oli.täyttä elämää lähellä luontoa aidoimmillaan! Tulen vielä jatkamaan kuvausta maatilallisena 16 vuotta elämästäni karjatilan emäntänä.Kunhan saan muistiinpanoni tänne mökille. Nyt aion olla täällä omassa rauhassani työnkin merkeissä. Tässä haluaisin vielä kertoa,kuinka onnellinen olen tästä nettiystävyydestä,joka on ollut minulle tässä elämänvaiheessa suuressa merkityksessä. Nukkukaahan makoisasti siellä huomenna on lauantai,ja kesä senkun paranee! Heippa Atolfia,kuullaan taas.
teillä on..On ihan eriasia,viettää lapsuutensa kaupungissa..Vaikka,onhan minullakin mukavia muistoja,Mustikkamaalle menosta ,moottoriveneellä.. Tai retkistä Korkeasaareen.. Seurasaaressa olemisesta ,menimme kimpassa,iso lapsilauma ja olimme siellä koko päivän..mutta,eihän se ole samaa ollenkaan.Välillä kävelimme Herttoniemeen ja otimme evästä mukaan tai ajelimme raitiovaunulla Arabian rantaan..Siellä oli koski..Oli kiva käydä.. No,,jokaisella on oma elämä..Varhaislapsuudessa oli muistoissa ne sota-ajat ja pommisuojissa istumiset tai talon kellarissa..sinne oli kyhätty penkkejä..Lapsena pelkäsin porttikonkeja,kun ei tiennyt,oliko siellä humalaisia ,vai ei..Piti kiertää kaukaa,varmuuden vuoksi..Mutta kiva on lukea idyllisiä kuvauksia lapsuudestanne..
- pilvi*
irkku-37 kirjoitti:
teillä on..On ihan eriasia,viettää lapsuutensa kaupungissa..Vaikka,onhan minullakin mukavia muistoja,Mustikkamaalle menosta ,moottoriveneellä.. Tai retkistä Korkeasaareen.. Seurasaaressa olemisesta ,menimme kimpassa,iso lapsilauma ja olimme siellä koko päivän..mutta,eihän se ole samaa ollenkaan.Välillä kävelimme Herttoniemeen ja otimme evästä mukaan tai ajelimme raitiovaunulla Arabian rantaan..Siellä oli koski..Oli kiva käydä.. No,,jokaisella on oma elämä..Varhaislapsuudessa oli muistoissa ne sota-ajat ja pommisuojissa istumiset tai talon kellarissa..sinne oli kyhätty penkkejä..Lapsena pelkäsin porttikonkeja,kun ei tiennyt,oliko siellä humalaisia ,vai ei..Piti kiertää kaukaa,varmuuden vuoksi..Mutta kiva on lukea idyllisiä kuvauksia lapsuudestanne..
Aamiaisen jälkeen oli navetan kevätsiivous edessä. Ovet selällään ja vettä kului.Lattian kuuraaminen pitkävartisilla harjoilla eräs raskaimpia töitä,johon myöhemmin hankin painepesurin. Ikkunat kirkkaiksi heinänpölystä ja lypsyjakkaroiden kuuraus.Nuo käsin veistetyt jakkarat ilahduttivat aina silmääni,ne olivat hyvin kotoiset ja hyvin muotoillut.Myöhemmin tuli kyllä lypsykone kuvioihin,eikä jakkaroita tarvittu paljoakaan. Illaksi oli jo navetta kuivunut,ja jauhot odottivat karjan sisääntuloa. Se mikä aina ihmetyttää,että ne tiesivät paikkansa siellä,mutä nyt joku hieho saattoi olla epävarma uutuuttaan. Jauhoja syödessään ne oli vaarattominta kiinittää kaulaketjuunsa.Joskin se aina oli isännän tehtäviä.Hieman siinä aristelin niiden sarvia. Hauskaa oli kutsua lehmiä kotiin: Lilja, hep jee paasiin paasiin! Ja kaiku vastasi..... Heti nousevat lehmien päät ja juosten tulevat tietäen jauhojen odottava. Aurinko on punanut utareet kauniiksi antaen untuvaisen persikan sävyn:)
- Se joka*
pilvi* kirjoitti:
