Elämä on köyhän ja tallatun opiskelijan silmissä täyttä paskaa.
Raada hanttihommissa ja koulussa kellon ympäri vuosikausia ja elä silti kädestä suuhun.
Uhraa mielenterveytesi ja fyysinen terveytesi.
Valmistuessa ei ole töitä, mutta on sentään parikyt tonttuu opintolainaa odottamassa tilillä oikeita lainoja.
Valtio sanoo, että opiskelijat on rahanahneita ja velttoselkäisiä paskoja. Ei muuta kun tiukennetaan opiskeluaikoja ja muutetaan koko opinto"tuki" lainanvaraiseksi, kuten Raimo Sailas ehdotti joskus vuosi pari takaperin.
Yhteiskunnan vaatimukset opiskelijoille
Opin ojaankaataja
4701
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lisätään vielä muistutus siitä, kuinka huonossa asemassa sellaiset opiskelijat on joilla on jotain "ylimääräisiä" pakollisia menoja (esim. sairauden hoitoon välttämättömät kalliit lääkekulut). Siinä missä kaiken maailman tyhjäntoimittajien vastaavat laskut maksaa sossu, pitkiä päiviä tekevä opiskelija pakotetaan rahoittamaan kaikki opintolainalla ja maksamaan myöhemmin korkojen kera takaisin. Ja jos myöhemmin tulee maksuvaikeuksia esim. työttömyyden takia, turha toivoa että sossu auttaisi silloinkaan... Ulosottoon vaan, syyttäköön itseään kun meni hankkimaan itselleen koulutuksen eikä jäänyt sohvan pohjalle makaamaan.
Monet opiskelee "pitkälle" vaikka heillä ei ole mitään tarkkaa unelmaa siitä mitä sitten oikeestaan haluisikaan tehdä "isona". Mennään vaan lukioon ja siitä eteenpäin koska ei muutakaan ole ja koska "yhteiskunnan vaatimukset" vaan näyttää siihen suuntaan. Mutta ei ole pakko! Minä en tiennyt mitä tekisin peruskoulun jälkeen. En painostuksesta huolimatta mennyt lukioon. Opo olisi halunnut minut psykologille tämän vuoksi mutta en suostunut menemään. Nyt minä olen jo kohta 5 vuotta asunut omillani ja työskennellyt siivoojana. Olen säästänyt rahaa sitä varten, että jos joskus se unelma-ammatti tulee vastaan, niin opiskelu on ehkä helpompaa. Toi tukijärjestelmä ei ole mitään muuta varten kuin riistoa. Mahdollisimman moni pitää saada mahdollisimman halvalla koulutettua ja sitten jokaisen täytyy tuottaa mahdollisimman paljon rahaa valtiolle. Nerokas keksintö oikeastaan. Käy sääliksi näitä nuoria (ja aikuisiakin) jotka luulevat että tohon oravanpyörään on pakko mennä, että se muka on ainoa ratkaisu. Ei se vaan ole. Oletteko ottaneet selvää mihin muuhun valtio laittaa rahaa ja kuinka paljon? Löytyy ihan mielenkiintoista faktaa siitä, mikä oikeasti on tärkeysjärjestyksessä opiskelijoita edellä.
Kyllä osa varmasti tajuaa irtautua oravanpyörästä, mutta fakta on, ettei ole uskallusta. Vuosien jälkeen opintojen aloittaminen on aina tuskaista sekä hidastuneen oppimiskäyrän takia että tukien pienuuden takia. Moni töihin mennyt ei enää koskaan jaksa aloittaa opiskelua, koska täysipäiväisenä opiskelijana täytyisi kitkuttaa tuilla, kun ei ole aikaa töihin. Myös sisäänpääseminen voi muodostua ylipääsemättömäksi esteeksi, kun edellisista oppitunneista on parhaimmillaan kymmeniä vuosia. Valtio yrittää survoa opiskelijoita samaan muottiin ja saada ne tuottamaan mahdollisimman nopeasti. Valtion tuottavuuden ja tehokkuuden silmissä opiskelija ja eläkeläinen ovat yhtä turhia ja kuormittavat järjestelmää. Joskus tuntuu, että valtion päättäjät eivät tule ajatelleeksi, että nuoret pyörittävät tulevaisuudessa valtiota oli kyse sitten nuorest opiskelijasta tai nuoresta työläisestä.
Valmistuin puolitoista vuotta sitten yliopistosta. Seurasi stressaava työttömyysjakso, sitten vielä stressaavampi työ, ja sitten tajusin lopullisesti, että tätä menoa en saisi koskaan levätä.
Totuus on, että opiskelijoilla ei ole periaatteessa koskaan vapaata, paitsi muutama päivä joulunpyhinä. Aina on joku tutkielma tai tentti kurkkimassa olkapäällä. Keväisin stressataan kesätöistä, ja kun kesä vihdoin tulee, mennään uuteen paikkaan uuden duunin ja ihmisten keskelle, mikä lisää stressiä. Loppukesästä päälle painavat syksyn seminaarien esityöt, ja loppuvaiheessa gradu tai muu vastaava diplomityö.
Tämä ei olisi ongelma useimmille opiskelijoille, jos opinnot kestäisivät vain muutaman vuoden. Kumminkin esimerkiksi yliopistolaisilla pyöritys kestää vuosikausia ja päättyy pahimmillaan vielä mahdollisimman epäsuotuisasti työttömyyteen. Lisäksi esimerkiksi läheisiä kohdanneet onnettomuudet ja vastoinkäymiset voivat lisätä paineita ja viedä voimia, jolloin pyöritys tuntuu eritysien armottomalta.
Opiskelijan kohdalla on A ja O, että hän osaa raivata väkisi tilaa lomalle. Se ei ole useinkaan helppoa, mutta maksaa itsensä jatkossa takaisin parempana yleisvointina.