Joka ikinen päivä on tuhansia ihmisiä maanpäällä, jotka toteavat palaneensa lopuuun.
Heitä varten tuli Jeesus, mutta kun he eivät ota Jumalan Sanaa vastaan, vaan uskovat lihallisia uskomuksiaan, tai eivät halua usko mihinkään, vaikka jokainen kyllä uskoo johonkin, jos ei muuhun, niin yrittää uskoa itseensä.
Nämä loppunpalaneet menettävät luottamuksensa niin itseensä, kuin lähimmäisiinsäkin ja jos heille ei annette totuutta, vapauttavaa Sanomaa Jumalan olemuksesta, niin monet heistä jäävät avun ulottumattomiin.
Jos ihminen kuulisi Jumalan ääneen, sen minkä Hyvä Paimen omilleen hengellisen ihmisen kuuleviin korviin puhuu, niin loppuun palamista ei ikinä tapahtuisi.
Jumalan Tahto on, että me rakastamme Häntä yli kaiken ja lähimmäistä niin, kuin itseämme ja joka tuossa Tahdossa pysyy, ei pala loppuun, sillä sellaisessa ihmisessä asuu Jumalan Sana Pyhän Hengen todistuksella, eli Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Jumala on antanut ikuisen lain meille vatioijaksi loppunpalamiseltakin, sillä ihminen, joka rakastaa Jumalan käskyn mukaan itseään, muistaa pyhittää lepopäivän, sillä se on häntä varten annettu hänen kerätä voimia tulevan viikon kuuden päivän työtä varten.
Ihminen, joka rakastaa itseään Jumalan käskyn mukaan ei syytä itseään, ei ole armoton itselleen ja siksi hän kykenee rakastamaan lähimmäistään.
Jumala antoi meille käskyn rakastaa Häntä yli kaiken, eli Jumalan Sana olkoon meissä ensimmäisellä sijalla, sillä siitä seuraa kyky rakastaa itseä ja lähimmäistä.
Palavat
loppuun.
274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
# Jumalan Sana olkoon meissä ensimmäisellä sijalla, sillä siitä seuraa kyky rakastaa itseä ja lähimmäistä.# En ole ikinä vielä tavannut adventistia, joka osaisi rakastaa lähimmäistään.
Adventistin rakkaus on vain yhtä suosittua kuin sian pusut. Jos sellaista on odotettavissa väki kaikkoaa.