Aamiaisen jälkeen oli navetan kevätsiivous edessä. Ovet selällään ja vettä kului.Lattian kuuraaminen pitkävartisilla harjoilla eräs raskaimpia töitä,johon myöhemmin hankin painepesurin. Ikkunat kirkkaiksi heinänpölystä ja lypsyjakkaroiden kuuraus.Nuo käsin veistetyt jakkarat ilahduttivat aina silmääni,ne olivat hyvin kotoiset ja hyvin muotoillut.Myöhemmin tuli kyllä lypsykone kuvioihin,eikä jakkaroita tarvittu paljoakaan. Illaksi oli jo navetta kuivunut,ja jauhot odottivat karjan sisääntuloa. Se mikä aina ihmetyttää,että ne tiesivät paikkansa siellä,mutä nyt joku hieho saattoi olla epävarma uutuuttaan. Jauhoja syödessään ne oli vaarattominta kiinittää kaulaketjuunsa.Joskin se aina oli isännän tehtäviä.Hieman siinä aristelin niiden sarvia. Hauskaa oli kutsua lehmiä kotiin: Lilja, hep jee paasiin paasiin! Ja kaiku vastasi..... Heti nousevat lehmien päät ja juosten tulevat tietäen jauhojen odottava. Aurinko on punanut utareet kauniiksi antaen untuvaisen persikan sävyn:)
ei koskaan ole lypsänyt käsin laitumella olleita lehmiä,ei voi tietää kuinka hyvlle tuoksuu lehän kylki,----auringolle ja tuulelle se tuoksuu---ja hengitys hyvälle ruoholle! On siihen soma painaa päänsä ja antaa maidon vaahdota ämpäriin:D Ihan,jota lypsin,känntyi usein katsomaan minua,suurilla lempeillä silmillään hellästi,nuoli käsivarttani,jolloin tajusin olevani sille se maitoa saava vasikankorvike,jolle se osoitti hellyyttään! Oli se taputtelun ja hyväilyn arvoinen. Utareiden tummelikäsittely vielä ja oljet alustoiksi niin jäipä tyytyväinen karja puhtaaseen navettaan päivän uuvuttamana märehtimään.
- fiiuliN
Äidin lapsuudenkoti oli ollut aikoinaan Halilan järven toisella puolella. Siellä ei ollut minkäänlaista asumusta väli-rauhan aikoihin, vain kolme omenapuuta. Äidin vanhemmat olivat kuolleet jo hänen lapsena ollessaan, ja se oli jäänyt sinne täysin autioitumaan. Sitä en tiedä miksi, kun äidillä oli kaikenlaisia vaikeuksia ollut silloin kapina aikoihin. Hänen ensimmäinen miehensä kuoli siinä kapinassa ja äiti jäi kahden pikkupojan yksinhuoltajaksi. Ei hän varmaan saanut paikkaa myydyksi, sillä olisihan ainakin pojilla ollut parempi toimeentulomahdollisuus. Luultavasti se on ollut ratkaisematon perintöasia, kun oli hänellä ainakin yksi sisko vielä elossa. Mutta ei siihen aikaan tainnut kaupanteko olla muutenkaan talokaupoissa mahdollista. Sitten niihin omenoihin. Äiti lainasi joltain naapurilta ruuhen, ja sillä sitten soutelimme yli tuon kauniin Halila järven, joka oli melko pieni, ainakin kapea, ehkä kilometrin levyinen. Oli se ainakin muuten mitä ihanin reissu. Hiljaiset laineet lauloivat ja soittelivat omaa liplattavaa säveltään molemmin puolen ruuhen vierustoilla. Järven selkä kimmelteli ja hohteli timanttien lailla, auringon luodessa omia kultaisia säteitään. Jossain kukahteli joku vähän ajastaan myöhässä oleva käkikin omaa toistuvaa kukkuu, kukkuu, toivotteluaan. Laineitten vain loiskahtaessa, hyppelivät kalaparvet ylös ja alas järven pintaa mukavasti rikkoen. Se kaikki oli niitä lapsuuden onnen aikoja ja nautintoja joita vieläkin kaipaillen muistelee. Ja entäs ne omenat sitten. Mitä lähemmäksi toista rantaa lähestyimme, sitä maukkaimpia mielikuviteltuja makuja alkoi jo suuhun tunkeutua. Vaikka emme siellä käyneetkään , emme ainakaan usein, niin ei kuitenkaan sieltä omenat kokonaan olleet hävinneet, jos yhtään. Ja siellähän ne nytkin oksistoissa killuivat, komeina killuivatkin, pyöreät posket pullottaen vihreyttään. Olivat näes vihreää laatua, luultavasti valkeaa kuulasta, nyt näin perästä päin ajatellen. Mutta paljon niitä oli, monta säkillistä me ruuheen kannoimme pois lähtiessämme. Eihän siihen käyntiimme omenan haussa olisi pitkääkään aikaa muuten kulunut, mutta äidillä taisi mennä entisissä hänen lapsuuden aikaisissa muisteloissaan jokunen hetkonen, koska oli jo illan sinisyyttä ilmassa pois lähtiessämme. Muistan sieluni silmillä vieläkin tuon lämpimän, auringon laskun kultaaman järvenselän sinertävää vihreyttään loistavana suurena timantin hohtoisena täysin siloisena vedenpintana. Nuo maisemat ja niitten puhdas huuma, ne eivät elämän aikana koskaan mielestä katoa. Kotiin tullessamme omenat laitettiin säkkeineen yhteen monista komeroista, joita talossa oli. Ja aina sen komeron ohi kulkiessani tunsin tuon makealta maistuvan tuoksun, joka noista herkullisista himonaiheuttajista ilmoille lähti. Mutta niitä saatiin syödä vain säästellen eikä hotkien. Äiti säilöi talveksi omenahilloa, ja muistanpa senkin että aina puolukoihin, jotka survottiin suureen saaviin, pistettiin myöskin omenoita aivan kokonaisina. Ei ne minusta talvisin sieltä puolukoitten joukosta otettaessa enää maistuneet kovin herkullisilta, happamia olivat, mutta siellä ne saatiin säilymään pakkasessakin. Nuo jäätyneet puolukat olivat siihen aikaan, ainakin meillä, sellaisia iltaisia herkuttelupaloja joita nykyiset lapset eivät varmaan paljoakaan arvostaisi.
- puolukat olivat
sitten makeita!Siellä Jämsän Vaherissa kun kävin kevät lukukauden koulua,Helsingissä kai oli vielä levotonta,vai oliko syynä,että äiti jäi sotaleskeksi,minun sinne sijoittamiseeni. Muistan aina Mustalahden mäen kuinka jyrkkä se oli kun suksilla menimme naapurin tytön kanssa kouluun Pelkäsin myös taloa,josta kerrottiin nälkävuosien aikana jonkun perheen keittäneen padassa kuolleen lapsensa. Hirvittäviä aikoja ne ovatkin olleet,jolloin Suomessa kuoli nälkään n, 100.000 ihmistä! Kaikkea mahtuu meidän ikäisten muistiin kuule maa ja kerrottua. Ahvenanmaan rajalla on Kanickmon saari,jossa kävimme usean kerran,siellä kun oli autio kalastajatorppa.Olivat asukit lähteneet Ameriikkaan aikanaan.Kiva oli katsellä jäämistöä jota eivät ottaneet mukaansa.
- pilvi*
puolukat olivat kirjoitti:
sitten makeita!Siellä Jämsän Vaherissa kun kävin kevät lukukauden koulua,Helsingissä kai oli vielä levotonta,vai oliko syynä,että äiti jäi sotaleskeksi,minun sinne sijoittamiseeni. Muistan aina Mustalahden mäen kuinka jyrkkä se oli kun suksilla menimme naapurin tytön kanssa kouluun Pelkäsin myös taloa,josta kerrottiin nälkävuosien aikana jonkun perheen keittäneen padassa kuolleen lapsensa. Hirvittäviä aikoja ne ovatkin olleet,jolloin Suomessa kuoli nälkään n, 100.000 ihmistä! Kaikkea mahtuu meidän ikäisten muistiin kuule maa ja kerrottua. Ahvenanmaan rajalla on Kanickmon saari,jossa kävimme usean kerran,siellä kun oli autio kalastajatorppa.Olivat asukit lähteneet Ameriikkaan aikanaan.Kiva oli katsellä jäämistöä jota eivät ottaneet mukaansa.
Seuraavana aamuna jätettiin Ulpu navettaan,kun se aamulypsyn aikana oli levoton. Ummessa se oli jo ollut muutaman viikon ja oli sen aika vasikoida. Yöllä olin jo käynyt tarkkailemassa tilannetta ,ja niinpä olikin poikiminen nyt käynnistynyt. Ehdin vielä keittää tuvassa kahvit ja syödä aamiaisen ja palatessani navetalle oli Ulpu jo asettunut makuulle. Näkyvissä oli kaksi helmenharmaata vasikansorkaa joka työnnöllä,taitaa koosta päätellen syntyä sonnivasikka. Parinkymmenen minuutin ajan ne vuoroin näkyivät ja vetäytyivät takaisen,joten oli aika auttaa Ulpua. Karkea navatta pyyhe apuna tartuin liukkaisiin etusorkkiin päästämättä niitä enää luisumaan,jolloin edistyi etujalkojen esiintulo. Tiukin kohta on vasikan pään ja etulapujen ulostyöntyminen,ja tietysti piti Ulpun nousta!! No,vasikka liukuu nätisti puhtaille oljille:) Komea se todella onkin,läpinäkyvän kalvon vielä peittämä 40 kg sonninvasikka.Pyyhkeellä puhdistan sieraimet vasikan jo äännellessä ja liuutan sen emon eteen nuoltavaksi. Terhakkaasti emo nuolee vasikkansa kuivaksi,molempien ynistessä toisilleen hiljaa. Onnistunut poijinta tuo hyvän mielen,seuraava vaihe onkin pikkusonnin opettaminen ämpärijuottoon....
- sattui tapaus...
pilvi* kirjoitti:
Seuraavana aamuna jätettiin Ulpu navettaan,kun se aamulypsyn aikana oli levoton. Ummessa se oli jo ollut muutaman viikon ja oli sen aika vasikoida. Yöllä olin jo käynyt tarkkailemassa tilannetta ,ja niinpä olikin poikiminen nyt käynnistynyt. Ehdin vielä keittää tuvassa kahvit ja syödä aamiaisen ja palatessani navetalle oli Ulpu jo asettunut makuulle. Näkyvissä oli kaksi helmenharmaata vasikansorkaa joka työnnöllä,taitaa koosta päätellen syntyä sonnivasikka. Parinkymmenen minuutin ajan ne vuoroin näkyivät ja vetäytyivät takaisen,joten oli aika auttaa Ulpua. Karkea navatta pyyhe apuna tartuin liukkaisiin etusorkkiin päästämättä niitä enää luisumaan,jolloin edistyi etujalkojen esiintulo. Tiukin kohta on vasikan pään ja etulapujen ulostyöntyminen,ja tietysti piti Ulpun nousta!! No,vasikka liukuu nätisti puhtaille oljille:) Komea se todella onkin,läpinäkyvän kalvon vielä peittämä 40 kg sonninvasikka.Pyyhkeellä puhdistan sieraimet vasikan jo äännellessä ja liuutan sen emon eteen nuoltavaksi. Terhakkaasti emo nuolee vasikkansa kuivaksi,molempien ynistessä toisilleen hiljaa. Onnistunut poijinta tuo hyvän mielen,seuraava vaihe onkin pikkusonnin opettaminen ämpärijuottoon....
jolloin olisin voinut loukkaantua vakavastikin. Olimme aamulla päästämässä lehmiä laiduntamaan,kun huomasin jonkun sulkeneen veräjän. Kiiruhdin kiireesti juosten avaamaan leveää veräjäporttia,kun kuulen kovaa töminää takanani. Siinä vyöryi kohti kiimainen lehmä,toinen selässään puolen metrin päässä minusta! Salamana nostin kepin lehmän turpaa vasten,jolloin elikko pysähtyi sen verran että pääsin painautumaan veräjää vasten litteänä,kun lähes tonnin painoinen pari vyöryi rymisten,vaatteitani hipoen ohitseni. Oli haettava kiimainen lehmä takaisin navettaan,jotta eivät rähjää koko päivää laitumella,ja soitettava keinosiementäjä paikalle.
- sinisirkku-ek
sattui tapaus... kirjoitti:
jolloin olisin voinut loukkaantua vakavastikin. Olimme aamulla päästämässä lehmiä laiduntamaan,kun huomasin jonkun sulkeneen veräjän. Kiiruhdin kiireesti juosten avaamaan leveää veräjäporttia,kun kuulen kovaa töminää takanani. Siinä vyöryi kohti kiimainen lehmä,toinen selässään puolen metrin päässä minusta! Salamana nostin kepin lehmän turpaa vasten,jolloin elikko pysähtyi sen verran että pääsin painautumaan veräjää vasten litteänä,kun lähes tonnin painoinen pari vyöryi rymisten,vaatteitani hipoen ohitseni. Oli haettava kiimainen lehmä takaisin navettaan,jotta eivät rähjää koko päivää laitumella,ja soitettava keinosiementäjä paikalle.
Tässä on Fiuliin mukana vuosi sitten.
- amaalia38
utareet keikkuen kirmasi samoin.Kasvattiäitini kielsi jottei sitä saa ajaa juoksua kotiin,kun siltä maitoa tuppas vuotamaan.
Voiko olla mahdollista,että maalaistalon tytär nyt elää boheemi elämää ja kirjoittelee saaristosta ja sun muista elämyksistä,epäuskottavaa.Kirjailijankykyjä havaittavissa joten anna palaa.Satujen uskottavuus on aina kakspiippunen juttu- sinisirkku-ek
tytär! Olin aviossa 16 v. maalaistalossa emäntänä Sipoossa. Annoin ukolle hatkat ja läksin H:saan. Syntyjään olen H:salainen, ensimmäinen mieheni lastenisän kanssa aviossa 27 v. Kuoli keuhkosyöpään. Kakkonen elää vielä ja ollaan ystävyyspohjalla:) Ihan mukavasti jutellaan joskus. Mutta älä kysy miks erosin!
Maalaiselämästä pidän kyllä, aitoa elämää kaikkineen. NYt alkaa saunan jälkeen nukuttaa niin vietävästi, pakko hakeutua sänkyyn:D Illanjatkoa ja Öitä:D - amaalia38
sinisirkku-ek kirjoitti:
tytär! Olin aviossa 16 v. maalaistalossa emäntänä Sipoossa. Annoin ukolle hatkat ja läksin H:saan. Syntyjään olen H:salainen, ensimmäinen mieheni lastenisän kanssa aviossa 27 v. Kuoli keuhkosyöpään. Kakkonen elää vielä ja ollaan ystävyyspohjalla:) Ihan mukavasti jutellaan joskus. Mutta älä kysy miks erosin!
Maalaiselämästä pidän kyllä, aitoa elämää kaikkineen. NYt alkaa saunan jälkeen nukuttaa niin vietävästi, pakko hakeutua sänkyyn:D Illanjatkoa ja Öitä:Danteeksi sinisirkku-ek,en tiennyt taustaasi,hyvin olet maalaistalon emännän vakanssia hoitanut.
Seikkailin Minä sivuilla ja tuli eteeni tämä aloituksesi,joten ajattelin vetää sen esiin.
Katsoin homokeskustelua kakkoselta ja valpastuin,eikä uni tullut simmuun joten koneeni avasin.
Ensilumen saimme tänne ja kylmään pohjoisvirtaukseen ei meinaa millään tottua.Tuntuu,että kaiken villaisen joutuu ylleen kietomaan.Lehtiä eilen haravoin ja nyt ne osin peittyi lumeen.
Minä en vieläkään oikein klaaraa tätä nykyistä Minä systeemiä,se entinen oli selväjärkisempi,kaiketi kalkkeituneisuus saavuttanut hilserajan ja olen tipahtanut ilman omaa syytäni pois tekniikankehityksestä Ama - Karjalan mail
amaalia38 kirjoitti:
anteeksi sinisirkku-ek,en tiennyt taustaasi,hyvin olet maalaistalon emännän vakanssia hoitanut.
Seikkailin Minä sivuilla ja tuli eteeni tämä aloituksesi,joten ajattelin vetää sen esiin.
Katsoin homokeskustelua kakkoselta ja valpastuin,eikä uni tullut simmuun joten koneeni avasin.
Ensilumen saimme tänne ja kylmään pohjoisvirtaukseen ei meinaa millään tottua.Tuntuu,että kaiken villaisen joutuu ylleen kietomaan.Lehtiä eilen haravoin ja nyt ne osin peittyi lumeen.
Minä en vieläkään oikein klaaraa tätä nykyistä Minä systeemiä,se entinen oli selväjärkisempi,kaiketi kalkkeituneisuus saavuttanut hilserajan ja olen tipahtanut ilman omaa syytäni pois tekniikankehityksestä Amaoli siellä Karjalassa. Russakatki oli niinku pieniä rottia.
- rajojen kaatelua
Karjalan mail kirjoitti:
oli siellä Karjalassa. Russakatki oli niinku pieniä rottia.
kyllteill evakoiolla onkii vaikiaa kun kolme kertaa suuremmat korvaukset saitte,mitä tykkänään rajantaakse jätitö
- sinisirkku-ek
amaalia38 kirjoitti:
anteeksi sinisirkku-ek,en tiennyt taustaasi,hyvin olet maalaistalon emännän vakanssia hoitanut.
Seikkailin Minä sivuilla ja tuli eteeni tämä aloituksesi,joten ajattelin vetää sen esiin.
Katsoin homokeskustelua kakkoselta ja valpastuin,eikä uni tullut simmuun joten koneeni avasin.
Ensilumen saimme tänne ja kylmään pohjoisvirtaukseen ei meinaa millään tottua.Tuntuu,että kaiken villaisen joutuu ylleen kietomaan.Lehtiä eilen haravoin ja nyt ne osin peittyi lumeen.
Minä en vieläkään oikein klaaraa tätä nykyistä Minä systeemiä,se entinen oli selväjärkisempi,kaiketi kalkkeituneisuus saavuttanut hilserajan ja olen tipahtanut ilman omaa syytäni pois tekniikankehityksestä Amaole kummoinenkaan, vaikka en perinpohjin ole minäkään siihen tutustunut. Taidanpa lähteä tervehtimiskierrokselle ja tutustua siihen paremmin. Terve........
- amaalia38
sinisirkku-ek kirjoitti:
ole kummoinenkaan, vaikka en perinpohjin ole minäkään siihen tutustunut. Taidanpa lähteä tervehtimiskierrokselle ja tutustua siihen paremmin. Terve........
joten ihan en omastamielestäni tyhmimpien kastiin lajittelumielessä tunnu kuuluvani.
- vieraileva
amaalia38 kirjoitti:
joten ihan en omastamielestäni tyhmimpien kastiin lajittelumielessä tunnu kuuluvani.
Tämäkö amaaliana kirjoittava on se sama kuin Römpsänperän Amaalia?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ehkäpä tunnet sinuun kohdistuvan rakkauden
Mutta tunnetko tuskani siitä sinuun kohdistuvasta suuresta ikävästä ja toteutumattomasta läheisyydestä? Vaistoatko kun i641248Harris vai Trump - ketä kiinnostaa?
Ärsyttää suunnattomasti, kun meillä Suomessa ovat mediat täynnä USA:n presidentin vaalikampanjaa. Meillä ei ole siellä1721096- 62904
Juuri nyt: Ei soraääniä, Kunnanhallitus esitti sittenkin kivitipun ostoa.
Kunnanhallitus esittää valtuustolle, että kunta ostaisi Kivitipun 170 000 euron kauppahinnalla. https://ilkkapohjalaine67777Venäjän vuonna 2022 Ukrainalle tarjoama "rauhansopimus"
on tällainen: Ukraina julistaa puolueettomuutensa. Ukraina vähentää armeijan 50 tuhanteen ihmiseen, mukaan lukien puol269776- 67756
Iida Vainio tilittää Farmista - Paljastaa yllätyshaaveen Archie-rakkaan kanssa: "Me ei..."
Iida Vainio ja Archie Cruz eli Arttu Kuosmanen ovat kihloissa ja odottavat ensimmäistä yhteistä lastaan. Lue Iidan haas6751Joko Niinistökin hiukan ymmärtää että oli huono veto Suomelta tässä ajassa alkaa härnäämään Venäjää?
https://www.is.fi/politiikka/art-2000010801464.html "Niinistö varoitti Venäjän ja Naton yhteenotosta – näin hän komment181714Älä epäile itseäsi
äläkä epäile minua. En ole menossa mihinkään - ellet pyydä minua poistumaan. 🧡31675- 29658